Lukijain kysymyksiä
● Johanneksen 8:58 sanoo Kuningas Jaakon käännöksen mukaan: ”Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Ennen kuin Aabraham oli, olen minä.” Mutta Uuden maailman käännös esittää näin: ”Jeesus sanoi heille: ’Minä sanon teille aivan totuudenmukaisesti: Ennen kuin Aabraham tuli elämään, olen minä ollut.’” Miksi Uuden maailman käännös käyttää ”Olen minä ollut” eikä ”olen minä”? – R. B., Yhdysvallat.
Tässä käytetty kreikankielinen verbi ”eimi” on kirjaimellisesti nykyajassa, mutta kun otamme huomioon, että sitä edeltää aoristimuodossa oleva infinitiivilause, mikä viittaa Aabrahamin menneisyyteen, niin kreikkalaista verbiä ”eimi” täytyy pitää historiallisena preesensinä. Hadleyn ja Allenin ”Greek Grammar” sanoo historiallisesta preesensistä kappaleessa 828: ”HISTORIALLINEN PREESENS. – Eloisassa kertomuksessa on mennyt tapahtuma usein ajateltu ja ilmaistu nykyisenä: . . . Preesens vaihtelee tässä käytössä vapaasti menneitten aikaluokkien kanssa . . .”
A. T. Robertsonin ”A Grammar of the Greek New Testament in the Light of Historical Research” sanoo ”Historiallisesta preesensistä” sivuilla 866–869: ”Tämä eloisa kielen erikoisominaisuus on suosittu kaikissa kielissä, erityisesti kansanmurteissa, . . . se on paljon useammin esiintyvä kreikassa kuin englannissa ja on jäännös ’kieltemme alkuperäisestä rungosta’. ’Se edeltää imperfektiin ja aoristiin jakautumista.’ . . . Se on kyllin yleinen LXX:ssä [Septuagintassa], . . . Hawkins löytää historiallisen preesensin LXX:stä 337 kertaa. Josephuskin käytti sitä. Uuden Testamentin esimerkit ovat täten ’näytelmällisiä’. Historiallinen preesens ei ole aina aoristi. Se saattaa olla kestävä niinkuin imperfekti. . . . Hawkins . . . löytää 93 historiallista preesensiä Matteuksesta (15 niistä vertauksissa), mutta 162 Johanneksesta ja 151 Markuksesta. Se on harvinainen muualla Uudessa Testamentissa. Se esiintyy useimmin Markuksessa, Johanneksessa, Matteuksessa ja tässä järjestyksessä. . . .”
Jos haluat tutkia ”Uuden maailman käännöstä”, niin huomaat, että viimeistä kirjaa, Ilmestyskirjaa, lukuunottamatta ei historiallista preesensiä ole käännetty sellaisena, mutta jos tekstiyhteys vaatii, niin historiallinen preesens on käännetty menneeksi ajaksi. Esimerkkeinä siitä, kuinka kreikankieli sekoittaa historiallisen preesensin menneitten aikaluokkien kanssa, viittaamme Johanneksen 1:29–42 ja myös Johanneksen 20. lukuun sellaisina kuin ne ovat ”Kuningas Jaakon käännöksessä”. Pane myös merkille Markuksen 1:12, 13. ”Kuningas Jaakon käännös” kääntää myöskin eräät historialliset kreikkalaiset preesensit englannin menneiksi aikaluokiksi, esim. Matteuksen 3:1:sen.
Parhaat nykyiset Raamatun kääntäjät tunnustavat, että kreikankielen historiallinen preesens voidaan kääntää menneen aikaluokan tekstiyhteydessä englanninkielen menneellä aikaluokalla. Toht. James Moffatt oli Raamatun Tarkistetun standardikäännöksen komiteassa, ja pane merkille, miten hän kääntää Johanneksen 8:58:nnen omassa käännöksessään: ”’Totisesti minä sanon teille’, Jeesus sanoi, ’minä olen ollut olemassa ennen kuin Aabraham syntyi.’”
Professori E. J. Goodspeed oli Amerikkalaisen standardikäännöksen raamattukomiteassa, ja hänen käännöksensä kääntää Johanneksen 8:58:nnen näin: ”Jeesus sanoi heille: ’Minä sanon teille: minä olin olemassa ennen kuin Aabraham syntyi!’”
Huomaa toisia käännöksiä:
Chas. Williamsin ”The New Testament”: ”Silloin Jeesus sanoi heille: ’Minä sanon mitä vakavimmin teille: Minä olin olemassa ennen kuin Aabraham syntyi.’”
A. S. Lewisin ”’The Four Gospels’ According to the Sinaitic Palimsest”: ”Hän sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Ennen kuin Aabraham oli, olen minä ollut.”
”The Twentieth Century New Testament”: ”’Uskokaa minua’, Jeesus vastasi, ’ennen kuin Aabraham syntyi, olin minä jo, mikä minä olen.’”
G. M. Lamsan ”The Modern New Testament”: ”Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Ennen kuin Aabraham syntyi, olin minä.”
Jas. Murdockin ”The Syriac New Testament”: ”Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille, että ennen kuin Aabraham oli olemassa, olin minä.”
F. Pfäfflinin ”Das Neue Testament” (saksal.): ”Jeesus: ’Ennen kuin Aabrahamia oli, olin minä jo olemassa [war ich schon da]!’ ”
C. Stagen ”Das Neue Testament” (saksal.): ”Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: Ennen kuin Aabraham syntyi, olin minä [war ich]’.”
Nácar-Colungan ”Nuevo Testamento” (espanjal.): ”Jeesus vastasi: ’Tosiaan, tosiaan minä sanon teille: Ennen kuin Aabraham syntyi, olin minä [era yo].’”
F. Delitzschin Heprealainen Uusi Testamentti ja Salkinson-Ginsburgin sama teos panevat verbin perfektiin ”minä olen ollut” (haiithi) eikä imperfektiin [minä olin].
Edelläolevasta nähdään, että ”Uuden maailman käännös” on johdonmukainen kääntäessään historiallisen preesensin Johanneksen 8:58:nnessa: ”Olen minä ollut” eikä ”minä olen”. Koska Jeesus viittasi tässä olemassaoloon, mikä alkoi ennen Aabrahamia ja oli jatkunut siihen asti kun hän puhui, niin ”Uuden maailman käännös” kääntää ”ego eimi” ”olen minä ollut” eikä ”minä olin”.
Kun joku kirkollinen kriitikko yrittää väittää, että ”Uuden maailman käännös” on epätarkka Johanneksen 8:58:nnessa, niin hän ei syytä ainoastaan sitä, vaan myöskin kaikkia näitä toisia oppineita, englantilaisia ja muunkielisiä, epätarkkuudesta. Hänellä on oikeus ottaa ja hyväksyä se käännös, mitä hän pitää parempana, koska hän on ennakkoluuloinen uskonnollisen opin, tässä tapauksessa kolminaisuuden, takia, mutta kuitenkin on myönnettävä että ”Uuden maailman käännös” saa tunnustetuilta, laajaltitunnetuilta kääntäjiltä paljon tukea sille, miten se on kääntänyt Johanneksen 8:58:nnen.
● Heprealaiskirjeen 2:14 puhuu Perkeleestä ja sanoo, että hänellä on ”kuolema vallassaan”. Jos tämä on ehdoton valta, niin miksi hän ei hävitä kaikkia niitä, jotka palvelevat Jehovaa? Missä määrin Saatanalla on ”kuolema vallassaan”? – E. D., Yhdysvallat.
Mitä tulee siihen, että Saatanalla on ”kuolema vallassaan”, niin pane merkille, kuinka ”Uuden maailman käännös” kääntää Heprealaiskirjeen 2:14. Puhuen Jeesuksesta se sanoo: ”Jotta hän hävittäisi kuolemallaan sen, jolla on keinot aiheuttaa kuolema, se on, Perkeleen.” Perkeleellä on ”keinot aiheuttaa kuolema”. Saatanan valheet ja hänen johdatuksensa ovat aiheuttaneet hänen petollisen tiensä alusta lähtien kuolemaa ihmiskunnassa, sekä Aadamilta perityn synnin että Saatanan pirullisten maallisten palvelijoitten taholta, jotka palvelijat vainoavat tosi palvojia toisinaan kuolemaan asti, niinkuin he tekivät Kristukselle Jeesuksellekin. Meidän ei tule tehdä tästä kuitenkaan sitä johtopäätöstä, että Saatana voi tavoittaa ja tappaa jokaisen henkilön, jonka hän haluaa. Jehova suojelee hänelle kuuluvia eikä salli Saatanan pyyhkäistä pois tosi palvojia maan pinnalta, vaikka Jumala salliikin vainon kohdata heitä kaikkia ja muutamien kuollakin Saatanan ilkeitten hyökkäysten takia. Saatanan valta on ollut erityisesti rajoitettu siitä lähtien, kun Kristus nousi valtaistuimelle Kuninkaana taivaassa vuonna 1914 ja kun Saatana heitettiin pois taivaasta. Kristuksella Jeesuksella on nyt valta aiheuttaa kuolema sekä Saatanalle että hänen järjestölleen, ja hän käyttää tätä valtaa, kun tulee Jehovan aika tehdä niin.
● Miksi Jehovan todistajat laskevat toisinaan profeetallisia aikoja ottaen ”päivän kutakin vuotta kohti”, jotavastoin päivät toisinaan selitetään kirjaimellisesti? – W. A., Yhdysvallat.
Se tosiasia, että sääntö ”päivä kutakin vuotta kohti” on olemassa, kuten sanotaan Hesekielin 4:6:nnessa, ei merkitse sitä, että me voisimme mielivaltaisesti soveltaa tätä sääntöä kaikkiin tekstiyhteyksiin läpi koko Raamatun. Me emme saa sekoittaa toista Raamatun kuvausta tai ennustusta toiseen. Tekstiyhteys osoittaa kussakin tapauksessa, onko ajanjakso kuvaannollinen vai kirjaimellinen. Esimerkiksi Danielin 4. luvussa oleva tekstiyhteys osoittaa ”seitsemästä ajasta” eli ”seitsemästä vuodesta”, että kaiken ennustetun ei pitänyt tapahtua täydellisessä täyttymyksessään 2 520 kirjaimellisessa päivässä. Jehova Jumala ei asettanut noin monen kirjaimellisen päivän loputtua Sitä, jonka hän oli valinnut, Kristusta Jeesusta, valvomaan valtakuntia. Laajemman ajansovellutuksen täytyy siis olla paikallaan. Hesekielin 4:6:nnessa esitetty sääntö soveltuu laajempaan mittaan, ja 2 520 päivästä tulee 2 520 vuotta, mitkä päättyivät v. 1914 jKr. Mutta kun Ilmestyskirjan 11:1–4 puhutaan 1 260 päivästä, niin on ilmeistä, että tämä ei ole 1 260-vuotiskausi, koska sen, mistä siinä puhutaan, piti tapahtua rajoitettuna ”lopun aikana”. Siksi ymmärretään niiden päivien eli 42 kuukauden, joissa kussakin on 30 päivää, olevan kirjaimellisia päiviä. Katsokaa kirjasta ”Valo I” sivuja 209–220.
● Eikö Lusiferista tullut Saatana Perkele Jesajan 14:12:nnen mukaan? – A. R., Yhdysvallat.
Sana ”Lusifer” esiintyy ainoastaan kerran Raamatussa, nimittäin Jesajan 14:12:nnessa. Mutta tämäkin pitää paikkansa ainoastaan eräistä käännöksistä, sellaisista kuin ”Kuningas Jaakko”, ”Douay”, ”Amerikkalainen käännös”, ”Knox”, ”Darby”. ”Amerikkalainen standardikäännös” ja ”Tarkistettu standardikäännös” [sekä suomal. käänn.] käyttävät sanaa ”Kointähti”; ”Rotherham” ”Loistava”; ”Moffatt” ”loistava tähti”.
Jesajan 14:12 kuuluu ”Kuningas Jaakon käännöksessä” näin: ”Miten sinä olet pudonnut taivaalta, Lusifer, aamun poika! Miten sinut on hakattu maahan, sinut, joka heikensit kansat! Sillä sinä olet sanonut sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, minä korotan valtaistuimeni Jumalan tähtien yläpuolelle, minä tahdon myös istua seurakunnan vuorella, pohjan puolella.”
Lusiferiksi tässä käännetty heprealainen sana on ”Heileel”. Se on käännetty ”Septuagintassa” kreikkalaisella sanalla ”Heosphoros”, mikä merkitsee ”sarastuksen tuojaa”. Hieronymuksen latinalaisessa ”Vulgata-käännöksessä” on tämä, sana käännetty ”Lusiferiksi”, mikä selittää sen esiintymisen toisissa, varsinkin katolisissa käännöksissä. Ymmärtääksemme, miten sanaa ”Lusifer” voidaan oikein soveltaa, meidän täytyy muistaa seuraavat kohdat.
Ensiksi, että tämä ennustus on tarkoitettu etusijassa Babylonian kuninkaalle, josta tuli monien valloitustensa – varsinkin v. 607 eKr. tapahtuneen Juudan valloituksen – takia maailmanhallitsija ja sen tähden sarastuksen tuojan, aamutähden Venuksen kaltainen, mikä tähti on kirkkain kaikista taivaankappaleista aurinkoa ja kuuta lukuunottamatta.
Toiseksi, että tämä ennustus on todellisuudessa pilkkalaulu, kuten ”Rotherhamin” käännöksen neljäs jae osoittaa: ”Sinä tartut tähän Babylonian kuningasta koskevaan pilkkalauluun.” Se on tarkoitettu sitä vastaan, joka korotti itsensä hyvin korkealle ja jota pilkataan hänen kukistumisensa jälkeen.
Ja kolmanneksi, meidän ei tule pitää näitä tähtiä kirjaimellisina tähtinä eli planeettoina. Raamatussa sanotaan toisinaan loistavaa ruhtinasta tähdeksi, kuten luemme: ”Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista.” (4. Moos. 24:17) Koska Jerusalemin ruhtinasten eli kuningasten sanottiin istuvan Jehovan valtaistuimella, niin heistä on sopivaa puhua ”Jumalan tähtinä”.
Kun Babylonian kuningas otti siis Sidkian, Juudan viimeisen kuninkaan, vangiksi, niin hän oli korottanut valtaistuimensa Jumalan tähtien yläpuolelle ja tehnyt tässä mielessä itsestään Korkeimman vertaisen. Tähän aikaan, jolloin Saatanasta, Babylonian kuninkaan jumalasta, tuli tosiaankin ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, häntä kuvattiin Babylonian kuninkaalla, joten häneen voidaan pilkallisella tavalla viitata Loistavana eli Lusiferina. – 2. Kor. 4:4.
Me näemme näin ollen, että tämä nimitys ei voinut tarkoittaa sitä alkuperäistä täydellisyyttä, kauneutta ja jalokivimäistä kirkkautta, mikä hänellä oli suojelevana kerubina ja mitä profeetta Hesekiel kuvaa Hesekielin 28:14–17. Se voidaan sovelluttaa ainoastaan pilkkaavassa merkityksessä Saatanaan ja silloinkin vuodesta 607 eKr. eteenpäin. Katso tarkempia yksityiskohtia maaliskuun 15. p:n ”Vartiotornista” 1950, sivuilta 83–92.
● Markuksen 9:47, 48 kuuluu: ”Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan Valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.” Eikö tämä todista, että jumalattomille on varattu iankaikkinen vaiva?
Jos jumalattomien sielua kidutettaisiin iankaikkisesti tulessa ja jos madot kalvaisivat sitä ikuisesti, niin se merkitsisi, että sen täytyisi olla tuhoutumaton, kuolematon. Mutta Raamattu osoittaa, ettei sielu ole kuolematon. Se osoittaa, että syntinen sielu kuolee ja on täysin tiedoton. Jumala ei sanonut Eedenissä Aadamille, että rangaistus tottelemattomuudesta olisi iankaikkinen vaiva. Hän sanoi päinvastoin Aadamille: ”Pitää sinun kuolemalla kuoleman.” Rangaistus oli vielä tuhansia vuosia myöhemmin sama: ”Synnin palkka on kuolema.” Ei iankaikkinen vaiva. – 1. Moos. 2:17; Room. 6:23.
Miten on sitten kysymyksessä mainitun Markuksen 9:47, 48 laita? Se on ilmeisesti kuvaannollista kieltä, mitä ei ole tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti. Kukaan tuliseen vaivaan uskova ei revi silmiään pois, kun hänen silmänsä katsovat himoiten tai ahnehtien, ja kuitenkin hänen pitäisi tehdä siten, jos hän ottaa tämän raamatunkohdan kirjaimellisesti ja haluaa välttää iankaikkisen kärventymisen tulessa. Jos kuolemattomat madot ja sammumaton tuli ovat kirjaimellisia vaaroja, joita on vältettävä, niin pelastavan apukeinonkin täytyy olla sovellutettavissa kirjaimellisesti. Mutta kukaan tervejärkinen iankaikkiseen vaivaan uskova ei hakkaa poikki kättä eikä jalkaa eikä kaiva pois silmää siksi, että nuo jäsenet ovat osallisia hänen synnintekoonsa. Kieli on kuvaannollista matojen ja tulenkin kohdalta.
Alkuperäisessä kreikankielessä oleva sana ”gehenna” on käännetty ”helvetiksi”. Se tulee heprealaisesta ilmaisusta ”gei-Hinnom”, mikä merkitsi muinaisen Jerusalemin länsi- ja eteläpuolella olevaa laaksoa. Sitä käytettiin Juudan myöhempien kuningasten aikana epäjumalanpalvontaan, ja uskollinen kuningas Joosia häpäisi tuon laakson tämän ehkäisemiseksi, ja siitä tuli Jerusalemin jätteitten kaato- ja polttopaikka. Sinne pantiin rikkiä eli tulikiveä jätteitten palamisen edistämiseksi. Eläinten kuolleet ruumiit heitettiin tuohon laaksoon poltettaviksi, ja toisinaan sinne viskattiin surmattujen rikollisten ruumiit, jos heitä pidettiin liian pahoina saamaan ylösnousemusta. Jos ruumiit joutuivat tuleen, niin se hävitti ne, mutta jos ne jäivät jyrkän rotkon ulkonemalle joutumatta alhaalla oleviin liekkeihin, niin madot söivät ne. Siksi Jeesuksen ajan juutalaiset ymmärsivät tämän Hinnomin laakson ja sen rikkiliekkien ja kalvavien matojen, joiden saaliiksi arvottomat jätteet heitettiin, kuvaavan kuolemaa, mistä ei ole ylösnousemusta. Se merkitsi tyhjäksitekemistä, ”toista kuolemaa”, iankaikkista tuhoa eli rangaistusta. Tästä kirjaimellisesta Hinnomin laaksosta eli Gehennasta ja sen merkityksestä saatiin ”tuli- ja tulikivijärven” kuvaus. Sen ymmärrettiin merkitsevän kuolemaa, mistä ei ole ylösnousemustoivoa: Järvi, ”joka tulta, ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema”. – Ilm. 21:8; 19:20; 20:10, 14, 15.
Kun Markuksen 9:47, 48 ymmärretään oikein, niin se ei ole ristiriidassa toisten raamatunpaikkojen kanssa, jotka osoittavat, että synnin palkka on kuolema. Se päinvastoin tukee kuolemanrangaistusta eikä iankaikkisen vaivan oppia.