Nuhteettomuuden säilyttäminen
”Kuka saa nousta Jehovan kukkulalle, ja kuka saa seisoa hänen pyhässä paikassaan?” – Ps. 24:3, As.
1, 2. a) Miksi Jehova on suvainnut kauan pahantekijöitä? b) Miten Jehovan kunniaansaattaminen yhdistetään hänen todistajiensa nykyiseen nuhteettomuuden säilyttämiseen?
JEHOVA olisi voinut hävittää vihollisensa ja koko ihmissuvun kauan ennen tätä aikaa niiden nuhteettomuuden puutteen ja häneen kohdistaman vastustuksen takia. Historian sivut kertovat lukemattomista verisistä teoista, ja vain harvat yksilöt on osoitettu siinä sellaisiksi, joiden arvoinen maailma ei ollut. Ihmiskunnan on sallittu elää ainoastaan Jehovan suuren armon ja pitkämielisyyden tähden. Tämä aikakausi, jona pahantekijöitä on suvaittu, on tarjonnut runsaasti aikaa ihmisen nuhteettomuuden koettelemiseksi ja niiden pienen lauman kokoamiseksi, jotka eivät ole maailmasta, samoin kuin tuhansien ”muihin lampaisiin” kuuluvien suuren joukonkin kokoamiseksi. Jehova on päättänyt antaa mahtavan todistuksen nimestään ennen maailman loppua, ja tämä esikuvattiin hänen menettelyllään muinaisen Egyptin faraon kanssa. Tuo hallitsija kuvasi Saatana Perkelettä, ihmisen suurinta vihollista, tämän maailman eli asiainjärjestelmän jumalaa. Jehova ilmoitti hänelle Mooseksen kautta: ”Minä olisin jo voinut ojentaa käteni lyödäkseni sinut ja sinun kansasi rutolla ja pyyhkäistäkseni sinut pois maan päältä. Mutta juuri tästä syystä minä olen pitänyt sinut elossa, jotta näyttäisin sinulle voimani ja jotta julistuttaisin nimeäni koko maassa.” – 2. Moos. 9:15, 16, Um.
2 Jumalalla oli täysi oikeus haluta lykätä vihollistensa hävitys omaan oikeaan aikaansa asti. Kuka voi moittia häntä tästä? ”Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista.” (Room. 9:22–24) Me iloitsemme meille osoitetusta ansaitsemattomasta hyvyydestä ja olemme onnellisia saadessamme ilmoittaa sitä toisille tänä rajoitettuna aikana, minkä kuluessa se on vielä saatavissa. (2. Piet. 3:15) Sillä Jehova pyyhkäisee pois kaikki maailman kansat uhkaamassa olevassa Harmagedonin-sodassaan ja kunniaansaattaa sen kautta lopulta 6 000 vuoden odotuksen jälkeen pyhän nimensä. Me käymme iloiten hänen kanssaan hänen päätöksensä täyttymykseen julistaen hänen nimeään ja mahtavia tekojaan kautta maailman, ja siten me voimme säilyttää nuhteettomuutemme. – Room. 10:13.
3. Mitä kolmea kestävää ja rakastettavaa ominaisuutta nuhteettomuuden säilyttävät ilmaisevat jatkuvasti Jumalaa ja kaikkia hänen tottelevaisia luomuksiaan kohtaan?
3 Koska Jehova on kestänyt auliisti pilkkaa hyvässä tarkoituksessa, niin meidänkin sopii kestää säilyttäen nuhteettomuutemme samasta syystä. Jumalallemme uskollisena pysyminen on täysin järkevä vaatimus. Kenelle muulle me voisimme olla uskollisia? Kuka muu on sen arvoinen tai ansaitsee sen? Ei ole keitään Jehovan kaltaisia, ei keitään, joilla on hänen ominaisuutensa ja rakkaudellinen päätöksensä, ei keitään, jotka ovat tehneet niin paljon meidän hyväksemme. Onko meillä uskollisena olemiseen, nuhteettomuuden säilyttämiseen tarvittavat ominaisuudet? Me lupasimme menneisyydessä säilyttää nuhteettomuuden hyvistä ja riittävistä syistä. Nuo syyt ovat nykyään yhtä hyvät. Nuhteettomuuden säilyttäminen nyt on aivan yhtä mahdollista kuin minä muuna aikana tahansa. Jos mielessäsi olisi jotain epäilystä, niin voit ajatella taaksepäin: Mistä sinä tulit? Miksi sinä ensi sijassa lähdit tälle tielle? (Hepr. 2:1; 10:32) Jehova ei ole pettänyt sinua milloinkaan, kun olet vilpittömästi huutanut hänen puoleensa. Huuda häntä avuksesi rukouksessa jatkuvasti, osoita hänelle vilpittömyytesi, niin hän pelastaa sinut. Nyt on meidän koetusaikamme. Tämä on aika, jolloin kohtalot ratkaistaan. Ne, jotka palvelevat vanhaa maailmaa, pettyvät lopulta sen tuhoutuessa, mutta ne, jotka osoittavat rakkautta, luottamusta ja toivoa Jehovan luomaan uuteen maailmaan, saavat riemuiten jakaa sen ilot ja siunaukset nuhteettomuuden säilyttämisen tähden.
4–6. a) Miten nuhteettomuuden säilyttäminen osoitetaan Jehovan ensimmäisessä käskyssä ja sen sovellutuksessa? b) Hänen toisessa käskyssään? c) Hänen kolmannessa käskyssään?
4 Jumalan laki esittää oikean toimintasäännön eli periaatteen, ja hänen Sanansa näyttää kuvauksia sen oikeasta sovelluttamisesta. Esimerkiksi hänen muinaiselle Israelille antamansa peruslain ensimmäinen käsky on: ”Minä olen Jehova, sinun Jumalasi, joka olen tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjien huoneesta. Sinulla ei saa olla koskaan mitään muita jumalia minun edessäni.” (2. Moos. 20:2, 3, Um) Sen sovellutus on kuvattu Jeesuksen saarnassa: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä joko hän vihaa toista ja rakastaa toista, tai hän pysyy uskollisena toiselle ja halveksii toista. Te ette voi olla Jumalan ja Rikkauden orjia.” (Matt. 6:24, Um) Sen sovellutuksen tapaamme edelleen lausunnoista: ”Teidät ostettiin hinnalla; lakatkaa olemasta ihmisten orjia.” (1. Kor. 7:23, Um) ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” – 1. Joh. 5:21, Um.
5 Toinen käsky kieltää tekemästä kaiverrettua kuvaa. Se kieltää kumartumasta sellaisen edessä tai joutumasta viekoitelluksi palvelemaan sellaista, koska Jehova on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala. Jeesus sovelsi tätä käskyä kieltäytyessään kumartamasta Saatanaa tai suorittamasta palvontatekoa hänelle. (Matt. 4:8–10) Jeesuksen apostolit Pietari ja Johannes sovelsivat sitä kieltäytyessään alistumasta sanhedrinin määräykseen, kun se kielsi heitä puhumasta Jeesuksesta. He vastasivat: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:19, 20) He säilyttivät nuhteettomuutensa.
6 Kolmas käsky sanoo: ”Sinä et saa käyttää Jehovan, Jumalasi, nimeä arvottomalla tavalla, sillä Jehova ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää hänen nimeään arvottomalla tavalla.” (2. Moos. 20:7, Um) Jeesus sovelsi sitä osoittamalla, ettei meidän pidä sekoittaa Jehovan nimeä lupauksiimme ja valoihimme ja jättää sitten sanomatta tai tekemättä totuutta ja siten vannoa väärin eli tehdä väärää valaa. Israelin uneksivat papit tekivät siten ennustaessaan väärin Jehovan nimessä. Jehova hävitti sentähden nuo Jumalaa häpäisevät väärät profeetat. (Jer. 23:16–32) Jumalan pyhä Kertomus osoittaa toisiakin samanlaisia esimerkkejä hänen palvelijoittensa opastamiseksi oikein. – Ps. 119:105.
NUHTEETTOMUUDEN ESIMERKKEJÄ
7. Mitkä kolme muinaista nuhteettomuuden säilyttämisen esimerkkiä löytävät sattuvan vastineensa nykyaikana?
7 Voimme tässä palauttaa mieleen monista nuhteettomuuden esimerkeistä kolme hyvin tunnettua: 1) Joosef säilytti nuhteettomuuden kieltäytymällä tekemästä aviorikosta Potifarin vaimon kanssa. (1. Moos. 39:7–12) 2) Kolme heprealaista kieltäytyi kumartamasta Nebukadnessarin kultaista kuvapatsasta Duuran tasangolla, vaikka heitä uhattiin kuolemalla tulipätsissä. (Dan. 3:4–6, 16–18) 3) Daniel kieltäytyi luopumasta edustaan rukoilla Jehovaa jalopeurain luolaan heittämisen uhalla Meedo-Persian lain mukaan. (Dan. 6:7–10) Nämä tapaukset osoittavat, miten nuhteettomuuden säilyttävät kunnioittavat ja tottelevat aina Jehovan sanaa. Jehovan todistajat tekevät nykyään samalla lailla, niinkuin historialliset kertomukset ja oikeuden pöytäkirjat vahvistavat yltäkylläisesti.
8. Millä käytännöllisellä tavalla nykyään nuhteettomuutensa säilyttävät voivat lisätä alituisesti uskoa, toivoa ja rakkautta?
8 Luoja on varannut rakkaudellisesti yllin kyllin suojakeinoja ja neuvoja estääkseen meitä menettämästä nuhteettomuuttamme. Eräs näistä apukeinoista on Jumalan Sanan, Raamatun, henkilökohtainen tutkiminen sekä sen tutkiminen seurakunnassa. Millainen hengellisten rikkauksien varasto sisältyykään Jumalan Sanaan! Sen neuvo eli ohje ei ole riittämätön missään tilanteessa, mikä voi tulla eteemme, eikä missään vaikeudessa eikä ongelmassa. Jotta voisimme vaeltaa sen edistyvässä loistavassa valossa, niin meidän on tutkittava Raamattua teokraattisesti varattujen tutkistelun apuneuvojen avulla. Tämä lehti ja toiset samanlaiset julkaisut ovat Jehovan varaamia pöydälleen, ja me olisimme kiittämättömiä, jos me hylkäisimme ne tai halveksisimme niitä. (Luuk. 12:33–37; Matt. 24:45–47) Se vahvistaa meidän uskoamme, kun me käytämme tätä varattua apua. Se lisää toivoamme ja edistää rakkautemme kasvua. Älä ajattele milloinkaan, että saat liian paljon hengellistä ravintoa viikossa. Vartiotorni-Seuran päämajassa Brooklynissä olevat veljet huomaavat tavallisesti osallistuvansa kokouksiin ja kuuntelevansa Jumalan Sanaa yli kymmenen tuntia viikossa. He suorittavat sen lisäksi yksityistä tutkimista. Kuunteletko sinä Jumalan Sanaa viisi tuntia tai vähemmän sen ohessa, että suoritat hyvin vähän yksityistä tutkimista? Hengellisen ravinnon oikea nauttiminen antaa meille voimaa. Jesaja sanoi: ”Ne, jotka Jehovaa odottavat, uudistavat voimansa; he kohoavat siivillä kuin kotkat, he juoksevat eivätkä väsy, he vaeltavat eivätkä uuvu.” – Jes. 40:31, As.
9. Miten me voimme sovelluttaa Paavalin Timoteukselle antamaa tervettä neuvoa nuhteettomuuden säilyttämiseksi?
9 Minkä neuvon iäkäs Paavali antoi nuorelle Timoteukselle, jonka piti jatkaa Jehovan lauman kaitsemista? Hän käski häntä antautumaan julkiseen lukemiseen, kehoittamiseen ja opettamiseen; harkitsemaan näitä asioita, uppoutumaan niihin, jotta hänen edistymisensä olisi ilmeinen kaikille. (1. Tim. 4:13–15, Um) Näin tehden emme mekään ole toimettomia emmekä hedelmättömiä Jeesuksen Kristuksen täsmällisessä tuntemisessa ja hyvissä töissä. (2. Piet. 1:8, Um) Pietari ja Johannes kykenivät antamaan ainoalaatuisen todistuksen juutalaisten korkeimmassa oikeudessa, koska he olivat olleet Jeesuksen kanssa ja olivat oppineet häneltä. (Apt. 4:13, 14) Stefanus, uskon ja pyhän hengen täyttämä mies, hämmästytti tiedollaan hyvän uutisen viholliset, eivätkä he voineet pitää puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, minkä tukemana hän puhui. (Apt. 6:5, 10) Meidän raamatuntutkistelumme ovat rakentavia siksi, että niihin osallistuvat ovat tutkineet. Yleinen esitelmä Jehovan valtakunnasta on innoittava, hyödyllinen ja opettava, koska jokainen määrätty puhuja on omistanut paljon ajattelua ja aikaa sen valmistamiseen tutkimalla. Veljet tulivat kokoukseen antamaan eikä vain ottamaan. Joku emäntä käyttää toisinaan paljon aikaa aineellisen ruoan valmistamiseen, mutta erikoisen suuri ateria ei ole tarpeellinen enempää kuin mikään vanhalle maailmalle tavallinen kestityskään. Koska Martan sisar Maria valitsi hengellisen tiedon hankkimisen, niin Jeesus kiitti häntä siitä, että hän oli valinnut paremman osan. – Luuk. 10:38–42.
10, 11 a) Miksi ja miten ovat Jehovan todistajien suuremmat kokoukset tärkeitä apukeinoja nuhteettomuuden säilyttämiseksi? b) Miksi Jehovan oikea rukoileminen on eräs tärkeä apukeino?
10 Kristilliset konventit ovat myös eräs apu nuhteettomuuden menetyksen estämiseksi. Jehova käski muinaisia Israelin miehiä tulemaan eteensä viikkokokoustensa lisäksi kolmesti joka vuosi siihen paikkaan, minkä hän valitsi. Useimmin tuli koko perhe mukana palvomaan. Mikä noiden kokoontumisten tarkoitus oli? 5. Mooseksen kirjan 31:12 (Um) selittää: ”Kutsu kansa kokoon, miehet ja naiset sekä pienokaiset ja tilapäinen asukkaasi, joka on porttiesi sisäpuolella, jotta he kuuntelisivat ja jotta he oppisivat, koska heidän täytyy pelätä Jehovaa, sinun Jumalaasi, ja pitää huoli siitä, että he toteuttavat kaikki tämän lain sanat.” Kaikki kokoukset, niin paikalliset kuin kansalliset tai kansainvälisetkin, ovat Jehovan todistajia, miehiä, naisia ja lapsia, sekä jokaista vastakiinnostunutta hyvätahtoistakin varten. Me olemme täällä yhdessä kuunnellaksemme, oppiaksemme, pelätäksemme ja totellaksemme kaikkia Jehovan sanoja. Paavali neuvoi: ”Antakaamme arvoa toisillemme kannustaaksemme rakkauteen ja oikeisiin töihin, unohtamatta yhteenkokoontumistamme, niinkuin eräillä on tapana, vaan kehoittaen toisiamme sitä enemmän, kun näette sen päivän lähestyvän.” – Hepr. 10:24, 25, Um.
11 Jehova on myöskin varannut rukousedun avuksemme nuhteettomuuden säilyttämisessä. Jokainen Jumalan uskollinen palvelija on rukoillut eikä lakkaakaan rukoilemasta. Voitto vastustajastamme Perkeleestä olisi mahdoton ilman rukousta. Mutta jotta rukous tulisi kuulluksi, niin se täytyy esittää vilpittömästi Jehovalle Jeesuksen nimessä. Meidän on rukoiltava, että Jehovan nimi tulisi pyhitetyksi, että hänen valtakuntansa tulisi ja hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä niinkuin taivaassa. Jeesus antoi näille ensiksi rukoiltaville asioille tällaisen tärkeysjärjestyksen. (Matt. 6:9–13) Kenen maallisen hallitsijan luo sinä pääsisit välittömästi esittämään asioita, mitkä saattavat hänestä näyttää vähäpätöisiltä? Et kenenkään. ”Herran [Jehovan] silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.” (Ps. 34:16) Lähestykäämme sentähden Jumalaa ylistäen ja kiittäen, vuodattaen sydämemme hänen eteensä toisten puolesta – Hän itse ja hänen valtaistuimelle asetettu Kuninkaansa sekä Hänen antautunut kansansa samoin kuin me itsekin mukaanluettuina. Jaakob kirjoitti: ”Vanhurskaan miehen anomuksella, kun se esitetään vilpittömästi, on suuri voima.” (Jaak. 5:16, Um, reunam.) Me voimme pyytää Jehovan pyhää henkeä, viisautta ja ymmärrystä, anteeksiantoa ja vapautusta sekä välttämättömiä aineellisia asioita. Paavali kirjoitti: ”Älkää olko huolissanne mistään, vaan tehkää kaikessa rukouksin ja anomuksin kiitoksen ohella pyyntönne tunnetuiksi Jumalalle.” (Fil. 4:6, Um) ”Parempi köyhä mies, joka vaeltaa nuhteettomuudessa, kuin se, joka on kiero teissään, vaikka hän olisikin rikas.” – Sananl. 19:1, Ak.
12. Mitä osaa Jehovan rakkauden henki näyttelee meidän nuhteettomuutemme säilyttämisessä?
12 Jumala antoi meille myöskin henkensä pitääkseen meidät hyväksymisensä arvoisina. Se ei ole ”pelkuruuden henki, vaan voiman ja rakkauden ja terveen järjen henki”. (2. Tim. 1:7, Um) Tässä vanhassa asiainjärjestelmässä ei ole tervettä järkeä. Se on täysin poissa raiteilta, siitä puuttuu rakkaus ja nuhteettomuus sellaisina, kuin koko maan Tuomari mittaa nyt nämä ominaisuudet. (Jes. 28:16, 17) Vanhassa maailmassa on usein kysymys siitä, kenet sinä tunnet, eikä siitä, mikä sinä olet, ja liike-elämän tai ammattimaailman moraali ottaa usein yksinkertaisen rehellisyyden paikan. Mutta Jehova on paljastanut Sanansa kautta itsensä tosi rakkauden personoitumana. Hän on osoittanut meille, miten rakkaus – eikä itsekkyys – on hänen järjestönsä hallitseva periaate. Jos meillä on siis Jumalan rakkaus, niin me rakastamme veljiämme, sillä miten me voimme rakastaa Jumalaa, jota emme ole nähneet, jos me emme rakasta veljiämme, jotka me näemme? Rakkaus sitoo meidät Jumalaan ja hänen järjestöönsä järkkymättömällä kiintymyksellä pannen meidät palvelemaan toisia, koska heidän iankaikkinen hyvinvointinsa on meidän sydämellämme. Johannes kirjoitti tästä: ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat.” (1. Joh. 5:3) Eivätpä tietenkään: ne ovat meidän hyväksemme, ja niiden noudattaminen tuottaa meille monia siunauksia nyt ja lopulta iankaikkisen elämän. ”Näin on rakkaus tehty täydelliseksi meissä, jotta meillä olisi rohkeus puhua vapaasti tuomiopäivänä, . . . Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon pois, koska pelko aikaansaa estoja. Se, joka on pelon alainen, ei ole tosiaan tullut täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:17, 18, Um) Ne yli puoli miljoonaa Valtakunnan julistajaa, jotka toimivat nyt säännöllisesti Jehovan valtakunnan ilmoittamisessa, osoittavat omaavansa Jumalan rakkaudenhenkeä, koska he ovat tähän mennessä voittaneet ihmisen ja Perkeleen pelkäämisen ja säilyttävät iloiten nuhteettomuutensa.
13–15. a) Mitä vähemmän tärkeitä menetelmiä voimme harkitsevasti supistaa ’suorittaaksemme perusteellisesti Jumalan antaman palveluksemme’? b) Mitä oikeita menetelmiä voimme lisätä ja vahvistaa samassa tarkoituksessa?
13 Nyt ei ole kenelläkään aika tulla tämän elämän huolien ylikuormittamaksi, tarpeettomien painojen ja taakkojen painamaksi. Ei ole aika tehdä syrjäretkiä sivupoluille, mitkä johtavat pois velvollisuuden uskollisesta suorittamisesta. Älä laiminlyö Jehovan palvelemista antamalla aineellisille asioille, kuten maalliselle työlle, perhe-elämälle tai henkilökohtaisille huvituksille, ensisijaa. Jumala vihastuu, jos sinä pyydät vapautusta siksi, että arvostat maalliset asiat taivaallisia tärkeämmiksi. Sinä et tarvitse nykyajan ylellisyyksiä, kuten viimeistä automallia, pitääksesi uskollisesti huolta uuden maailman eduista. Monet tämän vanhan maailman hyvyydet voivat koitua ansoiksi meille uuden maailman toiminnassamme. Jos me sen sijaan otamme Jumalan itsellemme antaman tehtävän sydämellemme ja varastoimme taivaallisia aarteita auttamalla toisia uuden maailman yhteiskuntaan, niin me noudatamme Raamatun Jumalan palvelijoille antamaa neuvoa: ”Säilytä sinä kumminkin tasapainosi kaikissa asioissa, kärsi pahaa, tee lähetystyötä, suorita perusteellisesti palveluksesi.” – 2. Tim. 4:5, Um.
SEN TÄRKEYS KAIKISSA SUHTEISSAMME
14 Nuhteettomuus sisältyy kristityn elämän kaikkiin piirteisiin. Meiltä vaaditaan uskollisuutta ja tottelevaisuutta kaikessa. Tottelevaisuus on ollut usein ankara läksy aikaisempien tottelemattomuuden lapsien oppia. Miten tärkeää onkaan näin ollen omata hyvä omatunto ja noudattaa Jumalan hengen johdatusta eikä lihan taipumuksia! Pietari kehoitti: ”Säilyttäkää hyvä omatunto, niin että juuri siinä kohdassa, missä teitä vastaan puhutaan, ne saisivat hävetä, jotka puhuvat halveksien teidän hyvästä käyttäytymisestänne Kristuksen yhteydessä. Sillä on parempi kärsiä siksi, että teette hyvää, jos Jumalan tahto haluaa sitä, kuin siksi, että teette pahaa.” (1. Piet. 3:16, 17, Um) Muista, että nuhteettomuuden säilyttäminen ei ole ollut koskaan helppoa, ja Perkele ja hänen joukkonsa tekevät sen vielä vaikeammaksi, koska hänellä on vain vähän aikaa. ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” – Room. 12:21, Um.
15 ”Pukekaa yllenne Jumalalta saatu täydellinen sotisopa, jotta pystyisitte seisomaan lujina Perkeleen vehkeilyjä vastaan, koska meillä ei ole taistelua verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita vastaan, taivaallisissa paikoissa olevia jumalattomia henkivoimia vastaan.” (Ef 6:11, 12, Um) Meidän taistelumme ei ole ihmisluomuksia eikä ihmisten hallituksia vastaan. Joka maassa olevien hallitusmiesten pitäisi nyt jo tietää, että Jehovan todistajia ei kiinnosta sen poliittisen vallan sieppaaminen, mikä toisilla on, eikä sen korvaaminen jollakin toisella. Jehovan Kristus on jo uuden maailman kuningas, ja koko tämän maailman poliittiset hallitusmiehetkin saavat sen aikanaan kipeästi tietää. (Ilm. 11:15–18) Meidän työmme on Kristuksen hallitseman Jehovan valtakunnan julistamista ja hyvätahtoisten ihmisten vapauttamista Saatanan ja hänen jumalattomien henkiensä ansasta, niinkuin Jehovan totuus on vapauttanut meidät itsemmekin. (Ps. 117; Joh. 8:31, 32) Jumalaa pelkäävät ihmiset sekä me voimme säilyttää nuhteettomuutemme vain tällä tavalla.
16, 17. a) Miten Jehovan kansan näkymättömät, mutta hyvin voimakkaat viholliset voitetaan nyt jatkuvasti? b) Miten nuhteettomuuden säilyttäminen koskee meitä Jehovan uuden maailman yhteiskunnassa?
16 Kun me olemme suostuneet antaumuksestamme lähtien seuraamaan Karitsaa, Jehovan uuden maailman valtaistuimelle noussutta Kuningasta, niin me voimme hänen johdollaan voittaa vanhan maailman ja tuon jumalattoman. Me annamme uskollisuudella, nuhteettomuuden säilyttämisellä Jehovalle vastauksen Saatanan ilkeämieliseen haasteeseen – vastauksen, mitä Saatana ei voi kumota, vastauksen, mikä todistaa hänet vääräksi syyttäjäksi. ”Tätä tarkoitusta varten tehtiin Jumalan Poika ilmeiseksi, nimittäin hävittämään Perkeleen työt.” ”Ja he voittivat hänet [Saatanan, Kristuksen veljien väärän syyttäjän] Karitsan veren ja todistamisensa sanan tähden, eivätkä he rakastaneet sieluaan kuolemanvaarastakaan huolimatta.” ”Ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – 1. Joh. 3:8; Ilm. 12:11, Um; 1. Joh. 5:4.
17 Mutta miten nuhteettomuus vaikuttaa meidän suhteeseemme veljiimme? Jehova antaa nyt erityiset edut ja vastuut niille seurakunnan palvelijoille, jotka ottavat halukkaasti johdon työssä ja Jehovan lammasten huollossa. (Apt. 20:28) Kypsät julistajat voivat auttaa toisia palveltaessa talosta taloon vieden heitä mukanaan, näyttäen heille, miten tulee saarnata, ja valmentaen heitä tulemaan todistajatovereiksi. Aviomiehet pysyvät myös uskollisina vaimoilleen ja vaimot miehilleen. (Ef 5:33) Nuhteettomuuden säilyttävät vanhemmat opettavat ja valmentavat samalla tavalla lapsiaan. ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky lupauksineen.” – Ef. 6:1, 2, Um.
18, 19. Mitkä meidän jokapäiväiset vastuumme ja etumme nuhteettomuuden säilyttävinä ovat ns. ulkopuolisia kohtaan, olkootpa he sitten epäystävällisiä tai ystävällisiä?
18 Ja miten nuhteettomuus vaikuttaa meidän suhteeseemme maailman ihmisiin? Meillä on määräys tehdä hyvää kaikille vahingoittamatta ketään. (1. Tess. 5:15) Meidän saarnaamis- ja opettamistyömme tulee, mikäli mahdollista, tehostua maailman lopun lähetessä. Tämä merkitsee lukemista ihmisille Raamatusta heidän kodeissaan, heidän ovillaan ja missä vain se on mahdollista – vankilanmuurien ulko- ja sisäpuolella. Pakkotyöleireissä säilytetty nuhteettomuus todistaa, että Jehova suojelee kansaansa kuuluvia nytkin jalopeurojen luolassa. He ovat siellä onnellisia, koska heitä vainotaan vanhurskauden tähden. He eivät valita, koska heidän yllään lepää kirkkauden henki, Jumalan henki. (1. Piet. 4:13–17) Eikä valheitten toistaminen eikä mikään valheitten propagandatulva voi pyyhkiä Jumalan sanaa pois heidän mielestään ja sydämestään. Mikään ”aivopesu” ei voi sammuttaa heidän palavaa uskoaan, sillä he ovat valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kun heidän oma tottelevaisuutensa on ilmennyt täydellisenä. (2. Kor. 10:3–6) Me emme ole kaksimielisiä. Me vastustamme lujasti ja viisaasti Saatanan peloittelukeinoja. (1. Piet. 5:6–11) Mutta niin oudolta kuin näyttäneekin, olemme me ruumiillisen vapautemme omaavat suuremmassa vaarassa kuin tuhannet vangitut veljemme. (Hepr. 13:3) Voimmeko me antaa vähäpätöisten seikkojen häiritä itseämme? Sallimmeko käsiemme vaipua? Etsimmekö puolusteluja? Kokoamistyö on suoritettava, taistelu on voitettava! (Saarn. 11:4) Anna siis joka päivä ylistys Jehovalle! Ostakaamme päivittäin sopivaa aikaa itsellemme, koska päivät ovat pahat. – Ef. 5:16.
19 Nuhteettomuuden säilyttävällä on puhtaat kädet ja puhdas sydän, koska hän antaa vartijana jatkuvasti varoitusta. (Hes. 3:17–19) Hän voi sanoa muinaisen uskollisen Daavidin kanssa: ”En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalien kanssa. Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa. Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra [Jehova], antaakseni kuulua kiitoksen äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi. Herra [Jehova], minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.” (Ps. 26:4–8) Oikeamieliset huomaavat Jehovan tien olevan linnoitus heille. Hän on kilpi niille, jotka vaeltavat nuhteettomuudessa. Se opastaa ja varjelee heidät iankaikkiseen elämään. (Sananl. 10:29; 2:7; 11:3; Ps. 25:21) Yksin Saatana ja hänen mureneva järjestönsä koettavat pidättää meitä etenemästä kypsyyteen ja ponnistelemasta voittoon. Muinaiset Jehovan profeetat kestivät ja olivat uskollisia. Kristus Jeesus, hänen apostolinsa ja muut uskolliset varhaiskristityt yhtyivät heidän kanssaan sanomaan: ’Säilytä nuhteettomuus!’ Ja nyt liittävät meidän nykyiset veljemme, jotka kestävät suuren vainon, alituisesti äänensä heihin kehoittaen meitä säilyttämään nuhteettomuuden. Jehovan mahtava näkymätön ja näkyvä järjestö on valmis auttamaan meitä säilyttämään nuhteettomuuden.