Katosivatko ne kymmenen sukukuntaa?
Ovatko englantia puhuvat kansat Israelin kymmenen sukukunnan jälkeläisiä? Ovatko ne Jumalan valitsema väline koko ihmiskunnan siunaamiseksi? Mitä tosiasiat ja Raamattu osoittavat?
MITÄ tapahtui Israelin kymmenelle sukukunnalle, kun ne vietiin vankeuteen v. 740 eKr.? Hävisivätkö ne kokonaan? Vai liittyikö joitakuita sen jäseniä Juudan kahden sukukunnan muodostaman valtakunnan jäännökseen varjeltuen siten? Vai hävisivätkö ne ilmaantuakseen uudelleen maailman englantia puhuvan kansan esi-isinä?
Niiden joukossa, jotka kiinnittivät menneinä aikoina kristikunnan huomion kymmeneen ”kadonneeseen” sukukuntaan, oli eräs kuudennellatoista vuosisadalla elänyt huijari David Reubini. Hänen onnistui Palestiinan vapauttamista turkkilaisista koskevan suunnitelmansa nojalla päästä keskustelemaan paavin kanssa ja saada tämä vakuuttuneeksi, että hän kuului Ruubenin sukukuntaan ja että toisetkin yhdeksän sukukuntaa ovat olemassa. Reubini sai suosituskirjeitä paavilta tässä tarkoituksessa. Mutta hänen vaikutusvaltansa roomalaiskatolisissa piireissä oli lyhytaikainen, kun kävi ilmi, että hänen messiaaniset pyrkimyksensä juutalaisena olivat hänen pääasiallisen huomionsa kohteena.
Monet juutalaiset siirtyivät Englantiin seitsemännellätoista vuosisadalla sen ajatuksen perusteella, että brittiläiset olivat kymmenen ”kadonneen” sukukunnan jälkeläisiä. Tämän selityksen nykyinen apostoli oli eräs Richard Brothers, englantilainen, joka julkaisi v. 1822 tutkielman nimellä ”Oikea selitys saksilaisten Englantiin-tulosta, mikä osoittaa Englannin kansan olevan kymmenen kadonneen sukukunnan jälkeläisiä”. Nykyään uskoo yli kaksi miljoonaa ihmistä tämän selityksen, ja heidät tunnetaan anglo-israelilaisina.
Anglo-israelilainen selitys on se, että skyyttalaiset ilmaantuivat ensimmäisen kerran Babyloniaan kohta sen jälkeen, kun assyrialaiset veivät kymmenen sukukuntaa vangiksi v. 740 eKr., ja että nämä näyttäytyivät pian sen jälkeen Brittein saarilla. Samanlainen väite on tehty eräistä toisistakin kansoista, kuten ”khumreista”. Tämän otaksutaan selvittävän sen, miksi Englannin kansa on näytellyt kolmena viimeisenä vuosisatana hallitsevaa osaa politiikassa, kaupassa ja uskonnossa ja miksi se on vallinnut neljättä osaa maan pinnasta ja väestöstä viime aikoihin asti. Väitetään myöskin, että heprean ja englannin kielet ovat hämmästyttävän suuressa määrin samanlaisia ja että englantia puhuvien kansojen vapaudenrakkaus on alkuisin näistä israelilaisista.
Edelleen väitetään, että Englannin nykyinen kuninkaallinen perhe on polveutunut eräistä daanilaisista, jotka tulivat Irlantiin monta vuosisataa sitten; että nämä toivat mukanaan sen kiven, millä Jaakob nukkui, ja että tämä kivi on juuri se, mitä käytetään, kun kuningas tai kuningatar kruunataan Englannissa, Westminster Abbeyssä oleva kruunauskivi (Stone of Stone).
Anglo-israelilaiset panevat suuren painon nimien samanlaisuuteen. Daanin nimi nähdään esimerkiksi Danzigissa, Tonavassa (Danube), tanskalaisessa (Danish) jne. Jackin otaksutaan olevan muunnelma Jaakobista, ja Jumalan Abramille lausumien sanojen: ”[Minä] teen sinun nimesi suureksi”, sanotaan täyttyneen nimessä Iso-Britannia. Raamatussa mainittujen ”saarien” oletetaan merkitsevän Brittein saaria.
Anglo-israelilaisteoria panee myös suuren luottamuksen Gizen pyramidiin jumalallista alkuperää olevana, vaikka heidän pyramiditeoriansa saivatkin suuren takaiskun v. 1953, jolloin otaksuttiin tapahtuvan jotakin tavatonta pyramidin mittausten perusteella. Anglo-israelilaiset sanovat myöskin, että Israel tarkoittaa aina Israelin kansan jakautumisen jälkeen kahteen valtakuntaan kymmenen sukukunnan valtakuntaa ja Juuda kahden sukukunnan valtakuntaa. Messiasta koskevat ennustukset sekä ne, mitkä kertovat Israelin ennalleenasettamisesta ja menestyksestä, sovellutetaan englantia puhuviin kansoihin. Ohimennen sanoen eivät anglo-israelilaiset ole yksimielisiä omassa keskuudessaan kymmenen ”kadonneen” sukukunnan jälkeläisistä, sillä toiset sisällyttävät niihin itse asiassa kaikki Euroopan pohjoiset germaaniset kansat, kun taas toiset ottavat mukaan ainoastaan englantia puhuvat kansat.
ANGLO-ISRAELILAISTEORIA ON EPÄILYKSEN ALAINEN
The Encyclopaedia Britannica, I osa, s. 686, sanoo tästä teoriasta: ”Se otaksuu, että englantilaiset polveutuvat Israelin 10:stä kadonneesta sukukunnasta, mutta tämä selitys ei kestä millään tieteellisellä perusteella, koska nuo sukukunnat hävisivät sulautumalla naapurikansoihin eivätkä kadonneet millään todellisella tavalla.”
Tehtyään yhteenvedon tämän teorian puolesta Jewish Encyclopedian I osa, s. 60, sanoo: ”Kaiken kaikkiaan laadittiin – sovelluttamalla perusteettomia arvailuja historiallisista alkuperistä ja kielitieteellisistä yhtäpitäväisyyksistä sekä selittämällä orjamaisen kirjaimellisesti ennustusten valittuja lausuntoja – teoria brittiläisen rodun samastamiseksi Israelin kymmenen kadonneen sukukunnan kanssa, ja se riitti tyydyttämään niitä arvostelukyvyttömiä ihmisiä, jotka halusivat Pyhän Raamatun vahvistavan rotuylpeyttään.” Se osoittaa myöskin, että sana ”saaret” ei tarkoita Brittein saaria, koska alkuperäinen sana merkitsee yksinkertaisesti kaukaisia maita eikä saaria.
Ja eräs toinen sanoo: ”Jos käytetään nimien samanlaisuusmenetelmää, niin on mahdollista ’todistaa’, että Amerikan intiaanit ovat muinaisten kreikkalaisten jälkeläisiä: kiowat johtuu Khioksesta, croatanit Krotonista, aleutit Eleusiista, tshilkat Khalkiista! . . . Kymmenen sukukunnan kohtalossa ei ole todellisuudessa mitään salaperäisyyttä. Useimmat niistä, jotka karkoitettiin Meediaan, kuolivat ankaraan kohteluun; assyrialaiset olivat aikansa natseja; harvat eloonjääneet menivät naimisiin sen alueen alkuasukkaitten kanssa ja sulautuivat heihin.” – Time, syysk. 28. 1953.
EI KADONNEITA SUKUKUNTIA
Mutta voimakkain todistus siitä, että anglo-israelilaisteoria ei ole oikea, saadaan itsestään Raamatusta, sillä se osoittaa, että joitakuita kymmenestä sukukunnasta oli kaikkina aikoina Juudan kahden sukukunnan muodostaman valtakunnan yhteydessä. Siten luemme, että Juudan kuningas Rehabeam hallitsi kahteen valtakuntaan jakautumisen jälkeen edelleenkin ”niitä Israelin lapsia, jotka asuivat Juudan kaupungeissa”. Me luemme myöskin yli kolmekymmentä vuotta myöhemmästä kuningas Aasan hallituksesta, että koska hän sääti uudistuksia, niin ”suuri joukko” Israelin eri sukukunnista pakeni hänen luokseen, sillä ”he näkivät, että hänen Jumalansa Jehova oli hänen kanssaan”. Israelilaisia asui siis suurin määrin Juudan valtakunnassa kauan ennen kuin Israel vietiin vankeuteen. – 1. Kun. 12:17; 2. Aikak. 15:9, Um.
Raamattu ei jätä toisekseen mitään epäilystä siitä, että sekä Israel että Juuda oli edustettuna Babyloniasta palaavien joukossa. Kenties ei monta kymmenen sukukunnan valtakunnasta palannut, mutta monta kahdenkaan sukukunnan muodostamasta valtakunnasta ei suhteellisesti puhuen tullut takaisin. Niinpä luemmekin: ”Sillä vaikka sinun kansasi, Israel, olisi kuin meren hiekka, on siitä palajava ainoastaan jäännös.” (Jes. 10:22) Näyttää sentähden siltä, että ne noin 55 000, jotka palasivat Palestiinaan, olivat ainoastaan pieni osa Babyloniassa siihen aikaan asuvista israelilaisista, jolloin Kyyros antoi vapautusmääräyksensä.
Monista tosiasioista käy ilmi, että paluun Babyloniasta ymmärrettiin edustavan kaikkien kahdentoista sukukunnan palaamista. Me huomaamme esimerkiksi paljon useampia viittauksia Israeliin kuin Juudaan Esran ja Nehemian maastakarkoituksen jälkeisissä kirjoissa. Me emme tapaisi mitään viittauksia israelilaisiin, jos anglo-israelilaisteoria olisi oikea. Me havaitsemme myöskin toistamiseen lausunnon ”koko Israel” sovellettuna palanneisiin maastakarkoitettuihin aivan samalla tavalla kuin Nehemia puhuu kuningas Salomon tekemisestä ”koko Israelin” kuninkaaksi. (Esra 2:70; Neh. 13:26) Ja me näemme edelleen, että palanneet maastakarkoitetut pitivät itseään yhtenä, kaikkien kahdentoista sukukunnan edustajina, kun temppeliä vihittäessä uhrattiin ”koko Israelin puolesta kaksitoista kaurista, Israelin sukukuntien luvun mukaan”. – Esra 6:17.
Tämä kahden valtakunnan yhdistäminen oli ennaltaesitetty niissä ennustuksissa, jotka täyttyivät pienoiskoossa tuona aikana: ”’Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni. . . . Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he ole enää kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.” Silloin piti myöskin paikkansa se ennustus, että ”Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia”. – Hes. 37:19, 22; Jes. 11:13.
Ja kolmanneksi osoittavat Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset anglo-israelilaisteorian valheellisuuden, kun juutalaiset mainitaan niissä Israelina noin seitsemänkymmentäviisi kertaa. Jeesus sanoi toistamiseen, että hänet oli lähetetty ”Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”, ei vain Juudan huoneen, vaan kaikkien kahdentoista sukukunnan kadonneitten lammasten luo. Myöskin kerrotaan temppelissä palvelleesta naisprofeetasta Hannasta, joka oli ”Asserin sukukuntaa”. Ja kun Jeesus naulattiin kidutuspaaluun, niin me huomaamme sanoja ”juutalaisten kuningas” ja ”Israelin kuningas” käytetyn vaihtoehtoisesti. – Matt. 10:6; Luuk. 2:36; Matt. 27:37, 42.
Ota huomioon, että jos vain kahteen sukukuntaan kuuluvat olisivat palanneet Palestiinaan, niin miksi olisi Pietari sanonut helluntaipäivänä: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala” on tehnyt tämän Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi? Ja jos kymmenen kahdestatoista sukukunnasta olisi mennyt Brittein saarille ja kadonnut, niin miksi Jaakob olisi osoittanut henkeytettynä kirjeensä kahdelletoista sukukunnalle? Pane myös merkille Paavalin sanat: ”Meidän kaksitoista sukukuntaamme, yötä ja päivää herkeämättä palvellen Jumalaa, toivovat heille toteutuvan [lupauksen ylösnousemuksesta].” Miten Paavali olisi voinut esittää sellaista, jos kymmenen kahdestatoista sukukunnasta olisi kadonnut eikä olisi enää yrittänyt palvella Jumalaa? – Apt. 2:36; 26:7; Jaak. 1:1.
HENGELLISELLE ISRAELILLE ANNETUT LUPAUKSET
Eräs anglo-israelilainen kirjoittaa: ”Jokainen britti on syntynyt suureen perintöön ja sentähden suureen vastuuseen.” Mutta Jumalan Sana osoittaa, että lihalliset siteet eivät ole mikään kerskumisen peruste: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata”, nim. kristillisessä seurakunnassa. Niin, ”me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan”. – Gal. 3:28; 2. Kor. 5:16.
Raamattu ilmaisee edelleen, että Jeesus osoittautui kompastuskiveksi ja ”loukkauskallioksi molemmille Israelin huoneille”. Jeesuksen sanat: ”Teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi”, soveltuvat molempien Israelin huoneitten temppeliin; kaikki kaksitoista sukukuntaa hylättiin eikä vain kaksi, Juudan ja Benjaminin, sukukuntaa. – Jes. 8:14, As; Matt. 23:38.
Lakijärjestely oli ainoastaan ”tulevan hyvän varjo”, se oli pelkästään ”kasvattaja Kristukseen”. (Hepr. 10:1; Gal. 3:24) Kun ”uusi asiainjärjestelmä” otti sen paikan, niin luonnollinen Israel korvattiin hengellisellä Israelilla. Aabrahamin luvattu siemen ei ole nuo kymmenen ”kadonnutta” sukukuntaa eikä myöskään ne kaksi sukukuntaakaan. Henkeytetty apostoli Paavali ilmaisee Siemenen Kristukseksi ja sanoo kristityille: ”Jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä.” (Gal. 3:16, 29) Me näemme Ilmestyskirjan 7. ja 14. luvusta, että tämä Aabrahamin siemen käsittää Jumalan Karitsan ja 144 000 jäsenen muodostaman hengellisen Israelin. Nämä ”tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta”. – Ilm. 20:6.
Anglo-israelilaiset saattavat sovelluttaa Jesajan 54:nnen englantia puhuviin kansoihin, mutta apostoli Paavali sovelluttaa tuon ennustuksen henkeytettynä Jumalan vaimoon eli taivaalliseen järjestöön, mikä synnyttää Jumalan määräämänä aikana niin monta hengellistä lasta, että sen on levitettävä telttansa. (Gal. 4:26, 27) Anglo-israelilaiset voivat sovelluttaa ”Kalliota” ja ”Kiveä” koskevat ennustukset Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, mutta henkeytetty apostoli Pietari sovelluttaa nuo ennustukset yksistään Kristukseen Jeesukseen. (Apt. 4:11, 12; 1. Piet. 2:7, 8) Anglo-israelilaiset saattavat sovelluttaa itseensä Jesajan 43:10, mutta tosiasiat osoittavat, että mitkään maailman kansat eivät palvele Jehovan todistajina, vaan ainoastaan Jehovan todistajat.
Englantia puhuvat kansat menettävät nykyään voimaansa kommunististen kansojen rinnalla, ja niiden maailmanhallinnon päivät voivat olla näkyvissä. Mutta vaikka näin ei kävisikään, niin tosiasiaksi jää, että englantia puhuvien kansojen poliittinen turmelus, taloudellinen epävarmuus, aikuisten ja nuorison rikollisuus sekä uskonnollinen ulkokultaisuus ja hämmennys ovat räikeä todistus siitä, että niitä ihmeellisiä ennustuksia, mitkä kertovat loputtomasta rauhasta, suuresta menestyksestä ja onnesta sekä vanhurskauden voitosta Messiaan ja hengellisen Israelin kautta, ei voida vilkasta mielikuvitustakaan käyttäen sovelluttaa niihin.
Kymmenen Israelin sukukuntaa eivät kadonneet ilmaantuakseen uudelleen englantia puhuvina kansoina. Monet niistä tavattiin kymmenen sukukunnan mukana Babyloniaan-karkoittamista edeltäneestä, sen aikaisesta ja sen jälkeisestä ajasta lähtien aina Jerusalemin hävitykseen asti (v. 70 jKr.), mistä ajasta pitäen ei yksikään Jaakobin jälkeläinen voi todistaa, mihin sukukuntaan hän kuuluu. Ja Jumalan ennustukset Israelin ennalleenasettamisesta ja menestymisestä soveltuvat hänen hengelliseen Israeliinsa, taivaalliseen järjestöön, jonka pää on Jeesus Kristus.