Kolme maailmaa

Raamattu puhuu kolmesta maailmasta. Kenenkään ei tarvitse olla enää epätietoinen silloisesta maailmasta, nykyisestä maailmasta ja tulevasta maailmasta.

MELKEIN jokainen tuntee Johanneksen 3:16:nnessa olevat Jeesuksen sanat: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Sama Raamatun kirjoittaja, apostoli Johannes, kirjoitti kuitenkin kirjeeseensä seuraavat sanat: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2:15) Kieltäisikö Jumala meitä rakastamasta sitä, mitä hän rakastaa? Onko Raamattu ristiriitainen? Ei. Jos ristiriitaa on olemassa, niin sitä on ainoastaan niiden mielessä, jotka eivät tiedä mitään kolmesta maailmasta.

Mistä me saamme tietoa noista kolmesta maailmasta? Raamatusta, 2. Pietarin kirjeen 3. luvusta. Apostoli puhuu siinä 1) ”sen ajan maailmasta” eli ’muinaisten aikojen taivaista ja maasta’, mitkä tuhoutuivat Nooan päivänä; 2) ”nykyisistä taivaista ja maasta” sekä 3) ”uusista taivaista ja uudesta maasta”. – 2. Piet. 3:5–13, Um.

On silmiinpistävää, että kaikki kolme maailmaa mainitaan taivaitten ja maan yhteydessä. Merkitseekö tämä, että on ollut tai tulee olemaan toisia maan kaltaisia taivaankappaleita? Ei. Sanaa ”maa” enempää kuin sanaa ”taivaat” ei käytetä aina Raamatussa kirjaimellisessa merkityksessä. Raamattu sanoo esimerkiksi Psalmissa 96:1: ”Veisatkaa Herralle [Jehovalle], kaikki maa.” Sanaa ”maa” on käytetty tässä kuvaannollisesti tarkoittamaan maan päällä olevia Jumalan palvelijoita.

Kun Raamattu puhuu maan tuhoutumisesta, niin se ei tarkoita siis kirjaimellista maata, sillä Jumalan Sana sanoo maapallosta: ”. . . maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.” (Ps. 78:69) Kun Raamattu sanoo näin ollen, että maa tuhottiin tai tulee tuhottavaksi, niin se tarkoittaa kuvaannollista ”maata”, so. maailman näkyvää ihmisten muodostamaa osaa, ihmisyhteiskuntaa yhteiskunnallisen järjestelynsä alaisuudessa.

Samoin käytetään sanaa ”taivaat” usein kuvaannollisesti tarkoittamaan maailman näkymättömiä hallitsijoita – henkiluomuksia, niin jumalattomia kuin vanhurskaitakin.

”MUINAINEN MAAILMA”

Kun Aadam liittyi kapinoimaan Eevan kanssa heidän Jumalaansa ja Luojaansa vastaan, niin alkoi turmeltunut maailma. Jumalattomuus kasvoi maan päällä voimakkaan henkiluomuksen – joka tultiin tuntemaan Saatana Perkeleenä – näkymättömän vaikutuksen alaisuudessa. Raamatun kertomus sanoo puhuessaan kasvavasta pahuudesta: ”Maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.” – 1. Moos. 6:11.

Miksi väkivalta oli tarttunut lujin ottein maahan? Yhtenä syynä oli se, että ilmoittamaton määrä pyhiä taivaan enkeleitä tuli tottelemattomiksi Jumalalle. Miten? Jättämällä oikean taivaallisen asuinsijansa elääkseen maan päällä. ”Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen heitä. (1. Moos. 6:1–3) Kohta sen jälkeen kun Jumalan pojat ruumiillistuivat miehiksi ja naivat ihmisten tyttäriä, tulivat olosuhteet pahemmiksi.

Tämä johtui siitä, että noista epäpyhistä liitoista syntyneet jälkeläiset olivat sekasikiöitä, ihmishirviöitä, julmureita. Ne olivat suurempia kuin tavallinen ihminen, ja niillä oli uskomattoman suuri elinvoima, koska ne olivat enkeli-isiltä. Noille eriskummaisen voimakkaille jälkeläisille oli annettu nimi nefilim. Ne pitivät maata kauhun vallassa täyttäen sen väkivallalla.

Ketkä muodostivat tuon muinaisen maailman ”taivaat”? Koska Jumalan pojat eli nefilim-jättiläisten isät hallitsivat todellisuudessa maata, niin ne muodostivat Saatana Perkeleen kanssa taivaallisen valvontaelimen, kuvaannolliset ”taivaat”, ihmiskunnalle. Oli myöskin olemassa tuon muinaisen maailman kuvaannollinen ”maa”. Se oli moraalisesti turmeltunut ihmisyhteiskunta. Näin siis ”muinaisina aikoina oli taivaat, ja maa”. – 2. Piet. 3:5, Um.

Nuo muinaiset taivaat ja tuo muinainen maa olivat jumalattomia. Jumala päätti, että niiden oli hävittävä: ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin.” (1. Moos. 6:7) Jumala ilmaisi tämän tosiasian Nooalle, miehelle, joka inhosi silloisen maailman jumalattomia olosuhteita ja rakasti vanhurskautta. Jumala neuvoi Nooaa rakentamaan suuren kolmikerroksisen arkin. Nooa teki, niinkuin Jumala käski. Nooa toimi myöskin vanhurskauden saarnaajana. Mutta sen ajan ihmiset, Nooan vaimoa, kolmea poikaa ja näiden vaimoja lukuunottamatta, eivät olleet kiinnostuneita vanhurskaista olosuhteista. Tuo jumalaton maailma ei uskonut, että Jumalan päätös pyyhkäistä ihmiset pois tulvalla toteutuisi. Maailma pilkkasi Nooaa ja nauroi hänelle, kun hän rakensi arkkia.

Mutta eräänä päivänä marraskuussa v. 2370 eKr. tuli sen ”muinaisen maailman” lopun aika. Raamattu sanoo: ”Taivaitten sulut avattiin. Ja kaatosadetta maan päälle kesti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Ja vedet saivat ylivallan ja lisääntyivät suuresti maan päällä, mutta arkki kulki edelleen vetten pinnalla. Ja vedet saivat niin suuren ylivallan maan päällä, että kaikki korkeat vuoret, mitkä olivat koko taivaitten alla, peittyivät. Hän pyyhkäisi siten pois jokaisen elollisen, joka oli maan pinnalla, ihmisestä eläimeen asti.” Pilkkaajat, jotka ilkkuivat sitä ajatusta, että Jumala tuhoaisi jumalattoman maailman, eivät ivanneet enää. – 1. Moos. 7:11, 12, 18, 19, 23, Um.

Tuon muinaisen maailman loppu käsitti sekä taivaat että maan. Kuvaannollinen ”maa”, sen turmeltuneen muinaisen maailman näkyvä ihmisten muodostama osa, hävisi, mutta kiertotähti maa säilyi. Kuvaannolliset ”taivaat” tuhoutuivat samaten, koska Jumalan henkipojat pakoitettiin hajoittamaan ruumiinsa ja palaamaan henkimaailmaan.

Raamattu sanoo tuon maailmantuhoavan vedenpaisumuksen Aikaansaajasta: ”Eikä hän empinyt rangaista muinaista maailmaa, mutta säilytti Nooan, vanhurskauden saarnaajan, seitsemän muun ohella, kun hän tuotti tulvan jumalattomien ihmisten maailmalle.” – 2. Piet. 2:5, Um.

”NYKYINEN PAHA MAAILMA”

Se maailma, missä me elämme, alkoi jonkin aikaa Nooan päivän tulvan jälkeen. Nooa antoi maailmalle puhtaan alun. Mutta jumalattomuus hiipi jälleen esille vähän aikaa vedenpaisumuksen jälkeen. Mitä tapahtui? Ihmiset jättivät Nooan antaman vanhurskaan esimerkin seuraamisen Perkeleen vaikutuksesta.

Maapallonlaajuinen tulva ei ollut hävittänyt Perkelettä eikä Jumalan tottelemattomia poikia. Jumalan henkipoikien ei sallittu heidän tottelemattomuutensa tähden palata Jumalan pyhään järjestöön. Jumalan tottelemattomat pojat olivat nyt ”vankeudessa olevia henkiä” jätettyinä pimeyteen, kun heiltä kiellettiin Jumalan valistavat ohjeet. (1. Piet. 3:19) Perkele ryhtyi ”vankeudessa olevien henkien” hallitsijaksi, ja hänestä tuli paholaisten hallitsija. Perkele ja hänen paholaisensa muodostavat näin ollen tämän jumalattoman maailman ”taivaat”.

Eräs Kristuksen Jeesuksen apostoli sanoi sattuvasti tätä maailmaa ”nykyiseksi pahaksi maailmaksi”. (Gal. 1:4, KJ) Tämä nykyinen maailma ei siis ole alkuisin Jumalasta. Sitä valvoo Perkele, josta Raamattu sanoo: ”Koko maailma on tuon jumalattoman vallassa.” – 1. Joh. 5:19, Um.

Onko tämä ”nykyinen paha maailma” määrätty jatkumaan loputtomiin? Ei, vaan Jumala on asettanut ajan sen loppumiselle. Tämä loppu tulee nykyisen sukupolven aikana viimeisten päivien merkin mukaan. Keino, jolla Jumala pyyhkäisee pois tämän nykyisen maailman, on, sota taivaassa ja maan päällä. Raamattu sanoo tätä näkymätöntä ja näkyvää sotaa kuvaannollisella nimellä ”Harmagedoniksi”. – Ilm. 16:16.

Jumalan Sana sisältää lukuisia viittauksia tähän taivaan käymään sotaan, mikä lopettaa tämän pahan maailman. Se mainitaan esimerkiksi ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sotana”, so. ”Jehovan suurena ja kauheana päivänä”, ”Jehovan vihan päivänä”, ”meidän Jumalamme koston päivänä”, ”vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion paljastamispäivänä”, ”tuomion ja jumalattomien ihmisten hävityksen päivänä”. Se merkitsee ”Herran Jeesuksen ilmestymistä taivaasta voimallisine enkeleineen leimuavassa tulessa”, ”äkillistä tuhoa” ja ”suurta ahdistusta, jollaista ei ole ollut maailman alusta tähän asti, ei, eikä tulekaan enää”. – Ilm. 16:14, Um; Mal. 4:5; Sef. 2:2; Jes. 61:2, As; Room. 2:5; 2. Piet. 3:7; 2. Tess. 1:7, 8; 1. Tess. 5:3; Matt. 24:21, Um.

Niinkuin oli Nooan päivänä sen maailman lopun aikana, niin on oleva nytkin. Suuri Profeetta Kristus Jeesus sanoi: ”Niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä ottaneet huomioon, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin on myös ihmisen pojan läsnäolo oleva.” (Matt. 24:38, 39, Um) Syventyneinä harrastuksiinsa elämässä ihmiset eivät halua nykyään kuulla varoitusta tämän nykyisen maailman lopusta, vaan he pilkkaavat ”muinaisen maailman” ihmisten tavalla sitä ajatusta, että jumalaton maailma hävitetään. Useimmat ihmiset eivät näin ollen ”ota huomioon” nyt sitä varoitusta, mitä Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta kaiuttaa tämän maailman lopusta. Jotkut ihmiset pilkkaavat ja nauravat sitä ajatusta, että Jumala astuu väliin ja lopettaa tämän maailman.

Ei ole harvinaista, että ihmiset ivaavat Kristuksen toisen läsnäolon ”viimeisten päivien” merkkiä. Näin piti ollakin. Apostoli Pietari sanoi, että ”viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka menettelevät omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on tämä hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jolloin esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt täsmälleen sellaisena kuin luomisen alusta lähtien.’” – 2. Piet. 3:3, 4, Um.

Mutta miksi pilkkaajat pilkkaavat? Eikö ”muinaisen maailman” tuhon pitäisi varoittaa siitä, että Jumala voi tehdä sen jälleen? Kyllä sen pitäisi! Mutta ihmiset eivät halua, että heille muistutetaan tämän maailman lopusta, he välttävät tarkoituksellisesti sen ajattelemista, he haluavat uskoa, että kaikki jatkuu ”täsmälleen sellaisena kuin luomisen alusta lähtien”. He yrittävät itsekkäistä syistä hävittää kaikki muistot ”muinaisesta maailmasta” ja sen loppumisesta vedessä.

Mutta totuuden hylkääminen ei ole heille hyväksi, kuten apostoli selittää: ”Heidän toiveensa mukaan jää tämä tosiasia heiltä huomaamatta, että muinaisina aikoina oli taivaat, ja maa työntyi kiinteänä esiin vedestä ja veden keskeltä Jumalan sanan voimasta, ja sillä tavoin kärsi sen ajan maailma tuhon, kun se hukutettiin vedellä. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla tallennetut tulelle, ja ne säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja hävityksen päivään.” (2. Piet. 3:5–7, Um) Niin, Jumala tekee sen jälleen! Hän on luvannut sen Sanassaan.

”UUDET TAIVAAT JA UUSI MAA”

Tämän maailman kuvaannollisten taivaitten ja kuvaannollisen maan hävittäminen ei jää tehottomaksi. Ei, vaan se raivaa tietä kokonaan uudelle maailmalle: ”Mutta on uudet taivaat ja uusi maa, joita me odotamme hänen lupauksensa mukaan, ja niissä on asustava vanhurskaus.” – 2. Piet. 3:13, Um.

Uusi maailma ei turmellu koskaan, vaan se pysyy aina vanhurskaana maailmana. Perkeleestä ja paholaisista, jotka muodostavat tämän maailman taivaat, ei tule koskaan uuden maailman taivaita. Perkele ja hänen paholaisensa heitetään Harmagedonissa syvyyteen tuhanneksi vuodeksi. Heidät singotaan sitten Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa tulijärveen, mikä kuvaa iankaikkista hävitystä.

Uudet taivaat, joihin kuuluvat Kristus Jeesus ja 144 000 ihmisten joukosta lunastettua kristittyä, eivät turmellu koskaan. Ja uusi maa pysyy aina vanhurskaana. Sinä voit olla tuon vanhurskaan uuden maan asukas ja nauttia sen iankaikkisia siunauksia. Jumalan Sana sanoo uudesta maasta: ”Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” – Ilm. 21:4.

Uusi maailma ei lopu milloinkaan koko iankaikkisuudessa, eivätkä sen siunaukset lakkaa virtaamasta kaikille täydellisille miehille ja naisille, jotka asuvat maan päällä. Jehova takaa tämän: ”Sillä niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, mitkä minä teen, pysyvät minun edessäni, sanoo Jehova, niin on teidän siemenenne ja teidän nimenne pysyvä. Ja on tapahtuva, että kaikki liha tulee palvomaan minun edessäni uudesta kuusta toiseen ja sapatista toiseen, sanoo Jehova. Ja he lähtevät ja katselevat niiden ihmisten kuolleita ruumiita, jotka ovat rikkoneet minua vastaan.” – Jes. 66:22–24, As.

Hengissä säilyneet lähtevät Harmagedonin jälkeen katsomaan Jehovan surmaamien kuolleita ruumiita. Yli kaksi miljardia kuollutta! Niiden ruumiit, jotka kieltäytyivät rakastamasta uutta maailmaa, mitä Jumala rakasti niin paljon, että antoi ainoasyntyisen Poikansa! Niiden ruumiit, jotka rakastivat tätä nykyistä pahaa maailmaa, jota meitä on kielletty rakastamasta. Heidän ruumiitaan ei haudata, ne tulevat matojen, lintujen ja petojen ruoaksi. Ne ovat inhon aiheita kaikelle vanhurskaalle varjeltuneelle lihalle. Sitten tulee kaikki ihmisliha kautta loputtomien aikojen, vuoden kaikkina aikoina, kuusta kuuhun, viikosta viikkoon, palvomaan Jehovaa ja antamaan kunnian vanhurskaan uuden maailman Jumalalle.