Siunaukseen johtava koetus

”Tuokaa täydet kymmenykset aarreaittaan, jotta minun huoneessani olisi ravintoa, ja koetelkaa nyt täten minua, sanoo sotajoukkojen Jehova, enkö minä avaa teille taivaitten ikkunoita ja vuodata teille siunausta, kunnes sille ei ole enää tilaa.” – Mal. 3:10, Da.

1. Mikä on syynä siihen, että maailman menestys on ollut epävarma ja horjuva?

MENESTYSTÄ ei ole ilman syytä. Jos menestys on todellinen, niin sillä täytyy olla luja peruste. Tämä pitää paikkansa aineellisesta menestyksestä, ja se on totta myöskin hengellisestä menestyksestä. Ihmiset, joiden sydän on kiintynyt tavoittelemaan tämän maailman aineellista hyvää, ovat koettaneet jo kauan laskea perustusta pysyvälle menestykselle aineellisissa asioissa ja ovat käyttäneet tämän maailman parhaita aivoja tässä tarkoituksessa, mutta heidän menestyksensä on ollut hyvin epävarmaa, ja he ovat aina peloissaan, hermostuneen jännittyneitä ja lamakausien odotuksessa. Tähän on yksinkertainen selitys. Heidän menestyksensä – niin kauan kuin he sitä nauttivat – on itsekästä, yksipuolista, tämän maailman viisauden avulla säilytettyä. Se jättää huomioonottamatta pysyvän menestyksen lähteen ja perusteen.

2. Mikä on todellisen aineellisen menestyksen peruste, ja mihin totuuteen tämä todistettavissa oleva tosiasia perustuu?

² Se, mitä nyt sanomme, saattaa kuulostaa oudolta, mutta materialisteilla ei ole mitään perusteita sen kieltämiseen, eivätkä he pysty todistamaan sitä vääräksi kaikki taloudelliset lamakautensa ja nykyisen kukoistustilansa epävarmuuden huomioonottaen. Todellisen aineellisen menestyksen peruste on hengellinen menestys. Tämä todistettavissa oleva totuus lepää sillä tosiasialla, että menestyksen ainoa pettämätön lähde on kaikkeuden rikkain ja onnellisin Persoona, Hän, joka sanoo: ”Näin sanoo Jumala, Jehova, hän, joka loi taivaat ja levitti ne, hän, joka toi esiin maan ja sen tuotteet, hän, joka antaa hengityksen sen päällä oleville ihmisille ja hengen niille, jotka siinä vaeltavat: Minä olen Jehova, se on minun nimeni, enkä minä anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni kaiverretuille kuville.” (Jes. 42:5, 8, Da; As) Vaikka hän on henki, niin hän on kaiken aineellisen Luoja. Hänellä on jatkuva yksinoikeus kaikkeen aineelliseen. Hän valvoo kaiken aineellisen tuotantoa. Kaiken pysyvän aineellisen menestyksen lähteen täytyy sentähden olla hengellinen. Hengellinen menestys merkitsee menestymistä suhteissamme Jehova Jumalaan.

3. Minkä menestyksen suuri hengellinen Lähde asettaa ensiksi ja miksi?

³ Tämä suuri hengellinen Lähde panee hengellisen menestyksen tärkeämpänä aineellisen menestyksen edelle, sillä edellinen on jälkimmäisen peruste. Kuuluisa ”vuorisaarna” esittää kauniisti tämän tosiasian seuraavin Jeesuksen Kristuksen, suuren menestyksellisen Jumalan Pojan, sanoin: ”Älkää olko koskaan huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me panemme yllemme?’ Sillä kaikkea tätä tavoittelevat kansat innokkaasti. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan kaikkea tätä. Etsikää siis jatkuvasti ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matt. 6:31–33, Um) Aineellisen menestyksen tavoittelu saattaa johtaa monien tämän maan antien nauttimiseen itsekkäästi pitkän tai lyhyen ajan, mutta hengellisen menestyksen tavoittelu johtaa päättymättömään elämään loputtomassa menestyksen maailmassa sen kaiken kuolemattoman Lähteen, Jehova Jumalan, yhteydessä.

4. Mitkä menneet ja nykyiset esimerkit tekevät tämän meille varmaksi?

⁴ Meillä ei ole ainoastaan Jeesuksen sanat varmistamassa meitä tästä. Meillä on siitä esimerkkinä menneisyydessä eräs kansa ja nykyisyydessäkin eräs kansa. Esimerkki oli kauan sitten Israelin kansa Palestiinan maassa. Nykyinen esimerkki on Jehovan voideltujen todistajien ”pyhä kansa”. (Jes. 66:8; 1. Piet. 2:9) Jehovan todistajatko esimerkki menestyksestä? Aivan, hengellisesti! Mutta heitähän vihataan kansainvälisesti ja vainotaan laajakantoisesti! Se liittyy hengelliseen menestykseen, sillä Jeesus sanoi: ”Kukaan ei ole jättänyt taloa eikä veljiä eikä sisaria eikä äitiä eikä isää eikä lapsia eikä peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä aikakautena taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, VAINOJEN OHELLA, ja tulevassa asiainjärjestelmässä iankaikkista elämää.” – Mark. 10:29, 30, Um.

5. Mikä ennustus ennaltakertoi sen valaisevan esimerkin, minkä Jehovan todistajat antavat nyt, ja mitä sen täyttyminen vaatii?

⁵ Valaiseva esimerkki, minkä Jehovan todistajat antavat nykyään, ennustettiin eräässä muinaiselle Israelille lausutussa ennustuksessa. Siinä sanottiin sääntö todellisen menestyksen saamiseksi. Koska sääntö on tämän maailman sääntöjen vastainen, niin sen soveltaminen vaatii rohkeutta, uskoa ja kestävyyttä ja aiheuttaa koetuksen. Mutta se on koetus, mikä todistaa tämän säännön ja johtaa tyydyttävään siunaukseen. Tämän säännön esittävä ennustus annettiin kaksituhattaneljäsataa vuotta sitten heprealaisen profeetan Malakian kautta seuraavin sanoin: ”’Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, jotta minun huoneessani olisi ravintoa, ja koetelkaa minua nyt tällä tavalla’, sanoo sotajoukkojen HERRA [Jehova], ’ja katsokaa, enkö minä avaa teille taivasten ikkunoita ja vuodata teille siunausta, kunnes ei enää ole puutetta.’” – Mal. 3:10, Ak.

MIKSI KOETUS

6. Miksi Malakian ajan israelilaiset eivät menestyneet aineellisesti?

⁶ Mistä syystä piti sotajoukkojen Herraa Jehovaa koetella tällä tavalla? Malakian ennustus osoittaa sen selvästi. Se johtui siitä, että Israelin kansa ei ollut terve hengellisesti viidennellä vuosisadalla ennen kristillistä ajanjaksoa. Voisiko ryövärikansa olla terve hengellisesti, varsinkaan Jumalalta ryöstävä kansa? Voisivatko ne, jotka olivat rikkoneet hänen kanssaan liiton eli juhlallisen sopimuksen? Eivät, sillä he toimivat kaiken menestyksen Lähdettä vastaan. Koska he eivät voineet siis hyvin hengellisesti, niin he eivät menestyneet aineellisestikaan. Menestyksen suuri jumalallinen Lähde halusi nähdä heidän menestyvän hyvin aineellisesti niiden lupausten mukaisesti, mitkä hän oli antanut heidän kanssaan tekemässään liitossa. Mutta heidän tuli ensin pitää oma osansa liitossa. Huomaa, miksi ainoa elävä tosi Jumala sanoo heitä ryövärikansaksi ja kehoittaa heitä kääntymään:

7. Miltä pahalta tieltä Jehova käski heitä kääntymään puoleensa?

⁷ ”Minä, Jehova, en muutu. Siksi te, Jaakobin [jonka lisänimi oli Israel] lapset, ette häviä. Te olette isienne päivistä lähtien kääntyneet pois minun määräyksistäni ettekä ole pitäneet niitä. Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo sotajoukkojen Jehova. Mutta te sanotte: ’Missä asiassa meidän on käännyttävä?’ Ryöstääkö ihminen Jumalalta? Kuitenkin te ryöstätte minulta. Mutta te sanotte: ’Missä asiassa me olemme ryöstäneet sinulta?’ Kymmenyksissä ja uhreissa. Te olette kirouksella kirotut [pikemmin: Te olette kironneet kirouksella, Ro], sillä te ryöstätte minulta, koko tämä kansa.” – Mal. 3:6–9, As.

8. Miten heidän voitiin sanoa ryöstävän Jumalalta, ja miten heidän osoitettiin suhtautuvan Jumalan alttariin ja nimeen?

⁸ Kun kansa käy liittoon Jehova Jumalan kanssa ja joutuu velvoitetuksi uhraamaan määrättyjä uhreja ja sitten kieltäytyy ja lakkaa itsekkäästi uhraamasta vaaditunlaisia uhreja, niin se kansa pettää, se ryöstää Jumalalta hänelle kuuluvan ja rikkoo niin ollen liiton. Liiton ehdot vaativat, että ainoastaan terveitä, virheettömiä eläimiä piti uhrata ja hyväksyä Jehovan alttarilla. (3. Moos. 22:21) Malakian ennustus osoitti, että he uhrasivat sokeita, rampoja, raadeltuja, sairaita ja laihoja eläimiä ja että heidän pappinsa hyväksyivät ne Jehovan alttarille. Hänen alttarinsa on kuin pöytä, ja sillä uhratut uhrit ovat kuin ravintoa hänelle. (Hes. 41:22; 4. Moos. 28:2) Tämän huomioonottaen osoittivat sekä kansa että papit ylenkatsetta hänen temppelipöytäänsä kohtaan, kun he uhrasivat sillä saastutettua ravintoa. He eivät ajatelleet suuria hänen nimestään, vaan halveksivat sitä. He eivät antaneet sille kunniaa. Heidän uhrinsa eivät olleet ”uhreja vanhurskaudessa” eivätkä niin ollen ”mieluisia Jehovalle niinkuin muinaisina päivinä ja muinaisina vuosina”, jolloin kuningas Salomo rakensi ja vihki ensimmäisen temppelin Moorian vuorella Jerusalemissa. (Mal. 1:6–8, 12–14; 3:3, 4, As; 2. Aikak. 3:1–3; 5:1–14; 7:1–3) Kun he pettivät siten Jumalaa ja kun huolimattomat papit antoivat ymmärtää, että hän ei välittänyt, niin miten he voivat oikeutetusti odottaa saavansa ne siunaukset, mitkä oli luvattu liitossa ainoastaan Jehova Jumalan uskolliselle, arvostaville palvojille?

9. Minkä alaisiksi he joutuivat niin ollen, ja miten tämä ilmeni?

⁹ He joutuivat siunausten sijasta kirouksen alaisuuteen, mistä Jumala oli varoittanut heitä liitossa. Heidän satonsa ei päässyt kedolla täyteen hedelmään, vaan heinäsirkat ja muut vitsaukset tuhosivat ne. Heidän viinipuittensa rypäletertut käpristyivät tai rypäleet putosivat ennen korjuuaikaa. Ympärillä olevilla kansoilla ei ollut mitään syytä sanoa heitä onnelliseksi kansaksi eikä heidän maatansa ihastuttavaksi. He eivät nauttineet aineellista menestystä, koska he eivät etsineet ensiksi hengellistä menestystä.

10. Mikä oli pääsyynä juutalaisten jäännöksen ennallistamiseen kotimaahansa, ja miten Kyyroksen säädös osoitti tämän?

¹⁰ Israelilaiset olivat unohtaneet tai jättäneet huomioonottamatta sen päätarkoituksen, mitä varten heidät oli vapautettu Babyloniasta ja ennallistettu kotimaahansa Palestiinaan v. 537 eKr. Juudan maan ja Jerusalemin uudelleen haltuunottaminen, kun nuo paikat olivat olleet asumattomina seitsemänkymmentä vuotta, sen muuttaminen viidakosta ja autioituksesta maalliseksi paratiisiksi ei ollut tärkein syy siihen, miksi Jumala pani Babylonian valloittajan vapauttamaan ja lähettämään heidät takaisin kotiin. Tärkein syy oli heidän ennallistamisensa heidän hengellisiin etuihinsa ja velvollisuuksiinsa, temppelin uudelleenrakentaminen Jehovalle siihen paikkaan, mihin hän oli pannut nimensä, ja hänen palvomisensa siellä. Persian kuningas Kyyros, Babylonian valloittaja, julkaisi ensimmäisenä hallitusvuotenaan määräyksen ja sanoi siinä juutalaisille, miksi hän vapautti heidät: ”Persian kuningas Kyyros on sanonut näin: ’Kaikki maan valtakunnat on taivaitten Jehova Jumala antanut minulle, ja hän itse on antanut minun tehtäväkseni huoneen rakentamisen hänelle Jerusalemiin, joka on Juudassa. Ken hyvänsä teidän keskuudessanne kuuluu hänen kansaansa, osoittakoon hänen Jumalansa olevansa hänen kanssaan. Menköön hän siis ylös Jerusalemiin, joka on Juudassa, ja uudelleenrakentakoon Israelin Jumalan Jehovan huoneen – hän on [tosi] Jumala – joka oli Jerusalemissa.’” (Esra 1:1–8, Um) Ne juutalaiset, jotka eivät palanneet, antoivat suuria aineellisia lahjoituksia sekä tuolle huoneelle, mikä piti uudelleenrakennettaman Jerusalemiin, että myöskin sille juutalaiselle jäännökselle, minkä piti mennä uudelleenrakentamaan sitä. Ja kuningas Kyyros uskoi tuolle jäännökselle ne pyhät astiat, mitkä Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt Jerusalemin ensimmäisestä temppelistä, minkä hän oli hävittänyt. Israelilaisten hengellinen toipuminen johti siis heidän aineelliseen ennalleenasettamiseensa heidän omaan kotimaahansa. Siitä ei ole epäilystäkään!

11. Mitä ennallistetut juutalaiset ryhtyivät tekemään, mikä seurasi, kun he eivät saattaneetkaan työtä loppuun, ja mitkä kysymykset nousivat, kun he suorittivat sen lopullisesti?

¹¹ He ryhtyivät heti Jerusalemiin palattuaan täyttämään päätarkoitustaan. Alttari Jehovalle – hänen temppelipöytänsä – uudelleenrakennettiin ja hänen toisen temppelinsä perustus laskettiin ensimmäisen paikalle. Kun ulkopuoliset viholliset häiritsivät, niin temppelin rakentajat lakkasivat työstä. Mikä oli seurauksena siitä, että Jehovan huoneen rakentaminen laiminlyötiin uskottomasti? He eivät menestyneet aineellisesti, puhumattakaan hengellisestä menestyksestä, niinä kuutenatoista vuotena, mitkä temppeli oli valmistamattomana, vasta aloitettuna. Profeetat Haggai ja Sakarja kiinnittivät tämän heidän huomioonsa. Niin he uhmasivat vihollisiaan ja ryhtyivät uudelleenrakentamaan temppeliä. Jumala alkoi silloin siunata heitä jälleen aineellisesti liittonsa mukaisesti. Temppeli saatiin valmiiksi ja vihittiin v. 516 eKr. Heillä oli nyt jälleen Jehovan temppeli toimivine papistoineen ja leeviläisineen, jotka olivat pappien avustajia, sekä netinimeineen, jotka olivat ei-israelilaisia temppeliorjia. Pitivätkö he jatkuvasti hengelliset asiat ensi sijalla ymmärtäen oikein, että hengellinen tulee ennen aineellista ja että aineellinen on riippuvainen hengellisestä? Kyllä he pitivät juutalaisen maaherran Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Jeesuan aikana.

12. Mitä heistä tuli Serubbaabelin ja Jeesuan ajan jälkeen, ja minkä tämä heidän tilansa lopetti?

¹² Mutta näiden uskollisten, hengellismielisten miesten päivien jälkeen israelilaiset alkoivat kadottaa arvostuksensa Jehova Jumalan palvonnan puhtaita siunauksia kohtaan. Heidän sydämensä kiintyi enemmän aineellisiin. Heistä tuli materialisteja. Heidän materialisminsa tappoi heidän hengellisyytensä. He ajattelivat, että he voisivat lisätä aineellista omaisuuttaan noudattamalla materialismia hengellisyyden kustannuksella. Aivan päinvastoin! Heidän materialisminsa lopetti myöskin heidän aineellisen menestyksensä, sillä se jätti huomioonottamatta menestyksen Lähteen. Jehova Jumala ei siunaa materialismia. Hän kiroaa sen.

13. Mistä syystä meidän pitäisi nyt tutkia noita muinaisia esimerkkejä?

¹³ ”Mutta näistä seikoista tuli meidän esimerkkejämme, jotta me emme olisi vahingollisia asioita haluavia ihmisiä, niinkuin he niitä halusivat. Mutta nämä tapahtuivat heille esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien täydellistetyt loput ovat saapuneet.” Näin sanoi apostoli Paavali, joka myös lainasi Malakian ennustuksesta. (1. Kor. 10:6, 11, Um; Room. 15:4) Meidän täytyy siis tutkia, miten nämä muinaiset esimerkit soveltuvat meihin nykyään, sillä me olemme eläneet tämän asiainjärjestelmän ”lopun ajassa” vuodesta 1914 lähtien. Siitä pitäen jatkunut tapahtumien sarja, mikä alkoi ensimmäisestä maailmansodasta ja minkä kaiken Jeesus Kristus ennusti, todistaa tämän.

14. Kenen tulosta Malakia varoitti israelilaisia, ja miten tämä selittää sen tutkivan tuominnan, mikä tapahtuu kaikkiin uskontoihin nähden?

¹⁴ Toiseksi: profeetta Malakia varoitti israelilaisia heidän itsekkään, jumalattoman materialisminsa takia, että Herra Jehova Jumala tulee äkisti temppeliinsä siunausliiton Enkelinsä eli Sanansaattajansa seuraamana, ja silloin Hän on tuomari ja nopea todistaja ja tuomion toimeenpanija niitä kansassa olevia uskottomia materialisteja vastaan, jotka väittivät kuuluvansa hänelle. (Mal. 3:1) Kun Jeesuksen edelläjuoksija Johannes Kastaja oli kuollut, niin Jeesus osoitti, että Malakian 3:1 täyttyi hänen aikanaan varoittavana esimerkkinä meille tänä aikana, jolloin tulee suurempi ja lopullinen täyttymys. (Matt. 11:10–15; 17:10–13) Kirja You May Survive Armageddon into God’s New World, mikä laskettiin julkisuuteen viime kesäkuussa, ja kirjoitus ”Jehova on pyhässä temppelissään”, mikä tulee Vartiotornin maaliskuun 1. p:n numeroon, todistavat, että Jehova tuli liiton Enkelinsä, Jeesuksen Kristuksen, seuraamana hengelliseen temppeliin keväällä 1918. Tämä selittää sen tutkivan tuominnan, mikä on käynnissä Jehovan temppelissä ja mikä paljastaa tyhjän filosofian, väärät ihmistekoiset perimätiedot ja paholaisten opetukset, joita on kaikissa tähän vanhaan asiainjärjestelmään kuuluvissa uskonnoissa.

15. Keistä tuomio alkoi temppelissä ja miksi?

¹⁵ Muista kuitenkin, että Jumala oli sanonut niille ihmisille, joita Malakia varoitti: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova.” (Jesaja 43:10, 12, As) Tuomio alkoi siis ensin Jehovan todistajista hänen tultuaan hengelliseen temppeliinsä v. 1918. He joutuivat tuohon aikaan suuriin koetuksiin niiden vainojen takia, jotka varsinkin ensimmäiseen maailmansotaan sekaantuneet kansat kohdistivat heihin. He joutuivat erityisesti silloin vankeuteen, samanlaiseen maastakarkoitettuun tilaan, missä muinaiset israelilaiset olivat pakanallisessa Babyloniassa. Vallitsi pauloihinkietova orjuuttava ”ihmispelko”. Tämä aikaansai Jehovan hengellisen temppelin laiminlyömisen, jonka temppelin muodostavat hänen voidellut todistajansa. Nämä vahingoittivat ihmispelon estojen alaisina omia hengellisiä etujaan eli siis Jumalan temppeliluokan etuja, eikä temppelipalvelusta eli Jumalan heille määräämää työtä suoritettu. Raamattu sanoo heille: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia [se temppeli, Um] te olette.” (1. Kor. 3:16, 17) Mutta maan päällä olevan temppeliluokan jäännös ei antanut temppelipalvelukselle sille kuuluvaa tukea ihmiseen ja ihmisten hallituksiin kohdistuvan itsekkään pelon vuoksi, kun nämä yrittivät tuhota tämän temppeliluokan jäännöksen. Tämän tähden täytyi Jehovan hengellisessä temppelissään suorittaman tuominnan alkaa tästä hänen todistajiensa voidellusta jäännöksestä.

16. Mitkä kysymykset nousivat voidellun jäännöksen eteen, kun se vapautettiin vastakuvallisesta Babylonista v. 1919, ja minkä kehoituksen mukaan he toimivat?

¹⁶ Jehova Jumala vapautti v. 1919 Suuremman Kyyroksensa, hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, kautta todistajansa tästä nykyisestä babylonilaisesta maailman ihmisten aikaansaamasta orjuuden tilasta. Heitä tuli hyvä joukko pois kirjaimellisistakin vankiloista, joihin heitä oli teljetty heidän uskonnollisen uskonsa vuoksi. Mitä he tekisivät nyt? Sodanjälkeinen maailma oli nyt avoinna heidän edessään kaikkine tilaisuuksineen yrittää uudelleenrakentaa tätä vanhaa, sodanruntelemaa maailmaa sen uuden Kansainliiton alaisuudessa ja antaa sille keinotekoinen menestys. Liittyisivätkö he nyt tähän maailmaan ja sen aineellisiin haluihin ja pyrkimyksiin? Sitäkö he olivat rukoilleet ollessaan babylonilaisessa vankeudessa ja kaivatessaan vapautta? Sitäkö varten Jehovan Suurempi Kyyros oli päästänyt heidät vapaiksi? Aineelliselta kannalta katsoen olivat maalliset tilaisuudet hyvin viekottelevia. Mutta Jumalan kehoitus ja käsky heille kuului näin: ”Tuokaa täydet kymmenykset aarreaittaan, jotta minun huoneessani olisi ravintoa, ja koetelkaa nyt täten minua, sanoo sotajoukkojen Jehova, enkö minä avaa teille taivaitten ikkunoita ja vuodata teille siunausta, kunnes sille ei ole enää tilaa.” (Mal. 3:10, Da) Temppelijäännös toimi Jumalan kehoituksen mukaan koetellakseen häntä. Miten?

HENGELLISET ”TÄYDET KYMMENYKSET”

17. Millä tavalla Jumala ei pyytänyt enempää, kuin mistä hän oli tehnyt liiton, ja kuka oli sopiva esimerkki tämän Jumalan lain piirteen tottelemisesta?

¹⁷ Jehova Jumala ei pyytänyt mitään enempää, kuin mistä hän oli tehnyt liiton eli sopimuksen. Israelin kanssa tekemänsä liiton laeissa Jehova käski tuota kansaa antamaan hänelle kymmenykset eli kymmenennen osan kaikesta, mitä sille karttui: ”Teidän tulee antaa laiminlyömättä kymmenesosa kaikesta siemenenne sadosta, mikä kasvaa pellolla vuodesta vuoteen.” (5. Moos. 14:22, Um) Jehova Jumala liitti nimensä Jerusalemiin uudelleenrakennettuun temppeliin. Siksi piti kymmenykset eli kymmenesosa tuoda sinne ja sijoittaa siellä aarreaittaan eli varastohuoneisiin. ”Siihen paikkaan, minkä Jehova, teidän Jumalanne, valitsee kaikkien teidän sukukuntienne joukosta sijoittaakseen nimensä sinne, sen asua, te etsiydytte ja sinne teidän täytyy tulla. Ja sinne teidän täytyy tuoda polttouhrinne ja teurasuhrinne ja kymmenesosanne ja kättenne avustus ja lupausuhrinne ja vapaaehtoiset uhrinne sekä karjanne ja lammaslaumanne esikoiset. Ja siellä teidän täytyy syödä Jehovan, Jumalanne, edessä ja riemuita kaikista edesottamuksistanne, teidän ja teidän huonekuntienne, koska Jehova, sinun Jumalasi, on siunannut sinua.” (5. Moos. 12:5–7, 11, 12, 17–19; 14:23) Jumala ansaitsi parhaan: ”Parhaat maan uutisesta tuo Herran [Jehovan], Jumalasi, huoneeseen.” (2. Moos. 23:19; 5. Moos. 26:2–4, 10, 12) Hiskia (kuninkaana 745–716 eKr.) oli sopiva esimerkki sellaisesta Jerusalemin hallitsijasta, joka pani Israelin tottelemaan tätä Jehovan lain piirrettä. – 2. Aikak. 31:2–16.

18. Miksi kymmenykset piti maksaa leeviläisille, ja miten tuo maksu vaikutti leeviläisten aineelliseen tilaan?

¹⁸ Israelin kahdeltatoista sukukunnalta vaadittiin kymmenyksiä eli kymmenesosaa Leevin sukukunnan ylläpitämiseksi, koska sen miehet palvelivat suoranaisesti Jumalan pappeina ja leeviläisinä hänen temppelissään. ”Ja Leevin pojille, katso, minä olen antanut jokaisen kymmenesosan Israelissa perinnöksi, palkaksi heidän palveluksestaan, mitä he suorittavat, kohtaamisteltan palveluksesta. . . . heidän ei tule saada Israelin lasten keskuudesta haltuunsa perintöä. Sillä sen Israelin lasten kymmenesosan, minkä he antavat Jehovalle avustuksena, minä olen antanut leeviläisille perinnöksi.” (4. Moos. 18:21–24, Um) Yhdeksän kymmenesosaa sen tuotannosta jäi näin ollen kullekin kahdestatoista sukukunnasta, ja Leevin sukukunta sai yhteensä kaksitoista kymmenesosaa. Kun Israelin kansa menestyi, niin leeviläistenkin oli pakko menestyä, jos heille maksettiin täydet kymmenykset.

19. Miten kymmenysvaatimus soveltui ei-papillisiin leeviläisiin, ja mitä kymmenykset auttoivat niiden saajaa tekemään?

¹⁹ Niitä leeviläisiäkin, jotka eivät olleet pappeja, vaadittiin maksamaan kymmenykset leeviläisen Aaronin perheen papeille. ”Ja sinun tulee puhua leeviläisille, ja sinun täytyy sanoa heille: ’Te saatte Israelin lapsilta kymmenesosan, minkä minä olen antanut teille heiltä perinnöksenne, ja teidän täytyy antaa siitä avustukseksi Jehovalle kymmenesosa kymmenesosasta. . . . Tällä tavalla tekin annatte avustusta Jehovalle kaikista kymmenesosistanne, mitkä te saatte Israelin lapsilta, ja niistä teidän täytyy antaa avustus Jehovalle, pappi Aaronille. Kaikista teille tulleista lahjoista te annatte kaikenlaista avustusta Jehovalle, sen parhaasta, niistä tulevana pyhänä.’” Kymmenykset olivat kuin palkka heille: ”Teidän täytyy syödä se joka paikassa, teidän ja teidän huonekuntanne, koska se on teidän palkkanne teidän kohtaamisteltassa suorittamastanne palveluksesta.” (4. Moos. 18:25–32, Um) ”Ja papin, Aaronin pojan, täytyy näyttäytyä leeviläisten joukossa, kun leeviläiset vastaanottavat kymmenesosaa, ja leeviläisten itsensä tulee uhrata kymmenes kymmenennestä meidän Jumalamme huoneelle varastohuoneen ruokasaleihin. Sillä Israelin lasten ja leeviläisten lasten tulee tuoda avustus ruokasaleihin.” (Neh. 10:38, 39, Um) Täysien kymmenyksien maksaminen auttoi täten pappeja ja leeviläisiä omistamaan aikansa ja voimansa velvollisuuksiensa suorittamiseen Jehovan temppelissä, ja ne pitivät temppelipalveluksen käynnissä täydessä laajuudessaan.

20. Mitä kymmenysten maksamisen laiminlyöminen tai siitä kieltäytyminen oli todellisuudessa? Miten Nehemia osoitti sen vaikuttavan Jehovan temppelipalvelijoihin?

²⁰ Täysien kymmenyksien maksamisesta kieltäytyminen tai sen laiminlyöminen merkitsi ryöstämistä Jehova Jumalalta, sillä se oli sen pidättämistä, mistä hän oli tehnyt liiton ja minkä hän ansaitsi. (3. Moos. 27:30) Se merkitsi hänen pappiensa ja leeviläistensä tukemisen laiminlyömistä heidän palveluksessaan hänen temppelissään, ja se johti hänen työväkensä ja sen toiminnan vähenemiseen hänen temppelissään. Se oli hänen pyhän huoneensa ja heidän hengellisten etujensa laiminlyömistä. Se vaikutti Jehovan temppelipalvelijoihin siten, kuin Juudan maaherra Nehemia kuvaili sen: ”Minä sain selville, että leeviläisten osuuksia ei ollut annettu [heille], niin että työtä suorittavat leeviläiset ja laulajat lähtivät pois, kukin omalle pellolleen. Ja minä aloin löytää moittimista alihallitusmiehistä ja sanoa: ’Miksi on [tosi] Jumalan huone laiminlyöty?’ Sentähden minä kokosin heidät [leeviläiset] yhteen ja asetin heidät heidän asemiinsa [temppeliin]. Ja koko Juuda toi osaltaan kymmenesosan viljasta ja uudesta viinistä ja öljystä varastoihin. Sitten minä panin pappi Selemjan ja jäljentäjä Saadokin sekä Pedajan leeviläisistä valvomaan varastoja, . . . ja heidän asiansa oli suorittaa jakelu veljilleen.” (Neh. 13:10–13, Um) Kymmenysten ryöstäminen Jumalalta päätyi Israelille vähempiin hengellisiin etuihin ja palveluksiin.

21. Miksi Jehovan voidellut todistajat eivät voi maksaa kymmenyksiä vuoden 1918 jälkeen muinaisen lain mukaan, ja miksi eivät ensimmäisen vuosisadan kristityt voineet maksaa niitä?

²¹ Koska Malakian 3:10 soveltuu hengellisiin israelilaisiin, temppeliluokan jäännökseen, sen jälkeen kun Jehova tuli temppeliinsä tuomintatyöhön v. 1918, niin onko näiden Jehovan voideltujen todistajien tuotava hänelle kirjaimelliset kymmenykset? Ei enempää kuin on olemassa kirjaimellista huonettakaan Jerusalemissa ja kirjaimellisia leeviläisiä ja Aaronin perheen pappeja, joille sellaisia kirjaimellisia kymmenyksiä tuotaisiin. Malakian 3:10 soveltui ensiksi Jehovan voideltuihin kristillisiin todistajiin ensimmäisellä vuosisadalla vuoden 33 (jKr.) helluntaista eteenpäin. He ovat siis esimerkkinä meille. Kun nuo juutalaiskristityt voideltiin Jumalan pyhällä hengellä helluntaipäivänä, niin he eivät voineet enää viedä kirjaimellisia kymmenyksiä Jerusalemissa olevaan Herodeksen temppeliin. Sen tekeminen olisi merkinnyt Jumalan hylkäämän aineellisen temppelin tukemista. Se olisi merkinnyt sen papiston kannattamista, joka oli ilkeämielisesti toimittanut Jeesuksen Kristuksen kuolemaan ja joka taisteli kristillisyyttä vastaan vastustaen Kristuksen apostoleita, vangiten heitä ja yrittäen tappaa heidät. – Matt. 23:37, 38; 27:20; Apt. 4:1–10; 5:17–27, 40; 12:1–5.

22. Miten kertomus osoittaa, että nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät maksaneet kirjaimellisia kymmenyksiä?

²² Tuo juutalaiskristittyjen jäännös ei maksanut kymmenyksiä tukeakseen myöskään kahtatoista apostolia eikä muitakaan Jerusalemin seurakunnan hallitsevan elimen jäseniä. Jos he maksoivat kymmenyksiä eli kymmenennen osan kirjaimellisesti noudattaen Malakian 3:10:ttä, niin miksi kertomus sanoo, että uskovat ”olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi”? ”Eikä kenkään sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.” (Apt. 2:44, 45; 4:32–37; 6:1–6) Tämä oli aineellisesti katsoen enemmän kuin täydet kymmenykset, eikä se mennyt ainoastaan apostoleille, valvojille ja evankeliuminpalvelijoille.

23, 24. Mitkä ovat vastakuvalliset kymmenykset, ja miten papin alttarilla polttama kourallinen viljauhria valaisee sitä?

²³ Mitkä ovat sitten ne kymmenykset, mitkä Jehovan kansan täytyy nykyään tuoda hänen varastohuoneeseensa? Mitä nykyaikaan kuuluvaa muinaisen Israelin kymmenykset eli kymmenesosat esikuvasivat?

²⁴ On totta, että kymmentä käytetään Raamatussa kuvaamaan maallista kokonaisuutta, kaikkinaisuutta, täydellisyyttä, mutta kymmenyksiä ei. Israelin kymmenesosa ei esikuvannut kaikkea, mitä kristityt antavat Jumalalle Kristuksen kautta. Kun israelilaiset antoivat kymmenennen osan, niin se ei siis kuvaa sitä, että me antaudumme kokonaan Jehovalle ja vertauskuvaamme sen vesikasteella. Israelilaisten kymmenykset eivät olleet kaikki heidän tulonsa, se oli murto-osa, vain kymmenesosa niistä. Se esittää sentähden ainoastaan osan kaikesta, minkä me olemme antaneet. Kun me tuomme vastakuvalliset kymmenykset Jehovan temppelin varastohuoneeseen, niin se on yksinkertaisesti merkki eli kuvaus siitä seikasta, että me olemme antaneet kaikkemme Jehovalle Jumalanamme, se on muistutin antaumuksestamme. Se on samanlainen kuin se muistutin, minkä pappi uhrasi suoraan alttarilla Jumalalle: ”Jos joku sielu esittäisi uhrina viljauhrin Jehovalle, niin hänen uhrinsa tulee olla hienoja jauhoja, ja hänen täytyy kaataa öljyä sen ylitse ja panna suitsuketta sen päälle. Ja hänen täytyy tuoda se Aaronin pojille, papeille, ja papin täytyy ottaa siitä kourallisensa sen hienoa jauhoa ja sen öljyä ynnä kaikki sen suitsuke, ja hänen täytyy panna se savuamaan sen muistuttimena alttarilla, tulen kautta annettuna sovitustuoksu-uhrina Jehovalle. Ja mitä jää jäljelle viljauhrista, se kuuluu Aaronille ja hänen pojilleen jonakin kaikkein pyhimpänä tulen kautta annetuista Jehovan uhreista.” (3. Moos. 2:1–3; 2:7–10, 14–16; 6:14–18; 4. Moos. 5:25, 26) Se kourallinen, minkä pappi poltti suoraan alttarilla, oli vain muistutin koko Jumalalle annetusta uhrista. Pappi voi käyttää loput.

25. Mitkä ovat lyhyesti sanoen meidän vastakuvalliset kymmenyksemme ottaen huomioon israelilaisten kymmenysten tarkoituksen?

²⁵ Samoin täytyy meidän kristittyjenkin, joista on tullut Jumalan kansaa, antaa todistus siitä, että me olemme antaneet kaikkemme Jehovalle Kristuksen kautta, ja meidän täytyy antaa tämä todistus vuodesta vuoteen. Tämä säännöllinen tuki, minkä me annamme merkiksi siitä, että me olemme antaneet kaiken, mitä me olemme ja mitä meillä on, Korkeimmalle Jumalalle – tämä muodostaa meidän vastakuvalliset kymmenyksemme. Muista, että Israelin kymmenysten tarkoitus oli kannattaa Jehovan temppeliä ja sen palvelusta hänen valittujen pappiensa ja leeviläistensä kautta. Samoin ovat vastakuvalliset kymmenyksemme se kannatus, minkä me annamme suoraan Jehovan temppelipalvelukselle. Me voimme tuoda nämä vastakuvalliset kymmenykset Jehovan hengellisen temppelin varastohuoneeseen kahdella tavalla.

26. Miten me voimme tuoda osaksi kymmenyksemme?

²⁶ Me voimme tuoda osaksi vastakuvalliset eli hengelliset kymmenykset antamalla aineellisia eli rahalahjoja Jehovan palvonnan edistämiseksi hänen hengellisessä temppelissään, jonka temppelin Peruskulmakivi on Jeesus Kristus. (Ef. 2:20–22; 1. Piet. 2:4–6) Näitä aineellisia avustuksia ei rajoiteta vain kymmenesosaan, eikä niiden tarvitse olla vähintään kymmenesosa, vaan ne voivat nousta enempään tai vähempään kuin kymmenesosaan. Mutta niiden täytyy olla iloisesti annetut, ”sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”. (2. Kor. 9:7) Me voimme antaa tällaisia avustuksia Jehovan palvonnan ylläpidoksi ja edistämiseksi lahjoittamalla rahaa Hänen todistajiensa palvelusvälineelle, Pennsylvaniassa rekisteröidylle Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuralle, tai antamalla avustusta paikallisseurakuntamme tai suuren konventin kulujen peittämiseksi tai suoraan temppelipalveluksen jossakin osastossa toimiville yksilöille tai niille köyhille, jotka kuuluvat Jehovalle ja joille antamillamme lahjoilla me lainaamme Jehovalle. (Sananl. 19:17) Aineellinen avustaminen on ainoastaan osa kymmenysten tuomisesta.

27. Miten me voimme tuoda vastakuvalliset kymmenyksemme kokoukset huomioonottaen?

²⁷ Me voimme myöskin tuoda vastakuvalliset eli hengelliset kymmenykset osallistumalla henkilökohtaisesti suoraan temppelipalvontaan ja edistämällä sitä. Muinainen temppelipalvonta tarkoitti sitä, että asianomainen meni kymmenyksineen temppeliin ja oli siellä Jumalan huoneessa yhteydessä pappeihin, leeviläisiin ja muihin israelilaisiin; se oli enemmän kuin kotona suoritettu yksityispalvonta. Me voimme siis tuoda hengelliset kymmenykset käymällä Jehovan palvojien yhteisissä kokoontumispaikoissa pidettävissä kokouksissa emmekä olemalla ainoastaan henkilökohtaisesti läsnä, vaan myöskin osallistumalla niihin, mikä osuus meille sitten sallittaneenkin noissa kokouksissa, ja siten rakentamalla toisia siellä jollakin hengellisellä sanalla tai avulla ja jälkeenpäin rohkaisemalla vastatulijoita tai -kiinnostuneita sekä myöskin auttamalla toisia pääsemään kokouksiin. Kaikki tämä saattaa vaatia jonkinlaista henkilökohtaista valmistautumista temppelipalvontatilaisuuksiin. Kokousten laiminlyöminen on temppelipalvonnan laiminlyömistä nykyään, jolloin Jehovan päivä lähestyy. – Hepr. 10:24, 25.

28. Miten me tuomme vastakuvalliset kymmenykset myöskin kenttäpalveluksen ollessa kysymyksessä?

²⁸ Me tuomme hengelliset kymmenykset myöskin valmistautumalla ja menemällä kentälle joko yksin tai ryhmässä saarnaamaan käskyn mukaista Valtakunnan sanomaa osoittaen siten toisille, että me palvomme Jehovaa, ja rohkaisten sillä tavalla toisiakin tekemään samoin. Läsnäolomme seurakunnan ”palveluskokouksessa” ja ”teokraattisessa palveluskoulussa” auttaa valmistautumistamme tähän. Muinaiset kymmenykset menivät pappien ja leeviläisten tukemiseen. Meidän täytyy näin tukea vastakuvallisia ”Leevin poikia”, Jehovan ”kuninkaallisen papiston” nykyistä jäännöstä, kun nämä saarnaavat hänen perustettua valtakuntaansa ja asettavat hänen palvontansa ylimmäksi, paljon korkeammalle tämän asiainjärjestelmän kaikkia poliittisia ja uskonnollisia ”vuoria”. (1. Piet. 2:5, 9) Tähän kenttätoimintaan kuuluu myöskin yleisten esitelmien mainostaminen suusanallisesti ja lehtisin, niissä läsnäoleminen ja toisten auttaminen saapumaan niihin, olkootpa he sitten antautuneita veljiä tai vastakiinnostuneita henkilöitä. Hengellisiin kymmenyksiin eli kymmenesosiin kuuluu sekin, että me autamme eteenpäin maailmanlaajuista liikettä: kaikkien kansojen ja ihmisten nousemista korotetulle Jehovan huoneen vuorelle hänen temppelikartanoihinsa palvomaan häntä siellä yhdessä. – Jes. 2:2–4.

29. Miksi hengellisten kymmenysten tuominen soveltuu köyhiin yhtä hyvin kuin aineellisesti rikkaisiin?

²⁹ Tämä hengellinen avustaminen rukouksen yhteydessä on tärkeämpää kuin aineellinen avustaminen. Kaikki Jehova Jumalalle antautuneet ihmiset, olkootpa he aineellisesti rikkaita tai köyhiä, voivat tuoda tämänkaltaiset hengelliset kymmenykset hänen varastohuoneeseensa. Vaikka jotkut näkevät kenties kykenevänsä antamaan ainoastaan ’lesken rovon’ (Luuk. 21:1–4), niin he voivat silti antaa tärkeämmät hengelliset kymmenykset temppelipalvonnalle suorittamalla suoranaisesti todistamistyötä tilaisuuden mukaan, tarjoamalla kotinsa temppelipalvontakokousten pitämiseen tai avustamalla jollakin muulla arvokkaalla tavalla Jehovan työtä. Ne aineellisesti hyvinvoivat, jotka saattavat antaa rahaa tai tavaraa, eivät saa ajatella sen riittävän. Rahalahja ei vapauta heitä hengellisestä avustamisesta saarnaamalla ja antamalla julkista julistusta joko kokouspaikassa tai kentällä työssä talosta taloon. Kaikkien temppelissä palvovien täytyy saarnata ”tätä hyvää uutista valtakunnasta” koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja meidän täytyy tuoda täydet hengelliset kymmenykset tukien saarnaamista ja osallistuen siihen henkilökohtaisesti. – Matt. 24:14, Um.