Suuri taistelu
Mikä tämä taistelu on? Miten se vaikuttaa meihin? Mitä vaaroja siihen liittyy? Miten me voimme suojella itseämme?
OLETKO sinä huomannut, kuinka Johannes ilmaisee sekä evankeliuminsa että ensimmäisen kirjeensä alkusanoissa suuren taistelun, taistelun pimeyden ja valon välillä? Hän sanoo kaiken valon Lähteestä: ”Jumala on valo, eikä hänen yhteydessään ole lainkaan pimeyttä.” (1. Joh. 1:5, Um) Sitten Johannes kirjoittaa Sanasta, Jumalan Pojasta, joka lähetettiin maailmaan ja joka tuli tämän taistelun keskipisteeksi: ”Valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei ole voittanut sitä.” – Joh. 1:5, Um.
Tämä taistelu käydään maailmanlaajuisesti tärkeästä kysymyksestä, mikä heräsi Kristuksen Jeesuksen ollessa ennen ihmiseksi tuloaan omaamassaan olomuodossa. Siihen liittyi eräs toinenkin taivaallinen luomus. Tämä käytti tai pikemminkin sanoen väärinkäytti vapaan moraalisen valinnan lahjaa, mikä nostaa älylliset luomukset paljon korkeammalle eläinluomuksia. Hän näki asemassaan suojelevana kerubina, jolle annettiin Eedenin valvonta ja erikoisia lahjoja monella tavalla, mahdollisuuden saada ihmisen omaan valtaansa, niin että ihmisen palvelus ja palvonta kääntyisi häneen Jehovaa, ihmisen Luojaa, kohtaan osoitettavan tottelevaisuuden ja kuuliaisuuden hinnalla. Hän helli tätä ajatusta, ja niin ’hänen oma halunsa veti ja houkutteli häntä’ ja johti hänet lopulta kapinoimaan Korkeinta vastaan. Mutta miten siitä tuli taistelu pimeyden ja valon välillä? – Hes. 28:13–17; Jaak. 1:14, Um.
Jumala on kirjaimellisen, luonnollisen valon Luoja, ja hänen ensimmäinen muistiinmerkitty käskynsä oli Paavalin mukaan: ”Loistakoon valo pimeydestä.” Apostoli jatkaa antaen tälle kuvaannollisen sovellutuksen sanoen: ”Ja hän [Jumala] on loistanut meidän sydämiimme valaistakseen ne Jumalan loistavalla tuntemuksella Kristuksen kasvojen kautta.” (2. Kor. 4:6, Um) Tämä osoittaa, että valoa käytetään Raamatussa kuvaamaan valoa, mikä antaa valistusta. Niin, ”Jumala on valo” ja ”yltäkylläinen . . . totuudessa”. (1. Joh. 1:5; 2. Moos. 34:6, Um) Pimeys on päinvastoin eksytyksen ja vääryyden vertauskuva ja aiheuttaa hämmennystä, tietämättömyyttä ja turmelusta.
Muista, kuinka taistelu alkoi Eedenissä. Jumala antoi valistuksen ja selvän käskyn ”hyvän ja pahan tiedon puun” suhteen, ja sekä Aadam että Eeva tiesivät, mikä olisi seurauksena tuota käskyä kohtaan osoitetusta tottelemattomuudesta. Silloin ilmestyi vihollinen, vaikkakaan ei vihollisena, vaan tietävänä ja älykkäänä ystävänä, joka puhui käärmeen kautta. Hänkin lupasi valistusta vihjaillen, että Jumala oli pidättänyt sen heiltä, sanoen: ”Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat varmasti, ja te tulette varmasti olemaan Jumalan kaltaisia tietäen hyvän ja pahan.” (1. Moos. 2:17; 3:5, Um) Vihollisen oveluus vietteli Eevan, ja hänen mielensä turmeltui pois entisestä vilpittömyydestään ja siveydestään. Hän ei ollut enää turvassa eikä vaeltanut suoraa tietä Jumalan suosion valossa, vaan lankesi Saatanan uhriksi ja meni kompastellen pitkin harhaan johtavaa tietä ”pimeyden ja kuoleman varjon maahan”. (Job 10:21, Ak) Me voimme siis suojella itseämme oppimalla tietämään, miten Saatana koettaa saada luomuksia valvontaansa ”muuntautumalla valon enkeliksi”. Hänen palvelijansa tekevät samalla tavalla petollisina työntekijöinä. – 2. Kor. 11:3, 13–15, Um.
Mutta me emme voi ymmärtää tätä taistelua ja sen lopputulosta todenteolla, jos me katselemme sitä pelkästään yksilöitten välisenä kamppailuna. Monet tekevät sen erehdyksen, mikä on aivan niin kuin Saatana haluaa. He pitävät Jumalaa ja Kristusta heidän ystävinään, jotka yrittävät pitää heitä oikealla tiellä, jota vastoin he pitävät Perkelettä sellaisena, joka koettaa aina tehdä heille pahaa, syyttäen häntä joka ainoasta onnettomuudesta, mikä heitä kohtaa, ja ihmetellen, miksi Jumala sallii sen.
Jehova Jumala on toisaalta kaikkeuden Yksinvaltias Hallitsija. Hän on yleisjärjestön Tekijä, minkä järjestön muodostavat taivaalliset luomukset, joiden pää eli ”aviomies” hän on, ja tästä järjestöstä puhutaan raamatullisesti Siionina, antautuneena ja siveänä, vaimon kaltaisena järjestönä. (Jes. 54:5) Toisaalta ei Saatanakaan ole yksin, vaan hän on suunnattoman vastajärjestön pää, järjestön, mikä käsittää ’hallituksia, valtoja, tämän pimeyden maailmanhallitsijoita, taivaallisissa paikoissa olevia jumalattomia henkivoimia’. Hän on ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, mistä järjestelmästä Raamatussa puhutaan Ilmestyskirjan 17. ja 18. luvun Babylonina, saastaisena naisena ja saastaisena kaupunkina. (Ef. 6:12; 2. Kor. 4:4, Um) Meidän näkemyksemme laajenee täten havaitsemaan, että kaksi suurta järjestöä on valtavassa taistelussa ja kummallakin puolella on edustajansa eli ”siemenensä” täällä maan päällä. (1. Moos. 3:15) Mutta mikä kysymys tähän liittyy? Tärkein kysymys on kaikkeuden Yksinvaltius. Kysymys ei ole kuitenkaan yksinkertaisesti vain siitä, kumpi puoli on voimakkaampi ja murskaa lopulta toisen ja hallitsee koko kaikkeutta. Asiaan liittyy toisiakin tärkeitä tekijöitä. Niin kuin Jobin kirjassa paljastetaan, Saatana herätti eräitä kysymyksiä ja tietyn syytöksen tehden siitä sitä koskevan kysymyksen, voisiko Jumala pitää keitään luomuksiaan tottelevaisesti antautuneina ja järkkymättömän nuhteettomina itseään kohtaan koetuksessa. Tätä kysymystä ei voitu ratkaista pelkästään hävittämällä sitä, joka teki sen kiistanalaiseksi. Jumala päätti siitä syystä viisaudessaan, että tämä taistelu taistellaan lopulliseen ja tyydyttävään päätökseen asti. – Job 1:9–11.
Lopullinen voitto on taattu. Mutta taistelu on vielä käynnissä, ja meidän on oltava erittäin valppaita. Miksi?
HUIPPUKOHTA SAAVUTETTU – ”NOUSE, LOISTA!”
Me tiedämme kaikista raamatullisista todisteista elävämme ennustettuja ”viimeisiä päiviä [jolloin oli oleva] arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä”. (2. Tim. 3:1, Um) Ehkä sinä olet väsynyt sanaan ”ahdinko”. Kun Hitler kohosi valtaan, niin oli ankara ahdinko. Toisen maailmansodan aikana oli ahdinko toisensa jälkeen, ja kun taistelu lakkasi, niin suunnaton rautaesirippu tuli näkyviin Idän ja Lännen välillä. Ja nyt ovat kansat totisesti sokeita todellisen kysymyksen suhteen, huolissaan omista itsekkäistä eduistaan ja täynnä kansallisen yliherruuden ja itsemääräämisoikeuden henkeä suurista kansakunnista aina pienimpiin saariin ja kansoihin saakka.
Miten me voimme elää tällaisessa ilmapiirissä ja nauttia elämästä muuten kuin jättämällä huomioonottamatta tosiasiat ja kieltäytymällä välittämästä niistä ja kehittämällä omakeskeistä ja paatunutta mielenlaatua? Vihollinen haluaa juuri tätä. Se on yksi uhkaavista vaaroista: se on tuudittanut jo monet välinpitämättömyyden henkeen. Miten me voimme varjeltautua siltä? Ainoastaan ottamalla huolellisesti vaarin Jumalan Sanasta, oppimalla tietämään, kuinka tilannetta on katseltava niin kuin Jumala itse katselee sitä. Jos me teemme näin, niin ”Saatana ei [yllätä] meitä, sillä me emme ole tietämättömiä hänen juonistaan”, jos pysyttelemme valppaina. (2. Kor. 2:11, Um) Tarkastelkaamme tämä silmämääränämme eräitä Jesajan ennustuksen kohokohtia lukien 59. luvun 20. jakeesta 60. luvun 5. jakeeseen.
Huomaa vallitseva aihe, ensin Jehovan hellä sääliväisyys todellisia hengellisiä israelilaisia kohtaan, joiden sanotaan olevan kuin ”Jaakobissa”, jolle annettiin lisänimi Israel, kun hän puhdistaa heidät kaikesta jumalattomuudesta ja tuo heidät järjestöönsä, Siioniin, täyttäen liittonsa antamalla heille henkensä ja panemalla sanansa eli sanomansa heidän suuhunsa. Kun heidät on sitten täysin varustettu, niin tulee sydäntäsykähdyttävä käsky: ”Nouse, loista, sillä sinun valosi on tullut, ja Jehovan kirkkaus on kohonnut yllesi.” (As) Miten vahva asema Jehovan järjestölle! Sellainen oli muinaisella Siionin kaupungillakin, joka oli asetettu kukkulalle ja sai vastaanottaa nousevan auringon säteet, auringon, joka nousee Kristuksen Jeesuksen, uuden maailman Kuninkaan, edustamana ”parannus siivissään, ja te tulette esiin ja hypitte ilosta kuin vasikat, jotka on laskettu irti hinkalosta”! (Mal. 4:2, Ro) Ei pidätystä! Ei valon kätkemistä! Tästä avainasemasta eivät iloitse ainoastaan hengelliset israelilaiset, vaan myöskin heidän läheiset toverinsa, ”muut lampaat”, ”siemenen siemen”, jotka ovat myös varustetut Jehovan hengellä ja sanalla. ”Pimeys on peittävä maan ja syvä synkeys kansat”, so. Saatanan järjestön ja sen orjat, mutta vaikka nämä uhkaavat ja vainoavat, niin ne eivät voi ’voittaa’ valoa. (Joh. 1:5) Jehovan vakuutus kuuluu sen sijaan: ”Te poljette maahan laittomat, sillä heistä tulee tuhkaa teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jona minä toimin tehokkaasti.” – Mal. 4:3, Ro.
Miten tehokkaasti? Niin tehokkaasti, että tulee taattu menestys ja rauha niille, jotka nousevat ja loistavat Siionissa. Heitä virtaa jatkuvasti Siioniin ”kuin pilvi ja kuin kyyhkyset ikkunoillensa”, käyttääksemme Jesajan kuvausta, hänen, jonka maassa voidaan nähdä kyyhkysten lentävän tiheissä pilvimäisissä parvissa. He oppivat nopeasti totuuden perusperiaatteet ja sen, miten Jumalan valtakunnan loistavaa totuutta tulee ”heijastaa kuin peilit”. Tämä on tavaton rohkaisu niille, jotka ovat jo toiminnassa Siionissa, ja meitä käsketään odottamaan juuri tällaista: ”Nosta silmäsi ylt’ympäri ja katso: he kaikki kokoontuvat yhteen, he tulevat sinun luoksesi.” – Jes. 60:4, As.
Jehova ja hänen Kristuksen Jeesuksen alainen järjestönsä ansaitsevat totisesti meidän rajoittamattoman antaumuksemme ja palveluksemme!