Saako Jumala kirjoittaa sydämeemme?

”Sanoo Jehova: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, ja heidän sydämeensä minä kirjoitan sen, ja minä olen oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” – Jer. 31:33, As.

1. Millaisiin sydämiin Jehova kirjoittaa?

MIKÄÄN, mitä Jehova haluaa tehdä, ei ole mahdotonta hänelle. Hän kirjoitti tuhansia vuosia sitten lakinsa kahteen kivitauluun, kun hän teki lakiliiton Israelin kansan kanssa Siinain vuorella. Hän kirjoittaa nyt käskynsä vain sydämiin, jotka ovat vastaanottavaisia ja alttiita hänen edessään, jotka avautuvat hänelle nöyryydessä ja alamaisuudessa, jotka ovat taipuvaisia ja halukkaita muuttumaan hänen sanojensa vaikutuksesta. Kysymys ei ole siis siitä, voiko Jumala kirjoittaa sinun sydämeesi vai ei. Kysymys on: Saako hän tehdä sen? Sallitko sinä sen halukkaasti? Häntä ei kiinnosta hänen totuutensa saapuminen edes ulkokultaisten ja siivottomien ihmisten korviinkaan, vielä vähemmän heidän sydämeensä. Onko sinun sydämesi siis sopiva pinta, jolle voidaan kirjoittaa Jehovan periaatteita ja määräyksiä? – Matt. 7:6.

2. Missä ilmoitetaan Jehovan päättäneen kirjoittaa sydämiin, ja keiden sydämen täytyy olla vastaanottavaisia?

² Kun lakiliitto oli vielä voimassa kiveen kaiverrettuine peruskäskyineen, niin Jehova puhui päättäneensä siirtää lakinsa ihmissydämiin uuden liiton välityksellä: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Jehova, jolloin minä teen uuden liiton Israelin huoneen ja Juudan huoneen kanssa. Mutta tämä on se liitto, minkä minä teen Israelin huoneen kanssa noiden päivien jälkeen, sanoo Jehova: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, ja heidän sydämeensä minä kirjoitan sen, ja minä olen oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” Vanha lakiliitto korvattiin kohta. Kristuksen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen helluntaina uudella liitolla, mikä toi mukanaan sisäisen, sydämen tunteman vanhurskauden rakkauden ja lisääntyneen tiedon Jehovasta. (Jer. 31:31, 33, As; Gal. 3:24, 25; Kol. 2:14; Hepr. 8:6–13) Vain ne, jotka on voideltu Jehovan hengellä kuuluviksi taivaalliseen luokkaan, otetaan tähän uuteen liittoon, mutta kaikki ne, jotka saavat iankaikkisen elämän maan päällä, saavat nauttia sen siunauksia, ja heidänkin sydämensä täytyy ottaa vastaan Jehovan käskyt, niinkuin uskolliset miehet voivat kirjoittaa ennen uuden liiton olemassaoloa: ”Sinun lakisi on minun sydämessäni” ja ”minä kätken sinun sanasi sydämeeni”. – Ps. 40:9; 119:11.

MIKSI SYDÄMEEN?

3. Mitä Jehova katsoo, kun hän ottaa mittaa ihmisestä?

³ Kun Jehova ottaa ihmisestä mittaa, niin se ei perustu mihinkään pinnallisiin todisteihin. Hän tutkii syvälle, asian ytimeen asti: ”Pelkkä ihminen näkee sen, mikä näkyy silmiin, mutta mitä Jehovaan tulee, niin hän näkee, millainen sydän on.” Ulkonäkö ei petä häntä: ”Tunne isäsi Jumala ja palvele häntä täydellisin sydämin ja miellyttävin sieluin, sillä Jehova tutkii kaikki sydämet, ja hän havaitsee ajatusten jokaisen taipumuksen.” Jehovan tuomioon ei vaikuta ihanat kasvot eikä kaunis vartalo eikä muodikas vaatetus, vaan sen ratkaisee pinnan alle kätkeytyvä sisäinen persoonallisuus: ”Älkää antako koristelemisenne olla ulkonaista tukan palmikoimista eikä kultakoristeitten yllenne pukemista eikä päällysvaippojen kantamista, vaan olkoon se sydämen kätketty henkilöllisyys hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa kaunistuksessa, mikä on suuriarvoinen Jumalan silmissä.” – 1. Sam. 16:7; 1. Aikak. 28:9; 1. Piet. 3:3, 4, Um.

4. Mitä sydän kuvaa?

⁴ Mitä sydämellä kuvataan? ”Sydämeksi” käännettyä heprealaista sanaa käytetään usein kuvaannollisesti ilmaisemaan kiintymyksen ja vaikuttimien, omantunnon ja moraalisen käyttäytymisen tyyssijaa. Laivoista puhuttiin kuin meren sydämessä olevina, ja Joona heitettiin meren sydämeen, millä tarkoitetaan meren keskustaa, ja tämä sana viittaa tässä mielessä meidän sisimpäämme eli siihen, mitä me olemme todellisuudessa sisimmässämme, sisäiseen ihmiseemme. Se on todellinen henkilöllisyys: ”Niinkuin hän ajattelee sydämessään, sellainen hän on.” – Sananl. 23:7, KJ; Sananl. 23:34; 30:19, Roth.; Joona 2:3.

5. Miten jotkut voivat harjoittaa petosta, mutta mikä käy lopulta ilmi ja miksi?

⁵ Ulkonäkö saattaa pettää, koska sanoja voidaan puhua vaikutuksen tekemiseksi ja tekoja suorittaa näön vuoksi, kuten tapahtuu eräitten ulkokultaisten uskonnoitsijoitten elämässä. Jeesus sovellutti fariseuksiin Jehovan Jesajan kautta puhumat sanat: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana.” Jeesus sanoi heistä myöskin: ”Kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” (Matt. 15:8; 23:5) Mutta todellista sydämentilaa ei voida kätkeä ikuisesti huolellisesti laskelmoiduin sanoin ja teoin, koska sinä puhut ja toimit lopulta sydämen kyllyydestä: ”Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.” Jos sydän on paha, niin se pakottaa eli saattaa omistajan menettelemään pahasti: ”Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.” – Matt. 12:33–35; 15:19.

6. Miten Jehova paljastaa sydämentilan?

⁶ Sisimmät ajatukset ja tunteet eivät paljastu toisinaan, ennenkuin jokin tutkiva koettelemus tuo ne päivänvaloon. Jehova koetteli Israelia paljastaakseen sen sydämen: ”Jehova, sinun Jumalasi, pani sinut vaeltamaan nämä neljäkymmentä vuotta autiomaassa nöyryyttääkseen sinua, pannakseen sinut koetukselle, tietääkseen, mitä sinun sydämessäsi oli, pidätkö sinä hänen käskynsä vai et.” Hän sanoi vuosisatoja myöhemmin kansalleen: ”Minä olen koetellut sinua ahdistuksen pätsissä.” Hyväksytyt kristityt koetellaan samalla tavalla: ”Moninaiset koetukset [ovat] . . . murehduttaneet teitä, jotta teidän uskonne koeteltu ominaisuus, joka on paljon suurempiarvoinen kuin kulta, mikä tuhoutuu, vaikka se koetellaankin tulessa, havaittaisiin kiitoksen ja ylistyksen ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” (5. Moos. 8:2, Um; Jes. 48:10, Ts; 1. Piet. 1:6, 7, Um) Näiden koetusten kohde on sydän, jotta nähtäisiin, onko Jehovan palvelemisen vaikutin puhdas, mitattaisiin antaumuksen ja rakkauden syvyys, paljastettaisiin, onko henkilön nuhteettomuudessa murtuvaa kohtaa: ”Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra [Jehova].” – Sananl. 17:3.

7. Mikä totuus kirjaimellisesta sydämestä paljastetaan Sananlaskujen 4:23:nnessa?

⁷ Sydämen erittäin tärkeä osa esitetään painokkaasti Sananlaskujen 4:23:nnessa (Ts): ”Varjele sydämesi koko valppaudellasi, sillä siitä virtaavat elämän lähteet.” Elämä on veressä, ja veri pulppuaa sykkivästä sydämestä kuin kirkkaat lähteet virratakseen ruumiin kaikkiin osiin vieden happea ja ravintoa soluihin ja poistaen niistä jäteaineet. Kirjaimellinen sydän on näin ollen säilytettävä mahdollisimman terveenä, jotta se pitäisi elämän lähteet virtaavina. Meidän ei ole valvottava valppaasti ainoastaan ruumiillista tilaamme, vaan myöskin henkistä ja tunnetilaamme, sillä se vaikuttaa sydämen toimintaan. Vaikka lääketiede ei tuntenut selvästi verenkiertoa ennen kuin toht. D. Harvey osoitti sen ja esitti sen vuosia myöhemmin v. 1628 julkaistussa kirjassaan, niin tämän raamatullisen sananlaskun kirjoittaja tiesi siitä tuhat vuotta ennen Kristusta ja varoitti, että tulee varjella sydäntä valppaasti, jotta se pitäisi elämää sisältävän veren kiertämässä.

8. Miksi täytyy kuvaannollista sydäntä varjella, niinkuin neuvotaan Sananlaskujen 4:23:nnessa?

⁸ Mutta tämä Raamatun kirjoittaja käytti kirjaimellista sydäntä vain kuvauksena painottaakseen sitä, miten tärkeää on varjella valppaasti kuvaannollista sydäntä pumppaamassa meille sitä, mikä on oikeaa. Jos me täytämme mielemme Jehovan lailla ja pidämme hänen säädöksensä muistissamme ja jos me sitten kohdistamme halumme ja kiintymyksemme häneen ja hänen lupaamiinsa siunauksiin, niin että meidän sanamme ja tekomme lähtevät meissä olevista puhtaista vaikuttimista, niin meidän kuvaannollinen sydämemme on henkisesti terve ja toimii meidän iankaikkiseksi elämäksemme. Se pumppaa meille hengellistä ravintoa ja panee meidät puhumaan ja toimimaan sopusoinnussa Jehovan tahdon kanssa, mikä on kuin elämän lähde, saattaen meidät pysymään ikuisesti Jehovan uudessa maailmassa. Meidän ei tule ajatella eikä puhua eikä työskennellä eikä elää koskaan ulkokultaisesti, vaan sydämestä Jehovan hyväksymällä tiellä. Meidän täytyy siis olla valppaat varjelemaan sydämemme vastaanottavaisena Jehovan laille, jotta me toimisimme sydämestämme sillä tiellä, mikä merkitsee meille elämää.

SYDÄMESSÄ OLEVA LAKI OIVALLISEMPI KUIN KIVESSÄ OLEVA

9. Miten nykyiset kansat ovat osoittaneet tunnustavansa kiveen kirjoitetun Jehovan lain hyvyyden?

⁹ Kivitauluihin kirjoitettu Jehovan laki oli hyvä, niin hyvä, että siitä tuli nykyisten kansojen lakien peruste. Clarkin kirja Biblical Law sanoo sivulla 22: ”Vaikka Mooseksen laki julistettiin erityiselle kansalle, niin suuri osa siitä on tullut yleiseksi laiksi ihmiskunnalle.” Sama kirja lainaa jaksossa 411 Mooren jutussa Stricklandia vastaan (1899) oikeuden antamasta päätöksestä seuraavaa: ”Meidän lakiemme moraali on Mooseksen kymmenistä käskyistä antaman selityksen moraali mukailtuna ainoastaan määrätyn rangaistuksen suuruuden ja laadun ollessa kysymyksessä.” Mutta samoin kuin muinainen Israel ei totellut kivitauluissa olevaa lakia, niin eivät nykyisetkään kansat mukaudu kaikkiin asetuskirjoissaan oleviin lakeihin. Jos ihmiset eivät tunne lakia, muista sitä, ole sen kanssa yhtä mieltä ja halua voimakkaasti sisimmässään totella sitä, niin he rikkovat sitä, kun voivat tehdä sen joutumatta kiinni. Toisin sanoen, jos laki ei ole heidän sydämessään, niin he rikkovat sen, kun he haluavat ja ajattelevat voivansa välttää rangaistukset.

10. Mitä Jumalan säädöksiä ei katsota voitavan sovelluttaa pakolla, kuten Cooleyn ”Constitutional Limitations” osoittaa?

¹⁰ On joitakin Jehovan lain säädöksiä, joita ei pidetä pakollisina, kuten: ”Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (3. Moos. 19:18, Um) Tämä ja toiset Jumalan muinaisen lain piirteet toistettiin kristillisyydessä, laajennettiin itse asiassa niin, että kristillisyydessä on monia käyttäytymisperiaatteita, joista ihmiset sanovat, että kirjoitetut säädökset eivät pakota noudattamaan niitä eikä lain määräämät rangaistukset koske niitä. Cooleyn Constitutional Limitations sanookin sivuilla 975, 976: ”On usein sanottu, että kristillisyys on osa maan laista. Tämä pitää paikkansa tietyssä mielessä ja määrätyissä tarkoituksissa. . . . Meidän täytyy kuitenkin tunnustaa, että ihmisten lait eivät voi panna pakolla toteutettavaksi eräitä noista säädöksistä, vaikka myöntäisimmekin niiden jatkuvan ja yleisen velvoituksen. Meidän täytyy myöntää, että se moraalin mittapuu, mikä vaatii ihmistä rakastamaan lähimmäistään niinkuin itseään, on liian ylevä inhimillisten tuomioistuinten hyväksyttäväksi sopivaksi koetinkiveksi, jonka perusteella tuomittaisiin kansalaisten käyttäytymistä, ja ketään voitaisiin tuskin pitää vastuullisena rikoslaeista, jos hän jäisikin jonkin verran jälkeen hyvästä samarialaisesta sydämen hyvyydessä ja omaehtoisessa rakkaudenosoituksessa. Kristillisyyden säädökset vaikuttavat lisäksi sydämeen ja vetoavat omaantuntoon, kun taas valtion lait voivat koskea ainoastaan ulkonaista käytöstä.”

11. Mikä osoittaa ylevämmäksi sen, että laki on sinun sydämessäsi eikä vain kirjoitettuna säädöskirjaan?

¹¹ Tässä tunnustetaan, että monet tärkeät periaatteet ja korkeat moraaliset ohjeet täytyy kirjoittaa ihmisten sydämeen eikä lakikirjoihin, jos niitä on noudatettava. Niitä ei voida muuten panna toteutumaan. Sinä voit käskeä jotakuta rakastamaan lähimmäistään, mutta miten sinä voit saada hänet tekemään siten? Sinä voit pakottaa hänet toimimaan jollain tavalla lähimmäistään kohtaan, mutta sinä et voi saada häntä rakastamaan lähimmäistään. Sen tunteen täytyy tulla hänen omasta sydämestään, ja sitten hän menettelee rakastavasta sydämestä huomaavaisesti ja epäitsekkäästi lähimmäistään kohtaan. Ja jos lähimmäisen rakkautta koskeva laki on hänen sydämessään, niin kirjoitetut lait, jotka vaativat ja kieltävät joitakin nimenomaisia menettelyjä, ovat tarpeettomia. Tottelevaisuuden sellaista kohtaan, mitä ei voida pakottaa, täytyy tulla sydämestä, ja se on moraalin tosi koetin. New Yorkin Times Magazine julkaisi heinäk. 3. pnä 1955 kirjoituksen nimeltä ”Koetus: tottelevaisuus pakon puuttuessa”, ja se sanoi siinä: ”Kun me amerikkalaiset joudumme pahan asian eteen, niin me olemme taipuvaiset sanomaan: ’Pitäisi olla laki.’ Mutta suuri osa maailmassa vallitsevasta pahasta ei ole lain tavoitettavissa. Laki ei voi estää juoruamista. Se ei voi pidättää ihmistä saituudesta eikä ahneudesta eikä pettämästä ystävää. . . . Lämpimät inhimilliset suhteet eivät johdu . . . laeista, jotka määräisivät yksityiskohtaisesti säädyllisyyden ja hyvät tavat. Ne voivat syntyä vain tottelevaisuuden kehittämisestä sitä kohtaan, mitä ei voida pakottaa.”

12. Miksi tarvitaan enemmän kuin älyllistä sopusointua lain kanssa, ja mitä vaaditaan oikeaan suuntaan edistymiseksi?

¹² Me saatamme mielessämme tietää, mikä on oikein, ja meillä voi olla hyvät aikomukset tehdä sitä, mutta jos sydämessämme oleva mieltymys haluaa tehdä toisin, niin todennäköisesti me teemme siten. Me voimme pakottautua tekemään oikein, ja sydän myöntyy siihen aikanaan, mutta jos se ei tule mukaan, niin sydän voittaa lopulta siinä sydämen ja mielen välisessä köydenvedossa, mikä seuraa, ja mieli orjuutetaan etsiskelemään puolustuksia sen menettelytavan omaksumiselle, minkä sydän määräsi. Me ajattelemme mielellämme noudattavamme johdonmukaisuutta, vaikka tunteet kääntävätkin meitä ympäri. Järki ohjaa tosiasioita, mutta tunteet suorittavat tavallisesti valinnan. Jos tosiasiat herättävät oikealla tavalla sydämen, niin järki ja tunne vetävät silloin oikeaan suuntaan. Jotta me siis kestäisimme tottelevaisina periaatteille, joita ei voida pakottaa noudattamaan kirjoitetuilla säädöksillä, niin meidän täytyy sekä tietää, mikä on oikein, että haluta tehdä sitä, mikä on oikein. Sittenkin me voimme erehtyä toisinaan, sillä langennut liha panee meidät joskus tekemään, mitä me emme halua tehdä, mutta sellaiset ajoittaiset erehdykset ovat pikemminkin poikkeus kuin sääntö, ja ne tulevat sitä harvemmiksi, mitä tavanomaisemmaksi hyvä tulee. Mutta ainoa keino edistyä tähän oikeaan suuntaan on saada Jumalan laki kirjoitetuksi yhä syvemmälle sydämeemme.

13, 14. a) Miten sydämessämme oleva Jehovan laki varjelee meidät ulkokultaisuudelta, synniltä ja poisluopumiselta? b) Miksi hyvä sydän on tärkeämpi kuin etevät aivot?

¹³ Kristus teki yhteenvedon Jehovan laista seuraavasti: ”Sinun täytyy rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi” ja: ”Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Mark. 12:30, 31, Um) Jos me saamme Jehovaan ja lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden sydämeemme, vaikuttimen ja kiintymyksen tyyssijaan, niin me sanomme ja teemme silloin sydämestämme sitä, mikä miellyttää Jehovaa. Mutta jos meillä ei ole rakkautta sydämessämme, niin me emme saavuta oikeita sanoja ja tekoja, vaan ne ovat ulkokultaisia ja petollisia. (Ps. 12:3; Room. 13:8–10; 1. Kor. 13:1–3; 2. Kor. 9:7) Mutta jos Jehovan rakkauden laki on kirjoitettu meidän sydämeemme, niin se on osa meistä, osa henkilöllisyydestämme, oleellinen osa meidän vaikuttimemme tyyssijasta, ja niin ollen se on meidän vaikuttimiemme lähde ja se, mikä aina panee meidät toimimaan oikein.

¹⁴ ”Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.” Sellaisen sydämen ohjaamat askeleet, mihin on kirjoitettu Jehovan laki, ovat huolelliset, varmasti ja lujasti asetetut lujalle pohjalle, eikä siinä tapahdu luiskahdusta eikä taantumista, lankeamista pois nuhteettomuuden tieltä. Tämä maailma on täynnä syntiä, koska sillä on Jumalan laki vain kirjassa, ei sydämessä: ”Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.” (Ps. 37:31; 119:11) Jehovan lain täyttämä sydän on siis suoja synnintekoa ja poisluopumista vastaan. Tämä maailma painottaa henkistä lahjakkuutta, mutta Jehova katsoo sydämeen. Mitä hyötyä on maailman viisaudesta, kun paha sydän on taipuvainen väärinkäyttämään sitä ja tekemään sen tyhmyydeksi Jehovan silmissä? Eikö ole parempi omata keskinkertainen mieli, jonka hyvä sydän suuntaa oikeaan käyttöön, kuin erittäin lahjakas mieli, minkä paha sydän kääntää vahingollisille urille? Eivätkö maailman johtajat myönnä nytkin, että maailman moraali huutaa parannusta pikemminkin kuin sen aivot? Mutta tämä jumalaton järjestelmä kieltää sen sydämen muutoksen, mitä se tarvitsisi varjeltuakseen Jehovan sodassa, Harmagedonissa, vaikka monet henkilöt hylkäävät sen saadakseen sen sydämensä muutoksen, mitä vaaditaan varjeltumiseksi, nimittäin väärät säädökset poistetuksi kuvaannollisesta sydämestä ja Jehovan lain kirjoitetuksi sinne niiden sijaan. Miten tämä tapahtuu? Lue seuraava kirjoitus saadaksesi vastauksen.