Arvosta kristillisiä perusjulkaisuja

”Vanhurskaan sydän tutkii vastatakseen.” – Sananl. 15:28, KJ.

1, 2. Miten Valtakunnan julistajista tulee päteviä palvelukseensa, ja miksi tämä on välttämätöntä?

KAKSI Jehovan todistajaa kävi ovelta ovelle vieden Jumalan valtakunnan sanomaa. Eräs ovenavaaja esitti ovella vastaväitteen mihin uudempi julistaja ei voinut vastata. Kypsempi julistaja astui esiin, vastasi kysymykseen Raamatun sanoilla ovenavaajan tyydytykseksi ja esitti hyvin totuuden sekä teki erinomaisen vaikutuksen heidän viemänsä sanoman puolesta. Uudempi sanoi myöhemmin: ”Minä en olisi voinut lainkaan vastata tuohon kysymykseen!” Mutta kypsempi julistaja vakuutti nuoremmalle, että hän pystyy tosiaan vastaamaan siihen jatkettuaan tutkimista.

² Kaikilla Valtakunnan julistajilla on ollut samanlaisia kokemuksia. Jos he ovat tulleet todellisesti päteviksi palveluksessaan, kykeneviksi vastaamaan tuollaisiin kysymyksiin ja kumoamaan suuret vastaväitteet, niin se johtuu siitä, että he tutkivat Raamattua ja raamatullisia apuvälineitä, mitkä ovat antaneet heille tietoa, ja heidän palveluksensa on auttanut heitä tulemaan päteviksi sen käytössä. Kuten näimme edellisestä kirjoituksestamme, niin kukaan, joka haluaa olla voimakas totuudessa, ei voi sivuuttaa tutkimista eikä palvelusta. Ja tämä väkevyys ja kypsyys on tärkeä, sillä meidän – niinkuin Paavalinkin – sodankäyntiaseittemme tulee olla ”Jumalan avulla voimallisia kukistamaan vahvoja linnoituksia”, ja meidän tulee kaataa menestyksellisesti väärät päätelmät, mitkä nostetaan Jumalan oikeaa tuntemusta vastaan. Voitko sinä tehdä näin? Onko sinulla vielä vaadittua kypsyyttä? – 2. Kor. 10:4, 5, Um.

3. Mitkä palkinnot kannustavat ahkeria julistajia käyttämään paljon aikaa lisätutkisteluun?

³ Kun veljillä on oikea tieto ja he kykenevät vastaamaan hyvin kysymyksiin, esittämään asiat hyvin palveluksessa ja kun toiset apua ja tietoa etsivät veljet kääntyvät heidän puoleensa, niin ei heidän ymmärtämiskykynsä alkulähteessä ole mitään salaperäistä. Heillä ei ole luultavasti enempää aikaa kuin sinullakaan. Heillä saattaa olla vaimo, lapsia ja koti, ja heidän edessään voi olla samat tai kenties vielä suuremmat pulmat elatusasioissa kuin toisilla veljillä. Ja koska he käyttävät entistä enemmän aikaa palvelukseen, niin heidän päivänsä saattaa tosiaan olla työntäyteisempi kuin sinun. Mutta he ovat kokonaan kietoutuneet totuuteen. He saavat suurta onnea oikean tiedon hankkimisesta, ja he ovat ihastuksissaan, kun heidän lisätutkistelunsa osoittautuu erityisen ja kenties odottamattoman käyttökelpoiseksi Valtakunnan sanoman esittämisessä. He eivät sano, ettei heillä ole aikaa tutkia, koska he tietävät, että ei vaadita ainoastaan enemmän palvelusta, vaan myöskin parempaa palvelusta. He eivät ainoastaan käytä enemmän tunteja Jehovan palveluksessa, vaan he myöskin sisällyttävät enemmän noihin tunteihin ei ainoastaan lisäten palveluksensa paljoutta; vaan myöskin samaten laatua. He tietävät, että jos he pysähtyisivät menemästä eteenpäin, niin he alkaisivat luisua taaksepäin; että jos he eivät opi jatkuvasti, niin he lakkaavat tietämästä asioita. Heidän jatkuva tutkimisensa tekee sen tähden mahdolliseksi heidän oikean tietonsa.

4. Miten sinä voit parantaa kristillistä todistustasi?

⁴ Kaikkien Jehovan palvelijoitten velvollisuus on puhua selvästi, yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Mutta voidaksemme puhua selvästi meidän täytyy tietää mistä me puhumme. Meidän ei ole ymmärrettävä ainoastaan totuus, vaan myöskin alueellamme olevien ihmisten ajatuskanta, sillä me voimme vastata selvästi heidän vastaväitteeseensä vain jos me tunnemme ne. Meidän tulee tutkia jatkuvasti Valtakunnan sanoman esitystämme kuunnellen, mitä ihmiset sanovat vastaukseksi siihen, ja pyrkien siihen, että he ymmärtävät meitä. Ja kun eteemme tulee tilanne, missä emme pysty pitämään puoliamme, niin voimme ajatella sitä enemmän myöhemmin valmistaen siihen vastauksen, niin että tiedämme mitä sanomme, kun se tulee jälleen eteen.

TUTKISTELU

5, 6. Miten sinä voit saada viisautta, mikä päättäväisyys on välttämätön sen löytämiseksi, ja mikä todistaa tutkimisen arvon?

⁵ On totta, että ”jos . . . joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön hän jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille auliisti ja soimaamatta”. Mutta pyytäminen ei ole asian loppu. Jos se olisi, niin meille ei sanottaisi: ”Kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.” Ja: ”Vanhurskaan sydän tutkii vastatakseen.” (Jaak. 1:5, Um; Sananl. 4:7; 15:28, As) Me emme voi odottaa saavamme viisautta, jos me pyydettyämme sitä jättäisimme huomioonottamatta sen, mitä Jumala on varannut meille sen saamiseksi. Jehova varaa viisautta, mutta sitä täytyy etsiä kuin kallista aarretta ja yhtä päättäväisesti kuin kaivosmiehet ja kullanetsijät hakevat kallisarvoisia metalleja maasta. Sananlaskut sanoo: ”Poikani, jos sinä tahdot ottaa vastaan minun sanani ja koota itsellesi minun käskyjäni, niin että kallistat korvasi viisaudelle ja mukautat sydämesi ymmärrykseen, niin, jos sinä huudat terävää huomiokykyä ja korotat äänesi saadaksesi ymmärrystä, jos sinä etsit sitä kuin hopeaa ja haeskelet sitä kuin kätkettyjä aarteita, niin silloin sinä ymmärrät Jehovan pelon ja löydät Jumalan tiedon. Sillä Jehova antaa viisautta, hänen suustaan tulee tieto ja ymmärrys, hän kokoaa oikeaa viisautta oikeamielisille, hän on kilpi niille, jotka vaeltavat nuhteettomuudessa.” – Sananl. 2:1–7, As.

⁶ Tämä ei ole pelkkää teoriaa. Tällaisen tutkimisen arvo nähdään todellisesti käytännössä. Ne seurakunnassa olevat uudet, jotka kypsyvät nopeimmin, ovat niitä, jotka tottelevat käskyä ja ’mukauttavat mielensä opetukseen ja korvansa tiedon sanoihin’, jotka muistavat, että ”totuudenmukainen todistaja pelastaa henkiä”, ja jotka eivät pidä suhteellista nuoruuttaan totuudessa puolustuksena sille, että eivät kykenisi niin tekemään. He oivaltavat kristillisten julkaisujen ja niiden seurakunnan kokousten tärkeyden, mitkä on järjestetty heidän vahvistuksekseen, ja he etsivät kaikki menetelmät tietonsa ja ymmärryksensä laajentamiseksi. – Sananl. 23:12; 14:25, Ts.

7. Miten teokraattiset perusjulkaisut auttavat kypsyvää kristittyä?

⁷ Ne, jotka kasvavat tosiaan kypsyydessä, huomaavat, että perusjulkaisujen tuntemus on suunnaton apu heidän kenttäpalveluksessaan ja auttaa heitä vetoamaan varmaan pohjatietoon ja siten vastaamaan useimpiin kysymyksiin, jotka heille tehdään kenttäpalveluksessa. Ja kun he valmistavat seurakunnan kokouksissa pidettäviä puheita, niin he eivät pelkästään uudelleenmuovaile aineistoa, mitä he ovat esittäneet kaikissa aikaisemmissa puheissaan, vaan he etsivät lisätietoja, mitkä tekevät puheen tosiaan eloisaksi hyödyllisine hengellisine neuvoineen. Heidän intonsa saada tietoa voi panna heidät hakemaan niitäkin asioita, jotka on julkaistu kauan ennen kuin he tulivat totuuteen, laajentaen ja syventäen ymmärrystään ja kasvaen yhä kristillisessä kypsyydessä.

8. Mitä varhaisemmista Seuran julkaisuista saatavaa tietoa voitaisiin käyttää puheita valmistettaessa, ja miten sinä voit löytää ne kohdat?

⁸ Etsitkö sinä vanhempia julkaisuja laajentaaksesi ja syventääksesi tietoasi aiheista, joista herää kysymyksiä? Oletko sinä tosiaan tutkinut näitä varhaisempia julkaisuja? Kun joku veli pitää puheen, niin voitko sinä saada selville juuri sen julkaisun, mistä hän oli ottanut eri kohtia, jotta painaisit tiedon paremmin mieleesi? Jos hän esittää, että uudessa maailmassa ei ole kuolemaa, niin muistatko sinä, että Vartiotornin helmikuun 1. p:n numerossa 1951 osoitetaan osastossa ”Lukijain kysymyksiä” eläinten kuitenkin kuolevan? Kun hän osoittaa, että kristityn tulee juosta keveästi maaliin, niin muistako sinä, että tätä käsiteltiin helmikuun 15. p:n Vartiotornissa 1951 kirjoituksessa ”Pankaamme pois jokainen paino”? Kun hän kertoo erilaisista henkiluomuksista, nimittäin enkeleistä, kerubeista, serafeista ja ylienkeleistä, ja kuvailee heidän eri asemiaan, niin muistatko sinä, että tätä on tarkasteltu kirjan ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi” sivuilla 52–56? Luultavasti sinä et muista päivämääriä etkä sivunumeroita, mutta muistatko sinä nämä ’käsitellyt asiat? Voitko sinä käyttää raamatunpaikkaluetteloa löytääksesi sivut? Voitko sinä selittää nämä asiat, kun joku kysyy sinulta niitä? Veljet, joilla on kypsä tieto, saattavat olla äskettäin katsoneet näitä asioita virkistääkseen muistiaan niihin nähden, ennen kuin he keskustelevat niistä vastakiinnostuneitten henkilöitten kanssa.

9. Mikä estää raamatullisia tutkisteluja muodostumasta työlääksi?

⁹ Millainen pohja sinun tiedollasi on? Jos sinä olet uudempi seurakunnassa, niin oletko sinä tutkinut vain yhden Seuran julkaisun, kuten kirjan ”Uudet taivaat ja uusi maa”, tai ehkä kaksi niistä, vai oletko sinä kaivautunut taaksepäin varmistautuaksesi siitä, että sinä tunnet kirjojen ”Olkoon Jumala totinen” ja ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” tärkeän tiedon? Niiden tutkiminen ei ole työlästä, vaan ilo, kun sinä et ole kiinnostunut lukemiesi sivujen määrästä, vaan päinvastoin saamastasi tiedosta, siitä tavasta, millä se vahvistaa sinun uskoasi ja auttaa sinua olemaan parempi kristitty palvelija. Älä ajattele koskaan: ”Minä tiedän suurimman osan siitä.” Sillä sinä huomaat tosiaan, että sinä et tiedä ja että sinun lisätutkistelusi vahvistaa sinua.

10, 11. Mainitse esimerkkejä, joko tässä esitettyjä tai toisia, joita voit keksiä, osoittaaksesi kirjassa ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” olevan tiedon tärkeyden.

¹⁰ Mitä sinun pitäisi tietää kirjasta ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää”? Siinä on monta asiaa, mutta tarkastelkaamme vain tätä esimerkkiä: Kun sinä tapaat jonkun, joka ei voi ymmärtää, miten Jehova Jumala voi olla ilman alkua, iankaikkisesta iankaikkiseen, ja miten hän on voinut olla olemassa iankaikkisesti, ennen kuin me tulimme elämään, niin muistatko sinä, että se sanoo toisessa luvussa: ”Mutta onko se mahdotonta? Miten on avaruuden ja ajan laita? Mistä avaruus alkaa? Milloin aika alkoi? Matemaattinen tiede tuntee sellaisen määreen kuin ääretön, eikä pitäisi olla vaikeampaa hyväksyä, että Jumala on ollut aina olemassa, kuin sitäkään, että aika ja avaruus jatkuvat ikuisesti niin taakse kuin eteenkin päin.”

¹¹ Jos joku kieltää sen, että me tarvitsemme Raamattua palvontamme oppaana, niin voitko sinä osoittaa, että Jeesus antoi esimerkin, jotta me voisimme perustaa toimintamme sille, mitä Raamattu sanoo? Me näemme Luukkaan 4:16–21 (Um), että Jeesus ”meni tapansa mukaan sapattipäivänä synagoogaan” ja luki ääneen Kirjoituksia. Matteuksen 4:4, 7, 10:nnestä saamme tietää, että kun Saatana kiusasi Jeesusta autiomaassa, niin hän torjui kolme kertaa Kiusaajan lainaamalla muististaan kolme 5. Mooseksen kirjan kohtaa sanoen joka kerta: ”On kirjoitettu.” Luukkaan 24:27 (Um) sanoo edelleen: ”Ja aloittaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille itseään kaikissa Kirjoituksissa tarkoittavia asioita.” Olisitko sinä muistanut nämä kohdat, jotka osoittavat Jeesuksen antaneen esimerkin Raamatun käytöstä palvontamme oppaana? Ne sisältyivät kirjan ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” seitsemänteen lukuun ”Elämän antavan tiedon kirja”.

12. Mitkä perusopit sinun pitäisi kyetä selittämään tutkittuasi kirjan ”Olkoon Jumala totinen”?

¹² Jokaisen seurakunnassa olevan pitäisi edelleen olla tutkinut ja kyetä selittämään tutkimisen apuvälineessä, kirjassa ”Olkoon Jumala totinen”, esitetyt perusopit, mm. Raamatun historia ja miten Raamattu säilyi meidän päiviimme saakka, kuka Saatana on ja mikä vaikutus hänellä on nykyiseen aikaan, mikä ihminen on, miksi kehitys ei voi pitää paikkaansa, miksi kolminaisuusoppi on väärä, miksi lunnaat olivat välttämättömät ja kuinka ne varattiin, mikä on Jumalan tosi seurakunta ja kuinka me tiedämme, että meidän aikamme on ”lopun aika”. Kirjassa ”Olkoon Jumala totinen” on omistettu koko luku kullekin näistä aiheista. Kun sinä ajattelet nyt kutakin näistä asioista, niin voitko sinä selittää ne? Sinun pitäisi pystyä tekemään se kypsänä kristittynä evankeliuminpalvelijana.

13. Mistä eri syistä sinun pitäisi tutkia taaksepäin Seuran varhaisempia julkaisuja?

¹³ Nämä kaksi kirjaa, ”Olkoon Jumala totinen” ja ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää”, tarjoavat perustiedon. Ja kun sinä olet lopettanut niiden tutkimisen, niin voit katsoa sitten vielä vanhempiakin julkaisuja. Muista, että ”hengellinen ihminen tutkii . . . tosiaan kaikkea”, ja hänen tulisi tuntea Jumalan totuuksien syvyydetkin. Jumalan Sanassa on niin paljon rikkautta ja niin paljon arvokasta, että kaikkia näitä asioita ei voida mitenkään toistaa joka kuukausi. Kuitenkaan ei enempää kuin puolet Jehovan todistajista ollut todistajia niin varhain kuin vuonna 1949! Ja tätä lehteä lukee kumminkin miljoona ihmistä enemmän kuin heinäkuussa 1955, vain kaksikymmentä neljä kuukautta sitten! Miten kaikki nämä ihmiset voivat saada sen, mitä he ovat menettäneet? Vain tutkimalla varhaisempia julkaisuja ja kaivautumalla Vartiotornin aikaisempiin numeroihin, joita pidetään teidän paikallisen Valtakunnansalinne kirjastossa. Näissä varhaisemmissa julkaisuissa on paljon hengellistä rikkautta ja apua kypsän tiedon saamiseksi, ja niiden tutkiminen ansaitsee mitä varmimmin sinun aikasi. Kun sinä tarkastelet Seuran varhaisempia julkaisuja, niin sinä opit tietämään, mistä löydät vastauksen herääviin kysymyksiin, ja sinä iloitset nähdessäsi ymmärryksesi kasvavan jatkuvasti. Siten saamasi lisätieto tekee sinut voimakkaammaksi uskossasi, arvokkaammaksi veljillesi ja palveluskelpoisemmaksi järjestölle. Nämä ovat varmasti hyvät syyt psalminkirjoittajan esimerkin noudattamiselle. Hän sanoi: ”Minä harkitsen kaikkea sinun työtäsi ja mietiskelen sinun mahtavia tekojasi.” – 1. Kor. 2:15, Um; Ps. 77:12, Ts.

14. Mikä kuvaus annettiin kirjoituksessa ”Uuden maailman Luojan muistaminen” siitä, kuinka tärkeätä on palvella Jehovaa nuoruudessa?

¹⁴ Katsokaamme nyt, mitä meidän muun muassa pitäisi oppia tarkastellessamme jatkuvasti uudelleen näitä vanhempia julkaisuja: Puhuja, joka painottaa puheessaan, miten tärkeätä on kuluttaa nuoruutensa Jehovan palveluksessa, perustaa selityksensä Saarnaajan 12:1–7 (Ts), mikä alkaa: ”Muista Luojaasi nuoruutesi päivinä, ennen kuin pahat päivät tulevat ja lähestyvät vuodet, jolloin sinä sanot: ’Minä en nauti niistä lainkaan.’” Hän käyttää sitten seuraavia jakeita maalatakseen eloisan kuvan siitä, miten ”pahat” päivät tulevat niille, jotka eivät ole kuluttaneet elämäänsä Jehovan palveluksessa, vaan jotka ovat väärinkäyttäneet nuoruutensa ja tarmonsa ja joilla ei ole mitään muistoa Luojastaan eikä ymmärrystä hänen nykyisiin ihmeellisiin töihinsä nähden. Asiat näyttivät elämän kesässä kirkkailta, mutta ne synkkenevät vanhuuden talvessa. Käsivarret ja kädet vapisevat, sääret heikkenevät ja vääristyvät, jalat laahustavat ja raahautuvat eteenpäin. Vanha ihminen ei nuku syvästi, sillä hänellä ei ole viisaan ja järkevän ihmisen unta eikä rehellisesti työtä tekevän ihmisen makeaa unta. Hän pelkää portaissa, hän on kauhuissaan tungoksellisilla kaduilla, ja vähinkin paino on taakka, kunnes lopulta elämän ”hopealanka” irroittuu, ihmisen ihmeellisten aivojen ”kultainen malja” murskautuu, ja ruumiin ”tomu palajaa maahan niinkuin se oli”. Puhuja osoittaa, että on turhuuksien huippu, jos nuori jättää huomioonottamatta Luojan ja tulee vanhaksi tällaisessa tahallisessa tietämättömyydessä omaten ainoastaan murheellisen, murtuneen, tuhlatun tilan näytettäväksi sen asemesta, mikä olisi voinut olla menestyksekäs ja siunattu elämä. Mutta täysin erilainen on sen ihmisen tyytyväinen kypsyys, joka nauttii yhä samoja siunauksia, mitä hän sai viisaasti Jehovan palveluksessa käytetyn onnellisen nuoruuden aikana. Mistä puhuja sai näin osuvan sovellutuksen tälle raamatunpaikalle? Vuoden 1946 huhtikuun 1. p:n Vartiotornin kirjoituksesta ”Uuden maailman Luojan muistaminen”. Muistatko sinä sen?

15. Mitä sana ”evankeliuminpalvelija” merkitsee todellisuudessa, mitä tästä päätellen voidaan osoittaa, ja mistä tämä tieto löytyy?

¹⁵ Toinen veli, joka haluaa valaista evankeliuminpalvelijan velvollisuuksia, osoittaa palveluskokouksessa pitämässään puheessa, että itse sana ”evankeliuminpalvelija” painottaa palvelusajatusta, sitä, joka ei ole korotetussa, vaan alistetussa asemassa. Hän osoittaa, että sana ”evankeliuminpalvelija” [engl. minister] on käännetty latinalaisesta sanasta, mikä johtuu sanasta minus, vähemmän, ja komparatiivipäätteestä ter; samoin kuin vastakkaista merkitsevä sana magister eli maisteri johtuu sanasta magis, enemmän, ja komparatiivipäätteestä ter. ”Evankeliuminpalvelijaksi” käännetty heprealainen sana voidaan yhtä hyvin kääntää vain ”palvelijaksi”. Ja kysymyksessä oleva kreikkalainen sana on diakonos, mikä merkitsee kirjaimellisesti ”pölyn läpi” ja tarkoittaa sitä, joka on pölyinen juostuaan toisen palveluksessa. Hän osoittaa, miten tämän sanan todellinen ja raamatullinen merkitys eroaa siitä korotetun aseman merkityksestä, mikä usein annetaan kristikunnan papeille, ja miten sopiva tämä sana on niille, jotka toimivat tosi Jumalan palveluksessa. Mistä puhuja sai tämän kiinnostavan tiedon? Vuoden 1948 maaliskuun 1. p:n Vartiotornin kirjoituksesta ”Jumalan hyvien uutisten palvelijat”. Olisitko sinä ajatellut katsoa sitä?

16. Miten sinä vastaisit pilkkaajalle, joka nauraa sitä ajatusta, että eläimet säilyivät vedenpaisumuksessa arkissa, ja missä tämä tieto julkaistiin?

¹⁶ Kun sinä työskentelet palveluksessa kypsän julistajan kanssa, niin sinä tapaat pilkkaajan, jolla ei ole lainkaan luottamusta Raamattuun ja joka sanoo, että esim. vedenpaisumuskertomus on naurettava, koska arkkiin ei olisi mahtunut kaikkia eläimiä. Mutta kypsä veli osoittaa, ettei tällainen vastaväite ole hyvin perusteltu. Arkki oli 135–167 metriä pitkä (riippuen siitä, mitä kyynärää käytettiin mittana), 23–28 metriä leveä ja 14–16 ¹/2 metriä korkea – isonlainen rakennus, missä oli yltäkyllin tilaa niille eri eläin-”lajeille”, jotka esitetään 1. Mooseksen kirjassa ja joista kaikki meidän nykyään tuntemamme muunnokset ovat lähtöisin. Mistä hän sai tämän Raamatun kunniaansaattavan tiedon? Kirjoituksesta ”Nooan matkustajaluettelo”, mikä oli Herätkää!-lehden maaliskuun 8. p:n numerossa 1952. Olisitko sinä muistanut sen?

17. Mitä väärää on siinä ajatuksessa, että Gizen suuri pyramidi on kivessä oleva Jumalan todistaja?

¹⁷ Sinä tapaat Raamatun kotitutkistelussa henkilön, jolle on sanottu, että Gizen suuren pyramidin mitat ovat sopusoinnussa Raamatun ennustusten kanssa ja että meidän pitäisi tutkia sitä oppiaksemme tuntemaan Jumalan päätökset. Sinä et tiedä, mitä sanoa tästä, mutta sinä tiedät, että sitä käsiteltiin kauan sitten Seuran julkaisuissa. Sinä haet siis taaksepäin vuosi vuodelta Vartiotorneja, kunnes tulet tammikuun 15. p:n ja helmikuun 1. p:n Vartiotorneihin 1929. Niistä sinä saat tietää, mitä väärää tässä ajatuksessa on, ja päätät esittää nämä kohdat kysyjälle: Ensiksikin Egypti oli Perkeleen hallitsema pakanamaa; toiseksi, Jumala ei suorita työtään senkaltaisen orjatyön avulla, millä pyramidit rakennettiin; kolmanneksi, kristityille sanotaan, että heidän täytyy elää uskossa eikä näkemisessä; ja neljänneksi, jos kristillistä seurakuntaa pitäisi opettaa tuon muinaisen kivikasan mittojen avulla, niin joko Jeesus tai jotkut apostolit olisivat sanoneet jotain siitä, mutta he eivät sitä tehneet. Lyhempi kertomus tästä on heinäkuun 15. p:n Vartiotornissa 1956.

18. Miten sinä voit osoittaa, että on sekä tärkeätä että sopivaa ottaa lainauksia eri osista Raamattua?

¹⁸ Naapuri, jonka kanssa sinä keskustelet Jumalan valtakunnan siunauksista, sanoo: ”Mutta jos hypitään sinne tänne Raamatussa, niin voidaan todistaa mikä vanha asia hyvänsä, jopa kaikkein mielikuvituksellisimmatkin opit.” Mutta sinä osoitat, että Raamatulla ei voida todistaa mitä vanhaa asiaa hyvänsä säilyttäen silti tämän sopusointuisen kirjan yhtäpitävänä kauttaaltaan. Ja jos sinun on osoitettava, että kaikki profeetat ennustivat meidän päivämme ja niiden tapahtumat ja että he kaikki opettivat määrätyt opit sopusointuisesti, niin sinun täytyy varmasti ottaa lainauksia useilta tai kaikilta näiltä profeetoilta. Onko tämä raamatullinen menetelmätapa? On, sinä osoitat, että se on. Jeesus lainasi yksistään vuorisaarnassa kaksikymmentä yksi kertaa Heprealaisista Kirjoituksista. 1 Pietarin kirjeen viidennessä luvussa on kolmekymmentä neljä lainausta kymmenestä eri kirjasta, Laista, Profeetoista ja Psalmeista. Matteuksen yhdessä kirjassa on 122 tällaista lainausta! Mättivätkö Jumalan uskolliset miehet raamatunpaikkoja yhteen tukeakseen mitä hyvänsä vanhoja mielipiteitä? Eivät suinkaan! Ja meidän etumme nykyään, tänä ”lopun aikana”, on ”juosta edestakaisin” läpi Kirjoitusten saadaksemme tietää, mitä ne sanovat, ja niin meidän ”tietomme lisääntyy”, niinkuin Jehovan profeetta Daniel (12:4, KJ) kauan sitten ennusti. Mistä sinä löysit nämä sattuvat tosiasiat, mitkä koskevat raamatunpaikkojen lainaamisen sopivaisuutta? Vuoden 1949 kesäkuun 1. p:n Vartiotornin kirjoituksesta ”Raamatun tutkimisen avain”.

19. Miten sinä vastaisit henkilölle, joka sanoo, että Raamattu ei ole kokonaisuudessaan aito?

¹⁹ Sama kirjoitus antaa sinulle tehokkaan kohdan käytettäväksesi, kun joku sanoo, että täytyy valikoida, mitä osia Raamatusta käyttää, koska se ei ole kokonaisuudessaan aito. Se osoittaa, että Kreikkalaisten Kirjoitusten kirjoittajat ottivat lainauksia varhaisemmista Heprealaisista Kirjoituksista ja tekivät viittauksia niihin yhteensä noin 740 kertaa lainaten kolmestakymmenestä viidestä Heprealaisten Kirjoitusten kirjasta eli siis kaikista muista kuin Ruutista, Esrasta, Saarnaajasta ja Korkeasta Veisusta. Jos Jeesus ja hänen apostolinsa hyväksyivät täten nämä kirjat epäilyksittä, niin kuinka kukaan voi sanoa tietävänsä Raamatun luotettavuudesta enemmän kuin he? Jos sinä olet yksi niistä hyvän joukon yli puolesta miljoonasta tämän lehden lukijasta, jotka eivät lukeneet sitä, kun tämä tieto julkaistiin, niin me kehotamme sinua etsimään taaksepäin näitä varhaisempia lehtiä saadaksesi niiden sisältämän hyödyn.

20. Miten Jehovan uskolliset palvelijat kiinnittävät huomiota tietoonsa ja opetukseensa, ja mikä siitä on seurauksena heille?

²⁰ Kun sinä täten tarkastelet uudelleen joitakin seikkoja, mitkä on julkaistu aikaisempina vuosina, niin sinä tulet pian huomaamaan, miksi joillakuilla veljillä on suurempi tieto näistä asioista kuin toisilla, jotka eivät ole virkistäneet mieltään niillä. Jos me Jehovan uskollisina palvelijoina olemme halukkaat ymmärtämään ja tahdomme kiihkeästi laajentaa opettamiskykyämme, niin me käytämme hyväksemme jokaista saatavissa olevaa keinoa lisätäksemme tietoamme. Me käytämme säännöllisesti ja jatkuvasti niitä tietoja, joita sisältävät kirjat ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” ja ”Olkoon Jumala totinen” sekä aikaisemmat Vartiotornin numerot sekä muut Seuran julkaisut. Niinkuin Paavali neuvoi Timoteusta, mekin tahdomme harrastaa jatkuvasti julkista lukemista, kehottamista ja opettamista. Me harkitsemme näitä asioita, me syvennymme niihin antaen edistymisemme tulla ilmeiseksi kaikille ihmisille. Me parannamme palvelustamme jatkuvasti tutkien sitä, eritellen todistustemme vaikutuksia kuulijoihimme, harkiten heidän katsantokantojaan ja yrittäen kaikin tavoin puhua yksinkertaisesti, selvästi ja ymmärrettävästi. Siten me noudatamme Paavalin neuvoa ja korjaamme sen runsaan palkan: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä sinä pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” – 1. Tim. 4:13, 15, 16, Um.