Pölyinen Raamattu ei ole naurun asia

KRISTITTYJEN kotien pölyiseen Raamattuun liittyy luonnottomuutta, mikä hipoo hullunkurisuutta. Niin sanotut kristityt, jotka eivät lue pääasiallisinta oppikirjaansa, ovat joistakuista naurettavia. He ovat suunnilleen yhtä hullunkurisia kuin insinööri, joka ei ole koskaan tutkinut koneenrakennuskirjojaan, mutta hänen siltansa yli meneminen ei ole huvittavaa. He ovat melkein yhtä hullunkurisia kuin kirurgi, joka ei ole koskaan lukenut anatomiaa käsitteleviä kirjojaan, mutta sinä lakkaisit nauramasta, jos hän tulisi leikkaussaliin ja alkaisi sattumanvaraisesti tutkia ruumistasi veitsellä etsien umpisuoltasi.

Miten kristitty voi seurata Kristuksen askeleissa, jos hän ei tunne Kristuksen kulkemaa tietä? Miten sinä voisit tehdä niinkuin Kristus teki ja puhui, jos sinä et tiedä, mitä hän teki ja sanoi? Hänen sanansa ja tekonsa saadaan tietää Raamatusta. Jeesus sanoi kuuluisan vuorisaarnansa jälkeen: ”Jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, [on] verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.” Miten sinä voit muodostaa kristillisen elämistavan turvalliselle kallioperustalle tuntematta Kristuksen sanoja ja tekemättä niiden mukaan? – Matt. 7:24, 25.

Jos Raamatut kokoavat pölyä eikä lukijoita, niin ne ovat kuin kultavuoria, joissa ei suoriteta koskaan kaivauksia. Jos niiden omistajat eivät lue niitä, niin miten he voivat tuntea Jeesuksen sanoja? Ja miten hänen sanojaan voidaan noudattaa, jos niitä ei lainkaan tunneta? Raamattu on monille suljettu kirja, koska he eivät avaa sitä milloinkaan. Monille, jotka avaavat sen, se pysyy yhä suljettuna ymmärtämisen kannalta katsoen. Se oli suljettu vilpittömälle etiopialaiselle virkailijalle, joka luki Jesajan kirjaa, sillä kun Filippus kysyi häneltä, ymmärsikö hän, mitä hän luki, niin hän vastasi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Filippus opasti sitten häntä, ja hän ymmärsi, ja hänet kastettiin. – Apt. 8:31.

Tarvittava opastus saattaa tulla suullisen saarnaamisen muodossa, kuten etiopialaiselle, tai se voi olla painetussa muodossa, niinkuin Vartiotorni-Seuran julkaisemat Raamatun tutkimisen apuvälineet. Tämä lehti on yksi näistä raamatullisista apuvälineistä. Se on Jehovan todistajain virallinen äänenkannattaja. Se kiinnittää huomiomme Jeesuksen sanoihin ja siihen, kuinka tärkeää on totella noita sanoja. Jos me avaamme Vartiotornin ja luemme sitä, niin se aukaisee Raamattua ymmärryksellemme, kun luemme Raamattua.

Jehovan todistajat eivät saa antaa pölyn kasaantua Vartiotorneilleen, niinkuin jotkut ihmiset sallivat tapahtua Raamatuilleen. Jehovan todistajat eivät pidä Vartiotorni-lehteään vain siksi, että se voidaan nähdä talossa, niinkuin jotkut nimikristityt, joilla on Raamattuja kodeissaan vain näön vuoksi. Todistajat lukevat ja tutkivat koko Vartiotorni-lehden eikä vain osia siitä, kuten eräät kristityiksi tunnustautuvat, jotka rajoittavat Raamatun-lukemisensa Raamatun viimeiseen neljäsosaan ja syrjäyttävät vanhentuneena sen ensimmäiset kolme neljäsosaa.

Jotta Raamatun tutkimisen apuvälineestä voitaisiin saada sen tarjoama hyvä, niin se täytyy avata ja sitä on luettava. Jotta kristityn välttämättömästä perusoppikirjasta, Raamatusta, voitaisiin saada sen tarjoama hyvä, niin se täytyy avata ja sitä on luettava. Jos näin ei tehdä, niin se ei ole huvittavaa. Heikon sillan ylimeno ei ole huvittavaa. Ei ole hauskaa joutua epäpätevän kirurgin leikattavaksi. Vielä vähemmän on naurun asia panna iankaikkisen elämän saanti vaaraan sallimalla Raamattujemme tulla pölyisiksi.