Onnellisia ovat rauhaisat

”Onnellisia ovat rauhaisat, koska heitä sanotaan ’Jumalan pojiksi’.” – Matt. 5:9, Um.

1. Miten me olemme vakuuttuneita rauhasta?

”JEHOVA siunaa kansansa rauhalla”, sanoi psalminkirjoittaja. ”Nöyrät perivät maan ja iloitsevat rauhan yltäkylläisyydestä.” (Ps. 29:11; 37:11, As) Puhuessaan opetuslapsilleen vuorisaarnassa Jeesus viittasi näihin lupauksiin ja vilpittömien ihmisten haluun päästä rauhallisiin olosuhteisiin. Hän puhui niiden uskollisten miesten ja naisten ryhmästä, jotka edistävät rauhaa maan päällä ahdistuksen aikoina, sanoen: ”Siunattuja ovat rauhantekijät, sillä heitä sanotaan Jumalan lapsiksi.” (Matt. 5:9, Dy) Nämä rauhantekijät eivät pane uskoaan ihmisten aseistariisumisiin ja väkinäisiin aselepoihin, vaan siihen iankaikkiseen rauhaan, minkä Jumala on luvannut vahvistaa meidän aikanamme vanhurskaan valtakuntansa kautta. He ymmärtävät, että mikään kansa tai kansojen yhtymä ei voi nykyään varmistaa pysyvää rauhaa. Ihmiset huutavat sen sijaan jatkuvasti niinkuin Jeremian päivinäkin: ”Rauha, rauha!” kun rauhaa ei ole. – Jer. 6:14.

2. Mitkä ovat eräitä sodan syitä?

² Vilpittömät ihmiset ovat työskennelleet vuosisatoja rauhan hyväksi, mutta heidän parhaatkin ponnistuksensa ovat päättyneet epäonnistumiseen. Sotaan on ollut monia syitä: aluelaajennus, kansalliskiihko, kansojen halu omistaa luonnonrikkauksia, poliittinen juonittelu – jopa uskontokin. Kun tiede edistyy, niin sodan kauhutkin suurenevat. Sukupolvi ei ole pelännyt koskaan siinä määrin sodanuhkaa kuin nykyinen. Historian tutkijat sanovat, että on aina ollut sotia ja tulee aina olemaan sotia. Ei sen vähäisempi auktoriteetti kuin The Encyclopaedia Britannica sanoo tosiaankin: ”Taistelu, jonka viimeinen rangaistuksenuhka on kuolema, on elämän yleinen laki.” Vaikka tämä saattaakin olla totta nykyisessä asiainjärjestelmässä, niin Jumalan uudessa maailmassa, jonka elämää hallitsevana lakina on Jehovan sana, ei ole siten. Eikä tässäkään järjestelmässä ihmisten suurin osa halua sotaa, sillä he tietävät rauhan edut. Kuvittele olosuhteita, mitkä vallitsisivat maan päällä, jos kansojen ei tarvitsisi enää haudata varallisuuttaan aseistuksiin ja jos rauhaisat olosuhteet olisivat voimassa maailmanlaajuisesti! Kansojen veri ei vuotaisi enää punaisena taistelussa jättäen hävitettyjä maita, hiiltyneitä koteja ja hajoitettuja perheitä. Mutta onko sellainen aika mahdollinen? Vai onko ihminen tuomittu ikuisesti häälymään sodan ja rauhan välillä kiiveten rauhan kukkuloille syöksyäkseen jälleen veriseen otteluun?

3. Miten Raamattu ennusti maailman nykyiset olosuhteet?

³ Saadaksemme vastauksen meidän täytyy katsoa Jumalan totuudensanaa, Raamattua. Me näemme siitä, että nyt maan päällä vallitsevat olosuhteet ilmoitettiin kauan sitten ennustuksissa. Ei ihmisyksilöillä eikä kansoilla ole tämän pulman ratkaisua, kuten Raamattu sanoo: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” (Sananl. 14:12) Se tosiasia, että Jumala tiesi kauan etukäteen ne ahdistukset, mitkä vitsaavat nyt kansoja, osoitetaan selvästi Ilmestyskirjan 6. luvussa, missä ennustus puhuu tulipunaisesta hevosesta, joka laukkaa ruhjoen yli kansojen ja jonka yhteydessä sanotaan, että sen ratsastajalle ”annettiin valta ottaa pois rauha maasta”. (6:4) Sitten seuraa näytteessä nälänhätä, rutto ja kuolema, ja ne ovat tulleet meille tunnetuiksi tämän sukupolven aikana. Meille ei sanota missään kohdassa Raamattua, että ihmiset kohoavat vähitellen täydellisyyteen omin ponnistuksin. Jeesus ennaltanäki sen sijaan, että olosuhteet huononevat sitä mukaa kuin me lähestymme nykyisen asiainjärjestelmän huippukohtaa. Hän viittasi totaaliseen sotaan kansan noustessa kansaa vastaan ja valtakunnan valtakuntaa vastaan. (Matt. 24:7) Vaikka meidän aikamme pilkkaajat ivaavat sitä mahdollisuutta, että näkemillämme maailmansodilla voisi olla mitään erikoista merkitystä, niin totena pysyy, että tällainen totaalinen sota ei ole ollut mahdollinen koskaan ennen meidän aikaamme. Vain nykyinen kehitys kanssakäymisen, kuljetuksen ja sodankäynnin aloilla on tehnyt maailmansodan mahdolliseksi, niinkuin Jeesus ennusti.

4. Millä tavalla rauha tulee lopulta?

⁴ Mutta Jeesus osoitti, että sen sijaan että tosi kristityt olisivat masentuneita maailman asioitten epävarmuuden takia, heidän tulee nostaa päänsä ja iloita, koska nämä olosuhteet ilmaisevat muutosajan. Kristuksen Rauhan Ruhtinaana tarjoama toivo ei ole harhaanviepä rauhan unelma, minkä kansat näkevät, vaan Jehova Jumalan varma Sana: ”Hänen hallituksensa ja rauhan lisääntymisellä ei ole loppua oleva, . . . Sotajoukkojen Jehovan kiivaus on aikaansaava tämän.” ”Hän . . . musertakoon sortajan. Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole.” (Jes. 9:7, As; Ps. 72:4, 7) Mennyt historia todistaa, ettei tämä toteudu koskaan niin kauan kuin maailma on jakaantunut nykyisiin poliittisiin ja uskonnollisiin tekijöihinsä. Mutta Jumala vakuuttaa, että muutos tulee tehtäväksi, ei kuitenkaan ihmisten menettelyillä, vaan Jumalan väliintulon avulla. Jesajan 32:1, 17 sanoo: ”Kuningas hallitsee vanhurskaudessa, ja ruhtinaat hallitsevat arvostelukykyisesti. Ja vanhurskauden työ on rauha, ja vanhurskauden vaikutus rauhallisuus ja varmuus iankaikkisesti.” Näiden ennustusten yhteydessä ei ole vihjaustakaan siitä, että ne toteutuisivat ihmisten ponnistusten tuloksena. Kansojen suurin yritys maailmanrauhan edistämiseksi Yhdistyneitten Kansakuntien kautta on tosiaankin epäonnistunut maan kansojen yhdistämisessä, ja aseistautumiskilpa jatkuu kansojen kootessa kuolettavia pommeja ja kulkiessa ihmisen mielestä oikealta näyttävää tietä. – Sananl. 14:12.

5. Miksi maailman olosuhteita ei voida panna Jehovan syyksi?

⁵ Pysyvä rauha voi tulla ainoastaan Jumalan voimalla. Kaikkeuden mahtavan Luojan koko luomakunta toimii sopusoinnussa ja järjestyksessä hänen tahtonsa mukaan. Hän on asettanut aikarajan niille sekaville olosuhteille, mitkä vallitsevat maan päällä, ja on vakuuttanut meille rauhan tulevan vanhurskaan valtakuntansa kautta. Me luemme Jaakobin 4:1:sestä (Um): ”Mistä lähteestä ovat sodat ja mistä lähteestä taistelut teidän joukossanne?” Totisesti ne eivät johdu Jehovasta, Rauhan Jumalasta, eivätkä ne ole Kristuksen Jeesuksenkaan, suuren Rauhan Ruhtinaan, aiheuttamia. Sodan perussyy on ahneus, ja Jaakob puhuu myöskin itsekkäistä aistillisista haluista ja vääristä tarkoituksista. Jumala ei rakasta sellaisia asioita, joten jos uskon ihmiset olisivat ystävyydessä tämän maailmanjärjestelmän kanssa, niin se merkitsisi vihollisuutta Jumalan kanssa. Jumala ei tuo rauhaa ihmiskunnalle siten, että hän yrittäisi paikata tai muuttaa nykyistä asiainjärjestelmää.

6. Miten Jumalan parannuskeinoa maailman ahdistuksen poistamiseksi voidaan sovelluttaa?

⁶ Jeesus osoitti uskon ihmisten keskuudessa vallitsevan ykseyden kestävän perusteen mainitessaan kaksi suurta käskyä. Tämä on maailman sairauksien todellinen parannuskeino, että me rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, mielestämme, sielustamme ja voimastamme sekä lähimmäistämme niinkuin itseämme. Jos ihmiset omaksuisivat tämän parannuskeinon nyt, niin se merkitsisi vihollisuuksien välitöntä lakkaamista ja sodan pysyvää loppumista. Jumala sovelluttaa tätä parannuskeinoa jo nyt uskon ihmisiin. – Miika 4:1–3.

7, 8. a) Onko Jumala joidenkuiden puolella kansojen sodissa? b) Miten papit suhtautuvat sotaan?

⁷ Me emme voi siis sanoa sodan olevan Jumalasta, hänen olevan sotien lietsoja ja yllyttäjä kansojen keskuudessa. Kun katsomme taaksepäin historiaan, niin voisimme kysyä: Jos Jumala tukee niitä, jotka väittävät taistelevansa hänen puolestaan, niin miksi ristiretket olivat ”kristilliseltä” kannalta katsoen sellainen epäonnistuma? Tai mitä voimme sanoa kolmikymmenvuotisesta sodasta? Se kuvailtiin ”teologiseksi taisteluksi . . . kauheimmaksi yksityiseksi sotilaalliseksi välikohtaukseksi Lännen historiassa”. Todistiko tuon sodan lopputulos Jumalan olleen protestanttien kanssa ja katolilaisten olleen väärässä? Vilpittömät katolilaiset eivät halua hyväksyä tällaista väitettä. Kun kaksi kristinuskoa tunnustamatonta kansaa ryhtyy sotimaan, niin kumman puolella Jumala on silloin? Nämä kysymykset huomioonottaen on hämmästyttävää, että jotkut kirkolliset opettavat sodan palvelevan Jumalan tarkoituksia.

⁸ Monsignor Green sanoi saarnatessaan St. Patrickin katedraalissa New Yorkissa, että ’Korean sota kuului osana Jumalan suunnitelmaan taivaan valtakunnan kansoittamiseksi’. Kristityt eivät voi toivoa saavuttavansa taivaan valtakuntaa rikkomalla elämän pyhyyttä koskevan Jumalan iankaikkisen liiton. Polttava kysymys ei ole sen tähden: Kenen puolella Jumala on? vaan: Olemmeko me Jumalan puolella? Katsele toisten huomattavien pappismiesten sanoja ja katso, luuletko sinä heidän asettuvan Jumalan Sanan puolelle tässä asiassa. Eräs pappi sanoi: ”Hengen ottaminen vihassa on kauhistava teko”; mutta ”kristitty soturi haavoittaa vihollista ystävyydessä. Ystävyydessä hän tappaa vihollisen. Ystävyydessä hän ottaa vastaan iskun viholliselta. Hän säilyttää ystävällisen sydämensä vihollisen tappaessa hänet. . . . Kun hän on haavoittanut vihollista, niin hän rientää hänen rinnalleen . . . siinä kumoamattomassa toivossa, että jolloinkin . . . hän ja hänen vihollisensa löytävät yhteisen perusteen . . . jossain Jumalan suuressa yrityksessä.” Christian Registerin toimittaja sanoi eräässä toisessa tilaisuudessa: ”Me sanomme kristittyinä tietysti, että Kristus hyväksyy [sodan]. Mutta taistelisiko hän ja tappaisiko hän? . . . Ei ole sitä tilaisuutta tuottaa kuolemaa viholliselle, mihin hän epäröisi tai viivyttelisi tarttumasta! Hän ottaisi pistimen ja kranaatin ja pommin ja kiväärin ja suorittaisi tappotyön.” (Preachers Present Arms, sivut 67 ja 68) Ei ole ihme, että monet ihmiset on käännetty pois uskonnosta tällaisilla sadistisilla opetuksilla. Jeremian 6:15 (KJ) kysyykin: ”Häpesivätkö he, kun he olivat tehneet iljetyksen? Eivät, he eivät hävenneet lainkaan, eivätkä he kyenneet punastumaankaan.” ”Profeetasta pappiin asti jokainen menettelee väärin.” – Jae 13, KJ.

9, 10. a) Kuvaile sodan hedelmiä. b) Miksi rauhanrukoukset jäävät vastausta vaille?

⁹ Näiden kristityiksi tunnustautuvien lausunnot eivät heijasta Jeesuksen mieltä, hänen, joka sanoi opetuslapsilleen, että heidän tulee rakastaa Jumalaa koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan ja lähimmäistään niinkuin itseään. Vaikka emme katsoisikaan sotaa raamatulliselta kannalta, niin sen hedelmä on luotaantyöntävä kaikille vilpitönsydämisille ihmisille. On sanottu, että ”sodan laillinen tarkoitus on täydellisempi rauha”, mutta mitkä ovat tulokset? Nälkä, köyhtyminen, kurjuus, sairaus, kuolema ja maan kauneuksien tuhoutuminen. Nämä eivät auta täydellisempään rauhaan, vaan ainoastaan jatkuviin vihollisuuksiin ja vihamielisyyksiin ihmisten kesken.

¹⁰ Historia osoittaa, että papit eivät ole näytelleet rauhantekijän onnellista osaa Jumalan todellisina lapsina, vaan ovat todellisuudessa osallistuneet sodan edistämiseen. Ei ole ihme, että Jesajan 1:15 sanoo: ”Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.” Tämä nykyinen maailmanjärjestelmä ei voi sotineen ja pakkokeinoineen aikaansaada ihmiskunnalle pysyvää rauhaa.

MIKSI RAUHANPONNISTUKSET EPÄONNISTUVAT

11. a) Mikä on syynä maailman epäsopuun? b) Miten Saatanan järjestö on kuvailtu, ja minkä asenteen kristityt ottavat siihen nähden?

¹¹ Miksi uhrautuvien ihmisten vilpittömät ponnistelut rauhan aikaansaamiseksi eivät ole onnistuneet? Vastaus voidaan havaita selvästi kohdistamalla Raamatun valo tähän asiaan. Kun käännämme tämän valon taaksepäin ihmisen levottoman historian alkuun, niin näemme erään henkiluomuksen määrätyn ihmisen vartijaksi Eedenin kauniiseen paratiisiin. Tämän kerubin piti ohjata ihmistä elämää ja puhdasta palvontaa koskevissa asioissa. Mutta sen sijaan että tämä kerubi olisi vaeltanut Jehovan valmistamia polkuja, hän tuli kapinalliseksi ahnehtiessaan ensimmäisen ihmisparin palvontaa, minkä piti kuulua Jehovalle, ja päättäessään lujittaa asemansa kaikkeuden hallitsijana Luojan sijaan. Hänen ensimmäinen tekonsa oli viekoitella Aadam ja Eeva pois oikean palvonnan tieltä. Näin kylvettiin ensimmäiset epäsovun ja vihollisuuden siemenet, mitkä ovat kukoistaneet tähän asti Saatanan ja Jehovan järjestöjen välillä. Saatana on siitä ajasta lähtien muodostanut voimakkaan maailmallisen järjestön, jonka Daniel kuvaili suuren kuvapatsaan kaltaiseksi, jolla on kultainen pää, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja lantiot vaskea, sääret rautaa ja jalat osaksi rautaa ja osaksi savea. Tuo suojaava kerubi eli Saatana on itse se paholaisjumala, joka valvoo tätä vanhan maailman järjestöä. (Dan. 2:31–33, 44, 45) Jumalan valtakunta, joka on kuin vuoresta hakattu kivi, iskee Saatanan järjestöä vasten ja tuhoaa sen lopulta. Mutta niin kauan kuin tämä kuvapatsas on vallalla maassa ja niin kauan kuin ihmiset kumartavat sitä, niinkuin he tekivät noina muinaisina päivinäkin, ei ole Jumalalta tulevaa rauhaa. Vaikka Saatanan järjestö vaatii totaalista kannatusta ja palvontaa nykyään, niin tosi kristityt noudattavat muinaisten uskollisten heprealaisten miesten esimerkkiä, jotka kieltäytyivät sovittelemasta palvonnassaan, vaikka heitä uhattiin kuolemallakin. He muistavat, miten Kristus kieltäytyi palvelusaikanaan kumartamasta nöyrästi Saatanaa. Samoin oivaltavat Raamatun vilpittömät tutkijat nykyään, että ainoastaan Jumalan toimesta voi tulla pysyvä rauha hänen määräämällään tavalla, sen sijaan että he panisivat luottamuksensa vanhan maailman ponnistuksiin aikaansaada rauha.

12. Millä tavoilla ihmiset tuntevat Saatanan toiminnan?

¹² Saatana käyttää sillä välin painostusta ihmiskuntaa kohtaan monilla tavoilla. ”Koko maailma on tuon pahan vallassa.” (1. Joh. 5:19, Ts) Tämä auttaa meitä ymmärtämään, että Jumala ei aiheuta sotia nälänhätineen, sairauksineen ja kuolemantuottamuksineen maan ihmisille, vaan että Saatana jatkaa jumalatonta yritystään hallita Jehovan maallista luomusta tai tuhota hänet ja on päättänyt murtaa niiden uskon, jotka koettavat ylläpitää puhdasta palvontaa. Hänen vaikutuksensa ei nähdä kohdistuvan ainoastaan kansoihin, vaan ulottuvan myöskin yksilöön. Job, Jehovan uskollinen palvelija, tunsi tämän saatanallisen puristuksen hyvin kipeästi ollessaan koetuksella. Hän näki karjansa, palvelijansa, rakkaat lapsensa, kauniin kotinsa, kaiken tuhottuna, kun Saatana kävi häntä vastaan. Hänen vaimonsakin kehotti häntä kiroamaan Jumalan ja kuolemaan, mutta Job tunnusti viisaasti, että tämä paha tuli Jumalan sallinnalla, ja niin hän säilytti uskonsa. Job oli taistelija, ja vaikka hän oli kuoleman rajalla, niin hän kieltäytyi hellittämästä. Tosi kristityt käyvät nyt samanlaista taistelua uskon puolesta.

13. a) Miksi Jumala on sallinut paholaisten vaikutuksen, ja mitä Raamattu sanoo lopputuloksesta? b) Millä tavalla voimme vastustaa Saatanan hyökkäyksiä?

¹³ Miksi Saatanan on sallittu käyttää tällaista suunnatonta valtaa kansoihin ja ihmisten henkeenkin nähden? Se ei johdu siitä, että Jumala olisi voimaton estämään sitä, vaan siitä, että hän on antanut Saatanalle tämän tilaisuuden lopputodistuksena maailmankaikkeudelle sen Saatanan kerskunnan merkityksettömyydestä, että hän voi kääntää kaikki ihmiset heidän Luojaansa vastaan. Me luemme 2. Mooseksen kirjan 9:16:nnesta faraolle Saatanan näkyvänä edustajana esitetyn lausunnon: ”Tästä syytä minä olen sallinut sinun jäädä olemaan, jotta osoittaisin sinulle voimani ja jotta he julistaisivat minun nimeäni kautta koko maan.” (Le) Jumalan päätökset ovat edistyneet hellittämättä kohti huippukohtaansa kaikkina niinä vuosisatoina, joina Saatana on valvonut maan asioita. Ihmisen historian aamusarastuksessa lausuttiin profeetalliset sanat, mitkä osoittivat Saatanalle, että hänet murskataan Jumalan määräaikana jalan alle. Saatanan kuvapatsaan kaltainen järjestö kuvataan myöhemmin Danielille annetussa ennustuksessa kaadetuksi ja murskatuksi. Mutta hänen demoninen valtansa jatkuu siihen mennessä maailmassa. Ketkään ihmiset ja mitkään kansat eivät voi vastustaa tällaista yli-inhimillistä voimaa, joten aseisiin tarttuminen tämän ajan vääryyksien oikaisemiseksi ei ole oikea vastaus ongelmaan. Kuka voi taistella Saatanaa tai hänen näkymättömiä paholaisjoukkojaan vastaan? On mahdotonta taistella kirjaimellisella tavalla näkymätöntä henkivastustajaa vastaan. Paavali sanoikin siksi 2. Korinttolaiskirjeen 10:4:nnessä: ”meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset”. Hengelliset sota-aseet ovat voimalliset hävittämään sen salaperäisyyden, mikä verhoaa maan päällä vallitsevia ahdistuksia, ja paljastamaan Saatanan tämän maailman ahdingon suureksi aiheuttajaksi.

14. Mikä vaikutus Saatanan toiminnalla on ollut maailmaan tähän saakka?

¹⁴ Saatanan maanpäällinen järjestö pyyhkäistiin pois kerran ennenkin ihmisen historiassa, kun jumalattomuus kohosi huippuunsa vedenpaisumuksen aikaan, ja niin jäi jäljelle puhdistettu maa. Tämä demoninen voima piti jälleen puoliaan, ja kansat ovat olleet sen otteessa tähän asti. Me lähestymme nyt Raamatun ennustusten suurta huippukohtaa, ja Saatana tekee kaikki voimansa tyhjentävän yrityksen siepatakseen vallan. Ilmestyskirjan 12. luku ilmoittaa meille ne ahdistukset, mitkä vallitsevat nyt maan päällä tämän seurauksena. Maailma ei ole koskaan nähnyt tällaista sekasortoa, minkä me näemme nykyään, kun Saatana tekee loppuyrityksen hävittääkseen Jumalan maallisen luomuksen. Hän on kutsunut väärän uskonnonkin pyhittämään ne ”pyhät” sodat, jotka hän lietsoo. Saatanan merkki on jäänyt tämän vanhan maailmanjärjestelmän jokaiseen piirteeseen. Tämä merkki on jakautuneisuus, sillä Saatanan rakkaudeton menettely on jakanut maailman. Se on jakautunut uskonnollisesti, kaupallisesti, kansallisesti, poliittisesti, rodullisesti ja yhteiskunnallisesti. Näin ei ole niiden keskuudessa, jotka tulevat pois Saatanan maailmanjärjestön valvonnan alaisuudesta ja asennoituvat Raamatun totuuden mukaisesti uuden maailman yhteiskunnan puolelle.

15. Esitä vastakohtana Jumalan uuden maailman yhteiskunta.

¹⁵ Jumalan kansan järjestön vastakohtaisuus on silmiinpistävä. Jehovan todistajien muodostama uuden maailman yhteiskunta voidaan tavata useammasta kuin 160 maasta työskentelemässä yksimielisesti Luojansa palveluksessa. He eivät ole niiden aitauksien jakamia, mitkä vanha maailma panee ihmisten väliin. Heillä on Jumalan todellisesti onnellisina lapsina ykseys uskossa. Apostoli Paavali painotti tätä ykseyttä 1. Korinttolaiskirjeen 1:10:nnessä (Um): ”Minä kehotan . . . teitä, . . . että teidän tulee kaikkien puhua yhtäpitävästi ja että teidän keskuudessanne ei pidä olla jakaumia, vaan että te olisitte sopusointuisesti yhteenliittyneet samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” ”Suvaiten toisianne rakkaudessa, vakavasti yrittäen noudattaa hengen yhteyttä rauhan yhdistävässä siteessä. On yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin teidät kutsuttiinkin yhdessä toivossa, mihin teidät kutsuttiin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien persoonien Isä.” (Ef. 4:2–6, Um) Tämä ajatuksen ja toiminnan ykseys johtuu Jumalan Sanan tuntemuksesta ja uskosta siihen. Kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset ovat nyt yhdistyneet onnellisena, rauhaisana kansana vain tosi palvonnassa ja tekevät tunnetuksi maailman ahdingon ainoaa parannuskeinoa, Jumalan valtakuntaa.

16. Mikä vakuutus meillä on Jehovan palveluksessa saatavasta voitosta?

¹⁶ Saatana keskittää nyt hyökkäyksensä tähän yksimieliseen kansainväliseen joukkoon. Mutta me voimme rohkaistua siitä seikasta, että vaikka Jehovaa palvelevia näyttää olevan vähemmistö, niin he ovat silti Jumalan suojeluksessa voittamattomia. Tämä kuvattiin Daavidin ja Goljatin välisellä taistelulla. (1. Sam. 17:40–51) Daavid esikuvasi sekä Kristusta taistelemassa Saatanaa ja hänen jättiläismäistä järjestöään vastaan että maan päällä olevien Jumalan palvelijoitten jäännöksen taistelua, kun se ottelee ylläpitääkseen oikeaa palvontaa paholaisten vaikutusta vastaan. Vaikka Daavid näytti pieneltä, ja merkityksettömältä ja vaikka vastustaja halveksi häntä, niin hän tuli Jumalan voimassa ja huusi: ”Minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukkojen Jumalan, jota sinä olet häväissyt.” Hän voitti Jehovan voimalla. Toinen tapaus, missä Jehova tuki, nähtiin Elisan ollessa Syyrian sotajoukon sotureitten ympäröimä. Hän ja hänen nuori toverinsa nousivat aamulla havaiten vihollisjoukkojen sulkeneen heidät keskelleen. Mutta Elisa vakuutti nuorelle miehelle sanoen: ”’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa.’ . . . Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2. Kun. 6:16, 17) Jehovan voima riitti jälleen vapauttamaan hänen palvelijansa ylivoimaisen vihollisen käsistä.

17. Oliko Jeesuksen kuolema häviö Jumalalle? Miksi?

¹⁷ Miksi Jeesus itse kuoli sitten näennäisesti Jumalan hylkäämänä? Ei siksi, että Jumala olisi tosiaan hylännyt hänet, sillä Jeesus sanoi vähän ennen kuolemaansa, että hänen Isänsä voisi lähettää heti paikalla legioonittain enkeleitä toimimaan hänen suojelemisekseen, vaan koska hän tiesi, että Jehovan tahto oli, että hän kuolisi. Jeesus oli osoittautunut paholaisvoimaa vastaan taistelijaksi omistaessaan elämänsä maan päällä saarnaamistyöhön. Vaikka hän antoi henkensä kuolemaan, niin se ei ollut häviö Jehovalle, vaan askel eteenpäin Jumalan lopullisessa päätöksessä. Jeesus ei yrittänyt ohjata kaikkia uskon ihmisiä suunnattomaan armeijaan maailman asioitten oikaisemiseksi. Hän kieltäytyi kumartamasta Saatanaa saadakseen vallan, eikä hän noudattanut maailman sotilaallisia menetelmätapoja, vaikka hänen elämänsä oli kyseessä. Hän sanoi sen sijaan: ’Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta; olisivathan minun palvelijani muuten taistelleet suojellakseen minut juutalaisilta.’ (Joh. 18:36) Hänen palvelijansa taistelivat myöhemmin, mutta eri tavalla.

18. Miten Kristuksen seuraajat ilmenevät selvästi?

¹⁸ Saatana on nyt lisännyt ponnistuksiaan Jumalan palvelijoita vastaan. Hän kohdistaa sotaisen hyökkäyksensä tähän vastustuskeskukseen taistellen kaikin käytettävissään olevin keinoin niitä vastaan, jotka säilyttävät uskon ja palvelevat kristittyinä sotilaina Käskijänsä, Kristuksen Jeesuksen, alaisuudessa. Ilmestyskirjan 12:17 sanoo, että hän on lähtenyt käymään sotaa Kristuksen seuraajien jäännöstä vastaan. Miten me voimme tuntea nämä, kun monet uskontokunnat väittävät kuuluvansa tähän joukkoon? Raamattu jatkaa ilmaisten selvästi, keitä he ovat, sanoen, että nämä ovat niitä, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja pitävät Kristuksesta annettavan todistuksen. Vaikka maailman väärät uskontojärjestöt väittävät nykyään noudattavansa Jumalan käskyjä, niin ne syrjäyttävät kokonaan elämän pyhyyttä koskevan iankaikkisen liiton. Mutta tosi palvonnan puolesta taistelevat ymmärtävät kuitenkin, että tämä Jumalan alkujaan Nooalle antama laki on voimassa vielä nykyäänkin. Eivätkä kristikunnan johtajat pidä nykyään todellisuudessa Kristusta koskevaa todistustakaan. Se ei ole enää yksinkertaisesti sanoma Jeesuksen maanpäällisestä palveluksesta tai hänen ylösnousemuksestaan, vaan se on hänen valtakuntansa vanhurskaudessa tapahtunutta perustamista koskevan hyvän uutisen sanoma, mistä hän itse antoi käskyn, että se täytyy saarnata tänä lopun aikana. (Matt. 24:14) Tämä hyvä uutinen koskee Kristuksen valtaistuimelle nousemista ja hänen valtaan astumistaan nyt hänen vihollistensa hallitessa edelleen. (Ps. 110:2) Jehovan todistajilla on täysi syy riemuita julistaessaan tätä rauhaisaa sanomaa koko maailmassa.