Siionismilla ei ole mitään luovuttamattomia oikeuksia

● Eräs huomattavimpia eläviä historioitsijoita, Arnold J. Toynbee, ei voi saada kunniaa uskomisesta Raamattuun Jumalan henkeytettynä Sanana. Hän väittää, että kristittyjen pitäisi tunnustaa ”kaikki korkeammat uskonnot sen ilmaisuina, mikä on hyvää ja oikein”, eikä vaatia yksinomaisuutta. On sen tähden kiinnostavaa huomata, miten Toynbee osoittaa Raamatun perusteella sen vaatimuksen heikkouden, minkä siionismi esittää Palestiinaan nähden. Toynbee syyttää siionisteja ”tungettelevaisuudesta, mikä lähenteli julkeutta, kun he yrittivät ottaa Jumalan käsistä sen lupauksen täyttymyksen, että Jumala ennallistaa Israelin Palestiinaan Jumalan omasta aloitteesta”. Hän osoittaa, että Israelille ei annettu mitään luovuttamatonta oikeutta Palestiinaan nähden, vaan että sen maanomistus riippui yksistään Jumalan suosiosta ja Israelin tottelevaisuudesta Jumalan käskyjä kohtaan, ja siionismi jättää nämä ehdot huomioonottamatta. ”Jättäen täten Jumalan tahdon ja Israelin käytöksen pois laskuista siionisti lähti siltä hengelliseltä perusteelta, mikä oli ainoa varma pohja juutalaisten oikeudelle pyhään maahan nähden”, hänen mielestään. Toynbee menee niin pitkälle, että hän sanoo, että varmin keino, millä Israel kadottaa oikeuden pyhään maahan, on, että siionismi yrittää harhaantua siihen erehdykseen, että ehdollinen ”Kaikkivaltiaan Jumalan lahja oli luovuttamaton oikeus”. (”A Study of History”, VIII osa, sivu 601) Ei ole kysymystäkään siitä, että jokaisen hyvän lahjan ja jokaisen täydellisen annin suuri Antaja asettaa ehtonsa: ”Jos te olette halukkaita ja tottelevaisia, niin te saatte syödä maan hyvyyttä, mutta jos te kieltäydytte ja kapinoitte, niin teidät hävitetään miekalla.” – Jes. 1:19, 20, As.