Onko kasteen kautta saatu virkamääräys pätevä?
Jotkut pitävät kasteesta johtuvaa virkamääräystä outona ja uutena. Ollen tottuneet monimutkaisiin menoihin jotkut heistä sivuuttavat raamatulliset ja historialliset tosiasiat, jotka koskevat virkaan määräämistä ja kastetta. Nämä tosiasiat esitetään tässä.
MITÄ kasteen kautta saatu virkamääräys merkitsee? Ketkä soveltavat sitä käytännössä? Onko se ennennäkemätöntä, uutta? Miten varhaiskristityt määrättiin virkaan? Mitä virkaan määrääminen merkitsee? Onko kaste, joka koituu virkaan määräykseksi, pätevä toimitus? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä jokaiselle kristitylle. Kummallista kyllä, vain harvat kristityiksi tunnustautuvat kykenevät antamaan selvät, täsmälliset vastaukset. Ei ole syytä epäselvyyteen, kun maallinen historia ja Raamattu puhuvat paljon virkaan määräämisestä ja kasteesta.
Sanojen ”määrätä virkaan” ja ”virkaan määräys” käsittäminen on sekä kiinnostava että valaiseva. Virkaan määrääminen merkitsee ”virkaan asettamista määräämällä”1, ”määräämistä eli asettamista”.2 Virkaan asetus, sanoo The Encyclopedia Americana, on ”meno, jonka kautta papit, diakonit, alidiakonit, alempien säätyluokkien ehdokkaat ja kaikkien uskontokuntien papit vihitään erityiseen virkaansa kirkossa”.3
Vaatiiko virkaan asetus erikoista menoa? Antaen meille täydellisemmän käsityksen virkaan määräyksestä McClintockin ja Strongin Cyclopaedia sanoo sen olevan ”meno, minkä kautta henkilö erotetaan johonkin kristillisen palveluksen säätyyn tai virkaan. . . . Laajemmassa ja todellisuudessa sen ainoassa tärkeässä merkityksessä, . . . jonkun henkilön määrääminen tai asettaminen palvelustehtävään joko niitä seuraavin menoin tai ilman niitä. Sana virkamääräys johtuu suoraan latinan sanasta ordinatio, mikä merkitsee esineistä tai asioista kysymyksen ollessa järjestykseen asettamista, vahvistamista, käskyä, ja ihmisten ollessa kysymyksessä virkaan määräämistä. . . . Tämän asian raamatullinen tutkiminen voi tuskin olla painamatta kenenkään vilpittömän mieleen sitä tosiasiaa, ettei Herra Jeesus Kristus eikä yksikään hänen opetuslapsistaan antanut mitään nimenomaisia määräyksiä eikä selityksiä virkaan asetuksesta.”4
Kaksi seikkaa käy ilmeiseksi virkaan määräyksestä: 1) Virkaan asetettu palvelija on laajassa merkityksessä virkamääräyksen saanut evankeliuminpalvelija ja 2) hänen virkaan asetuksensa ei ole sidottu mihinkään erityisen laatuiseen menoon.
VARHAISKRISTITYT OLIVAT KAIKKI VIRKAAN MÄÄRÄTTYJÄ EVANKELIUMINPALVELIJOITA
Oppineisiin, jotka ovat tutkineet kristillisyyden varhaishistoriaa, on tehnyt syvän vaikutuksen tämä ainoalaatuinen tosiasia: kaikkia varhaiskristittyjä pidettiin virkaan asetettuina palvelijoina, jos he olivat olleet vesikasteella. Historioitsijat osoittavat, että kaikki kastetut uskovat olivat valtuutettuja saarnaamaan Jumalan Sanaa, ja kaste oli ainoa alkumeno.
Niitä, joita ei ollut kastettu varhaiskristittyjen keskuudessa, kohdeltiin aloittelijoina, ja siksi he olivat erilaisessa asemassa kuin kastetut uskovat. Teos Ecclesiastical History kertoo seuraavaa: ”Kristillisen kirkon jäsenten keskuudessa, miten huomattavia he olivatkin maailmalliselta arvoltaan ja arvonimeltään, ei vallinnut ainoastaan miellyttävä sopusointu, vaan myöskin täydellinen tasavertaisuus. . . . Ken tunnusti Kristuksen ihmiskunnan Pelastajaksi ja ilmaisi juhlallisesti tämän luottamuksensa häneen, hänet kastettiin heti ja otettiin kirkkoon. Mutta ajan mittaan ajateltiin viisaaksi ja tarpeelliseksi jakaa kristityt kahteen arvoluokkaan, mitkä uskovien ja katekumeenien nimet erottivat toisistaan. Edelliset olivat niitä, jotka oli otettu juhlallisesti kirkkoon kasteella ja joille opetettiin sen johdosta kaikki uskonnon salaisuudet.”5
Me näemme siis, että varhaiskristittyjen keskuudessa uskovat otettiin järjestöön heidän Jumalan Sanassa saamansa valmennus- ja valistusajan jälkeen. Katekumeenit olivat tuona aikana opiskelijoita eli hyvää tahtovia henkilöitä, ja kutakin heistä pidettiin heidän kasteensa jälkeen Jumalan Sanan virkaan määrättynä palvelijana.
KUKA ANTAA VIRKAMÄÄRÄYKSEN
Me puhumme kasteen kautta annetusta virkamääräyksestä, mutta kuka antaa tämän määräyksen? Monet nykyiset uskontoryhmät, sellaiset kuin Ystävien seura, Kristuksen opetuslapset, Plymouthin veljet ja Jehovan todistajat, eivät tunnusta ihmisellä olevan oikeutta asettaa virkaan. He tunnustavat sen virkamääräyksen, mikä tulee Kaikkivaltiaalta Jumalalta Jehovalta.
Silloisen järjestelmän papit ja uskonnolliset järjestelmät eivät määränneet virkaan Kristusta Jeesusta itseään. Kukaan ihminen ei antanut virkamääräystä Herralle Jeesukselle. Johannes Kastaja tosin kastoi Jeesuksen, mutta se ei merkitse sitä, että Johannes olisi asettanut hänet virkaan. Kristus antautui itse Jumalalle sanoen: ”Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu – tekemään sinun tahtosi, Jumala.”6 Miksi Jeesus vaati sitten Johannesta kastamaan hänet? Koska Jeesus halusi vertauskuvata julkisella tunnustuksella antautuneensa Jumalalle. Raamattu kertoo meille Jeesuksen kasteesta, että ”hän näki heti noustuaan vedestä taivaat jakautuneina ja hengen laskeutuvan kuin kyyhkynen hänen päälleen. Ja taivaasta tuli ääni: ’Sinä olet minun Poikani, se rakastettu. Minä olen hyväksynyt sinut.’”7 Vuodattamalla henkensä Pojalleen Jehova Jumala itse – ei Johannes Kastaja – virkaanasetti Kristuksen Jeesuksen.
Jeesus esitti heti julkisesti virkamääräyksensä jälkeen, kasteen tapahduttua Jordanin virrassa, virkamääräyksensä valtuutuksen lukemalla Jesajan 61:1, 2:sen: ”Hän avasi käärön ja löysi paikan, missä oli kirjoitettuna: ’Jehovan henki on minussa, koska hän voiteli minut julistamaan hyvää uutista köyhille, hän lähetti minut saarnaamaan vapautusta vangeille ja näön takaisinsaamista sokeille, lähettämään murtuneet pois huojentuneina, saarnaamaan Jehovan otollista vuotta.’”8
Yksin Jehova Jumala valtuuttaa siis virkaan. Hän suorittaa virkamääräyksen, virkaanasetuksen. Ettei yksikään ihminen eikä mikään maallinen järjestö voi määrätä Jumalan palvelijoita virkaan, ilmenee edelleen apostolin seuraavista sanoista: ”Paavali, apostoli, ei ihmisten valtuudella eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen ja Isän Jumalan kautta, joka herätti hänet kuolleista, . . . sillä minä en saanut sitä ihmiseltä eikä minulle opetettu sitä, paitsi Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta.”9 Jehova määrää palvelijansa Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, kautta.
IHMINEN ANTAA TUNNUSTUKSEN JA VAHVISTUKSEN
Vaikka itse virkamääräys tulee vain Jumalalta, niin ihminen voi silti tunnustaa ja vahvistaa tämän virkamääräyksen. Ihmisten muodostamat hallitsevina eliminä toimivat järjestöt voivat julistaa jonkun asianmukaisesti virkaan asetetuksi.
Ihmisten muodostamat järjestöt vaativat tavallisesti jonkinlaista toimitusta julistaessaan jonkun asianmukaisesti virkaan asetetuksi. Se vaihtelee kussakin uskonnollisessa järjestössä. Tämä toimitus on usein hyvin monimutkainen monissa suurissa ns. puhdasoppisissa uskontokunnissa. Toisissa ryhmissä se on monesti hyvin yksinkertainen. Se toimitus, mikä Jeesukselle suoritettiin juuri ennen hänen virkamääräystään, oli erittäin yksinkertainen, ja se ilmaisi hänen asettuneen palvelukseen.
Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskunta käyttää nykyään samaa yksinkertaista toimitusta, minkä Jeesus sai, uskovan antautumisen vertauskuvaamiseksi, mikä johtaa siihen, että Jumala määrää hänet evankeliuminpalvelijaksi. Se, että tämä toimitus on yksinkertainen, ei tee sitä epäpäteväksi eikä vähäarvoiseksi. Meidän täytyy muistaa, että virkamääräys on ”sen ainoassa tärkeässä merkityksessä, . . . jonkun henkilön määrääminen tai asettaminen palvelustehtävään joko niitä seuraavin menoin tai ilman niitä”.4
Kristuksen Jeesuksen ollessa kysymyksessä edelsi hänen virkaan määräystään yksinkertainen toimitus. Koska Kristus Jeesus jätti meille, niinkuin Pietari selitti, ”esimerkin seurataksenne kiinteästi” sitä,10 niin Jehovan todistajat noudattavat tätä Jeesuksen ja varhaiskristittyjen esimerkkiä kastekysymyksessä virkaan määräyksen yhteydessä. Alistuminen julkiseen vesikastetoimitukseen antaa todellisuudessa jokaiselle Jehovan kristitylle todistajalle asianmukaisen merkin. Se merkitsee hänet henkilöksi, joka on antanut koko elämänsä evankeliuminpalvelijana Jehova Jumalalle. Vesikaste on siis se toimitus eli meno, mikä suoritetaan Jehovan todistajalle, kun hän vertauskuvaa julkisesti antautumisensa Jehovalle tullakseen hänen virkaan asetetuksi palvelijakseen.
Niinkuin Johannes ei asettanut Jeesusta virkaan, niin ei ketään Jehovan todistajaakaan aseteta virkaan sen henkilön kättenpäällepanemisella, joka upottaa hänet veteen. Mutta koska vesikaste liittyy hänen Jumalalta saamaansa virkamääräykseen, niin hän esittää sopivasti kastepäivänsä virkamääräyksensä lähimaisena aikana. Tämä tehdään maan lain tyydyttämiseksi, kun virkaanasetuspäivää vaaditaan.
Koska vesikaste merkkinä henkilön antautumisesta Jumalalle on Raamatun mukainen hänen määräämisekseen Hänen palvelijakseen, niin Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta ja sen laillinen palvelija, Vartiotorni-Seura, tunnustaa sen. Kaste on pätevä virkaanasetustoimitus Jehovan todistajille kirjoihin merkitsemistä varten maallisten kansojen lain kannalta.
Koska virkamääräys tulee todellisuudessa Jumalalta Kristuksen kautta, niin ei tarvita mitään vahvistuspapereita. Jeesus ei saanut sellaisia, eikä apostoleillakaan ollut niitä. Paras todistus, minkä henkilö voi saada virkamääräyksestään, on Valtakunnan saarnaamisen tuottama hedelmä, niinkuin apostoli esitti sen: ”Tarvitsemmeko me kenties, niin kuin eräät, suosituskirjeitä teille tai teiltä? Te itse olette meidän kirjeemme.”11
Vesikasteella saatu virkamääräys on totisesti tosi kristittyjen pätevä ja vakiintunut menettelytapa.
LÄHDEAINEISTO
1 Websterin ”New International Dictionary”.
2 Funkin ja Wagnallin ”Practical Standard Dictionary”.
3 The Encyclopedia Americana”, 1942:n painos, 20. osa, s. 770.
4 ”Cyclopaedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature”, VII osa, s. 411, McClintock & Strong, 1877, Harper & Brothers, New York.
5 Mosheimin ”Ecclesiastical History”, 1. osa, s. 100.
7 Markus 1:10, 11, Um.
8 Luukas 4:17–19, Um.
9 Galatalaisille 1:1, 12, Um.
10 1. Pietarin kirje 2:21, Um.
11 2. Korinttolaisille 3:1, 2, Um.