”Valtakunnan” voittoisa sanoma

”Ja tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” – Matt. 24:14, Um.

1. Miten Jeesus yhdisti Valtakunnan maailmanlaajuisen saarnaamisen maan nykyisen asiainjärjestelmän loppuun?

YLI tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten, keväällä v. 33 jKr., istui Öljymäellä mies katsellen etäisyydessä olevaa Jerusalemin temppeliä. Hänen mukanaan olleita neljää miestä askarrutti kovasti se, mitä hän oli sanonut temppelistä. Niinpä he tekivätkin hänelle kysymyksen siitä ja muistakin koko maailmaa koskevista tärkeistä seikoista, joiden piti tapahtua. Vastatessaan pitkähkösti heidän kolmiosaiseen kysymykseensä hän sanoi: ”Ja tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, Um) Nyt, vuonna 1955, ei Jerusalemin temppeliä ole enää olemassa, niinkuin hän ennustikin sen häviävän, mutta hänen ennustuksensa tästä ’valtakunnan hyvästä uutisesta’ täyttyy yhä useampien maan asukasten keskuudessa, ja kaikille kansoille annetaan todistusta ”valtakunnasta” saarnaamisrynnistyksen avulla, ja siltä saarnalta he eivät voi sulkea korviaan. Tämä sanoma ”valtakunnasta” on kaikunut voittoisana siitä asti, kun sitä ensin alettiin saarnata, ja sen saarnaaminen kajahtelee todistuksena, ei ainoastaan siitä, että Jeesus Kristus, joka sen ennusti, on oikeassa, vaan myöskin että me lähestymme maan nykyisen asiainjärjestelmän täydellistettyä loppua. Saarnaamisen piti tapahtua ennen loppua. Loppu ei voi tulla, ennenkuin saarnaaminen on suoritettu sellaisessa mitassa, että se kuullaan koko asutussa maassa ja että kaikille kansoille on todistettu.

2. Miten paljon aikaa on annettu tälle saarnaamiselle?

² Miten paljon aikaa on annettu tälle saarnaamiselle? Vuoden 1920 keskivaiheille asti ajateltiin, että noin tuhatyhdeksänsataa vuotta on määrätty Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiselle ja että saarnaaminen alkoi v. 33 jKr. Jerusalemissa helluntaipäivänä, jolloin Jeesuksen opetuslapset voideltiin pyhällä hengellä ja jolloin he alkoivat saarnata ihmeen kautta vierailla kielillä tuohon ihmeelliseen tilaisuuteen kokoontuneelle suurelle kansanjoukolle, sekä että saarnaamista oli jatkunut läpi vuosisadat siihen asti. Sen ajateltiin olevan saarnaamista valtakunnasta, mikä piti vielä perustaa vastaukseksi Jeesuksen opettamaan rukoukseen: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” – Matt. 6:9, 10.

3, 4. Mitkä räikeät väärinymmärrykset olivat Jumalan valtakunnasta laajalti vallalla maan päällä vuosisatoja tähän 20. vuosisataan asti?

³ Mutta historian vilpitön tutkiminen osoittaa kuitenkin, että kohta sen jälkeen kun Jeesuksen kaksitoista apostolia olivat kuolleet ensimmäisen vuosisadan lopussa, alkoi taivaallisen Isämme tulevan valtakunnan sanoman saarnaaminen tyrehtyä. Kirkon alettiin ymmärtää olevan tuo Valtakunta, ja Valtakunta oli tuleva, kun kirkko olisi perustettu näkyvänä tai voimakkaana maan päälle. Pantiin yhä vähemmän painoa tulevalle valtakunnalle sitä mukaa kuin kirkko loittoni aina enemmän tosi kristillisestä toivosta ja liittyi Rooman valtioon. Kun lopuksi Rooman keisari Konstantinus väitti olevansa kääntynyt ja tuli roomalaiskatolilaiseksi, niin uskonnollinen papisto ajatteli Valtakunnan tulleen, ja se yritti lisätä tämän uskonnollis-poliittisen valtakunnan hallitusvaltaa. Kun v. 800 (jKr.) perustettiin pyhä Rooman valtakunta paavi Leo III:n kruunatessa Kaarle Suuren sen keisariksi Roomassa, niin ajateltiin vielä enemmän, että Jumalan valtakunta oli perustettu ja että vaikka Jumalan valtakunta olikin yksi, niin se ilmeni kahdessa suunnassa, maallisessa suunnassa poliittisen valtion kautta ja hengellisessä suunnassa roomalaiskatolisen paavin kautta.

⁴ Kuudennentoista vuosisadan protestanttinen uskonpuhdistus sekaantui länsi-Euroopan politiikkaan, mikä johti protestanttisten lahkojen liittoutumiseen poliittisten valtioitten kanssa. Noiden uskonnollis-poliittisten valtioitten poliittisten hallitsijoitten selitettiin hallitsevan jumalallisella oikeudella ja olevan Jumalan näkyviä edustajia maan päällä ja hallitsevan Hänen nimessään. Tällainen käsitys vaikutti kaikkiin Jumalan valtakuntaa koskeviin asioihin, ja vaikka myöhemmin lähetettiin lähetyssaarnaajia kaikkiin osiin maailmaa, niin heidän Jumalan valtakuntaa koskeva julistuksensa oli pakosta virheellinen, koska he väärinymmärsivät asian ja saarnasivat niiden kirkkojärjestelmien oppeja, joista oli tullut osa tästä maailmasta.

5, 6. Mikä yhteys raamatullisesti määritellyllä Kristuksen todellisella toisella läsnäololla on Valtakunnan saarnaamisrynnistykseen?

⁵ Jeesus sanoi toisaalta, ollessaan tutkittavana hengestään, Juudean roomalaiselle maaherralle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun seuralaiseni olisivat taistelleet, ettei minua olisi luovutettu juutalaisille. Mutta näinollen ei minun valtakuntani ole tästä lähteestä.” (Joh. 18:36, Um) Sentähden ei voida millään tavalla selittää sen saarnaamisen, mitä roomalaiskatoliset, kreikkalaiskatoliset ja protestanttiset lähetyssaarnaajat suorittivat menneinä vuosisatoina, täyttäneen Matteuksen 24:14:nnessä olevaa Jeesuksen ennustusta.

⁶ Jeesus ei tarkoittanut tässä ennustuksessa luopiokristillisten uskontojen lähetyssaarnaajien saarnaamista. Hänen ennustamansa Valtakunnan saarnaamisen oli odotettava tähän kahdenteenkymmenenteen vuosisataan saakka täyttymistään. Jumalan tapahtumainajoitus määräsi niin. Mikä se valtakunta on, mistä hyvä uutinen piti saarnata maailmanlaajuisesti kaikille kansoille edeltätarkoitettuna aikana? Neljän apostolin Jeesukselle esittämän kysymyksen ydin ratkaisee oikean vastauksen. He sanoivat: ”Sano meille: Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on oleva sinun läsnäolosia ja asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen merkki?” (Matt. 24:3, Um; Mark. 13:3, 4) Nuo apostolit kysyivät Kristuksen todellista läsnäoloa hänen Jumalalta saamassaan valtakunnassa. Ja Jeesus sanoi ”tulemisestaan” tähän valtakuntaan saman profeetallisen vastauksensa myöhemmässä jakeessa: ”Silloin ilmaantuu ihmisen Pojan merkki taivaalla, ja silloin käyvät kaikki maan sukukunnat valittamaan, ja ne näkevät ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvillä voimassa ja suuressa kirkkaudessa. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan kajahtaessa, . . . Kun ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu loistavalle valtaistuimelleen. Ja kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottelee ihmiset toisistaan.” (Matt. 24:30, 31; 25:31, 32, Um) Näin ollen on se valtakunta, mistä tämä hyvä uutinen pitää saarnata, se valtakunta, missä Jeesus Kristus on läsnä voimassaan, toimivan hallituksensa valtaistuimella. Se Valtakunta ei ole vasta joskus perustettava, vaan jo nyt perustettu.

7, 8. Millaisin seurauksin useimmille maan asukkaille on Valtakunnan saarnaaminen jo edistynyt vain syksystä 1914 lähtien ja miksi?

⁷ Sen perustamista koskeva uutinen ei ole hyvä uutinen jokaiselle, sillä sen sijaan että jokainen riemuitsisi sen perustamisesta taivaissa, Jeesus sanoi kaikkien maan sukukuntien käyvän valittamaan sitä ja hänen Kuninkaana ja Paimenena erottelevan kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset Valtakuntaa koskevan asian johdosta, niinkuin paimen erottaa vuohet lampaitten joukosta. Jumalan määräaika tämän taivaallisen valtakunnan perustamiseksi hänen Poikansa ollessa valtaistuimella tuli ”kansain määräaikojen” loputtua eli 2 520 vuotta siitä, kun Jerusalemin valtakunta Juudan maassa hävitettiin varhain syksyllä eli seitsemännessä juutalaisten kuussa v. 607 eKr. Nuo seitsemän ”kansain määräaikaa” päättyivät varhain syksyllä v. 1914, noin lokak. 1. pnä. ”Hyvää uutista” valtakunnasta ei voitu saarnata sitä ennen.

⁸ Nykyään Vartiotornina tunnettu [englantilainen] lehti kiinnitti joulukuussa 1879 kuudennessa numerossaan huomion siihen, että nämä ajat päättyvät vuonna 1914. Ottivatko kristikunnan kristityiksi tunnustautuvat kansat varteen tämän uskoen tai iloisin odottein missään määrin? Eivät! Kristikunnan kansat eivät olleet varhain syksyllä v. 1914 lainkaan iloisella mielellä Jumalan taivaallisen valtakunnan perustamisesta Kristuksen ollessa valtaistuimella hänen voideltuna Kuninkaanaan. Kansat raivosivat maailmanhallinnosta käydyssä ensimmäisessä maailmansodassaan, ja uskonnolliset papit, katoliset niinkuin protestanttisetkin, kannattivat isänmaallismielisinä omaa puoltaan tuossa verisessä taistelussa rukoillen Jumalaa antamaan voiton toiselle osalle kristikuntaa toisesta kristikunnan osasta. Tämä ensimmäinen maailmansota vaikutti koko maailmaan. Siitä lähtien ovat ”kaikki maan sukukunnat” käyneet valittamaan, eivätkä ne ole tähän päivään asti lakanneet, vaikka merkki ihmisen Pojan tulemisesta kauan odotettuun valtakuntaansa on hyvin selvä ja vakuuttava jokaiselle, jota vihollinen, Saatana Perkele, ei ole sokaissut. Nämä valittavat sukukunnat eivät ole niitä ihmisiä, jotka Paimen-Kuningas Jeesus Kristus erottelee oikealle puolelleen lampaina.

9, 10. a) Ketkä suorittavat ’tämän valtakunnan hyvän uutisen’ ajankohtaista saarnaamista? b) Miksi usko ja rohkeus ovat tärkeitä ominaisuuksia tälle saarnaamiselle?

⁹ The Watch Tower julkaisi heinäk. 1. p:n numerossaan 1920 kirjoituksen [marrask. Vartiotorni] ”Valtakunnan evankeliumi”. Vasta silloin näkivät Jehovan todistajat kautta maailman, että ”hyvä uutinen” eli evankeliumi koski nyt perustettua valtakuntaa ja että hyvää uutista tästä valtakunnasta täytyi ryhtyä saarnaamaan silloin, ensimmäisen maailmansodan aikana koettujen ”synnytystuskien alun” jälkeen, ja että saarnaamisen täytyy jatkua Harmagedonin taisteluun asti, tuohon ”suureen ahdistukseen, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. (Matt. 24:7, 8, 21) Nyt, tämän Saatanan asiainjärjestelmän ”lopun aikana”, täytyy saarnata ”tätä hyvää uutista valtakunnasta” kaikkialla, missä se on mahdollista. Ja nyt sitä saarnataankin. Sitä saarnataan edelleen, kunnes tämä asiainjärjestelmä päättyy ja uusi asiainjärjestelmä, ”uusien taivaitten ja uuden maan” muodostama Jumalan uusi maailma, tulee kaikkine siunauksineen. Kristikunnan lähetyssaarnaajia on tuhansia kaikkialla maailmassa. Kaikesta tästä huolimatta ei ole liiaksi sanottu, että Jehovan todistajat ovat ainoat, jotka saarnaavat ”tätä hyvää uutista valtakunnasta”. Miksi? Koska he ovat ainoat, jotka näkevät perustetun valtakunnan Raamatun ennustusten selittämien nykyisten tapahtumien valossa, ja ainoat, joilla on Jumalalta saatu usko ja rohkeus saarnata sitä.

¹⁰ Vaikka Jeesus sanoi sitä ”hyväksi uutiseksi”, niin älköön kukaan ajatelko, ettei sen saarnaaminen vaadi rohkeutta ja uskoa. Nyt saarnataan tosiaan Kristuksen hallitsemaa Jumalan valtakuntaa, minkä seikan pitäisi tavallisuuden mukaan tehdä se mitä tervetulleimmaksi sanomaksi. Mutta tiedätkö sinä, mitä sen saarnaaminen tälle tuskaiselle maailmalle merkitsee? Se merkitsee uutisen saarnaamista vihollisvaltakunnasta ja sen saarnaamista vihollismaassa. Miksi? Koska maailma, kristikuntakaan, ei ole Jumalan valtakunnan ystävä, eivätkä Jehova Jumala ja hänen Kristuksensa ole tämän maailman ystäviä. Ilmestyskirja, joka esittää näyn Jumalan järjestöstä synnyttämässä hänen valtakuntansa v. 1914, kuvailee tämän asian näin: ”Hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.” (Ilm. 12:5) Tuo ”rautainen valtikka” Jumalan valtakunnan käsissä on tämän maailman kansojen murskaamiseksi palasiksi kuin savenvalajan hauraat astiat Harmagedonissa, niinkuin on ennustettu Psalmissa 2:7–9. Ei ole ihme, että kansat ovat raivonneet vuodesta 1914 lähtien kahdessa maailmansodassa ja monissa pienemmissä sodissa niiden välillä ja jälkeen sekä että ne ovat harkinneet turhia, sellaisia kuin Kansainliitto ja Yhdistyneet Kansakunnat, ja neuvotelleet yhdessä Jehovaa ja hänen voideltua Kuningastaan Jeesusta Kristusta vastaan, kuten tuo psalmi ennusti. (Ps. 2:1, 2) Kun tosi kristitty tulee siis saarnaten ainoaa tosi ”hyvää uutista”, niin hän tulee sen valtakunnan julistajana, minkä on ennustettu hävittävän tämän maailman kansat. Tästä syystä saarnaamistyö vaatii rohkeutta, minkä ainoastaan Jumala voi antaa.

11–13. a) Miksi on ”turvallista” olla nyt sellainen ”kristitty”, jonka eräs kristikunnan huomattava edustaja mainitsi äskettäin? b) Miksi aidot kristityt ovat päinvastoin suhteellisen turvattomia, mutta kuitenkin voittamattomia?

¹¹ New Yorkin katedraalin tuomiorovasti James A. Pike sanoi huhtikuun 23. pnä 1955 N.M.K.Y:n lounaalla New Yorkin kaupungissa, että hänestä tuntui toisinaan onnettomalta, että ”kristittynä oleminen on niin turvallista”. Kun tuo ortodoksinen pappismies sanoi noin, niin ajatteliko hän Jehovan todistajia tämän perustetun valtakunnan saarnaajina? Ei! Ne, joita tuomiorovasti todellisuudessa tarkoitti, ovat ihmisiä, jotka tunnustautuvat kristityiksi, koska he ovat kristikunnan arvossapidettyjen uskontojärjestelmien jäseniä ja koska jäsenyys on suosittua ja sillä on kristikunnan poliittisten hallitusten suojelus.

¹² Jehovan todistajat koettavat olla tosi kristittyjä Raamatun vaatimusten mukaisesti, mutta he eivät huomaa sitä ”turvalliseksi” missään paikassa maailmassa. He ovat kokeneet kristikunnassakin, mitä tuomiorovasti Pike havaitsee sitten, nimittäin että kristillisyys oli alkuvuosinaan ”laiton” ja ”kumouksellinen” oppi ja sen kannattajat joutuivat usein ”epäroomalaista toimintaa tutkivan komitean” huomioon. Tuomiorovasti Pike väitti, että kristillisyyden on palattava alkuperäiseen voimaansa voidakseen menestyä täysin kommunismia vastaan. (New Yorkin Times, huhtik. 24. 1955) Koska Jehovan todistajat ovat palanneet apostolien päivien kristillisyyden voimaan, niin he ovat nytkin, toisen maailmansodan kiihtymystilan jälkeen, ”laittomia” monissa kristikunnan maissa, puhumattakaan kommunistisista maista, ja heidän uskonnolliset vihollisensa syyttävät heitä väärin ”kumouksellisiksi” ja turvallisuuden vaaraksi luokitellen heidät toisinaan natseiksi ja toisinaan kommunisteiksi, kommunistisissa maissa imperialististen maitten vakoilijoiksi ja asiamiehiksi ja muualla juutalaisen siionismin salaisiksi asiamiehiksi. Heihin kohdistetaan kaikenlaisia syytöksiä yleisen mielipiteen herättämiseksi heitä vastaan ja hallituksen kiihoittamiseksi toimimaan heitä vastaan ja tekemään heidän olemassaolonsa epävarmaksi.

¹³ Mutta tämä ei onnistu. Jehovan todistajat antavat nykyään julkista julistusta uskostaan ja toivostaan ja saarnaavat hyvää uutista valtakunnasta mitä suurimman epävarmuuden keskellä kommunististen ja muiden totalitaarisessa hallinnossa ja diktaattorien valvonnassa olevien maitten keskitysleireissä ja pakkotyölaitoksissa ja vankiloissa. He saavat riemuvoiton tällaisista Perkeleen hallinnon muodoista ja toiminnoista, niinkuin on kuvailtu Ilmestyskirjan 12:11:nnessä (Um): ”He voittivat [Saatana Perkeleen] Karitsan veren ja todistamisensa sanan tähden, eivätkä he rakastaneet sieluaan kuolemanvaarastakaan huolimatta.” Jehovan todistajana oleminen ei ole missään ”helppoa uskontoa”, eikä Jehovan todistaja ole turvassa näkymättömän ”tämän maailman jumalan”, Saatana Perkeleen, palvelijoitten ja hallitusten taholta tulevalta jonkinlaiselta vihalta ja hyökkäykseltä. Kommunistit ja muut totalitaariset hallitsijat koettavat saada Jehovan todistajat osoittamaan, että heidän uskontonsa on huonompi eikä kestä tätä maailmaa vastaan, mutta näiden todistajien uskollisuus, kun heitä yritetään pakoittaa luopumaan uskonnostaan, aiheuttaa häviön kommunisteille ja muille totalitaarisuuden edustajille. Tuomiorovasti Pike sanoi myöskin: ”Kommunismi on maailmanuskonto. Sen voi voittaa ainoastaan parempi uskonto. Mikään muu ei voi voittaa sitä.” Kommunistien Jehovan todistajiin heidän tukahduttamisekseen tai pysähdyttämisekseen kohdistamien kieltojen ja vainotoimenpiteitten epäonnistuminen on paljon puhuva todistus siitä, että he ovat kohdanneet Jehovan todistajien joukosta ”paremman uskonnon”, ja se ilmaisee näille jyrkkäotteisille Jehova Jumalaa vastaan taistelijoille, että Jehovan todistajat jäävät tänne voittoisina, kun kommunismi ja muut äärimmäisyyssuunnat ovat hävinneet. Heidän uskontonsa on yhtä tuhoutumaton kuin Jehovan valtakunta, mitä he saarnaavat. – New Yorkin Times, tammikuun 11. pnä 1955.

MITEN

14, 15. Miten kristikunnan saarnaamistapa kestää vertailun siihen tapaan, millä Jeesus käski saarnaamaan ja mitä nyt noudatetaan?

¹⁴ Tapa, millä Jehovan todistajat saarnaavat ”tätä hyvää uutista valtakunnasta”, on joutunut arvosteltavaksi. He eivät saarnaa ns. puhdasoppisella, sovinnaisella tavalla, mikä on helppo tapa, papin puvussa kirkon saarnastuolissa uskonnollisen lauman ollessa kokoontuneena sisälle saarnaajan eli papin eteen. Tämä kristikunnan muodollinen, ns. puhdasoppinen saarnaamistapa ei ole täyttänyt Jeesuksen opetuslapsilleen antamaa käskyä: ”Menkää [aivan niin: Menkää] sentähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä . . . opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Koska kristikunnan puhdasoppisuus ei ole pystynyt kääntämään maailmaa eikä kääntämään edes ”kristityiksi” sanottujen maitten ihmisiä ja koska se ei ole pystynyt pysähdyttämään pakanuutta valtaamasta suuria kaupunkeja, niin kristikunnan uskonnolliset järjestelmät yrittävät pakoittaa omaksumaan uskonnon tai uskonnolliset tavat ja tunnustukset saattamalla lainlaatijat tyrkyttämään pakolla uskontoa haluttomille ihmisille lain avulla. Tämä saattaisi olla sopusoinnussa Westfalenin rauhansopimuksen kanssa, mihin Euroopan kolmikymmenvuotinen sota päättyi v. 1648 ja mikä määräsi, että pyhän Rooman valtakunnan kunkin provinssin hallitsijan uskonnon piti määrätä sen jälkeen sen provinssin uskonnon, olipa hän sitten katolilainen, luterilainen tai kalvinisti. Mutta se ei ole voinut pelastaa kristillisyyttä turmelukselta, rappeutumiselta eikä maailmallistumiselta. Tämä merkitsee sitä, että ”puhdasoppisuus”, mikä on ollut vallalla vuosisatoja kristikunnassa, ei ole tepsinyt. Se on epäonnistuma.

¹⁵ Jehovan todistajat tottelevat Matteuksen 24:14:nnessä olevaa Jeesuksen käskyä ja saarnaavat ”tätä hyvää uutista valtakunnasta” sillä silmiinpistävällä tavalla, että he käyvät maasta maahan, kaupungista kaupunkiin, kylästä kylään ja talosta taloon. Tämä ei voi olla se tapa, mikä on puhdasoppinen kristikunnan pappien ja maallikoitten mielestä, mutta se on apostolinen ja Kristuksen noudattama tapa. Kun apostoli Pietari ja toiset apostolit olivat sanoneet juutalaisten korkeimmalle sanhedrinille Jerusalemissa: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”, ja kun heitä oli ruoskittu ja käsketty lakkaamaan saarnaamasta Jeesuksesta Kristuksesta, niin nämä apostolit menivät pois riemuiten, ja kertomus sanoo, että ”joka päivä he jatkoivat temppelissä ja talosta taloon keskeyttämättä hyvän uutisen opettamista ja julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta”. – Apt. 5:29, 40–42, Um.

16. Miten Paavali oli saarnaamisessaan Jeesuksen esimerkin noudattaja ja millaisin tuloksin?

¹⁶ Paavali ei ollut siihen aikaan noiden apostolien joukossa heidän saarnatessaan talosta taloon, mutta hän sanoi vuosia myöhemmin eräässä jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhemmille miehille: ”Minä en empinyt kertoa teille mitään, mikä oli hyödyllistä, enkä opettaa teitä julkisesti ja talosta taloon. Vaan minä annoin perusteellisesti todistusta sekä juutalaisille että kreikkalaisille katumuksesta Jumalamme edessä ja uskosta Herraamme Jeesukseen. . . . minä menin saarnaten valtakuntaa.” (Apt. 20:20, 21, 25, Um) Kirjoittaessaan Korinton kristityille apostoli Paavali sanoi: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1. Kor. 11:1) Paavali oli talosta taloon saarnaamisessa Jeesuksen Kristuksen seuraaja, sillä Jeesuksen kerrottiin usein olleen ihmisten kodeissa kertomassa niiden haltijoille Valtakunnasta sen ohella, että hän saarnasi monissa julkisissa paikoissa. Kun hän lähetti kaksitoista apostoliaan ja myöhemmin myöskin seitsemänkymmentä evankelistaa saarnaamaan, niin hän sanoi heille, mitä tulee sanoa niiden ihmisten ovilla, joiden luo he menevät: ”Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle!’” (Luuk. 10:1, 5) ”Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä. . . . Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.” (Matt. 10:5, 12–14) Tällä Kristuksen opettamalla apostolisella tavalla saarnaamisesta oli seurauksena, että Paavali saattoi kirjoittaa vankilastaan Roomasta ja puhua hyvästä uutisesta, ”jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne”. (Kol. 1:23, 24) Koko taivaan alla oleva luomakunta oli silloin pääasiallisesti pakanallinen.

17, 18. Ketkä noudattavat käytännössä ja miten Kristuksen ja apostolien saarnaamistapaa menestyksellisesti meidän aikanamme?

¹⁷ Jehovan todistajat ovat yhä tuhannenyhdeksänsadan vuoden perästä koko sydämestään antautuneita saarnaamaan talosta taloon tänä ”lopun aikana”, koska se merkitsee Raamatussa olevien teokraattisten ohjeitten tottelemista; se merkitsee sellaisten menestyksellisten saarnaajien kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa seuraamista. Jehovan todistajilla on nykyään uskoa tuohon alkuperäiseen menettelytapaan, että se osoittautuu yhtä menestykselliseksi heille kuin Kristukselle ja hänen apostoleilleenkin. He eivät ole liian laiskoja noudattamaan tätä tapaa siksi, että se on vaikeampi kuin kirkon saarnastuolissa seisominen. He eivät pelkää tehdä sitä siksi, että se on turvaton tapa, mikä asettaa heidät alttiiksi pilkalle, herjaukselle, väkivaltaiselle vastustukselle ja uskonnolliselle vainolle. Sen sijaan että he noudattaisivat pappien menettelyä ja pyytäisivät ”valtion miekalta” apua, he heiluttavat ”hengen miekkaa, joka on Jumalan sana”, ja antavat sen suorittaa käännyttämisen. He käyttävät välitöntä, käytännöllistä, perusteellista raamatullisen valistuksen levittämistapaa antaen ihmisille Jumalan Sanan opetusta kotona, yksityisesti, henkilökohtaisesti, yksilöllisesti, jättäen tapaamilleen ihmisille kirjallisuutta, mikä sisältää painettuja raamatullisia saarnoja, ja palaten sitten myöhemmin vastaamaan raamatullisiin kysymyksiin ja aloittamaan Raamatun kotitutkisteluja. Tämä on se hyökkäävä, järkevä tapa, mikä pysähdyttää pakanuuden valtauksen monissa kodeissa tai pelastaa useita yksilöitä pakanuuden kasvavalta hyökyaallolta. Esimerkiksi:

¹⁸ New Yorkin kaupungin sanotaan olevan yksi maailman suurimmista pakanakaupungeista, mutta kun on suoritettu ahkerasti työtä talosta taloon ja tavoitettu jokainen mahdollinen koti tässä yli seitsemän miljoonaa asukasta käsittävässä kaupungissa, niin Jehovan todistajat ovat lisääntyneet yhdestä vuonna 1935 olleesta seurakunnasta viideksikymmeneksiviideksi seurakunnaksi tähän mennessä 1955, ja niissä on 7 048 henkilöä, jotka raportoivat toimintansa saarnatessaan hyvää uutista toisille. Tämä merkitsee sitä, että kaupungissa on nyt noin yksi toimiva Jehovan todistaja jokaista tuhatta asukasta kohti. Yhdysvalloissa raportoi kaikkiaan 187 120 henkeä saarnaamistoimintansa huhtikuussa 1955, mikä merkitsee, että Amerikan 165 000 000 asukkaan joukossa on yksi Jehovan saarnaava todistaja vähempää kuin tuhatta henkeä kohti.

19–21. a) Mitä kristikunnan toisten edustajien äskettäin ilmoitetut huomautukset osoittavat kipeästi tarvittavan? b) Miksi nuo huomautukset eivät ole ajankohtaisia?

¹⁹ Onko näin ollen mikään ihme, että papit alkavat tehdä joitakin havaintoja ja ehdotuksia? Antamatta itse esimerkkiä pelästyneet papit ilmaisevat nyt liian myöhään, että maallikkojen (heidän seurakuntiensa jäsenten) täytyy lähteä tekemään jotakin saarnaamistyötä, vaikka he eivät painotakkaan saarnaamista talosta taloon. Reformeerattujen kirkkojen maailmanliiton pääsihteeri selitti äskettäin, että tarvitaan ”Kristuksen todistusta toimialallamme samoin kuin perhe-elämässämmekin. . . . Ainoa keino saada ihmiset kristilliseen kirkkoon on panna heidät huomaamaan se suunnaton armo, mikä Kristuksen lahja on.” (New Yorkin Times, heinäk. 12. 1954) New Yorkin kaupungin Riversiden kirkon pappi sanoi: ”Se tosiasia on jätetty huomioonottamatta, että uskonto on ensiksi ja ensi sijassa Jumalan kirkastamista elämän jokapäiväisissä toiminnoissa. Maailma on paikka, missä täytyy nähdä uskonto toiminnassa.” – New Yorkin Times, heinäk. 5. 1954.

²⁰ Eräässä Kirkkojen maailmanneuvoston kokoukselle Evanstoniin (Illinois) annetussa raportissa sanoi muuan maallikko, armeijan eversti: ”Yksi kirkon tulevaisuutta koskevista tärkeimmistä tekijöistä on maallikkojen vastuu uskonsa viemisestä toimiinsa, koteihinsa, kaikkialle. Me tarvitsemme enemmän jokapäivän kristittyjä kuin niin sanottuja sunnuntaikristittyjä.” Samassa Evanstonin Maailmanneuvoston kokouksessa sanoi evankeliumin julistamisosaston puheenjohtaja, kun kehoitettiin kirkkoja ”sonnustautumaan apostolien evankeliumin julistuksen henkeen”: ”Evankeliumin julistaminen ei ole lähetystyöntekijöitten erikoistehtävä, vaan jokaisen opetuslapsen normaalia toimintaa. . . . Tämä on uusi laajennus kirkkojen toimintaan. Niiden on nyt ryhdyttävä opettamaan maallikoitaan kulkemaan ympäri saarnaten evankeliumia jokapäiväisessä elämässään.” (Chicagon American, elok. 27. 1954) Huomaa, että kaikista noista lausunnoista puuttuu vihjauskin apostoliseen saarnaamiseen talosta taloon.

²¹ Mutta milloin toivotaan kirkkojen maallikkojen valmentuvan suorittamaan osansa saarnaamisvastuusta? Kuuntele erään Houstonissa, Texasissa, olevan episkopaalisen kirkon pappia, kun hän saarnaa eräässä New Yorkin kaupungin kirkossa: hän sanoi, että kristillisen kirkon evankelisen voiman lähde siirtyy KAHDESSASADASSA VUODESSA saarnastuolista ”todistavaan veljeskuntaan”. Niin, saarnaajat jatkavat saarnaamistaan, ”mutta saarnat [saarnastuolista] eivät ole pääkeino, millä ihmisiä saatetaan Kristuksen luo”. Tämä toteutuu niiden uskovien luomassa heräävän uskon ilmapiirissä, jotka sanovat, ”mitä Jumala tekee heidän elämässään”. (New Yorkin Times, toukok. 31. 1954) Tämä pappismies on ainakin kaksisataa vuotta ajasta jäljessä mielipiteiltään, mikäli Jehovan todistajat ovat kysymyksessä. Jehovan todistajain seurakunnissa ei missään koko maailmassa ole saarnaaminen rajoitettu kykenevien puhujien puhumiseen Valtakunnansalin puhujalavalta, vaan jokaista seurakunnan kastettua jäsentä kehoitetaan, autetaan ja valmennetaan tulemaan saarnaavaksi todistajaksi, joka pystyy käymään yksin talosta taloon ja saarnaamaan muutamia minuutteja kestäviä johdantosaarnoja ovilla sekä tekemään uusintakäyntejä kiinnostuneitten lammasten luo ja pitämään vielä pitempiä saarnoja osoittaakseen Raamatun tutkimisen arvon.

22, 23. Mihin etuihin ja velvollisuuksiin nähden Kaikkivaltiaan Jumalan tahdon antautuneet tekijät ovat nyt valppaita?

²² Joka ainoa on saarnaava evankeliuminpalvelija Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa. Se on evankeliuminpalvelijain seura, eikä kukaan voi välttää vastuutaan saarnata Kristuksen käskyä ja esimerkkiä noudattaen. Jokainen on syvästi tietoinen Matteuksen 24:14:nnessä olevasta Jeesuksen ennustuksesta, mikä koskee näitä Valtakunnan läsnäolon päiviä, ja jokainen tuntee samalla tavalla kuin apostoli Paavali, kun hän huudahti: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista!” (1. Kor. 9:16) Jokainen tietää, että julkinen saarnaaminen ei ole tärkeää ainoastaan toisten pelastumiseksi, vaan myöskin hänen omaksi pelastumisekseen, sillä jokaista Jehovan todistajaa koskevat voimakkaina nämä Paavalin sanat: ”Jos sinä julistat julkisesti tätä ’suussasi olevaa sanaa’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala herätti hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” – Room. 10:9, 10, Um.

²³ Jehovan todistajat eivät välitä siitä, päättävätkö maalliset oikeusistuimet, että he ovat erityisesti ”määrättyjä” ”säännönmukaisia evankeliuminpalvelijoita” vai eivät. He tietävät, että he ovat antautuneet Jumalalle tehdäkseen Hänen tahtonsa, ja he tietävät, että hän käskee heitä Kristuksen kautta menemään ihmisten luo saarnaamaan ja osoittautumaan hänen virkaanasettamikseen evankeliuminpalvelijoiksi palvelemalla toimeliaina hänen valtakuntansa etujen hyväksi. Jehova on tietänyt paremmin kuin että hän odottaisi 200 vuotta kristikunnan pappien sonnustavan maallikkonsa toimintaan. Rajoitettu ”lopun aika” ei salli tuota arvioitua aikaa, ja Jehova on siitä syystä herättänyt omat todistajansa, jotka antavat Valtakunnan todistusta juuri aikanaan, niinkuin hän on määrännyt.

MAAILMAN VOITTAMINEN

24. Minkä oikean asenteen tähän nykyiseen maailmaan nähden Kristuksen uskon mukaisessa uskossa eläminen sisältää nyt?

²⁴ Jehovan todistajana oleminen vaatii uskoa. Lue Heprealaiskirjeen 11:1–12:3 ja huomaa, että Aabelista, joka kuoli ensimmäisenä Jehovan palvonnan takia, Jeesukseen Kristukseen asti vaati Jehovan todistajana oleminen uskoa. Heidän uskonsa auttoi heitä voittamaan silloisen maailman, koska he näkivät vanhurskaan uuden maailman Jumalan valtakunnan alaisuudessa ja kieltäytyivät sentähden tulemasta osaksi nykyisestä maailmasta ja elämästä sen tavalla ja sen puolesta. Kristityn, josta on tullut Jumalan hengellinen lapsi, täytyy voittaa tämä maailma, ja hän voi voittaa sen ainoastaan järkkymättömän uskon avulla. Apostoli Johannes sanoo: ”Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – 1. Joh. 5:4.

25, 26. Miten ja miksi nykyiset Jehovan todistajat voittavat maailman?

²⁵ Jumalan lupaama valtakunta syntyi v. 1914, ja se voittaa vielä maailman. Se voitti Saatanan ja hänen paholaisensa heittämällä heidät pois taivaasta meidän maamme luo, ja nyt se voittaa edelleen Valtakunnasta todistavien työssä maan päällä, ja se täydentää voittonsa Saatanan nykyisestä maailmasta Harmagedonissa. (Ilm. 6:1, 2) Maan päällä on nykyään Jumalan hengellisten kristittyjen lasten jäännös, eivätkä he osoittaudu poikkeuksiksi siitä lausutusta säännöstä, että kaikki Jumalasta syntynyt voittaa maailman. He osoittavat uskonsa Jumalan valtakuntaan saarnaamalla sitä, kunnes tämän maailman loppu tulee. Meidän mukanamme on nykyään myöskin Jumalan tulevia maallisia lapsia, alinomaa kasvava ”suuri joukko”, joka toivoo saavansa elämän Hänen lapsinaan ”uuden maan” loistoisassa paratiisissa. Heidänkin täytyy voittaa maailma samoin kuin muinaiset, esikristilliset Jehovan todistajat Aabelista Johannes Kastajaan asti tekivät. Jotta näin kävisi, niin heidän täytyy osoittaa samalla käytännöllisellä tavalla uskonsa Jehova Jumalaan ja hänen valtakuntaansa. Mutta vaikka niin suuri pilvi muinaisia, esikristillisiä Jehovan todistajia ympäröi meidät, niin me katsomme erityisesti Jehovan suurimpaan todistajaan koko kaikkeudessa, hänen uskolliseen ja totiseen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, sillä hän oli tämän maailman suurin voittaja aina Golgatan kidutuspaalussa tapahtuneeseen marttyyrin kuolemaan asti. Hän sanoi: ”Minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.” (Ilm. 3:21) Jehova Jumala sai hänen kauttaan suurenmoisen riemuvoiton vihollisen hallituksista ja valloista. Me luemme:

²⁶ ”Jumala teki teidät eläviksi yhdessä hänen kanssaan. Hän antoi ystävällisesti meille anteeksi kaikki rikkomuksemme ja pyyhki pois meitä vastaan olleen käsinkirjoitetun asiakirjan [Mooseksen lain], joka sisälsi säädöksiä ja joka oli ristiriidassa meidän kanssamme, ja Hän on poistanut sen naulaamalla sen kidutuspaaluun. Riisumalla hallitukset ja vallat paljaiksi hän asetti ne näytteille avoimesti julkisuudessa voitettuina johdattaen niitä sen kautta voittokulkueessa.” – Kol. 2:13–15, Um.

27–29. a) Minkä muinaisen pakanallisen menon tuo mieleen Paavalin viittaus Jehovan riemuvoittoon, mikä tulee Kristuksen Jeesuksen kautta? b) Miten ja mitä vääriä syyttäjiä vastaan Jehova toimii saattaakseen halukkaat ihmiset osallistumaan Jeesuksen Kristuksen riemuvoittoon?

²⁷ Tuosta tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten saadusta voitosta lähtien on Jehova Jumala johtanut loistavaa voittokulkuetta. Apostoli Paavalin tässä käyttämän alkuperäisen kreikkalaisen sanan mukaan on kuvaus otettu pakanallisen Rooman valloitusten ajoilta. Voittokulkue oli pakanallisille roomalaisille valtavasti vaikuttava juhlameno sen kenraalin kunniaksi, joka oli saanut ratkaisevan voiton. Hänen sallittiin tulla kaupunkiin laakeriseppeleellä kruunattuna, kantaen valtikkaa toisessa kädessään ja laakerinoksaa toisessa, yllään kirjailtu toga ja ajaen neljän hevosen vetämissä erikoisenmuotoisissa pyöreämallisissa sotavaunuissa. Hänen edellään kulkivat Rooman senaatti ja viranomaiset, soittajat, sotasaalis, vangit kahleissa jne., ja hänen sotajoukkonsa seurasi häntä marssijärjestyksessä. Kulkue meni Capitolinus kukkulalle, missä uhrattiin uhreja ja missä kenraalia huvitettiin yleisellä juhlalla.

²⁸ Apostoli Paavali mainitsee Jumalan tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten saaman voiton yhteydessä ”käsinkirjoitetun asiakirjan”. Se oli Mooseksen kautta annettu Jumalan laki, ja se ”sisälsi säädöksiä” ja ”oli ristiriidassa meidän kanssamme”. Se oli ”meitä vastaan”, sillä se tuomitsi meidät kaikki, niin juutalaiset kuin ei-juutalaisetkin, syntisinä kuoleman ansaitseviksi, koska me olimme perineet epätäydellisyyden ja olimme kyvyttömiä pitämään Jumalan lakia. Mutta mitä ne hallitukset ja vallat ovat, mitkä Paavali sanoo riisutun paljaiksi? Ne ovat Saatanan ja hänen paholaistensa näkymättömät hallitukset ja vallat. Moffattin raamatunkäännös sanoo niitä ”enkelihallitsijoiksi ja -valloiksi”. Nämä voivat kerran syyttää meitä Jumalan edessä. Miksi? Koska me yritimme palvoa ja palvella Jumalaa täydellisesti, mutta epäonnistuimme siinä, niinkuin juutalaisten kyvyttömyys Mooseksen lain pitämisessä osoitti. Tuo laki ei voinut tehdä meitä täydellisiksi eläinuhreillaankaan. Se paljasti meidät syntisiksi, joita Perkele voi kiusata ja syyttää Jumalan edessä. Mutta mitä me emme pystyneet tekemään, sen Jumala teki voittaakseen tuon Saatanan hallitusten ja valtojen Jehovan todistajia vastaan esittämän syytöksen. Hän pani Jeesuksen Kristuksen maan päälle täydellisenä ihmisenä, ja Jeesus täytti täydelleen Jumalan lain. Jesus teki sen, vaikka hänen suorittamansa Jumalan valtakunnan saarnaaminen aiheutti häntä vastaan kaikkien Saatanan hallitusten ja valtojen vastustuksen, näkyvien niinkuin näkymättömienkin. Jeesus kuoli tämän maailman voittamatta häntä ja täysin uskollisena Jumalan kaikkeudenyksinvaltiudelle. Hän ei kuollut ainoastaan marttyyrina ja Jehovan valtakunnan uskollisena todistajana, vaan myöskin täydellisenä ihmisuhrina. Jumala voi tämän uhrin perusteella antaa anteeksi ja pyyhkiä pois ne rikkomukset, joista Mooseksen laki tuomitsi meidät. Jehova Jumala naulasi siten Mooseksen lain Jeesuksen kidutuspaaluun poistaen tuon ”meitä vastaan olleen käsinkirjoitetun asiakirjan”, ja kidutuspaalu oli kuvaus Jeesuksen uhrikuolemasta.

²⁹ Muinaisina aikoina riisuttiin kukistettujen joukosta eläviä vankeja alastomiksi ja johdatettiin voittosaatossa voittajan vaunujen edessä, kuten profeetta Jesajaa käytettiin valaisemaan asiaa siten, että hän vaelsi alastomana ja paljain jaloin kolme kuvaannollista vuotta. (Jes. 20:1–4) Kun Jehova Jumala sai voiton syyttävistä saatanallisista hallituksista ja valloista sallimalla Jeesuksen kuolla uskollisena ja herättämällä sitten hänet hänen uskollisuutensa takia kuolleista, niin Jehova itse asiassa riisui nuo vihollishallitukset ja -vallat ottaen niiltä aseet ja tehden ne alastomiksi, täysin paljastetuiksi, voitetuiksi. Jehovalla oli nyt oikeus antaa anteeksi kristittyjen todistajiensa rikkomukset ja osoittaa heidät syyttömiksi eli julistaa heidät vanhurskaiksi, jotta he saisivat taivaan valtakunnan Johtajansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. (Room. 5:1, 6–9, 18, 19) Nuo saatanalliset hallitukset ja vallat eivät voineet siis enää tuomita syntisiksi niitä, jotka olivat jo Mooseksen kautta annetun Jumalan oman lain tuomitsemat, sillä he saivat Kristuksen uhriin omaamansa uskon kautta anteeksi, ja heidät puhdistettiin ja julistettiin vanhurskaiksi ja heille annettiin siten hyvä omatunto. ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.” (Room. 8:1, 33, 34) Ylimmäisenä Pappina, joka on saanut pääsyn Jumalan pyhimpään läheisyyteen täydellisen ihmisuhrinsa arvo mukanaan, Jeesus rukoilee ja saa vanhurskautuksen synnistä niille, joista tulee hänen uskollisia, hengestäsiinneitä, voideltuja seuraajiaan.

30, 31. a) Mitä hallituksia ja valtoja Jehovan voittokulkue on helluntaista lähtien näytellyt voitettuina ja voimattomina? b) Keiden hyväksi tämä näytteleminen on edistynyt?

³⁰ Siksi Saatanan paholaisjärjestön heihin kohdistama tuomio ei paina heitä Jumalan silmissä. Kun he joutuvat ristiriitaan Saatanan näkymättömässä valvonnassa olevien maailman hallitusten ihmistekoisten lakien kanssa, niin ihmiset tuomitsevat heitä siksi, että he pitävät Jumalan täydellisen lain ihmisen epätäydellisen, jumalattoman lain asemesta, mutta se ei pysähdytä heitä eikä ota pois heidän ”hyvää omaatuntoaan”, sillä he tietävät omaavansa Jumalan hyväksynnän ja kärsivänsä vanhurskauden takia. Kaikki tämä ihmisten väärä, epäoikeutettu tuominta paljastaa maallisten hallitusten ja valtojen häpeän, sillä nämä on riisuttu alastomiksi Saatanan alaisina vihollishallituksina ja nyt voitettuina, Jumalan uskollisten palvelijoittensa hyväksi tekemän vanhurskauttavan järjestelyn vaientamina. Näin hänen horjumattoman nuhteettomien uskollisten palvelijoittensa järkähtämätön uskollisuus osoittaa, että vihollisen syytökset eivät merkitse mitään, ja Jehova näyttää täten nämä riisutut hallitukset ja vallat julkisesti voitettuina.

³¹ Aina vuoden 33 jKr. helluntaista lähtien, jolloin Jehova vuodatti pyhän henkensä palvelijoilleen jumalallisen hyväksymyksensä merkkinä, hän on johtanut noita vihollisvoimia kuin voittokulkueessa sekä ihmisten että enkelten silmien edessä, ja tämä on tapahtunut kidutuspaalun ja sillä uskollisena kuolleen välityksellä. Nuo saatanalliset hallitukset ja vallat ovat saattaneet toimia jatkuvasti helluntaista lähtien, mutta ne ovat silti lyötyjä ja voitettuja, ja Kristuksen seuraajien usko voittaa ne ja saattaa ne häpeään tämän maailman saatanallisina valtoina, joiden kanssa Kristuksen seuraajat eivät voi olla ystäviä ja joista he eivät voi olla osa. Me näemme siis nuo saatanalliset vallat niiksi, mitä ne ovat alastomuudessaan, ja meidän uskomme antaa meille voiton niistä ja säilyttää meidät uskollisina Jumalan valtakunnalle, joka on nyt syntynyt taivaissa. Jumalan voitto niistä tehdään täydelliseksi Harmagedonissa. Jehova Jumala ei säästä niitä Harmagedonin jälkeen Harmagedonissa hengissä varjeltuvien silmien edessä voittokulkueessa johdettaviksi vangeiksi, vaan hän pyyhkäisee ne pois eikä jätä tuosta yleistaistelusta mitään vihollisvankeja eloon maan päälle.

VOITTOKULKUEEN TIE TEHDÄÄN HYVÄTUOKSUISEKSI

32–34. a) Mitä muuta ovat Jumalan suosimat katselijat nähneet vuodesta 1914 lähtien? b) Mitä muita Jehovan voittoon liittyviä näkökantoja Paavali selvittää miellyttävien ja vastenmielisten tuoksujen kuvauksella?

³² Jehovan suurenmoinen voittokulkue menee eteenpäin tämän asiainjärjestelmän ”lopun ajan” läpi, erityisesti nyt, kun v. 1914 syntynyt Valtakunta on saanut voiton taivaassa sodassa, mikä käytiin sen Ylienkeli-Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen ja Saatana Perkeleen ja hänen enkeliensä välillä. Nämä voitetut hallitukset ja vallat on heitetty tänne maahan pidätettäviksi täällä ”vähän aikaa”, kunnes ne syöstään syvyyteen ja raivataan pois tieltä Harmagedonin taistelun huippukohdassa. Jehovan voittokulkue marssii nyt eteenpäin loistavaan voittoon, minkä se saa Harmagedonissa. Miten me tiedämme sen? Siitä Jehova Jumalan tuntemuksen tuoksusta, mikä leviää yhä voimakkaampana kautta maailman, kun Jehovan todistajat, voideltu jäännös ja sen todistajatovereitten ”suuri joukko”, saarnaavat ”tätä hyvää uutista valtakunnasta”.

³³ Eivät kaikki katselijat katsele voittokulkuetta samalla tavalla eivätkä kaikki hengitä sisään sitä seuraavaa voimakasta tuoksua yhtä suuresti arvostaen. Niille, jotka ovat osa tästä maailmasta, ja kaikille, jotka ovat tämän saastaisen, tuomitun maailman ystäviä, on se tuoksu, mitä voittokulkuetta seuraava Valtakunnan saarnaaminen levittää, vastenmielinen, mahdoton hengittää, sillä Jumalan valtakunta merkitsee vitsausta, kuolemaa tälle maailmalle. Niille, jotka kaipaavat vapautusta tästä turmeltuneesta maailmasta ja jotka huomaavat, että Jumalan valtakunta on ainoa vapautustoivo, tämä tuoksu on tervetullut, suloinen, ihastuttava. Apostoli Paavali kuvaili sen tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten, kun hän saarnasi Jumalan tulevaa valtakuntaa, mutta se, mitä hän sanoo, soveltuu nyt voimakkaammin perustetun valtakunnan ollessa todellisena tullut. Hän oli mennyt Troaaseen Vähään-Aasiaan julistamaan hyvää uutista Kristuksesta, ja siellä avautui hänelle ovi saarnaamiselle. Siitä huolimatta hän lähti sieltä ja meni Makedoniaan Aigeian meren ylitse tavatakseen pikemmin Tiituksen. Sielläkin hän sai avun levittää tietoa Jehova Jumalasta. Siksi hän huudahti kiitollisena:

³⁴ ”Kiitos olkoon Jumalan, joka johdattaa meitä aina voittokulkueessa Kristuksen seurassa ja tekee hänen tuntemuksensa tuoksun havaittavaksi meidän kauttamme joka paikassa! Sillä Jumalalle me olemme Kristuksen suloinen tuoksu niiden keskuudessa, jotka pelastuvat, ja niiden keskuudessa, jotka tuhoutuvat; jälkimmäisille kuolemasta lähtevä haju kuolemaksi, edellisille elämästä lähtevä tuoksu elämäksi. Ja kuka on riittävän pätevä tähän? Me olemme, sillä me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita, niinkuin monet ovat, vaan me puhumme kuin vilpittömyydestä, niin, kuin Jumalan lähettäminä, Jumalan tarkkailun alaisuudessa, Kristuksen yhteydessä.” – 2. Kor. 2:14–17; 7:5–7.

35. Miksi Jehovan voittokulkue on kuvaannollisesti puhuen käsittänyt vuodesta 1919 lähtien ’tämän valtakunnan hyvän uutisen’ riemuitsevat saarnaajat?

³⁵ Miten ylentävä ajatus! Jos me antaudumme Jehova Jumalalle Kristuksen kautta ja ryhdymme sitten Jehovan todistajina saarnaamaan hyvää uutista hänen perustetusta valtakunnastaan, niin hän johdattaa meitä voittokulkueessaan nyt hallitsevan Kuninkaan Kristuksen kanssa. Hän johdattaa meitä, mutta ei vankeina häpeäksemme ja julkiseksi nöyryytykseksi. Paavali ei sano tässä samoin kuin hän sanoo vihollishallituksista ja -valloista Kolossalaiskirjeen 2:15:nnessä, että voittoisa Jehova riisuisi meidät alasti ja näyttelisi meitä julkisesti voitettuina. Ei, vaan Jehova johdattaa meitä niinkuin voittoisa kenraali johtaa sotajoukkoaan voittokulkueessa pitkin tuoksujen täyttämää tietä läpi tervetulleena vastaanottavan kaupungin. Hän johtaa meitä osallisina Kristuksen kautta Hänen voittoonsa. Niin, hän johdattaa meitä sellaisina, joiden kautta hän saa edelleen voittoja tekemällä meidän kauttamme kaikkialla ilmeiseksi itsensä tuntemuksen, kun me julistamme Raamattua ja sen ajankohtaista sanomaa. Jehova on antanut meille vuodesta 1919 lähtien tämän Valtakunnan sanoman, ja missä ikinä me saarnaammekin sitä, se voittaa. Se saa voittoja muuttaen monet, jotka olivat aikaisemmin Jumalan vihollisia pahojen töittensä takia, Jehovan todistajiksi ja hänen teokraattisen valtakuntansa hyvän uutisen saarnaajiksi.

36–38. a) Keille ja miksi ovat Jehovan valtakunnan julistajat vastenmielisenä löyhkänä epätyydyttäviä? b) Mitä se merkitsee, että nämä Valtakunnan airueet ovat toisille ”suloinen kristillinen tuoksu”?

³⁶ Ei ainoastaan leviävä eli julistettu tieto Jumalasta ole tuoksu, minkä keskellä me marssimme voittoisina Jehova Jumalan jäljessä ja Kristus-Kuninkaan seurassa tehdessämme tuon jumalallisen tiedon selväksi toisille, vaan me itsekin olemme tuoksu. Mutta nenät ovat maailmassa erilaiset meidän ollessamme kysymyksessä. Ei niin, että me omasta puolestamme haluaisimme olla kenellekään loukkaukseksi maan päällä, koska me koetamme olla avuksi ja hyödyksi jokaiselle, vaan koska tämä maailma on Jehovan vihollinen. Jos me siis antaudumme Jehova Jumalalle Kristuksen kautta ja Hän käyttää meitä palveluksessaan hänen valtakuntansa sanoman viejinä, niin me emme voi välttää sitä – onpa meidän odotettavakin sitä – että me olemme loukkaukseksi monille, niille monille, jotka ovat Jehovan ja hänen Kristuksen johtaman teokraattisen hallituksensa vihollisia. Paavali, joka yritti miellyttää kaikkia ihmisiä kaikessa heidän hyväkseen, jotta he pelastuisivat, sai tämän kokemuksen. Me emme voi säästyä siltä varsinkaan nyt, kun Valtakunnan perustaminen on tehnyt kaikkeudenyksinvaltiutta koskevan kysymyksen polttavaksi kaikkien ihmisten edessä. Tässä kysymyksessä emme voi olla tämän maailman ystäviä.

³⁷ Me Jehovan todistajat noudatamme kristittyinä Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, me seuraamme hänen askeleissaan kantaen hänen häpeäänsä, me julistamme häntä nyt hallitsevana Kuninkaana, ja siten me ikäänkuin uloshengitämme eli uhoamme Kristuksen tuoksua. Me toivoisimme tässä suhteessa tuoksuvamme hyvältä jokaiselle, mutta näin me teemme ainoastaan pienelle osalle ihmisiä, niille, jotka pelastuvat. Näille me olemme kuin suloinen kristillinen tuoksu. Näille me olemme kuin sellainen tuoksu, mikä tulee elämänantavasta alkulähteestä ja mikä johtaa sentähden elämään Jumalan uudessa maailmassa. Miksi me olemme suloinen, elämääuhoava tuoksu näille? Koska näille harvoille ihmisille on selvää, että Jehova Jumala, elämän Lähde, lähettää meidät, joten me emme tule heidän luokseen kuolemaatuottavassa tarkoituksessa, vaan epäitsekkäästi elämänantavassa tarkoituksessa. Nämä ihmiset ovat tympeytyneet tähän turmeltuneeseen maailmaan ja sen pettäviin lupauksiin sekä sen epätoivoisiin, itsekkäisiin yrityksiin säilyttää itsensä ja pitää Jumalan vanhurskas maailma loitolla. Sanoma, mitä me saarnaamme Jumalan nykyisestä valtakunnasta, on totisesti ”hyvä uutinen” heille. Se tuoksuu elämältä heistä, ja se osoittaa heille tien onnelliseen elämään Jumalan uusien taivaitten ja uuden maan maailmassa tarjoten nyt tilaisuuden jopa varjeltua hengissä Harmagedonin taistelussa.

³⁸ He kääntyvät meidän puoleemme ikäänkuin hengittäen ihastuttavaa tuoksua ja ottavat meidät vastaan Jumalan lähettäminä kristittyinä. He kuuntelevat sanomaamme ja ottavat raamatullista kirjallisuuttamme sekä hyväksyvät tarjouksemme tutkia sitä heidän kanssaan. He toimivat meidän kehoituksestamme tulla kokouksiimme seurakunnan kirjantutkisteluihin ja Valtakunnansaleihin, liittyvät uuden maailman yhteiskuntaan antautumalla Jumalalle Kristuksen kautta ja yhtyvät sitten kanssamme hengittämään ulos tätä ihastuttavaa, elämänantavaa tuoksua toisille, jotta hekin tulisivat autetuiksi iankaikkiseen elämään. Jehova ei ole hallitsevan Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen edustamana ”loukkauskivi” eikä ”kompastuksen kallio” heille. He ottavat vastaan Jehovan Kaikkeudenyksinvaltiaana, maailmankaikkeuden suurena Kalliona, jonka toiminta on täydellistä. (5. Moos. 32:3, 4; Jes. 8:13, 14) Jehovan valtakunnan sanoman riemuvoitto näistä tarkkanenäisistä ihmisistä koituu heidän elämäkseen.

39. Minkä puoleen ja mistä pois ”tätä maailmaa” rakastavien nenä kuvaannollisesti puhuen kääntyy ja miksi?

³⁹ Ennustus edeltäkertoi toisaalta, että toiset, kristikuntakin, kompastuvat tähän suureen Kiveen ja loukkautuvat tähän suureen Kallioon ja kaatuvat ja murskautuvat ja joutuvat ansaan ja tulevat viedyiksi kuolemaan. (Jes. 8:15) Jehovan saarnaavat todistajat ovat näille löyhkä, ”kuolemasta lähtevä haju kuolemaksi”. Meidän Valtakuntaa koskeva sanomamme ei ennusta mitään hyvää heille. Se on kuin paha haju, mikä lähtee kuolleesta ja mikä on saastuttavaa ja tappavaa hengittää. Se tulee kuolemaatuottavasta lähteestä ja tietää kuolemaa heille. Miksi? Koska he ovat osa tästä maailmasta ja rakastavat sitä eivätkä halua murtautua siitä pois. He eivät tahdo uudistua ja tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa Kristuksen kautta. He pitävät mieluummin niiden hänen vihollistensa seurasta, joihin kristikuntakin kuuluu oikeauskoisine ja ihmisten muodostamine perinteineen, mitkä hivelevät heidän nenäänsä sekä heidän korviaan. Mutta me saarnaamme ”meidän Jumalamme koston päivää” ja tulevaa tuhoa tälle maailmalle ja kaikille niille, jotka pysyvät osana tästä maailmasta. Me olemme tämäntähden kuin löyhkä näiden maailmaa rakastavien mielestä. Me olemme heille ruttoisia, me olemme kuolemaatuottavia, meidät pitäisi haudata pois näkyvistä, niin ettei meitä voitaisi haistaa eikä kuulla. Tämä Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuden ja hänen uuden maailmansa ja tämän vanhan maailman tuhon sanoma on vastenmielinen heille ja tekee meidät kuin löyhkäksi heidän mielestään. Me emme anna heille lupausta elää iankaikkisessa tulevaisuudessa.

40, 41. Miten tuollaiset loukatut toimivat ja millaisin seurauksin?

⁴⁰ Jehova, joka pani Kristuksen Valtakunnan valtaan, on tullut suureksi Kompastuskiveksi ja loukkauksen Kallioksi näille. He yrittävät poistaa tuon kompastuskiven ja kaataa loukkauksen kallion Jehova Jumalaa ja hänen hallitsevaa Kristustaan vastaan tekemillään maailmallisilla kapinajuonilla. He koettavat tämänmukaisesti vaientaa Jehovan todistajain julistaman, heistä niin pahanhajuisen Valtakunnan sanoman. He voivat poistaa Jehova-nimen Raamatun Heprealaisten Kirjoitusten käännöksistään, mutta he eivät voi poistaa Jehovaa, Kalliota, hänen asemastaan Kaikkeudenyksinvaltiaana. Sentähden tuo suuri Kivi musertaa heidät Harmagedonissa litteämmiksi kuin pannukakku.

⁴¹ Samoin kuin he eivät voi koskaan poistaa tuota suurta Kalliota hänen kuninkaallisen yksinvaltiaan asemastaan tähän maahan nähden, niin he eivät ole pystyneet eivätkä pystykään milloinkaan vaientamaan Valtakunnan sanomaa eikä tuhoamaan sen saarnaajia. Heidän on täytynyt tähän asti haistella Jehovan todistajia, ja heidän on haisteltava edelleenkin meitä, kunnes heidän oma nenänsä on murskattu tulevana ’Jumalan Kaikkivaltiaan sodan’ päivänä Harmagedonissa. (Ilm. 16:14–16; Matt. 21:42–44) Kaikkivaltias Voittamaton Jehova johtaa meitä, ja hän johdattaa meitä voittokulkueessaan kuningasten Kuninkaansa ja herrain Herransa, voittavan Kuninkaan ja voittavan Herran seurassa. Kristuksen hallitseman Jehovan valtakunnan sanoma on jo saanut suurenmoisia voittoja kautta maailman, koska Hän tukee ja siunaa tämän ”hyvän uutisen” saarnaamista, mitä hänen todistajansa suorittavat koko asutussa maassa. Se voittaa jatkuvasti hänen suojellessaan ja opastaessaan meitä Harmagedoniin asti, jolloin hänen oma kunniaansaattamistekonsa kyllästää koko maan ilmakehän Jumalan tuntemuksen suloisella, elämääantavalla tuoksulla jokaista Jehovan ylistäjää varten, joka silloin hengittää. – Hab. 2:14.

[Alaviitteet]