Maallinen edistyminen ja hengellinen velttous
HENGELLISEN velttouden rikkaruohot menestyvät maallisen edistymisen auringonpaisteessa. Ei ole näin ollen ihme, että tämä nykyinen maailma sekoittaa teknillisen tiedon viisauteen. Se otaksuu, että maallinen edistyminen kohottaa itsestään älyllistä ja hengellistä tasoa. Yleensä käy päinvastoin. Maallinen edistyminen on parantanut älyllisen epäkypsyyden ja hengellisen velttouden rikkaruohontapaista kasvua, tosi viisauden katoa ja hengellisen elinvoiman tyhjiötä. Maallinen edistyminen on pettänyt ihmiset uskomaan, että onni ja elämä johtuvat siitä, mitä he omistavat. Samalla on maallinen edistys sokaissut ihmiset näkemästä sitä laajallelevinnyttä hengellistä velttoutta, mikä johtaa vuorostaan kauaskantoisten seurausten vaaroihin.
Erään näistä vaaroista kuvaili äskettäin toht. Arthur Clinton, New Yorkin kaupungin huoltotoimiston johtaja, joka selitti, että maallisen edistyksen ylellisyydet ovat vallanneet vanhemmat siinä määrin, että he ovat taipuvaisia laiminlyömään lastensa hengellisen elämän, mistä on kohtalokkaat seuraukset: lapsirikollisuus. Tämä johtuu siitä, että henkisesti veltto koti, selittää toht. Clinton, on yhtä suuressa määrin rikollisuuden synnyttämispaikka kuin koti, jonka avioero on ulkonaisesti rikkonut.
Tästä on yhtä mieltä USA:n liittovaltioitten tutkimustoimiston johtaja J. Edgar Hoover. Puhuessaan kolmenkymmenen vuoden kokemuksesta hän sanoi: ”Kun eritellään rikollisten tekojen syitä, niin ilmenee muuttumatta eräät tosiasiat voimakkaina ja paljastavina – isiemme usko, Jumalan rakkaus ja Hänen käskyjensä huomioonotto joko on syrjäytetty tai ne eivät ole koskaan olleetkaan rikkojan sydämessä. Maallisen ajatustavan täytyy väistyä hengellisen tieltä, jos kansamme aikoo kestää. Me tarvitsemme enimmän tässä maassa sitä, mikä ei ole näkyvää . . . henkistä kehitystä, moraalista voimaa.”
Nämä liittovaltioitten tutkimustoimiston johtajan Hooverin sanat oli lainattu Pennsylvanian Altoonan Tribuneen maaliskuun 25. pnä 1955, ja sanomalehden pääkirjoitus sanoi niiden jälkeen: ”Lyhyesti sanoen me olemme kansana tietämättömiä hengellisistä asioista. Me olemme epäpäteviä. Me emme tiedä, miten menetellä! Me tunnustamme hengellisyyden suuren tärkeyden, kuten valtava ja kasvava kirkon jäsenmäärä tässä maassa todistaa. Me omaksumme ja noudatamme ehkä pinnallisesti joitakin uskonnollisia määräyksiä. Mutta miten surkuteltava onkaan meidän hengellisen tietomme ja kehityksemme loppusumma verrattuna maalliseen edistymiseemme!”
Jos hengellinen velttous, mitä maallinen edistys ravitsee ja salaa, on vaarallista lapsille, niin se on tappavaa aikuisille. Kuitenkin tekevät lukemattomat ihmiset nykyään rahallisen turvallisuuden lopulliseksi päämääräkseen elämässä. Toiset yrittävät elämässään etsiä hyödyttömästi omaisuuteen perustuvaa onnea. Kun kansat tuottavat yltäkylläisesti, niin vain harvat pystyvät kohottautumaan kauppiaskansan heikon henkisen tason yläpuolelle. Ovela mainostus saa nykyajan ihmiset uskomaan, että huvitusten ja aineellisen omaisuuden tavoittelu on korkein hyve. Mainostus luo luvatun maan, mikä voidaan saavuttaa valppailla ostoilla ja nopeilla vähittäismaksuilla. Ja niin nämä nykyajan ihmiset rientävät innokkaina kohti tavoitettaan: virtaviivaisten, joustavien kauniitten laitteitten utopiaa, missä ei tarvita mitään muita ponnistuksia, kuin että ihminen on loistavien uusien teknillisten täydellisyyksien arvoinen.
Se on petosta, tuo usko, että omaisuus ja rahallisen turvallisuuden siunaus enemmän kuin riittävästi korvaa hengelliset menetykset. Monet ihmiset sallivat tuon petoksen kasvaa äkkiä hirviöksi, mikä hävittää kaiken hengellisen elämän; toiset antavat sen määräillä elämäänsä, kunnes he ajattelevat, että todellinen eläminen merkitsee pysyttelemistä naapurien tasalla mukavuuksien hankkimisessa ja että vanhempien velvollisuus vaatii suojelemaan lapsia, ei hengellisen velttouden vaaralta, vaan siltä alemmuuden tunteelta, mikä seuraa varmasti, jos itsekkäästi pidetään vielä vanhanmallista autoa. Se on tappava petos. Monet eivät huomaa tätä, ennenkuin se on liian myöhäistä.
Kristillisyyden Perustaja ei opettanut totisesti milloinkaan, että omaisuus toisi hengellistä rikastumista, onnea tai elämää. Hän opetti päinvastoin, että jollei aseta Jumalan valtakuntaa ensimmäiseksi, niin omaisuus voi johtaa elämän menetykseen, niin että ihminen kadottaa toivon saada iankaikkisen elämän Jumalan uudessa maailmassa. Jeesuksen varoitus soveltuu siis suojelevana voimana tähän aikaan, jolloin maallinen edistyminen ruokkii hengellisen velttouden kasvua: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.” – Luuk. 12:15.