Luota koeteltuihin, uskollisiin veljiisi
”Olkaa tottelevaisia niille, jotka hallitsevat teitä, ja olkaa alistuvaisia.” – Hepr. 13:17, UM.
1. Miksi rakkaus Jehovan järjestöä kohtaan ei varmista meitä halveksinnan osoittamista vastaan?
LAPSEN käyttäytyminen ilmaisee hänen kotikasvatuksensa. Uuden maailman yhteiskunnan kiitettävä elämä, mikä on tullut toteennäytetyksi, puhuu siis hyvää siitä erinomaisesta opetuksesta, mitä saadaan ylhäälläolevalta suurelta äitijärjestöltä. Suoranainen vastustus uuden maailman yhteiskunnassa on itse asiassa tuntematon. Mutta se ei ole syy itsekylläisyyteen. Eivätkö useimmat lapset rakasta tosiaan vanhempiaan? Mutta merkitseekö se kumminkaan sitä, että he olisivat aina kunnioittavia? Parhaimminkin kasvatetut ja hyvätapaisimmatkin lapset tekevät rikkomuksia pienin tavoin silloin tällöin, ja lapsia, jotka ovat tottelemattomia äidille, täytyy kurittaa. Voitko sinä yhäkin kuulla äidin sanovan: ”Odotahan, poika, kunnes isäsi tulee kotiin!” Muista sananlaskumme: ”Kurittava nuhde on elämän tie.” Kun taivaallinen Isämme kurittaa siis meitä äitijärjestönsä kautta, niin se tapahtuu meidän opettamiseksemme ja auttamiseksemme kasvamaan ja tulemaan tosiaan kypsiksi kristityiksi, jotka antavat asiaankuuluvan kunnian Isällemme ja äidillemme. Meidän Isämme pitää äitiä vastuullisena meidän kasvattamisestamme, ja siksi Paavali kirjoitti: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka hallitsevat, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, jotka tekevät tilin, jotta he voisivat tehdä tämän iloiten eikä huoaten, sillä tämä olisi vahingollista. teille.” – Hepr. 13:17, Um.
2. Mikä vaikutus järjestöön on käyttäytymisellämme sen ulkopuolella?
2 Paavali kehotti tästä syystä Tiitusta, joka valvoi eräitä seurakuntia: ”Muistuta heitä jatkuvasti olemaan alamaisia ja tottelevaisia hallituksille ja viranomaisille hallitsijoina, olemaan valmiit jokaiseen hyvään työhön, puhumatta vahingollisesti kenestäkään, olematta sotivia, olemaan järkeviä, osoittamaan kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.” (Tiit. 3:1, 2, Um) Oleminen ”valmiit jokaiseen hyvään työhön” sisältää varmasti sen, että me käyttäydymme järjestön ulkopuolella sillä tavalla, ettemme tuota häpeää Isämme ja äitimme hyvälle nimelle. Me emme elä enää omaa elämäämme. Meidän elämämme kuuluu Jumalalle, joka osti meidät Jeesuksen Kristuksen verellä. Me olemme sen tähden Jumalan alamaisia Kristuksen kautta, joka on Jumalan vaimojärjestön pääjäsen, järjestön, mikä on meidän äitimme. Niinkuin vanhemmat tunnetaan heidän lapsistaan, niin häpeän tuottaminen näkyvälle uuden maailman yhteiskunnalle tuottaa siis häpeää Jehova Jumalalle ja Kristukselle Jeesukselle ja meidän äidillemme.
3. Miten juoruaminen tuottaa häpeää järjestölle?
3 Paavali sanoo sitten, ettei pidä puhua ”vahingollisesti kenestäkään”. Juoruaminen saattaa äitimme huonoon valoon. Kuinka niin? Koska meidän veljemme kuuluu Jumalan uuden maailman yhteiskuntaan, niin jos me puhumme hänestä vahingollisesti, se on samaa kuin puhuisimme Kristusta, äitijärjestön pääjäsentä, vastaan. Otaksukaamme, että veljemme on tehnyt tosiaan jotain, mikä on väärin. Lisääkö se meidän äidille tulevaa arvonantoa, jos sinä paljastat hänen alastomuutensa ja häpeänsä toisille? Kumpaan Matteuksen 25. luvussa Jeesuksen kuvailemaan luokkaan sinä luulet tällaisen menettelyn sopivan – ”lammasten” vai ”vuohien”, niidenkö, jotka ruokkivat ja vaatettivat häntä, vai niidenkö, jotka jättivät hänet puutteenalaiseksi? Juoruaminen on vielä pahempaa kuin vain hengellisten tarpeitten huomioonottamattomuus, koska se lisää tähän puutteeseen pilkkaa ja häpeää. Jos sinä luulet jonkun äidin lapsista tarvitsevan lyöntejä, niin älä yritä antaa niitä hänen selkänsä takana omalla kielelläsi. Ota asia oikealla tavalla Isämme eteen hänen järjestönsä kautta ja salli Hänen antaa se oikaisu, mikä saattaa olla tarpeellinen. Se on arvoa osoittava tapa. Jos sinä et sitäpaitsi tee sitä, niin sinä voit huomata menetteleväsi ”vuohi”-luokan tavalla!
4. Miksi sotiminen ei ole paikallaan uuden maailman yhteiskunnassa?
4 Paavali sanoo, ettei saa olla ”sotiva”. Oletko koskaan huomannut, kuinka jotkut lapset ovat aina valmiit tappelemaan? Mikään, mitä toiset lapset tekevät, ei miellytä heitä koskaan, ja kaikki, mitä he sanovat, tapahtuu pomomaisella, riitaisella äänensävyllä. Pidätkö sinä sellaisista lapsista? Et varmastikaan. Miksi me sitten jäljittelisimme tuollaisia kapinallisia nuoruuden piirteitä kuin nämä ovat? Miksi olisimme aina uhmaavassa mielentilassa valmiina taistelemaan pienimmästäkin aiheesta? Kuka haluaa todellisuudessa olla hillitön nuorukainen uuden maailman yhteiskunnassa?
KÄYTÄNNÖLLINEN ALAMAISUUS
5, 6. a) Miten palvelijoitten arvosteleminen osoittaa luottamuksen puutetta? b) Miten ehtojen asettaminen mielessämme voi olla kohtalokasta Seuran ohjeitten sovelluttamisessa?
5 Paavali kehottaa ”olemaan järkeviä”, so. koettamaan ymmärtää teokraattista asianhoitotapaa ja pääsemään sopusointuun sen kanssa. Järjestössä tapahtuu jotain, mitä me ehkä emme ymmärrä. Palvelijat saattavat noudattaa menettelytapaa, minkä me ajattelemme olevan väärä. Epäviisas asenne olisi tällöin arvostelu. Me emme kenties tunne – emmekä yleisimmin tunnekaan – kaikkia asiaankuuluvia tosiasioita, mutta epäviisas henkilö ei ota huomioon tätä sillä hetkellä. Hän päättelee heti paikalla, että menettely on aivan väärä, koska hän ei ymmärrä sitä. Harvat meistä ymmärtävät ydinfysiikan tosiasioitakaan, eikö niin? Mutta vetypommi todistaa varmasti, että sen tekijöitten johtopäätökset ovat todellisia ja päteviä. Emmekö me näin ollen olisi tyhmiä, jos me pyytäisimme vetypommin räjäytystä omalla takapihallamme vain siksi, että emme ymmärrä sitä? Epäviisas, arvostamaton asenne voi kuitenkin olla aivan yhtä kohtalokas kuin vetypommin räjähdyttäminen.
6 Onko se tosiaan näin vaarallista? Ajattele hetkinen. Katso, mitä tapahtui Saulille tottelemattomuuden tähden. Kun hän laiminlöi teokraattisen tehtävänsä kunniaansaattaa Jehovan sana ja nimi, niin se tuotti hänelle oikeudenmukaisen tuomion Jehovan edustajalta, Samuelilta. (1. Sam. 15:1–3, 11, 22, 23) Päämajasta tai paikallisseurakunnan palvelijoilta tulevien neuvojen huomioonottamattomuus merkitsee teokraattisten arvovaltojen hylkäämistä ja on merkki niiden arvostamattomuudesta. Me saatamme ottaa sellaisen asenteen, että jotkin ohjeet eivät koske meitä, ja voimme asettaa mielessämme joitakin ehtoja niiden toteuttamisen edullisuudelle, vaikka kenties tunnustammekin ehdotusten sisältävän terveet raamatulliset periaatteet. Me annamme täten vain osittaisen tuen järjestölle ja sen tehtävälle saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista”. Me saatamme otaksua, että nämä ohjeet ovat vain tilapäisiä, että ’Jehovan arkun tuominen Jerusalemiin’ on tärkeä seikka. Daavid oppi surukseen (ja Ussan kuolemaksi) tietämään, että ylistyksen laulaminen Jehovalle ja hyvät aikomukset eivät riitä Jehovan siunauksen täyden palkinnon saamiseksi. Tosi palvontaa täytyy harjoittaa Jehovan säädösten mukaan, ja se mikä saattaa näyttää vähäpätöiseltä yksityisseikalta, on tärkeää, jos se tulee Jumalan järjestön kanavan kautta. – 1. Aikak. 13:6–10; 15:11–15.
7. a) Miten voidaan osoittaa, että luottamus Jumalan näkyvän järjestön hallitsevaan elimeen ei ole väärä? b) Miten kaikki Valtakunnan julistajat ilmaisevat tämän luottamuksen?
7 Arvonanto Jehovan järjestöä kohtaan merkitsee luottamista koeteltuihin, uskollisiin veljiimme. Nämä ovat niitä, jotka ovat monissa vaikeuksissa ja kokemuksissa ilmaisseet, että Jumalan henki on heidän mukanaan. Se runsas siunaus, mikä on vuodatettu näkyvälle järjestölle, on todistus siitä, että hallitseva elin ja ne, jotka edustavat sitä, ansaitsevat meidän täyden kannatuksemme ja luottamuksemme. Me voimme ilmaista sen ainoastaan ottamalla jokaisen ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kautta tulevan toimenpiteen kuin Herralta. Se merkitsee sitä, että niiden, jotka valitaan palvelijoiksi seurakuntaan, tulee ottaa Herran edustajina iloiten vastaan virkamääräyksensä hallitsevan elimen kautta ja että heidän tulee täyttää uskollisesti tehtävänsä velvollisuudet, niinkuin itse hallitseva elin olisi toimimassa. Se merkitsee, että kaikkien seurakunnassa olevien tulee suorittaa kaikki työnsä tunnustaen tosi kanavalta tulevan teokraattisen ohjeen. Se merkitsee toimimista talosta taloon suoritettavassa työssä, uusintakäyntien tekoa ja Raamatun kotitutkistelujen johtamista sekä, erityisesti nyt, täyden tuen antamista lehtityölle. Se merkitsee perusteellista valmistautumista osallistumaan jokaiseen erityiseen kirjallisuusrynnistykseen, minkä Seura järjestää. Se merkitsee, että ne, jotka voivat, ilmoittautuvat tienraivaajiksi ja että ne, jotka ovat jo tienraivaajia, harkitsevat vakavasti erikoistienraivaajan työtä, jos tilaisuus avautuu. Se merkitsee Seuran tukemista myöskin aineellisilla varoillamme. Se merkitsee toistemme auttamista todellisessa veljesrakkauden hengessä ollen alituisesti valppaat käyttämään tilaisuutta osoittaa arvostustamme Jehovaa ja hänen äitijärjestöään kohtaan näiden meille ilmaisemasta hyvyydestä. Miten tämä voitaisiin tehdä paremmin kuin näyttämällä vilpittömän kiintymyksemme hänen lapsiinsa, veljiimme?
8. Miten voidaan osoittaa halveksintaa ”Vartiotornin” kautta tulleita ohjeita kohtaan, ja mitä se merkitsee todellisuudessa?
8 Me kaikki tiedämme, että meidän täytyy aina koettaa edistää teokraattista valistustamme ja käytöstämme. Me saamme alituisesti neuvoja Jumalan järjestöltä Vartiotornin palstoilla, jotka kertovat meille, miten meidän tulee käyttäytyä teokraattisessa elämässä. Jos me nyt heti unohdamme nämä ja kieltäydymme sovelluttamasta niitä jokapäiväiseen elämäämme – tekemättä edes yritystäkään – niin kuinka se osoittaakaan äitimme opetuksen eli lain halveksimista! Se ei ole täysien kymmenyksien tuomista Jehovan varastohuoneeseen, ja mitkä runsaat siunaukset me menetämmekään siten! (Mal. 3:10) Me ylenkatsomme todellisuudessa Jehovan pöytää, jätämme neuvon huomioonottamatta, ’hylkäämme äitimme opetuksen’. Ja vaikka meidän menettelymme ei ehkä olekaan täysin sellainen, että näkyvä järjestö ryhtyisi toimenpiteisiin tai edes huomaisikaan mitään, niin taivaallinen Isämme ei ole kuitenkaan lyhytnäköinen, ja mihin toimenpiteisiin hän ryhtyy, niin se on varmaa ja pettämätöntä.
YHTEISHENGEN VAHVISTAMINEN
9. Mitä merkityksellistä osaa työn eteenpäin auttamisessa voi jokainen järjestössä oleva näytellä?
9 Meillä on oivallinen kannustus Jumalan huoneessa oleville vastuullisille henkilöille esitettynä Daavidin psalmissa: ”Jehova, minä rakastan sinun huoneesi asuinsijaa ja sitä paikkaa, missä sinun kunniasi asustaa.” (Ps. 26:8, As) Ja kun Jeesus puhdisti temppelin rahanvaihtajista, niin ”hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ’Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut’.” (Joh. 2:17) Joistakuista saattaa tuntua, että heillä on merkityksetön sija Jehovan palvontahuoneessa, mutta heille voidaan kuitenkin vakuuttaa uudelleen, miten tärkeätä osaa he näyttelevät, jos he säilyttävät rukoilevan tilan. Paavalin sanat osoittavat tämän: ”Tekin voitte auttaa hyväksemme esitetyllä anomuksellanne, jotta monet kiittäisivät puolestamme siitä, mitä meille ystävällisesti annetaan monien ylöspäin kääntyneitten kasvojen tähden.” (2. Kor. 1:11, Um) Luottamuksemme koeteltuihin, uskollisiin veljiimme ei ole turha, sillä he toistavat Paavalin harrasta pyyntöä: ”Jatkakaa rukoilemista puolestamme, sillä me luotamme siihen, että meillä on rehellinen omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” – Hepr. 13:18, Um.
10. Miten liika tunteellisuus tai helposti loukkaantuminen ilmaisee halveksintaa ja luottamuksen puutetta?
10 Paavali neuvoo olemaan myöskin toiseen suuntaan järkevä ”osoittaen kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan” eli, niinkuin hän esittää sen kirjeessään efesolaisille (4:2, Um), ”suvaiten toisianne rakkaudessa”. Se merkitsee sitä, ettei ole herkkä, liian tunteellinen eli helposti loukkaantuva. Mutta miten tällaiset asenteet olisivat arvostuksen puutetta ilmaisevia järjestöä kohtaan? Psalmi 119:165 (As) sanoo: ”Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heillä ole kompastumisen syytä.” Muista, kun joku veli on saamaisillaan sinut kuohuksiin, että se, mitä hän on tehnyt, saattaa olla täysin väärin, mutta kaksi väärintekoa ei tee asiaa oikeaksi. Jos me loukkaannumme tai kompastumme johonkin, mitä hän on tehnyt, niin me osallistumme väärintekoon osoittamalla halveksintaa Jumalan lakia kohtaan. Me voimme toisaalta osoittaa arvonantoa Jumalan Sanaa kohtaan noudattamalla raamatullista menettelytapaa ja menemällä henkilökohtaisesti hänen luokseen oikaisemaan asian. Jos se ei onnistu, niin me voimme osoittaa luottamusta järjestöön käyttämällä kypsien veljien tai seurakunnan palvelijoittenkin apua, jos se on välttämätöntä, asian selvittämiseksi.
11. Miten seurakunnan hyvinvointi ja henki voidaan ylläpitää asiaankuuluvalla alamaisuudella?
11 Kun me tulemme pois vanhasta maailmasta ja sen taisteluista ja oman edun tavoittelusta, niin me voimme unohtaa toisinaan, että me elämme nyt uuden maailman yhteiskunnassa. Se merkitsee sitä, että me muodostamme oman yhdyskuntamme. Me emme tarvitse tämän turmeltuneen ja kuolevan maailman oikeusistuimia eikä välityselimiä. Meillä on Jumalan henki ja hänen rakkautensa, ja se säilyy vain jos me pidämme jatkuvasti voimassa hänen meille antamiaan järjestelyjä. Meidän täytyy olla pontevasti kiinnostuneita kaikista Seuran asioista ja tehdä äärimmäisemme ylläpitääksemme seurakuntayhteisöä osallistumalla innokkaasti jokaiseen sen teokraattisen toiminnan elvyttävän ohjelman piirteeseen. Me olemme tarkkaan tietoisia kaikista niistä tekijöistä, mitkä aikaansaavat yhteisön hyvinvoinnin tai mitkä johtavat yhteisön hengen tukahduttamiseen, ja meidän kaikkien tulee pyrkiä ahkerasti säilyttämään seurakunnan ykseyttä rauhan siteissä. Paavali puhui tästä samasta yhteisedun hengestä kirjoittaessaan voidellun jäännöksen tiiviistä ykseydestä: ”Jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.” (1. Kor. 12:26) ”Katso, kuinka hyvää ja mieluista on veljesten asua yhdessä yksimielisyydessä!” lauloi Daavid. (Ps. 133:1, As) Paavali kirjoitti tämän hengen ylläpitämiseksi edelleen efesolaisille (5:21, Um): ”Olkaa alamaisia toisillenne Kristuksen pelossa.” Miten paljon parempi onkaan luottaa veljiin kuin osoittaa halveksintaa järjestöä kohtaan torjumalla sen avun ja sallimalla epäsovun siementen juurtua.
12. Miten yhteisöhenkeä voidaan rakentaa sopivilla puhtailla tavoilla, ja miten kaikki voivat osallistua niihin?
12 Jehovan todistajat ovat huomattuja puhtaudestaan ja järjestyksellisyydestään. Ulkopuolisille on ollut jatkuvan hämmästyksen aihe nähdä, millä tavalla konventtialueet hoidetaan. Ei järjestetä ainoastaan joukkueita puhdistamaan paikkoja, vaan myöskin kaikki läsnäolijat koettavat erityisesti auttaa siten, etteivät heitä jätepapereitaan eikä muuta roskaa ympäri kentälle. Jokainen ottaa ehdottoman vastuun järjestön maineesta ja iloitsee siitä puhtaasta ja terveellisestä ilmapiiristä, missä Jehovan ylistyskokoukset pidetään, tunnustaen, että Jehova itse on edustettuna läsnä. Tämä pitää paikkansa eri paikkakuntien Valtakunnansaleistakin. Joskus voi kumminkin jonkin paikkakunnan seurakunnan joidenkin jäsenten ajattelemattomuus olla merkki järjestön halveksimisesta. Millä tavalla? Siten, että he eivät osallistu vuorollaan salin säännölliseen ja järjestelmälliseen puhdistamiseen tai että he sallivat lasten levittää käytäville paperia. Vaikka tällaista tapahtuukin harvoin, niin on lasten nähty töhertelevän seiniin tai seurakunnalle kuuluviin laulukirjoihin, ilman että vanhemmat ovat tarttuneet asiaan, ja seurakunnan joidenkuiden vanhempien jäsenten on tiedetty kirjoittaneen aluekarttoihin. Kaikki seurakunnan omaisuus on Valtakunnan omaisuutta, ja sitä tulee käsitellä arvonannolla, mitä tulee osoittaa kaikkia Valtakunnan etuja kohtaan. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ovat uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvat yhtä halukkaita pitämään Valtakunnansalin niin puhtaana ja siistinä kuin oman kotinsakin, ja se on aina osoitus puhdasmielisestä, uuden maailman elämää viettävästä kansasta. Seurakunnan palvelijat palvelevat aina meidän hyväksemme, kun he siis tarjoavat meille tilaisuuden auttaa seurakuntaa jollakin tällaisella lisätavalla, niin meidän pitäisi tehdä kaikki voitavamme ollaksemme yhteistoiminnassa heidän kanssaan. Paavali esitti sen näin: ”Olkaa tekin jatkuvasti alamaisia sellaisille henkilöille ja jokaiselle, joka on yhteistoiminnassa ja tekee työtä. Sillä he ovat virkistäneet minun henkeäni ja teidän. Antakaa sen tähden tunnustuksenne sellaisille ihmisille.” – 1. Kor. 16:16, 18, Um.
13. Miksi tapa tulla myöhään kokouksiin tai olla tarkkaamaton on halveksivaa ajattelemattomuutta?
13 Oletko sinä koskaan harkinnut vakavasti sitä tapaa, mikä eräillä on tulla myöhään kokouksiin tai olla tarkkaamattomia niiden aikana? Ottakaamme jälleen esimerkki lapsesta. Otaksukaamme tällä kertaa, että lapsi on ottanut tavaksi tulla aina pöytään sen jälkeen kun ateria on aloitettu ja kun ruoasta on kiitetty. Otaksukaamme, että hän ei ole välittänyt koskaan pestä käsiään eikä kammata hiuksiaan – ei ole ollut milloinkaan todellakaan valmistautunut aterialle – ja on sitten istunut pöytään ja kieltäytyen antamasta mitään toisille sysinyt vain ruoan ympäri lautastaan, ruoan, minkä valmistamisessa sinä työskentelit niin ankarasti. Otaksukaamme, että sinulla olisi vieras päivällisellä silloin. Olisitko sinä ylpeä lapsestasi? Etkö sinä päinvastoin tuntisi nöyryytystä hänen ajattelemattoman, halveksivan asenteensa vuoksi? Ja meillä on kuitenkin vieras, niin, enemmän kuin vieras kaikissa seurakunnan hengellisissä pidoissamme. Ei vain se muukalainen tai kiinnostunut hyvää tahtova henkilö, joka on läsnä, vaan Herramme Jeesus Kristus, joka sanoi: ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” Yksikään Jehovan todistaja ei tahtoisi tahallaan loukata taivaallista Isäämme eikä hänen äitijärjestöään, vai tahtoisiko? Miksi me sitten tekisimme sen ajattelemattomuudellamme? Veljemme ovat työskennelleet ankarasti ja käyttäneet monta työteliästä tuntia valmistaessaan niitä hengellisiä pitoja, mitkä taivaallinen Isämme on varannut meille. Ja he tekevät siten jatkuvasti iloiten vielä lisäksi, koska uuden maailman yhteiskunnan valtava enemmistö noudattaa Paavalin neuvoa tessalonikalaisille: ”Me pyydämme nyt teitä, veljet, osoittamaan kunnioitusta niitä kohtaan, jotka työskentelevät ankarasti teidän joukossanne ja johtavat teitä Herrassa ja kehottavat teitä, ja osoittamaan heille enemmän kuin poikkeuksellista kunnioitusta rakkaudessa heidän työnsä takia.” – Matt. 18:20; 1. Tess. 5:12, 13, Um.
LUOTTAMUS JEHOVAN OHJAAVAAN VOIMAAN
14. Miksi on turvallista luottaa koeteltuihin, uskollisiin veljiimme, ja miten meidän tulee suhtautua, jos uskomme jonkin asian menneen väärään?
14 Arvonannon osoittaminen Jehovan järjestöä kohtaan ratkaisee todellisuudessa meidän suhteemme Jumalan näkyvään kanavaan ja luottamukseen, minkä me omistamme koeteltuihin, uskollisiin veljiimme. Jos me olemme tulleet perusteellisesti vakuuttuneiksi siitä, että tämä on Jehovan järjestö, että hän johtaa ja ohjaa kansaansa, niin mikään, mitä tapahtuu, ei horjuta meitä. Jos ilmaantuu jotain, mitä me emme ymmärrä, niin me odotamme kärsivällisesti, kunnes se on tullut meille täysin selväksi. Jos meistä näyttää varmalta, että jokin on väärin, niin me pidämme Isämme käskyn ja otamme ne teokraattiset askeleet, mitkä ovat selvinä meille, ja odotamme sitten Jehovaa. Me emme ’unohda äitimme opetusta’ alkamalla heti arvostella ja moittia. Me ymmärrämme, että Jehova tietää, mitä hänen järjestössään tapahtuu, ja jos hän haluaa sallia sen, niin keitä me olemme vaatimaan, että pitäisi olla toisin? Jos meillä on tosiaan uskoa, niin me tiedämme, että jos se on väärin, niin hän oikaisee sen lopulta, ja me olemme paljon turvallisempia hänen järjestönsä sisäpuolella näistä vähäisistä vaikeuksistakin huolimatta kuin olisimme ulkopuolella, missä meitä odottaa vain sekaannus ja tuho.
15, 16. Mitä syitä Jehova on antanut meille ylistää häntä ja äitijärjestöämme?
15 Kun me tarkastelemme taivaallisen Isämme hellää huolenpitoa, mikä ilmenee hänen rakastavan, äidillisen järjestönsä kautta, niin miten sydämemme voisi muuta kuin virkistyä ja lämmetä ylitsevuotavasta arvonannosta? Kun maistamme sitä runsasta ja kallisarvoista ravintoa, mitä hän varaa, ja huomioimme sitä huolellisesti yksityiskohtiin asti menevää huomaavaisuutta, millä äitimme on tarjoillut sitä, niin miten voisimme puhua muuta kuin ylistystä tällaisista arvollisista vanhemmista? Ja kun me näemme tosiaan Jumalan suuren äitijärjestön totuuden ja vanhurskauden taivaallisella valolla verhottuna kulkemassa jumalallisen valon tietä ja täydellisen järjestövalon kirkastavan ja koristavan sen mieltä, niin kuinka onnellisina voimmekaan huudahtaa: ’Tämä vaimo on sen kaikkeuden Kuninkaan puoliso, josta on kirjoitettu: ”Jumala on valo”, ja tämä puoliso voi taivaallisessa asemassaan esiintuoda Hänen kuninkaallisen taivaallisen luomuksensa.’ Mikä etu olla tämän äidin lapsia ja saada osansa hänen kantamastaan nimestä: ”Jehova meidän vanhurskautemme”! (Jer. 33:16, As) Ja mikä ilo meillä onkaan heijastaa sitä jumalallista valoa, mikä säteilee korkeudesta alas meihin tämän äidin kuninkaallisesta olemuksesta, kun me otamme tervetulleina vastaan kaikki nöyräsydämiset ihmiset, jotka tulevat maailman synkistä nurkista Jehovan mielisuosion kirkkauteen ja paistattelevat hänen hymyilynsä hyväksymyksen lämmössä!
16 Me tunnustamme kiitollisin sydämin Jumalan armon ja osoitamme kiitollisina ja halukkaina arvonantoamme Jehovan järjestöä kohtaan, sillä se on meidän äitimme ja meidän taivaallisen Isämme, Jehova Jumalan, rakastama vaimo.