Voiton saaminen kristillisessä sodankäynnissä
Jos lihallinen sodankäynti julistettaisiin laittomaksi huomenna, niin kristitty jatkaisi taistelua. Miksi? Miten?
SOTAA ei voida pitää enää ”kansainvälisten erimielisyyksien käytännöllisenä ratkaisukeinona. Hyvin tasavertaisten vastavoimien molemminpuolinen suunnaton tuho tekee voittajalle mahdottomaksi muuttaa sitä miksikään muuksi kuin omaksi onnettomuudekseen.” ”Tiede on tehnyt sen selvästi vanhanaikaiseksi käyttökelpoisena riidanratkaisukeinona.” Näin julisti armeijan kenraali Douglas MacArthur.
Vaikka tieteen todellisuus pakoittaisikin poistamaan sodan, niin kristityn soturin täytyy silti taistella edelleen, kunnes lopullinen voitto on saavutettu ja toteutunut. Hänen sodankäyntiään ei voida lopettaa tässä maailmassa, eikä tämä maailma voi sitä tehdä. Hänen taistelunsa on jatkuva, elämän pituinen, jokapäiväinen ottelu, mistä ei saa lomia, missä ei ole välirauhaa eikä tapahdu aseistariisumisia. Vaikka kristityt ”pyrkivät rauhaan kaikkien kanssa”, niin he ovat siitä huolimatta suurimpia sotureita, mitä maailma on milloinkaan tuntenut. He taistelevat sen puolesta, mikä on hyvää, totta, jaloa, puhdasta ja jumalista. Heidän taistelunsa tapahtuu vanhurskauden hyväksi. Ja apostoli Paavali kehoittaa heitä ”taistelemaan voiton saamiseksi uskon oikeassa taistelussa”. – Hepr. 12:14; 1. Tim. 6:12, Um.
Keitä nämä taistelijat ovat, joita Paavali kehoittaa taistelemaan? He ovat kaikilla elämänurilla toimivia miehiä ja naisia, jotka ovat omistautuneet Jumalalle täydellisessä antaumuksessa. He tunnustavat Kuninkaan auktoriteetin ja käskyt. Paavali ei puhunut yleensä maailmalle eikä myöskään vain nimikristityille, jotka eivät ole milloinkaan antautuneet Jumalalle ryhtyäkseen uskon taisteluun. Paavalin kehoitus on esitetty suoraan niille uskon omaaville, jotka ovat antautuneet kokonaan Jehovalle. Näille kuuluvat nykyään käynnissä olevaa taistelua koskevat neuvot. – 2. Tim. 2:19.
Keitä vastaan kristityt taistelevat? Heidän taistelunsa ei ole heidän luomustovereitaan vastaan eikä sitä käydä lihallisin asein. Heitä käsketään rakastamaan toisiaan ja tekemään hyvää vihollisilleen, pitämään itsensä ”kurissa pahaa kärsiessään, opettaen lempeästi niitä, joilla ei ole suopea suhtautumistapa, koska Jumala ehkä suo heille [pahantekijöille] katumuksen, mikä johtaa totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. Kristittyjä käsketään maksamaan paha hyvällä, tyly kohtelu lempeydellä, epäkohteliaisuus ystävällisyydellä, jotta jumalaton maailma huomaisi, että on sellaista kuin Jumalan henki, rakkauden, anteliaisuuden ja ystävällisyyden henki, ja että pahansuopa itsekkyyden henki, mikä vallitsee sen turmeltuneissa järjestelmissä, ei vaikuta kaikissa. – 2. Tim. 2:24–26, Um; Matt. 5:44.
Kristitty taistelee kaikkea epävanhurskautta vastaan, mikä on syntiä. Synti on maksanut kuusituhatta vuotta säännöllisesti palkkana kauhean kuoleman rangaistuksen kaikkine sitä seuraavine sairauden, tuskan, surun ja ahdistuksen aiheuttamine kärsimyksineen. Synti on totisesti kauhea vihollinen. Ja hän, joka saattoi ensimmäisen ihmisen syntiin ja orjuuteen, on toinen vastustajamme, nimittäin Saatana Perkele. Kristityt eivät tosin taistele suoraan Perkelettä vastaan. Hän on mahtava henkienkeli, joka voisi tehdä heidät tyhjäksi hetkessä. He taistelevat hänen kanssaan vastustamalla hänen vaikutuksiaan, petoksiaan ja yrityksiään johtaa heitä takaisin syntiin ja siten Jumalaa vastaan. Paavali tekee tämän selväksi sanomalla: ”Meillä ei ole taistelua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa paikoissa olevia jumalattomia henkivoimia vastaan.” – 1. Joh. 5:17; Ef. 6:12, Um.
Saatana on mahtava vihollinen. Hän on kaikkien niiden erilaisten vaikutusten suuri alkuunpanija, joita vastaan kristityn täytyy taistella. Hänen oveluutensa, hänen kavaluutensa vaikuttavat ylinnä sodassa Jumalan antautunutta palvelijaa vastaan. Tämän palvelijan täytyy taistella Saatanan valvoman maailman henkeä ja taipumusta vastaan. Hänen täytyy vastustaa maailman mieltä, sen vaikuttimia, sen kunnianhimoa, elämän korskaa, rikkauden petollisuutta – hänen täytyy taistella kaikkea tätä vastaan, näitä pelkästään maailmalliselta kannalta katsottuja vääriä asiainnäkemyksiä vastaan, jos hän haluaa saada voiton. Tämä on hänen jokapäiväistä sodankäyntiään. – 1. Joh. 2:15–17.
Lopuksi hänen täytyy taistella lihaa – omaa lihaansa – vastaan. Liha on johdattanut henkiseen, moraaliseen ja ruumiilliseen rappeutuneisuuteen siitä lähtien, kun Aadam lankesi täydellisyydestä. Sen taipumus on jatkuvasti pahaan. Ja vain sikäli kuin Kristuksen soturi vapautuu niistä sokaisevista vaikutuksista ja nurinkurisista mieltymyksistä ja haluista, himoista ja toiveista sekä rakkauksista, joita synti kehittää lihassa, vain samassa suhteessa hän alkaa nähdä asiat oikeassa valossaan ja rupeaa käsittämään oman turmeltuneen tilansa ja pääsee siten suotuisempaan asemaan taistellakseen sitä vastaan. – 1. Moos. 6:5.
Lihaa ei saa milloinkaan aliarvioida mahtavana vihollisena käytäessä kristillistä sotaa. Saatana vetoaa sen turmeltuneisiin haluihin. Hän koettaa kiihottaa niitä niiden sotiessa uudistunutta kristillistä mieltä vastaan. Maailman henki pääsee lähestymään parhaiten näiden vinojen halujen kautta, vangitsee ja johtaa Kristuksen sotilaan takaisin synnin orjuuteen. Kristityt ovat kuin joka puolelta heidän tuhoaan ja uudelleenorjuuttamistaan juonittelevien vihollisten piirittämiä. Heidän täytyy senvuoksi taistella ja jatkaa taistelua. Heidän täytyy taistella itsensä puolesta, saarnaamisoikeutensa puolesta, taistella voittoon omien heikkouksiensa kanssa, taistella vastustajan petoksia ja ansoja vastaan. Ei ole näin ollen siis ihme, että heitä vaaditaan olemaan alituisesti valvovia, olemaan varuillaan, ja että heitä kehoitetaan ”pukemaan ylleen Jumalalta saatu täydellinen sotisopa”, jotta he eivät tulisi huolimattomiksi vapautensa suhteen ja lankeaisi vastustajan uhreiksi ja menettäisi voittoaan. Paavali sanoi tietoisena vihollisesta lihasta: ”Minä kuritan ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten minä saarnattuani toisille ehkä joutuisi itse hylätyksi.” Kaikki uskolliset taistelijat noudattavat Paavalin esimerkkiä. He valvovat tarkasti omaa lihaansa. – Ef. 6:11; 1. Kor. 9:27, Um; Room. 7:14–25.
YLIN JOHTO JA ASEET
Ilman Jehova Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ylijohtoa sekä heidän kristitylle sotilaalle varaamiaan sotavarusteita olisi taistelu totisesti hyvin erivahvuinen ja turha. Kristuksen sotilas sanoo siitä syystä: Kiitos Jumalalle meidän pelastuksemme Päämiehestä, Jeesuksesta Kristuksesta, joka lunasti meidät synnin orjuudesta omalla kalliilla verellään. Kiitos Jumalalle hänen Sanansa suuresta asevarastosta, mistä me saamme pelastuksen kypärän. Kiitos Jumalalle vanhurskauden rintahaarniskasta, uskon, luottamuksen kilvestä. Kiitos Jumalalle, hän sanoo, kengistä, valmistamisesta kestämään vaikeudet kärsivällisesti. Ja kiitos hengen miekasta, totuuden Sanasta, joka on puolustuskeino, millä me voimme torjua vastustajan ja selviytyä täysin voittoisina hänen kauttaan, joka rakasti meitä. – Apt. 2:37–39; Ilm. 19:11–16; Ef. 6:13–20; Room. 8:35–39.
Kristityt eivät taistele ainoastaan itsensä, vaan myöskin veljiensä puolesta. He ovat valmiit ja halukkaat kuolemaankin veljiensä edestä, jos se on tarpeellista. He ovat valmiit auttamaan, rohkaisemaan, tukemaan heitä pienissä palvelustoimissa samoin kuin suuremmissakin asioissa. He saavat myöskin suuren ilon ja hyödyn Jehovan nimen kunnian ja hänen vanhurskaan hallituksensa majesteetin puolustamisesta. He ovat urhoollisia ja pelottomia taistelussa painaen ottelun vihollisen linnoituksiin vapauttaakseen kaikki, joita Saatanan jumalaton järjestö pitää vielä vankina. – Neh. 4:14.
He käyvät sotaa järjestelmällisellä ja älykkäällä tavalla taistellen tarkasti Sotapäällikkönsä Kristuksen Jeesuksen ohjeitten mukaan. He käyvät uskon hyvää taistelua muuttamalla mielensä poistaen ja karkoittaen perusteellisesti omasta sydämestään ja mielestään kaiken vihan, kiukun, vahingollisuuden, herjaavan puheen, säädyttömän kielenkäytön, ’kaiken lihan ja hengen saastutuksen, saattaen pyhityksensä täydelliseksi Jumalan pelossa’, riisuen pois vanhan henkilöllisyyden tottumuksineen ja pukeutuen uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon kautta hänen kuvansa mukaiseksi, joka loi sen. – 2. Kor. 7:1; Room. 12:2; Ef. 4:17–32; Kol. 3:2–10.
Heidän taistelunsa on uskon taistelua joka suhteessa. Se on taistelua näkymättömän johtajan alaisuudessa ja näkymätöntä vihollista vastaan. He tuntevat ainoastaan uskossa pelastuksensa Päämiehen, ja vain uskoen hänen Sanaansa he tuntevat heitä vastustavan salakavalan johtajankin. He hyväksyvät uskossa Jumalan Sanan ja sen johtopäätökset. Kristityt taistelevat sen totuuden vapauden ja kunnian puolesta, mistä heillä ei ole muuta tietoa kuin uskon kautta. Ja jumalaton, saatanallinen maailma ynnä synti ja langenneen lihan heikkoudet ovat liittoutuneet tätä kristillistä uskoa vastaan. Kristuksen sotilas pystyy sentähden kestämään ja selviytymään voittajana ainoastaan omaamalla sen uskon, minkä Jumala synnyttää. ”Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – 1. Joh. 5:4.
Jehovan armeijaan pestautuminen ei riitä, vaan täytyy myöskin mennä hänen asevarastonsa, hänen Sanansa, Raamatun, luo ja pukea siellä ylle hänen varaamansa koko sotisopa. Ken ei noudata tätä menettelyä, hän epäonnistuu varmasti taistelussa. Varukset eivät yksin takaa voittoa. Vaaditaan enemmän. Kristityn täytyy taistella näissä varusteissa siten, kuin Jumala ohjaa Kristuksen kautta, pysyen uskollisena kuolemaan asti. – Ilm. 2:10.
Muista aina, että voiton kristillisessä sodankäynnissä täytyy tulla uskon kautta Jehova Jumalaan ja Kristukseen Jeesukseen. Siksi me yhdymme lopullista voittoa silmälläpitäen Paavalin kanssa sanomaan: ”Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” – Hepr. 2:10; 1. Kor. 15:57.