Pappi sanoo käärmeen puhuneen Eevalle totta

Aika ja paikka: Sunnuntai-ilta, joulukuun 11. 1955, kolmen aikaisemman metodistin kodissa Cortlandissa, (N. Y.).

Tapaus: Edeltäjärjestetty raamatullinen keskustelu aiheesta ”kolminaisuus”.

Osapuolet: Cortlandin metodistikirkon vanhempi pastori ruokasalin pöydän toisessa päässä ja toisessa päässä eräs Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin opettaja.

Katselijat: Kolmen Raamatun totuutta rakastavan perhe sekä neljä paikallista Jehovan todistajaa.

Asiainkulku: Hengellinen kaksintaistelu, mikä kesti puolitoista tuntia. Kun Gileadin opettaja oli saattanut tuon pappismiehen ahtaalle monta kertaa, osoittanut hänen monet väitteensä järjenvastaisiksi ja kääntänyt seuraukset pakosta häntä vastaan kerran toisensa jälkeen, niin hän antoi runsaasti todistuksia huutavasta uskostaan luopumisesta. Hän sanoi esimerkiksi, että Mooseksen laki oli epätäydellinen, mikä on vastoin Roomalaiskirjeen 7:7, 14:ttä; että Jeesus teki Luukkaan 24:44:nnessä erehdyksen antamalla ymmärtää, että Mooses oli Raamatun viiden ensimmäisen kirjan kirjoittaja ja että Raamattu on ristiriitainen useissa kohdissa. Hän myönsi, että oppi ”ihmisen kuolemattomuudesta” on pakanallista kreikkalaista alkuperää eikä Raamatusta lähtöisin. Hän myönsi myöskin häpeämättä, että komeileva jouluilveily on puhtaasti pakanallinen, mutta puolusti sitä sen ”antamishengen” perusteella. Mutta kaiken huippuna paljastaessaan olevansa ’todellisen isänsä poika’ (Joh. 8:44) tuo pappi tunnusti avoimesti, että Saatana sanoi Eevalle totuuden lausuessaan, ettei Eeva kuole syötyään kyseisen puun hedelmää. (1. Moos. 3:1–5) Jehova Jumala oli toisin sanoen valehtelija, ja Saatana tulee hyväksyä ”valon enkeliksi”. – 2. Kor. 11:14, Um.

Tulos: Tuo pappismies pakeni lopulta hämmennyksen vallassa. Aikaisemmin metodisteihin kuuluva perhe vakuuttui siitä, että Jehovan todistajat ovat valossa ja että heillä on Raamatun oikea uskonto. Metodismin todistettiin olevan väärässä.

Pappistoverit: Huomaa seuraava Raamatun kritiikki, pappien ”selitys”, mikä on annettu 1. Mooseksen kirjan kolmannesta luvusta ja mikä tukee tämänkin pappismiehen pirullista alkuperää olevaa ajattelutapaa. ”Mutta käärme, Jumalalle vihamielinen paholainen, sanoi ihmiselle totuuden. Hän ei ollut näin ollen kavala kiusaaja, vaan ainakin tarkoitukseltaan ihmissuvun hyväntekijä. Ihminen söi näin valistettuna puusta ja tuli Jumalan kaltaiseksi tietäen hyvän ja pahan. Jumalan ylimmyyteen kohdistuva mahdollinen uhka oli tullut täten todelliseksi, joten Jumala, joka toimi päättävästi ja heti paikalla, ajoi hänet pois puutarhasta, ettei hän ojentaisi kättään ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja tekisi siten tätä uhkaa pysyväksi.” – I osa, ”The Interpreter’s Bible”, 1952, sivu 501.

Raamatun neuvo: ”Niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä. . . . Senkaltaisia karta.” – 2. Tim. 3:8, 5.