Pysy uuden maailman yhteiskunnan rinnalla
”Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua.” – Matt. 19:27, Um.
1. Mikä on uuden maailman yhteiskunta, ja miksi vanhurskautta rakastavien on ehdottomasti pysyttävä sen rinnalla?
UUDEN maailman yhteiskunta on evankeliuminpalvelijoitten muodostama laajeneva yhteiskunta, joka ulottaa vaikutuksensa asutun maan ääriin saakka. Se on elävä, liikkuva, hengittävä järjestö, jonka hengellisellä menestyksellä ei ole vertaa kristillisyyden historiassa. Minne se suuntautuukin, siellä sen aikaansaama vaikutus herättää vilpitönsydämisten ihmisten huomiota. Se on majakkavalo tässä pimeässä maailmassa ja tarjoaa toivon ja elämän sanoja kaikille, jotka tulevat sen rajojen sisäpuolelle. Nyt on ehdottoman välttämätöntä, että ne, jotka haluavat elää vanhurskaassa uudessa maailmassa, pysyvät uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. Miksi? Koska se saattaa kohta kaikki jäsenensä turvallisesti kaikkein suurimman ahdistuksen, Harmagedonin sodan, läpi ja vie heidät Jumalan valmistamaan kirkkaaseen uuteen maailmaan, missä ihmiskunta nauttii iankaikkista rauhaa, menestystä ja onnea. – Matt. 24:21.
2. a) Miksi voimme sanoa, että Jehova on uuden maailman yhteiskunnan takana? b) Millä tavalla uuden maailman yhteiskunta heijastaa Jehovan mieltä?
2 Tämän ihmeitätekevän järjestön menestyksen takana on sen Rakentaja ja Tekijä, Jehova Jumala. Yksin hän voi laatia näin ihmeellisen järjestelyn kansansa varjelemiseksi. Yksin hänellä on voimaa ryhtyä näin valtavaan toimenpiteeseen näinä vaarallisina aikoina. Ja yksin hänellä on viisautta ja henkeä johtaa se täyttämään tarkoituksensa oman jumalallisen tahtonsa mukaan. Jehova on siis vastuussa sen olemassaolosta, sen ilmiömäisestä kasvusta ja sen menestyksestä. Kaikki ylistys ja kunnia kuuluu siis oikeutetusti hänelle, niinkuin apostoli Paavali sanoikin sattuvasti: ”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin siis ei istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” Koska uuden maailman yhteiskunta on Jumalan rakennus, hänen ”viljelysmaansa”, niin se heijastaa Jehovan mieltä ihmiskuntaan nähden laajentamalla tosi palvontaa maan päällä, menemällä eteenpäin lisääntyvin tiedoin, pitämällä huolta hengellisestä kasvusta ja menestyksestä, pysymällä päänsä, Kristuksen Jeesuksen, rinnalla, hänen, joka näyttää tietä täyteen päivään asti. – 1. Kor. 3:5–9; Ps. 127:1.
3. Miten Jehova on herättänyt uuden maailman toivon, ja miten tämä toivo on vaikuttanut ihmisiin?
3 Jo ennenkuin ihminen voi odottaa uutta maailmaa, Jehova Jumala alkoi rakentaa sen perustuksia ja herättää toivoa siitä. Hän pani ihmisiä kirjoittamaan ja lausumaan ennustuksia siitä tulevasta maailmasta, missä vanhurskaus asustaa. Näistä ennustuksista tuli suunnattoman ilon, toivon ja rohkaisun lähde joka sukupolven hyvätahtoisille ihmisille. Ne antoivat ihmisille tarvittavan voiman mennä eteenpäin uskossa ja katsoa eteenpäin kohti niiden lopullista täyttymistä. Kun Jehova käski Abramia: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”, niin Abram totteli empimättä, koska hän uskoi uutta maailmaa koskevaan Jumalan lupaukseen. Paavali sanoo, että Aabraham totteli Jumalaa ja lähti ”siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” Aabrahamin suuri halu oli asua Jehovan lupaamassa uudessa maailmassa, ja se auttoi häntä jättämään kotimaansa ja tyytymään elämään tilapäisasukkaana teltoissa, jotta hän olisi voinut periä lupauksen. Hänen vaimonsa Saara lähti mielellään hänen mukaansa hänen oleskelupaikkoihinsa ilmaisten siten uskonsa Jumalan lupaukseen. He vaelsivat uskon kautta eteenpäin uuteen maahan toivoen uutta maailmaa. – 1. Moos. 12:1–3; Hepr. 11:8–10.
4–6. a) Ketkä muut ovat ottaneet huomioon tämän lupauksen uudesta maailmasta? b) Miten Jeesus ilmaisi halukkuutensa osallistua Jehovan lupaukseen?
4 Nyt jää jäljelle kysymys: Olemmeko me halukkaita tekemään samoin, so. noudattamaan samaa uskoa ja alttiutta Jumalan lupauksien suhteen kuin Aabraham ja hänen vaimonsa Saara? Vaikka Aabraham ei perinyt luvattua elinaikanaan, niin se ei pidättänyt Iisakia eikä Jaakobia seuraamasta Aabrahamin askeleissa Jumalaan uskomisessa eikä suosittelemasta samaa menettelyä lapsilleen. Jeesus sanoi Aabrahamista: ”Teidän isänne Aabraham riemuitsi suuresti odotuksessa saada nähdä minun päiväni, ja hän näki sen ja riemuitsi.” Näiden patriarkkojen usko Jumalan lupaukseen oli niin suuri, että he olivat halukkaita luopumaan kaikesta, elämästäänkin, periäkseen luvatun uuden maailman. – Joh. 8:56, Um; Hepr. 11:39.
5 Mooseksella oli sama usko Jumalan lupaukseen. Hän, joka oli kasvatettu faraon hovissa, katsoi ”’Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet”. Mooses noudatti Jumalan kutsua ollessaan kahdeksankymmenen ikäinen jättäen paimenen elämän tullakseen Jehovan todistajaksi faraolle ja Israelin kansan johtajaksi. Meillä on Israelissa esimerkki siitä, miten koko kansa löysi toivon Jehovan lupaamasta uudesta maailmasta. Paavali puhuu suuresta ”pilvestä todistajia”, jotka panevat pois jokaisen painon voidakseen tulla osallisiksi lupauksesta. – Hepr. 11:26, 27; 12:1.
6 Tämän ’todistajapilven’ pääjäsen oli Kristus Jeesus. ”Joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän havaitsi olevansa ihmisen kaltainen, niin hän nöyrtyi ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti. Juuri tästä syystä Jumala korottikin hänet ylempään asemaan.” Jeesus antoi kaikkensa, mikä oli paljon enemmän, kuin mitä koko ihmiskunta voisi antaa, jotta hän olisi voinut osallistua Jehovan lupaamaan uuteen maailmaan. Hän valaisi halukkuuttaan tämän tekemiseksi useilla vertauksilla: ”Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.” Jeesus oli luopunut niin perusteellisesti kaikesta, että hän voi sanoa eräälle kirjanoppineelle, joka halusi seurata häntä: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.” Mutta sen sijaan että Jeesus olisi valittanut ”kaiken” menetystä, hän suositteli tätä menettelyä seuraajilleenkin, jos he haluavat päästä Valtakuntaan. – Fil. 2:5–9, Um; Matt. 13:44–46; 8:20; Kol. 1:15, 16.
7. a) Minkä neuvon Jeesus antoi uuden maailman saavuttamiseksi? b) Mitä Kristuksen seuraaminen merkitsee?
7 Jeesus tiesi, mitä vaaditaan tämän maailman voittamiseksi, ja siksi hän sanoi: ”Jos joku haluaa tulla minun perässäni, niin kieltäköön hän itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti. Sillä kuka haluaa pelastaa sielunsa, hän kadottaa sen, mutta kuka kadottaa sielunsa minun takiani, hän löytää sen. Sillä mitä hyötyä siitä on ihmiselle, jos hän voittaa koko maailman, mutta menettää sielunsa? Tai mitä ihminen antaa korvaukseksi sielustaan? Sillä Ihmisen Pojan on määrä tulla Isänsä kirkkaudessa enkeleineen, ja silloin hän palkitsee kunkin hänen menettelytapansa mukaan.” Jeesuksen Kristuksen seuraaminen merkitsee sentähden kristillisyyden noudattamista, se merkitsee itsensä kieltämistä eläen antautuneena kristillisyyden periaatteille. Se vaatii ”kidutuspaalun” ottamista sekä osallistumista joihinkin niihin vaikeuksiin ja kärsimyksiin, mitkä Jeesus jätti jäljelle. Se merkitsee rikkauden ja maineen ja vallan tavoittelemiseen tähtäävien omien henkilökohtaisten kunnianhimojen ja halujen hylkäämistä. Profeetta Job sanoi: ”Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: ’Sinä olet minun turvani’, . . . minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.” Kristuksen seuraaminen merkitsee siis vanhasta maailmasta, koko maailmasta ja elämästä luopumista, jos se on tarpeellista. Se vaatii täydellistä uskollisuutta ja kuuliaisuutta kristillisyydelle, jollaisen sotilas antaa riippumattomuuden ja vapauden asialle. Paavali tekee tämän selväksi sanoen: ”Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu elämän kaupallisiin toimiin, jotta saisi sen hyväksynnän, joka pestasi hänet sotilaaksi.” Kristusta seuraavien kristittyjen täytyy olla valmiit täyttämään velvollisuutensa yhtä halukkaasti kuin profeetta Jesaja, joka kuullessaan kysymyksen: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” vastasi: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.” Koska hän ei ollut kiintynyt tähän vanhaan maailmaan, niin hän oli vapaa vastaamaan Jehovan kutsuun. Tämä oli se kadehdittava osa, mikä sellaisilla uskollisilla miehillä kuin Aabrahamilla, Iisakilla ja Jaakobilla sekä toisilla oli uskonsa avulla. Tämän täytyy olla kaikkien niidenkin osa, jotka pysyvät uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. – Matt. 16:24–27, Um; Job 31:24, 28; 2. Tim. 2:4, Um; Jes. 6:8.
KUTSUTUT ANTAMAAN KAIKKENSA
8. Mitä Jeesus kutsui seuraajiaan tekemään, ja miten he noudattivat kutsua?
8 Perustaessaan kristillisyyden Jeesus Kristus kutsui seuraajiaan osoittamaan tätä samaa uskoa, Aabrahamin uskoa. Ja hänen läheiset apostolinsa näyttivätkin omaavansa tämän uskon. Pane erityisesti merkille, miten halukkaasti he noudattivat Jeesuksen kutsua: ”Seuratkaa minua.” Henkeytetty kertomus sanoo Pietarista ja Andreaksesta, jotka olivat kalastamassa verkoilla Jeesuksen kutsuessa viittoen heitä: ”Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä.” Jaakobista ja Johanneksesta, jotka kutsuttiin heidän valmistaessaan verkkoja kuntoon, kertomus sanoo: ”Niin he jättivät kohta venheen ja isänsä ja seurasivat häntä.” Kun eräs opetuslapsi halusi kääntyä takaisin haudatakseen isänsä, niin Jeesus vastasi: ”Seuraa sinä [jatkuvasti] minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa.” Ajatus tässä on se, että he eivät antaneet minkään olla tiellään: tointa, perhettä, ystäviä ei pidetty tärkeimpinä. Nämä pantiin toiselle sijalle, ja tuo haluttavampi, Jumalan valtakunta, asetettiin ensimmäiseksi heidän elämässään. He eivät ryhtyneet joiksikin kuukausiksi säästämään, ennenkuin jättivät työnsä, eivätkä punninneet varovasti asioita nähdäkseen, kannattaako lähteä vai ei. Eivätkä apostolit kysyneet: Mitä minä siitä saan? He antoivat heti vastauksen osoittaen suuren uskonsa Jehovaan, hänen Poikaansa ja heidän jatkuvan olemassaolonsa hyväksi tehtyyn järjestelyyn. – Matt. 4:18–22; 8:22.
9. Miten heidän oli arvostettava Valtakunnan-etujaan?
9 Jeesus oli painanut seuraajiensa mieleen Valtakunnan muodostamisen tärkeyden. Siihen pääseminen oli minkä tahansa hinnan arvoinen. Hän painotti itsensäuhraamisen tärkeyttä, ankaraa työtä, kestävyyttä ja kärsivällisyyttä uskon päämäärän saavuttamiseksi, mikä on meidän sielujemme pelastus. Hän tähdensi, että hänen jatkuva seuraamisensa merkitsee vapaanaolemista maailmallisista siteistä ja velvoituksista. Ruoka, vaatteet, suoja ja muut elämän välttämättömyydet tehtiin sivuasiaksi. ”Sillä kaikkea tätä tavoittelevat kansat innokkaasti. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan kaikkea tätä. Etsikää siis jatkuvasti ensin valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille. Älkää olko siis koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma paha.” Pääasia oli Valtakunta, mihin verrattuna kaikki muut asiat häipyivät olemattomiksi. Paavali ilmaisi, miten hän ajatteli sen: ”Hänen [Kristuksen] tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen.” Ja apostoli Johannes päätteli täten: ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” Mikä parempi syy voitaisiin esittää sille, miksi tulee hylätä tämä maailma ja antautua täysin ja varauksitta Jumalan valtakunnalle? Jos vaadittiin ehdotonta uskoa ja luottamusta Jehovaan ja Kristukseen Jeesukseen, jotta olisi voinut pysyä ensimmäisen vuosisadan kasvavan kristillisen kirkon rinnalla, niin vaatiiko tämä vähemmän nykyään? – Matt. 19:27; 6:32–34, Um; Fil. 3:8; 1. Joh. 2:17.
10. Mikä on ollut seurauksena, kun on uskollisesti noudatettu käskyä ’tehdä opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä’?
10 Uskollinen tottelevaisuus käskylle mennä ja ”tehdä opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä” (Um) on pannut kristillisen seurakunnan kasvamaan, kunnes tätä hyvää uutista Jumalan perustetusta valtakunnasta julistavat evankeliuminpalvelijat edustavat sitä kaikkialla maailmassa. Sadat miljoonat ovat tulleet erityisesti viimeisinä kolmenakymmenenäseitsemänä vuonna kuulemaan uuden maailman jumalallisesta hallituksesta. Näistä miljoonista ovat sadattuhannet tunnustaneet tämän olevan Jumalan elämänantavaa sanomaa tälle päivälle. Nämä ovat suhtautuneet siihen samassa uskossa ja ilossa kuin muinaiset profeetat ja Jeesuksen opetuslapsetkin ja ovat pyhittäneet elämänsä Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta sekä yhtyneet pitämään korkealla tätä Valtakunnan loistavaa soihtua. Nämä kristityt todistajat muodostavat yhdessä yhteiskunnan, mikä ei ole mikään osa tästä vanhasta maailmasta. He ovat Jumalan uuden vanhurskaan maailman puolesta, ja siksi he muodostavat uuden maailman yhteiskunnan. – Matt. 28:19, 20; 24:14.
11. Vaaditaanko uuden maailman yhteiskunnan jäseniä suorittamaan samat uhrit kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt todistajatkin?
11 Vaaditaanko heitä nyt uuden maailman yhteiskunnan jäseninä suorittamaan samoja uhreja ja osoittamaan samaa uskoa kuin ensimmäisen vuosisadan kristitytkin? Kyllä. Koska minkään vuosisadan kristittyjen käytökselle tai palvelukselle ei ole erillistä säädöskokoelmaa. He seuraavat kaikki samaa Esimerkkiä, Kristusta Jeesusta. Pietari kirjoitti: ”Tähän vaellukseen teidät todellisesti kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän edestänne jättäen teille esikuvan seurataksenne kiinteästi hänen askeleissaan.” Paavali kehoitti: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” Ja jälleen: ”Että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä on luvattu.” ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” Meillä on siis Kristuksen täydellisen esimerkin lisäksi kirjoitettuna Aabrahamin ja kaikkien meitä edeltäneitten profeettojen esimerkki tutkiaksemme sitä hyödyllisenä opetuksena, jos aiomme pysyä uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. – 1. Piet. 2:21, Um; 1. Kor. 11:1; Hepr. 6:12; Room. 15:4; 1. Kor. 10:11.
12. Mikä täytyy olla niiden mielentila, jotka pysyvät uuden maailman yhteiskunnan rinnalla?
12 Käy yhä selvemmäksi, että meidän täytyy noudattaa Jehovan ohjeita yhtä valmiina ja auliisti kuin uskolliset profeetat ja apostolit, jotta kukaan meistä voisi pysyä uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. Me emme voi antaa sitoa itseämme tähän vanhaan maailmaan ja ajatella samalla voivamme pysytellä tämän evankeliuminpalvelijoitten kristillisen yhteiskunnan rinnalla. Meidän täytyy olla vapaat vastaamaan kutsuihin niinkuin Aabraham ja Mooses, halukkaat liikkumaan ja jättämään taaksemme vanhan maailman harrastukset. Meidän täytyy olla innokkaat vastaamaan Mestarin kutsuun: ”Tule minun seuraajakseni”, ja vastaamaan siihen siinä täydellisessä merkityksessä, missä Pietari vastasi: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua.” Meidän on jätettävä ”kaikki” kaipaamatta sitä siten, kuin Lootin vaimo teki, vaan päinvastoin katumatta ja iloiten siitä, että meidän käytettäväksemme on tarjottu tällainen tilaisuus, niinkuin Paavali, joka luopui kaikesta, sanoi: ”Minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi, vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden.” Tämän pitäisi olla meidän päätöksemme ja antaumuksemme. – Mark. 10:21, Um; Matt. 19:27; Apt. 21:13.
13. Mitä voidaan sanoa niistä, jotka riippuvat vielä vanhassa maailmassa, ja mikä kehoitus heille voidaan antaa?
13 On kuitenkin vielä joitakuita ”kristittyjä”, jotka luulevat olevan mahdollista elää uuden maailman yhteiskunnassa ja vanhassa maailmassa samanaikaisesti. Mutta nämäkin, jotka näyttävät olevan hitaita oppimaan, huomaavat tämän tehtävän yhä vaikeammaksi. He eivät ole antautuneet täydelleen. He eivät ole jättäneet todellisuudessa ”kaikkea” ja seuranneet Kristusta. Heidän antaumuksensa on tapahtunut varauksin, siteitä ei ole katkottu. He kaipaavat yhä häviävän asiainjärjestelmän loistoa ja huveja. He tietävät, että uuden maailman yhteiskunnan tasalla pysyminen vaatii aikaa, ja vanhan maailman huvituksetkin vaativat aikaa. Näin joutuu ihmisen kiintymys koetukselle, hän tuntee vetoa eri suuntiin, ja seurauksena on jännitys ja pettymys. Horjuva ihminen, jonka mieli on jakaantunut, ei ole mieluinen Jumalan silmissä. Jaakob sanoo: ”Älköön se ihminen tosiaankaan otaksuko saavansa mitään Jehovalta; hän on päättämätön mies, epävakainen kaikilla teillään.” ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja puhdistakaa sydämenne, te päättämättömät. Tehkää tilaa masennukselle ja murehtikaa ja itkekää. Muuttukoon naurunne suruksi ja ilonne alakuloisuudeksi. Nöyrtykää Jehovan silmissä, niin hän korottaa teidät.” Ne, jotka elävät itsepäisesti kaksinaista elämää, eivät ole todellisesti nöyriä. Heidän havaitaan aina olevan lähellä rajaviivaa. He jättävät Jehovan viisaan neuvon huomioonottamatta. Koska he ovat haluttomia tekemään selvää eroa vanhasta maailmasta, niin he riippuvat pikkusormestaan uudessa, kunnes vanha maailma vetää heidät kokonaan unholaan. On vaarallista yrittää horjua kahden puolen rajaa ja mahdotonta olla kahden isännän orja. ”Sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa [rikkautta].” – Jaak. 1:7, 8; 4:8–10, Um; Matt. 6:24.
EI SIJAA PÄÄTTÄMÄTTÖMYYDELLE
14, 15. a) Miksi ei päättämättömyydelle ole nyt sijaa? b) Miksi uuden maailman yhteiskunnan rinnalla pysyminen vaatii päättäväisyyttä ja rohkeutta?
14 Uuden maailman yhteiskunnan nykyinen lisääntyvä vauhti ei jätä mitään sijaa päättämättömyydelle. Vähäinenkin epäröinti merkitsee menetystä. Ja mitä enemmän ja kauemmin me emmimme, niin se merkitsee vain sitä, että niin paljon enemmän matkaa täytyy saada kiinni, jos aiomme pysyä uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. Se merkitsee sitä, että on ryhdyttävä suurempaan ponnisteluun ja päättäväisyyteen. Murheellinen tosiasia on, että menetetty matka osoittautuu miltei aina tuhoisaksi, koska uuden maailman yhteiskunnan eteenpäinmeno on hellittämätöntä, se painaa edelleen kohti täydellistä päivää. Sen rinnalla pysyminen vaatii uskoa, rohkeutta ja päättäväisyyttä, erityisesti nyt, kun aikaamme vaaditaan aina enemmän. Tienraivaus- ja lähetystyö sekä Beetelin palvelus pyytävät vastaamaan: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” Talosta taloon suoritettavaan palvelukseen, uusien Valtakunnan julistajien valmentamiseen, uusintakäyntien tekemiseen niiden luo, jotka osoittavat kiinnostusta Valtakunnan sanomaa kohtaan, ja hyvätahtoisille ihmisille johdettaviin Raamatun kotitutkisteluihin on omistettava enemmän huomiota. Kaikki tämä vaatii aikaa, meidän aikaamme ja elinvoimaamme. Mutta koska se on pyhitettyä aikaa, niin se kuuluu oikeuden mukaan Jehovalle. ”Ettekä te kuulu itsellenne, sillä teidät ostettiin hinnalla. Kirkastakaa kaikin keinoin Jumala ruumiissanne.” ”Maksakaa takaisin . . . Jumalalle kuuluva Jumalalle.” – Jes. 6:8; 1. Kor. 6:19, 20; Matt. 22:21, Um.
15 Mutta tässä ei ole vielä kaikki, mistä meidän on huolehdittava. Seurakunnan tutkisteluissa ja kokouksissa on käytävä ja niitä on tuettava. Nämä vaativat ajattelua ja valmistautumista etukäteen. Me emme saa laiminlyödä henkilökohtaisia tutkistelujammekaan emmekä perhevelvollisuuksiamme. Vähäisinkin sekaantuminen vanhaan maailmaan voi olla este ja voi ehkäistä edistymistämme uuteen maailmaan. Jeesus neuvoi sentähden niitä, jotka haluavat seurata häntä, kieltämään itsensä ja ottamaan kidutuspaalunsa ja seuraamaan häntä jatkuvasti. Paavali antoi samanlaisen ohjeen: ”Pankaamme mekin pois jokainen paino ja se synti, mikä kietoo meidät helposti, ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu katsoessamme kiinteästi uskomme johtajaan ja täydellistäjään, Jeesukseen.” Jos me noudatamme tätä viisasta neuvoa, niin pysyminen uuden maailman yhteiskunnan rinnalla ei ole läheskään niin vaikeaa, kuin se on niille, jotka ovat tämän elämän huolien painamia. – Hepr. 12:1, 2; Matt. 16:24, Um.
16. Mitä jokaisen uuden maailman yhteiskunnan jäsenen tulee kysyä itseltään?
16 Jos on tarpeettomasti sidottu tähän vanhaan maailmaan, niin se on vain omiaan sammuttamaan meidän henkeämme, se ehkäisee edistymistämme ja hävittää sen ilon, minkä me tavallisuudessa saamme Jehovan palvelemisesta. Jos vanhan maailman harrastuksia ei hillitä, niin ne vievät meidät tosiaan kuolleeseen pisteeseen. Jokaisen uuden maailman yhteiskunnan jäsenen tulee huolehtia edistymisestään kohti uutta maailmaa. Hänen tulee kysyä itseltään: Mikä minun suhteeni on uuden maailman yhteiskuntaan? Pysynkö minä sen rinnalla? Laiminlyönkö minä uuden maailman edut vanhan maailman pyrkimysten takia? Noudatanko minä teokraattisia kutsuja samoin kuin uskolliset profeetat ja apostolit? Vai annanko minä maallisten harrastusten niellä aikani? Jeesus sanoi eräälle moraaliselle rikkaalle nuorukaiselle, joka halusi saada iankaikkisen elämän: ”’Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua’. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: ’Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!’” Älä anna rahan, materialismin, tämän maailman asioitten estää itseäsi saavuttamasta elämää. – Mark. 10:17–30.
17. Menettääkö kristitty mitään katkaistessaan jyrkästi siteensä vanhaan maailmaan?
17 Pietari sanoi sen jälkeen, kun Jeesus oli keskustellut tuon nuoren miehen kanssa: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua.” Jeesus vastasi tällä tavalla: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pellosta, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” Jeesus sanoi toisin sanoen Pietarille, että kristitty ei menetä mitään luopuessaan vanhasta maailmasta, eikä yksikään Jehovan kristitty todistaja menetä mitään tekemällä samoin pysyäkseen uuden maailman yhteiskunnan rinnalla. Me voitamme satakertaisesti kaiken, mistä luovumme, jopa enemmänkin. Voideltu jäännös saa tämän lisäksi loistavan elämän taivaissa Kristuksen morsiamena, ja Herran muut lampaat saavuttavat iankaikkisen elämän paratiisissa uudessa maassa. Kaikki tämä tapahtuu siksi, että he eivät kadota uskoaan, vaan menevät uskoen eteenpäin uuden maailman yhteiskunnan mukana sen vaeltaessa uuteen maailmaan.