Saarnaaminen kirjoittamalla kirjeitä
Jokaisella antautuneella kristityllä Jehovan todistajalla on velvollisuus saarnata Valtakunnan hyvää uutista. Tehokkain tapa tämän tekemiseksi on tietysti talosta taloon meneminen. Mutta jotkut eivät voi sairauden, vanhuuden tai lamaannuttavan heikkouden takia osallistua toimimaan talosta taloon. Monet näistä käyttävät hyväkseen tilaisuuksia kirjoittaa kirjeitä, jotka sisältävät Jumalan valtakunnan hyvää sanomaa.
Eräskin kirjoittaa: ”Kolme vuotta sitten saamani halvauksen takia en voi käydä enää talosta taloon, ja siksi todistan kirjoittamalla kirjeitä. Kirjoitin äskettäin tällaisen kirjeen eräälle naishenkilölle, joka oli äkkiä menettänyt miehensä. Tämä nainen tuli sitten katsomaan minua ja sanoi, miten paljon kirjeeni oli auttanut häntä. Voin antaa hänelle lisätodistusta ja järjestää Raamatun kotitutkistelun seuraavaksi viikoksi. Tutkistelu edistyy hyvin, ja hän todistaa jokaiselle, jonka hän tapaa.”
Toinen vuoteenomaksi joutunut kirjoittaa: ”Olen ollut nykyään vuoteenomana yli vuoden ajan. En voi istua lainkaan, mutta kirjoitan kumminkin kirjeitä ja lähetän koko joukon kirjallisuutta. Vaikka olenkin saanut noin neljän vuoden aikana ainoastaan neljä ’Vartiotornin’ tilausta, voinut jättää yhden Raamatun ja eräitä sidottuja kirjoja, niin olen levittänyt myöskin satoja kirjasia ja irtonumeroita.”
Tämä sisar käyttää 65–85 tuntia kuussa kirjeitten kirjoittamiseen. Hän on ollut tässä hoitolassa kuusi ja puoli vuotta, mutta sai totuuden vasta muutamia vuosia sitten. Kun hänen sallittiin viime kerran lähteä hoitolasta noin kolme vuotta sitten, niin hänet voitiin kastaa.
Eräs toinen heikko sisar, joka on 72 vuoden vanha, käyttää noin 100 tuntia joka kuussa kirjeitten kirjoittamiseen pannen mukaan kirjasia. Seurakunta ilmoittaa, että hänen kirjeensä ovat raivanneet tietä tehokkaalle todistamiselle ovella monille, jotka voivat kulkea ovelta ovelle. Hän sai eräältä naiselta seuraavan kirjeen:
”Rakas ––. Haluan kiittää Teitä kauniista kirjeestä, minkä sain Teiltä eilen. Sanon ensiksi, että olen katolilainen ja pidän uskonnostani hyvin paljon. En tiedä, miten Te saitte osoitteeni, mutta kirjeenne teki minuun syvän vaikutuksen, ja se kiinnosti minua. Minun mielestäni on ihmeellistä, että joku on niin vilpitön ja innostunut uskontoonsa. Useimmat ihmiset eivät halua istuutua ja ottaa aikaa Teidän tavallanne kirjoittaakseen ja kertoakseen toisille ihmeellisestä ja rakastavasta Mestaristamme. Olen varma siitä, että Jumala arvostaa työtänne. Minulla on hyvä ystävä, joka kuuluu Jehovan todistajiin eli samaan uskontoon, mikä Teillä on, ja joka on erinomainen ihminen niinkuin Tekin ja suorittaa paljon työtä lähetyskentällä. Kiitos siis vielä. Jumala siunatkoon Teitä!”
Muuan lähes kahdeksankymmenvuotias veli, joka on eräässä Seuran Beetel-kodissa ja joka ei voi nousta rappuja sydänvian takia, lähettää lohduttavia kirjeitä ja kirjallisuutta niille, joiden osoitteet on kuolinilmoituksissa, koska he ovat menettäneet jonkun rakkaistaan. Hän käyttää myöskin jostain asioimistosta pienestä maksusta saamaansa nimi- ja osoiteluetteloa henkilöistä, jotka tunnustautuvat kristityiksi ja jotka haluavat olla kirjeenvaihdossa toisten kristityiksi tunnustautuvien kanssa. Hän lähettää lyhyen kirjeen, missä esittää itsensä ja minkä mukaan hän panee traktaatteja, kirjasen tai lehden, kehottaen lausumaan ajatuksia oheistetusta kirjallisuudesta, kun se on luettu. Hän on saanut eräitä hyvin hienoja vastauksia eri osista maailmaa.
Emmekä halua sivuuttaa niitäkään, jotka ovat liian sairaita kirjoittaakseen kirjeitä ja jotka todistavat käyttäen puhelinta tai jotka käyttävät puhelinta kirjeenkirjoittamisen ohella. Eräs sisar, joka oli monta, monta vuotta vuoteenomana, käytti paljon puhelinta, mikä oli hänen vuoteensa vieressä, kunnes hän ei enää kyennyt todistamaan tälläkään tavalla runtelevan niveltulehduksen tähden.