Kristillinen palvonta ja hyveen säilyttäminen
”Lopuksi, veljet, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, mikä on puhdasta, mikä on rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, mitä hyvettä on olemassa ja mitä ylistettävää on olemassa, harkitkaa sitä jatkuvasti.” – Fil. 4:8, Um.
1. Mistä vanhurskautta rakastavat saavat nyt vakuuden?
IHMISTÄ kohtaavat joka puolella sellaiset todistukset Jehova Jumalasta, että he eivät voi välttää niitä. Vaikka hänet kielletään, asetetaan kyseelliseksi ja häntä väheksitään, niin hänen ylimmyytensä ja vanhurskautensa pysyvät järkkymättöminä ja muodostavat täydellisen vakuuden niille, jotka palvovat häntä. (Ps. 14:1; 53:2–5) Pitääkö tämä paikkansa nykyäänkin, jolloin on niin arveluttavat ajat ja jolloin ihmiset eivät yleensä rakasta Jumalaa? Kyllä, tämä pitää erityisesti paikkansa nyt, koska joka puolella vallitseva äärimmäinen epävanhurskaus ei ole ainoastaan suuri merkki Jehovan vanhurskautta rakastavien vapautuksesta, vaan se myöskin saattaa Jehovan vanhurskauden ilmenemään selvempänä ihmeellisen vastakohtaisuutensa vuoksi. – Luuk. 21:28–33; Psalmi 36.
2. Ketkä arvostavat hyvettä, ja mitä näiden täytyy tehdä?
2 Ihmiset huomaavat vaikeaksi selviytyä näistä arveluttavista ajoista, mutta eivät siksi, että he pitäisivät ajatuksensa hyveellisissä asioissa. Se johtuu päinvastoin siitä, että he eivät noudata arvovaltaista ohjetta: ”Mitä hyvettä on olemassa ja mitä ylistettävää on olemassa, harkitkaa sitä jatkuvasti.” (Fil. 4:8, Um) Tosiasia on, että vain vähemmistö arvostaa nykyään todellisesti hyvettä. Miten on sinun laitasi? Haluatko sinä kääntyä pois niistä, joilla ei ole hyvettä? Eräs hyvin tunnettu raamatunpaikka on paljon merkitsevä: ”Mutta tiedä tämä, että täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itserakkaita, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmilleen, kiittämättömiä, laupeudettomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään yksimielisyyteen, panettelijoita, hillittömiä, rajuja, vailla hyvyyden rakkautta, pettureita, uppiniskaisia, omanarvontunnon pöyhistämiä, nautintoja pikemmin kuin Jumalaa rakastavia, jumalisen antaumuksen muodon omaavia, mutta sen voimaan nähden vääriksi osoittautuvia; ja näistä käänny pois.” (2. Tim. 3:1–5, Um) Edelläoleva kuvailee ihmisiä, joilta puuttuu hyve ja joista kristityn täytyy kääntyä pois. Se osoittaa, millainen vastakohtaisuus ja ristiriitaisuus vallitsee sen välillä, mikä on hyveellistä, ja sen, mikä ei ole sellaista.
3. Mikä todistaa, että hyveen ominaisuudet ovat olemassa?
3 Jollei olisi olemassa hyveen muodostavia perusaineksia, niin tällä raamatunpaikalla ei olisi voimaa. Hyve on kumminkin olemassa. Se seikka, että vanhurskauden ja epävanhurskauden välillä on tärkeitä kiistoja ja ristiriitaisuuksia, todistaa tuollaisten hyveen erinomaisten ominaisuuksien olemassaolon. Tämä hyveen sisältämä kiistakysymys eli ristiriitaisuus osoitetaan myöskin Tiituksen kirjeen 1:16:nnessa (Um): ”He julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta he kieltävät hänet teoillaan, koska he ovat inhoittavia ja tottelemattomia, eikä heitä ole hyväksytty minkäänlaiseen hyvään työhön.” Jumalan Sana paljastaa johdonmukaisesti väärinteon Jehova Jumalan ja hänen vanhurskautensa vastakohtana, joten vanhan maailman sanat todistavat jumalisuusväitteistä huolimatta, että se ei ole sopusoinnussa Jehova Jumalan kanssa.
4. Miten hyve ja sitä koskevat kiistakysymykset todistavat vanhurskaan Jumalan, Jehovan, olemassaolon?
4 Materialistiset Raamatun vihaajat eivät voi kieltää hyveen periaatteitten olemassaoloa. He yrittävät selittää hyveenkin olemattomaksi materialistisilla väitteillään ja koettaessaan tehdä tyhjäksi sen, että Jehova on Luoja ja Jumala. Kieltääkseen Jumalan heidän täytyy kieltää korkeammat moraaliset arvot; tai kieltääkseen korkeammat moraaliset arvot heidän täytyy kieltää Jehovan olemassaolo. Tällainen kieltäminen on mahdottomuus. Hyve ja korkeat moraaliset arvot eivät ole lähtöisin hengettömistä kappaleista, eivätkä ne ole alkuisin alemmasta elävästä luomakunnastakaan, mikä ei ole Jumalan kuva eikä kaltainen. Ihminen luotiin Jehovan kuvaksi ja kaltaiseksi. (1. Moos. 1:26, 27) Jollei ihmistä olisi luotu siten, vaan jos hän olisi eläinten tai elottoman luomakunnan kaltainen, niin hänellä ei olisi hyvettä koskevaa kiistaa. Juuri se, että hänellä on sitä, todistaa hyveellisen Jumalan olemassaolon, sillä muuten ei olisi koskaan ollut hyveitä eikä niitä koskevaa kiistaa.
5. Osoita ero ihmisen ja alemman luomakunnan välillä ja näytä, minkä seurauksen tämä tekee sinulle mahdolliseksi.
5 Jos ihminen on sama kuin kalat, lentävät luomukset, kotieläimet ja matelijat, niin miksi hänellä on sanasto, mikä ilmaisee hyveen, moraalin, nuhteettomuuden, uskon, toivon, kuuliaisuuden, rehellisyyden ja muiden palvontaominaisuuksien ajatuksia. Eläimet eivät tunnusta, eivätkä harjoita tällaisia ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet ovat maan päällä yksinomaan ihmisillä, ja niiden olemassaolo todistaa, että Jehova Jumala on olemassa ja että hän on vanhurskas sekä että materialistismieliset ihmiset ovat väärässä. Käänny pois niistä, sellaisista yksilöistä ja järjestöistä, jotka toimivat vastoin Jumalan tahtoa, jotka herjaavat Jehovan nimeä, kieltävät hyveen, jos haluat saada Jumalan hyväksymyksen ja jos haluat saada elämän!
6. Millainen Jumala Jehova on, ja mitä hän on säilyttänyt?
6 Jehova on rakkauden, oikeuden, viisauden ja voiman Jumala. Hän on nuhteettomuuden Jumala, luotettava, uskollinen, rehellinen, moraalinen. Ne sanat, joita me käytämme ilmaisemaan ihmisten jaloja ajatuksia ja heidän ymmärrystään ja arvostustaan näiden hyvien ja korkeitten ominaisuuksien suhteen, ovat riittämättömiä kuvaamaan täysin Jehovan vanhurskautta. Nämä korkeat ominaisuudet eivät ole ainoastaan olemassa, vaan se seikka, että ihmisten on mahdollista saavuttaa ne, on ihmeellinen vakuus niille, jotka rakastavat vanhurskautta. Kaikkivaltias on aina pitänyt huolta siitä, että hänen palvontansa on säilynyt maan päällä. Jehovan palvonnan säilyminen on merkinnyt ihmiselämän säilymistä maan päällä. Se on merkinnyt myöskin hyveen säilymistä maan päällä, niin että meidän on mahdollista tänä aikana ’harkita näitä’.
7. Kuvaile teokraattinen järjestö ja yksi sen ominaisuuksista.
7 Jehova on niiden Jumalana ja Kuninkaana, jotka palvelevat ja palvovat häntä, suuri Teokraatti, Jumalhallitsija, ja ihminen luotiin elämään tämän vanhurskaan Teokraatin alaisuudessa. Se suuri järjestely, missä Jehova Jumala on päänä Teokraattina ja missä vanhurskaat luomukset palvelevat hänen alaisuudessaan ja palvovat häntä, muodostaa teokraattisen järjestön. Tämän teokraattisen järjestön eräs ominaisuus on aina ollut niiden luomusten ja järjestöjen poiseristäminen, jotka kieltäytyvät olemasta hyveellisiä, jotka kieltäytyvät ylläpitämästä teokraattiselle järjestölle tunnusomaisen vanhurskauden periaatteita.
8. Esitä poiseristämis- ja säilyttämistapauksia.
8 Eräs tapaus, missä tämä periaate oli vaikuttamassa, oli ihmisen heittäminen pois Eedenistä. (1. Moos. 3:23, 24) Jonkin aikaa sen jälkeen toimitettiin toinen suuri poiseristäminen puhdistamalla maa vedellä, jolloin jumalaton maailma tuhottiin. Tämän puhdistuksen kautta aikaansaatiin suuri säilyminen, ihmis- ja eläinelämän säilyminen maan päällä sekä Jehovan palvonnan säilyminen, niin että se ei hävinnyt kokonaan, ja hyveen säilyminen. Ei voi olla epäilystäkään siitä, että nuhteettomuuden ja palvonnan ominaisuudet liittyivät asiaan vedenpaisumuksen aikaan. – 1. Moos. 6:5–22.
9. Mitä ihmisten täytyy henkilökohtaisesti tehdä hyvettä silmälläpitäen ja miksi?
9 Ihminen oli avuton, täydelleen riippuvaisuusasemassa Jehovaan nähden, mitä tulee hänen tilapäisen elämänsä siunauksiin, ja varsinkin kysymyksen ollessa mahdollisesta iankaikkisen elämän toivosta. Jehova oli ilmaissut päättäneensä toimittaa vapautuksen nimensä kunniaansaattamiseksi, mutta mitä tuli yksityisiin ihmisiin, niin jokaisen täytyi ryhtyä toimenpiteisiin, mitkä todistivat nimenomaisesti hänen omanneen hyveen ominaisuudet. Jos he eivät tehneet näin, niin he eivät nähneet vaivaa Jehovan puolella kiistakysymyksessä eivätkä seisoneet hänen ylimmyytensä puolesta eikä hänen vanhurskautensa toteennäyttämiseksi. Epävanhurskas menettely on vanhurskauden kieltämistä ja sentähden vanhurskaan Jumalan kieltämistä. Tällaisessa menettelyssä itsepäisesti pysyminen todistaa henkilön haluttomuuden vanhurskauteen ja siis hänen kiinnostuksensa puutteen sitä luvattua uutta maailmaa kohtaan, missä vanhurskaus asustaa. (2. Piet. 3:11–13) Kun suuri poiseristäminen ja puhdistus vedenpaisumuksessa oli jäänyt historiaan, niin oli hengissä säilyneitten ja heidän jälkeläistensä edessä ihmeellinen tilaisuus ylläpitää sitä, minkä Jehova Jumala hyväksyi. Tällainen menettelytapa oli Jehovan palvontaa, hyveen harjoittamista, sisältäen rakkauden perusominaisuuden ja nuhteettomuuden säilyttämisen, uskon Jehovan sanaan, varman toivon hänen lupaustensa suhteen, uskollisuuden häntä ja hänen asiaansa kohtaan, rehellisyyden hänen edessään ja ihmisen edessä, moraalisuuden henkilökohtaisissa ja yleisissä asioissa.
ESIKUVALLINEN SÄILYMINEN
10. Mitkä edut annettiin Israelille?
10 Jehova järjesti esikuvallisen teokraattisen Israelin kansan edistäen päätöstään ja käyttäen henkilöitä, jotka osoittivat halukkaasti olevansa yhtä hänen ja hänen palvontansa kanssa. Hän toteutti kokonaisen pakanamaailman poiseristämisen eli erottamisen, irroittaen kansansa, Israelin, sieltä vapauttaessaan todellisuudessa ja myöskin kuvaannollisesti sen perkeleitä palvovan maailmanvallan Egyptin orjuudesta. Esikuvallisen teokraattisen Israelin kansan täytyi olla puhdas ainoan tosi Jumalan palvontaan ja säilyttää siten kansallisissa rajoissaan puhtaan palvonnan korkeat ominaisuudet, vanhurskauden hyveet.
11. Selitä tuomion tarkoitus ja kehitys esikuvallisessa Israelissa.
11 Jumalan laki annettiin Israelille Mooseksen toimiessa välittäjänä, ja se perustui vanhurskauden periaatteille, mitkä eivät muutu. Jehova oli Israelin Jumala, Lainantaja, Kuningas ja Tuomari. (Jes. 33:22) Jotta Israelissa olevien yksilöitten huono arvostelukyky tai itsekäs toiminta ei olisi johtanut vanhurskaitten periaatteitten rikkomiseen, niin henkilökohtaiset ja kansalliset ongelmat tuotiin Mooseksen ratkaistaviksi. Hänen mieltään ohjasi Jumalan henki, ja se toimi hänen lakinsa periaatteitten mukaisesti. Tämä ystävällinen apu osoittautui liian suureksi yhdelle miehelle, ja niin Mooses ryhtyi Jehovan hyväksynnällä uskonnollis-oikeudellisen toimivallan jakamiseen määräten toisia miehiä vastuuseen teokraattisessa järjestössä auttamaan Jumalan lain soveltamisessa ja siihen mukautumisessa suurissa ja pienissä asioissa. Mooseksen ja niiden miesten asemat, jotka hän määräsi, eivät olleet mitään tyhjiä kunnia-asemia, vaan tärkeitä ja käytännöllisiä sekä nimenomaan vanhurskaan tuomion antamista varten. Me luemme näistä teokraattisista virkamääräyksistä: ”Ja Mooses ryhtyi valitsemaan kykeneviä miehiä koko Israelista ja antamaan heille kansan johtajien asemia tuhansien päämiehinä, satojen päämiehinä, viisienkymmenien päämiehinä ja kymmenien päämiehinä. Ja he tuomitsivat kansaa jokaisessa sopivassa tilaisuudessa. Vaikean asian he toivat Moosekselle, mutta jokaisen pienen asian he käsittelivät itse tuomareina.” – 2. Moos. 18:25, 26, Um.
12. Mikä vastuu Israeliin kuuluvilla oli Jumalan lakiin nähden?
12 Israelin järjestöä hallitseva oikeudenkäyntisääntö oli Jehovan laki. Järjestön vastuulliset jäsenet opettivat lakia kansalle, ja kansalla oli vastuu tiedon hankkimisesta Jumalan laista. Kansa tiesi, mitkä olivat palvonnan periaatteet, ja se tunsi noiden periaatteitten yksityiskohtaisen sovellutuksen niissä asioissa, joita laki käsitteli, kansallisissa, perhettä koskevissa ja henkilökohtaisissa asioissa. Langenneen Israelin lihan syntien ja heikkouksien sovittamiseksi oli ryhdytty toimenpiteisiin. Lain eri piirteet olivat tarkoitetut pitämään kansan sopusoinnussa Jumalan kanssa, palvomassa häntä, tunnustaen aina hänet, sekä edelleen säilyttämään hengissä ja elinvoimaisena rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen ja hyveen peruspiirteet kaikissa asioissa. Jehova ei aikonut sallia palvontansa ja sen hyvien ominaisuuksien hävitä maan päältä, vaan hän tahtoi päinvastoin niiden säilyvän esikuvallisessa Israelissa.
13, 14. Mitkä jyrkät toimenpiteet oli edeltä varattu ja missä tarkoituksessa?
13 Toisinaan oli tarpeellista ryhtyä jyrkkiin toimenpiteisiin näiden hyvien ominaisuuksien säilymiseksi. Teokraattisia ohjeita ei laimennettu niiden mieliksi, jotka rakastivat enemmän epävanhurskautta kuin vanhurskautta. Rikkojat, jotka ylittivät itsepintaisesti sovitustoimenpiteitten rajan, surmattiin, ja israelilaisten seurakunta oli suoranaisesti vastuussa heidän kuolemastaan. Uskontoa eli palvontaa ei erotettu kansan hallitus- ja taloudellisista asioista, koska Jehovan tunnustamisen täytyi kuulua sen elämän kaikkiin piirteisiin. Laki määräsi sentähden: ”Jos joku profeetta tai unennäkijä nousisi keskuudestasi . . . sanoen: ’Vaeltakaamme seuraten toisia jumalia, joita te ette ole tunteneet, ja palvelkaamme niitä’, niin sinä et saa kuunnella sen profeetan tai sen unennäkijän sanoja, koska Jehova, sinun Jumalasi, koettelee teitä tietääkseen rakastatteko te Jehovaa, teidän Jumalaanne, koko sydämestänne ja koko sielustanne. . . . Ja se profeetta tai se unennäkijä tulee surmata, . . . ja sinun täytyy puhdistaa se, mikä on pahaa, pois keskuudestasi.” – 5. Moos. 13:1–5, Um.
14 Kuolemanrangaistusta ei ollut rajoitettu vääriin profeettoihin tai uneksijoihin, koska ”jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai hellimäsi vaimo tai toverisi, joka on kuin oma sielusi, yrittäisi viekoitella sinua salassa sanoen: ’Menkäämme ja palvelkaamme toisia jumalia’, . . . niin sinä et saa suostua hänen toivomukseensa etkä kuunnella häntä, eikä sinun silmäsi pidä surra häntä, etkä sinä saa tuntea myötätuntoa etkä varjella häntä suojellen, vaan sinun tulee tappaa hänet ehdottomasti. Sinun kätesi on kaikkein ensiksi satuttava häneen surmataksesi hänet, ja koko kansan käden sen jälkeen. Ja sinun täytyy kivittää häntä kivillä, ja hänen täytyy kuolla, koska hän on koettanut kääntää sinut pois Jehovasta, Jumalastasi, joka on tuonut sinut pois Egyptin maasta, orjien huoneesta. Silloin koko Israel kuulee ja on peloissaan, eivätkä he tee mitään tämän pahan kaltaista uudelleen sinun keskuudessasi.” (5. Moos. 13:6–11, Um) Entä jos koko yhdyskunta tuli pahaksi ja kääntyi vanhurskaan Jehova Jumalan palvontaa vastaan? Silloin piti koko se yhdyskunta hävittää. – 5. Moos. 13:12–18.
15. Määrittele hyve ja osoita, miten uskonto sisältyy sen noudattamiseen.
15 Edelläkerrotun piti varmistaa Jehovan palvonnan säilyminen saastumattomana ja hänen vanhurskasten käskyjensä pitäminen varjellen siten myöskin yleensä hyveen ominaisuudet. Hyve liittyy moraaliseen menettelyyn eli toimintaan, mikä on oikean mittapuun, ansiokkaan ja nuhteettoman elämän, rehellisen käytöksen, suoruuden, moraalin mukainen. Se ei merkitse pelkästään pidättymistä pahasta, vaan se on toimiva ominaisuus eli voima, joko laadultaan ruumiillinen tai moraalinen, lujuutta, rohkeutta ja urhoollisuutta. Se liittyy kaikenlaiseen erinomaisuuteen, ansioon, oivallisuuteen, arvollisuuteen, siveyteen, puhtauteen. Koska vanhurskas Jumala, Jehova, on kaikkien näiden hyveellisten piirteitten alkuunpanija, niin hänen palvontansa sisältyy niihin kaikkiin, ja luopuminen hänen palvonnastaan merkitsee luopumista kaikesta hyveestä. Perkeleen palvojien hävittäminen Israelista noiden väärän uskonnon harjoittajien kuolemalla säilytti sentähden tosi palvonnan ja hyveen.
16. Minkä painon julkeutta koskeva laki panee puhtaalle palvonnalle?
16 5. Mooseksen kirjan 17. luku viitoittaa menettelyn, missä israelilaisilla täytyi olla rohkeutta antaa luotettava todistus jokaista Jehovalle inhoittavaa vastaan ja myös rohkeutta ojentaa kätensä kaikkein ensiksi tappamaan rikkojat, missä teossa koko kansan piti seurata heitä ’puhdistaakseen pois pahan keskuudestaan’. (5. Moos. 17:7, Um) Nekin piti tappaa, jotka olivat eri mieltä pappien vanhurskaitten tuomioitten suhteen. ”Jos jokin oikeudellisesti ratkaistava asia olisi liian outo sinulle, . . . niin sinun täytyy nousta ja mennä siihen paikkaan, minkä Jehova, sinun Jumalasi, valitsee, ja sinun täytyy mennä pappien, leeviläisten, luo ja sen tuomarin luo, joka toimii niinä päivinä, ja sinun täytyy kysellä, ja heidän täytyy toimittaa sinulle oikeuden päätöksen sana. Sitten sinun täytyy tehdä sen sanan mukaan, minkä he toimittavat sinulle. . . . Sinun tulee tehdä sen lain mukaan, minkä he osoittavat sinulle, ja sen oikeuden päätöksen mukaan, minkä he sanovat sinulle. Sinä et saa poiketa syrjään siitä sanasta, minkä he toimittavat sinulle, oikealle etkä vasemmalle. Ja sen miehen, joka käyttäytyy julkeasti eikä kuuntele pappia, joka seisoo palvellakseen siellä Jehovaa, sinun Jumalaasi, tai tuomaria, sen miehen täytyy kuolla, ja sinun täytyy puhdistaa pois paha Israelista. Ja koko kansa kuulee ja rupeaa pelkäämään, eivätkä he toimi enää julkeasti.” – 5. Moos. 17:8–13, Um.
17. Mitä hyvää tarkoitusta edistettiin näillä esikuvalliselle Israelille annetun lain ankarilla piirteillä?
17 Tämä ei ollut verenhimoisuutta. Se oli Jehova Jumalan toimenpide sen lupauksen Siemenen säilyttämiseksi, joka tuli lopulta Kristuksen Jeesuksen persoonassa. Tämän uskollisen Jehovan palvelijan varaamien lunnaitten ja täyttämän papillisen viran kautta on ihmisten eteen asetettu mahdollisuus päästä iankaikkiseen elämään vanhurskaaseen uuteen maailmaan. Me kiitämme Jumalaa siitä, että hän ryhtyi myönteisiin toimenpiteisiin säilyttääkseen koskemattomana ja saastuttamattomana lupauksen Siemenen sukujakson ja säilytti samaten maan päällä palvontansa pyhässä antaumuksessa vanhurskaudelle.
18. Olivatko kirjaimelliset vai kuvaannolliset rikkomukset vai kummatkin kielletyt?
18 Niihin henkilökohtaisiin synteihin eli rikkomuksiin, jotka Jumala tuomitsi Israelille antamassaan laissa ja joita niiden piti välttää, jotka halusivat palvoa Jehovaa puhtaudessa ja totuudessa, kuuluvat ryöstö, aviorikos ja juopumus, mainitaksemme vain kolme. Nämä hyveen kirjaimelliset rikkomiset eivät olleet ainoastaan vääriä itsessään, vaan ne myös hyväksyttiin raamatullisesti kuvaamaan hengellisiä syntejä, so. syntejä, jotka eivät koske aineellisia seikkoja, mitkä vaikuttavat henkilön suhteeseen Jehova Jumalaan, vaan jotka koskevat näkymättömiä seikkoja, mitkä vaikuttavat henkilön suhteeseen Jehovaan. Mutta Israelissa ei sallittu niiden kirjaimellista harjoittamista senkään jälkeen, kun ne joutuivat edustamaan hengellisiä rikkomuksia. Tätä painotetaan vastakuvalliseen teokraattiseen kristilliseen järjestöön nähden, mikä tuli näyttämölle sen Mooseksen lakiliiton päätyttyä, minkä alaisuudessa Israel järjestettiin.
KRISTILLINEN VASTAKUVA
19. Minkä suuren muutoksen Jehova toimeenpani Kristuksen Jeesuksen kautta?
19 Edistäen päätöksiään, mitkä tähtäsivät hänen nimensä täydelliseen kunniaansaattamiseen, Jehova tuli aikaan, jolloin hän oli huolehtiva sekä Israelille annetun lain päättymisestä että profeetallisesta täyttymisestä rakkaassa Pojassaan Kristuksessa Jeesuksessa. Jeesus alkoi kehittää jotain uutta, mikä oli erilainen kuin esikuvallinen teokraattinen Israelin kansa, nimittäin todellista teokraattista kristillistä järjestöä. Vaikka Israelin kanssa tehty lakiliitto päättyi Kristukseen Jeesukseen eikä ole ollut voimassa hänen paaluunnaulitsemisestaan ja taivaaseenkohoamisestaan lähtien, niin lain vanhurskaat periaatteet ovat jatkuvasti täysin voimassa, jopa todellisuudessa painokkaampina ja tehokkaampina kristillisessä järjestössä oleviin nähden. Jehova kehitti kristillisen seurakunnan uuden liiton alaisuudessa Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin perusteella.
20. Mitä voidaan sanoa ehdottomuudesta kristillisen hyveen ollessa kysymyksessä?
20 Jumala ”on tosiaan tehnyt meidät päteviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjoitetun lakikokoelman, vaan hengen, sillä kirjoitettu lakikokoelma tuomitsee kuolemaan, mutta henki tekee eläväksi”. (2. Kor. 3:2–6, Um) Huomattava on, että Paavali ei sano, että on olemassa lain kirjain ja lain henki ja että näiden kahden välillä on ristiriita, minkä vuoksi me saatamme rikkoa Jumalan lain kirjainta, mutta pitää sen hengen. Asianlaita ei ole tällainen. Paavali osoittaa päinvastoin tässä, että on olemassa ero Mooseksen kautta israelilaisille annetun lain kirjoitetun kokoelman ja Jumalan hengen välillä. Kristityillä oleva Jumalan henki kehittää heissä vanhurskauden hedelmiä ja auttaa heitä säilymään erossa jumalattomasta tuomitusta maailmasta. Kirjoitettu lakikokoelma tuomitsi israelilaiset kuolemaan, mutta Jumalan henki johtaa ihmisiä iankaikkiseen elämään Kristuksen Jeesuksen lunnaisiin perustuvan uuden liiton toiminnan kautta. Tässä on vastakohtaisuus. Voimmeko me otaksua hetkeäkään, että kun Israelin kansaan kuuluvia lakiliiton alaisia henkilöitä kiellettiin harjoittamasta mitään turmelevaa, mitä ihmiset yleensä silloin tekivät, niin kristityt olisivat yhtään vähemmän velvolliset pidättymään tällaisesta? Emmepä tietenkään. Nimenomaiset kristilliset vanhurskauteen kehoittavat käskyt ovat päinvastoin läpitunkevammat kuin Mooseksen lain kielteiset käskyt, ja niissä oleva Jumalan henki, jotka palvelevat häntä nyt kristillisessä palvonnassa uuden maailman yhteiskunnan toiminnassa, auttaa heitä säilyttämään nuhteettomuuden siinä varmassa toivossa, että he saavuttavat täydellisyyden vanhurskaudessa loistavassa tulevaisuudessa.