”Käykää kapeasta portista”
RAKASTATKO sinä totuutta ja vanhurskautta? Jos sinä rakastat, niin sinä haluat käydä oikean periaatteen kapeasta portista. Mutta varo! Sinä kohtaat houkuttelevan poikkitien, jolle vie itsekkään tarkoituksenmukaisuuden leveä portti. Tästä portista kulkevat suuret joukot, sen ajatuksen esittäjät, että ”tarkoitus pyhittää keinot”.
Jeesuksen ajan juutalaiset seurasivat paimeniaan näiden tarkoituksenmukaisuuden tiellä. Juutalaiset ylipapit sanoivat puhuessaan Kristuksesta: ”Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan.” Juutalaiset uskonnoitsijat halusivat pitää Jerusalemin ja sen runsaat temppelitulot valvonnassaan. Ylimmäinen pappi sanoi sen tähden heille: ”Teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu.” Heistä näytti tarkoituksenmukaiselta, että Jeesuksen oli kuoltava. – Joh. 11:48, 50.
Kristuksen varhaiset seuraajat omaksuivat vanhurskaan periaatteen tien. Se merkitsi ”kapeasta portista” käymistä ”elämään johtavalle tielle”. Mutta he eivät yrittäneet leventää porttia sovittelemalla. He hylkäsivät itsekkään edun leveän portin sanoen: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä.” – Matt. 7:14; Apt. 5:29, Um.
Mutta apostolien kuoleman jälkeen ja erityisesti neljänneltä vuosisadalta lähtien tapahtui, niinkuin Kristuksen apostoli oli ennustanut: ”Teidän omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset perässään.” (Apt. 20:30, Um) Nuo itsekkäät ihmiset halusivat seuraajia. Miten he saivat niitä? Historioitsija Sir James Frazer vastaa teoksessaan The Golden Bough: ”Höllentämällä sen Perustajan liian taipumattomia periaatteita, leventämällä vähän sitä kapeaa porttia, mikä johtaa pelastukseen.” Porttia levennettiin ajan mittaan yhä enemmän. Ilmaantui väärä kristillisyys.
Rinnastaen kristikunnan kristillisyyden ja pakanamaailman budhalaisuuden historioitsija Frazer kertoo lisää: ”Jos kokonaisten kansojen, jopa koko maailman piti hyväksyä nimellisesti sellaiset uskomukset, niin oli välttämätöntä, että ne piti ensin muovailla eli muuttaa siten, että ne olivat jossain määrin yhtäpitäviä rahvaan ennakkoluulojen, intohimojen ja taikauskon kanssa. . . . Kun aika kului, niin nuo kaksi uskontoa omaksuivat täten samassa suhteessa, kuin niiden kansansuosio kasvoi, yhä enemmän niitä alhaisempia aineksia, joiden tukahduttamistarkoitusta varten ne juuri oli perustettu.”
On soviteltu kerran toisensa jälkeen. Mitä ihmisten välisiin suhteisiin tulee, niin avioliittoa ja moraalia koskevan jumalallisen periaatteen kapea portti on levennetty. Ja tulos? Kristikunnan leveä tie on lukemattomien haaksirikkoutuneitten avioliittojen peittämä ja huimaavasti kasvavan rikollisuuden määrän ja sanomattoman moraalittomuuden ilmaisevien häpeällisten otsikkojen täyttämä. Eräs pappi kirjoittaa julkaisussa The Interpreter’s Bible: ”Me olemme mukaantuneet sopimuksiin, menettelyihin ja pyrkimyksiin, jotka ovat täysin ristiriidassa tunnustamamme uskonnon ihanteitten ja hengen kanssa.”
Toisin tuskin voisi ollakaan, koska uskonnolliset johtajat hylkäävät sellaiset jumalalliset periaatteet kuin eron maailmasta. Raamatun periaate on: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on.” ”Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan.” (1. Joh. 2:15; Jaak. 4:4) Uskonnolliset johtajat ovat uhranneet oikean periaatteen itsekkään edun vuoksi saadakseen suosiota ihmisten silmissä. Seuraus on sellainen, kuin professori C. J. Hayes sanoo teoksessa Essays on Nationalism: ”Meille Lännessä eläville on ilmeistä, että kristillisyydestä on tullut suunnattomille ihmisjoukoille kansallismielisyyden lisäke.” Se ei merkitse pelkästään sovittelua maailman kanssa, vaan se on ehdotonta antautumista maailmalle!
”Käykää kapeasta portista”, julisti Kristus, ”koska se tie on leveä ja avara, joka johtaa tuhoon, ja siitä kulkevat monet; mutta se portti on kapea ja se tie ahdas, joka johtaa elämään, ja harvat sen löytävät.” – Matt. 7:13, 14, Um.
Saadakseen kokonaiset valtiot ja kansat seuraamaan itseään kristikunnan sovittelevat papit ovat suunnanneet tarkoituksenmukaisuuden piiritystykit kapealla portilla. Ampumalla maahan jumalallisen periaatteen kapean portin sovittelulaukauksella toisensa jälkeen papit ovat johtaneet ihmisiä joukoittain portista, mikä on niin leveä kuin se suinkin voi olla.
”Käykää kapeasta portista”, neuvoi Jeesus. Oletko sinä käynyt siitä?