Pelkäätkö sinä ihmisiä vai Jumalaa?
MONET ihmiset ovat huolissaan siitä, mitä ihmiset ajattelevat. Jos he voivat tehdä jotakin väärää ihmisten näkemättä heitä, niin he tekevät sitä. Jehova Jumala näkee sen, mutta sitä ei ajatella vakavasti. He ovat huolissaan, jos ihmiset saavat sen tietää, mutta ovat välinpitämättömiä Jumalasta. Miten nurinkurista tämä onkaan! He haluavat näyttää hyviltä ihmisten silmissä, mutta eivät välitä siitä, miltä he näyttävät Jumalan silmissä. Ihmiset eivät kuitenkaan merkitse todellisuudessa mitään, vaan Jumala. Miksi ihmiset erehtyvät näin pelkäämään ihmisiä ja unohtamaan Jumalan?
Ehkä he ajattelevat, että Jumala on armollisempi ja ymmärtävämpi heidän heikkouksiaan kohtaan ja antaa anteeksi, jotavastoin ihmiset eivät olisi niin lempeitä. Luultavammin ajatellaan tällaisissa tapauksissa, että jos ihmiset eivät tiedä, niin heidän ei tarvitse kärsiä vääryytensä takia. Saarnaajan 8:11–13 (Ak) sanotaan: ”Koska tuomiota pahasta teosta ei panna nopeasti täytäntöön, niin ihmislasten mieli on täysin päättänyt tehdä pahaa. Vaikka syntinen tekeekin väärin sata kertaa ja elää silti edelleen, niin minä tiedän kumminkin, että niille käy hyvin, jotka pelkäävät Jumalaa, jotka kunnioittavat häntä peläten, mutta jumalattoman ei käy hyvin, eikä hän saa pidentää elämäänsä kuin varjoa, koska hän ei osoita kunnioittavaa pelkoa Jumalan edessä.” Ihmisten pitäisi pelätä enemmän sitä ajatusta, että Jumala näkee heidän pahuutensa, kuin pelätä ihmisten näkevän sen.
Ulkokultaiset kirjanoppineet ja fariseukset keskittyivät Jeesuksen päivänä ulkonäköön näyttääkseen hyviltä ihmisten edessä, mutta eivät huolehtineet sisäisestä saastastaan, minkä Jumala näki. Jeesus sanoi heille: ”Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä.” Pahantekijät ajattelivat Hesekielin päivänä: ”Jehova ei näe meitä, Jehova on hylännyt maan.” He olivat samanlaisia sataviisikymmentä vuotta aikaisemminkin, Jesajan aikana: ”Voi heitä, jotka kätkevät syvälle aikeensa Jehovalta ja joiden työt tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ’Kuka meidät näkee, ja kuka tuntee meidät?’” – Matt. 23:25; Hes. 8:12; Jes. 29:15, As.
Jehova näkee meidän tekomme, olkootpa ne hyviä tai pahoja, ja palkitsee ne omana aikanaan. Vaikka ulkokultailijat kätkevät pahat tekonsa ihmisiltä, niin he toitottavat ympäri kaiken hyvän, mitä he tekevät, jotta ihmiset huomaisivat sen ja ”jotta ihmiset ylistäisivät heitä”. ”He saavat täyden palkkansa”, sanoi Jeesus. Hän neuvoi seuraajiaan antamaan armolahjansa ja suorittamaan uskonnolliset palveluksensa hiljaa ja toitottamatta. ”Silloin sinun Isäsi, joka katselee salassa, palkitsee sinulle”. Ihmiset, jotka pelkäävät ihmisiä, kätkevät pahan ihmisiltä, mutta näyttelevät hyviä tekojaan varmistautuakseen siitä, että ihmiset havaitsevat ne ja kiittävät heitä. – Matt. 6:2–4, 16–18, Um.
”Ihmispelko tuo ansan”, mutta ”Jehovan pelko on tiedon alku”. Tosi kristitytkin huomaavat toisinaan lihallisessa heikkoudessaan tekevänsä sellaista, mikä on väärin, koska ihmiset eivät näe heitä ja koska he pelastuvat sentähden ihmisten arvostelulta tai rangaistukselta. Jos me emme kärsi tekojemme tähden juuri nyt, niin me tunnemme voimakasta halua tehdä niitä joskus katsomatta aina kaukaisempaan tulevaisuuteen, jolloin joudumme tekemään niistä tiliä Jehovalle. Jumalaa – ei ihmisiä – tulee pelätä, sillä se merkitsee sen tiedon alkua, mikä johtaa oikeaan ja aikaansaa meille elämän. – Sananl. 29:25, As; 1:7.
”Kuka on se mies, joka Herraa [Jehovaa] pelkää – sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava. Herran [Jehovan] neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa.” – Ps. 25:12, 14.