Pelottomat todistajat saavat voiton

KOLUMBIASSA hyökättiin Jehovan todistajia vastaan uudella tavalla huhtikuussa 1957: roskajoukon avulla. Mutta uutta oli sekin tuki, minkä viranomaiset antoivat todistajille.

Näyttämönä oli kylä, jossa on noin 6 000 asukasta ja joka sijaitsee Bolivarin valtion vuorilla lähes 50 kilometrin päässä Cartagenan kaupungista. Vartiotorni-Seuran kaksi erikoisedustajaa, jotka oli määrätty tuohon kaupunkiin, oli kuullut pitkin päivää uhkaavia varoituksia saarnatessaan talosta taloon. He jatkoivat pelästymättä saarnaamista päivän loppuun asti, jolloin he palasivat kotiin, telkesivät esineillä ovensa ja illastettuaan jatkoivat omakohtaista tutkisteluaan.

Kun tuli pimeä, niin roistot, jotka olivat uhanneet ”käydä protestanttien luona tänä iltana”, tulivat. Heitä oli satoja, tanakoita miehiä, kirkon naisia, koulujen opettajia ja oppilaita. He huusivat kiihtyneinä: ”Me emme halua protestantteja!” ”Pois protestantit!” ”Me olemme roomalaiskatolilaisia!” He alkoivat pommittaa taloa kivillä. Naapurit kysyivät roskaväeltä syytä kaikkeen tähän väkivaltaan ja saivat sen lopulta lähtemään. Mutta mellakoitsijat vannoivat kuitenkin tulevansa takaisin seuraavana iltana.

Todistajat soittivat seuraavana aamuna Vartiotorni-Seuran päämajan toimistoon ja ilmoittivat sinne tilanteen, jolloin toimisto aloitti heti asian tutkimisen. Käännyttiin paikkakunnan pormestarin puoleen. Hän oli hämmästynyt nähdessään heidät, mutta ei halunnut antaa mitään suojeluvakuutusta. Sitten mentiin Cartagenan valtion viranomaisten luo. Koska kuvernööri ei ollut kotona, niin väliaikainen kuvernööri oli, ja hän määräsi heti radiopartioauton ja viisi aseistettua poliisia seuraamaan todistajia takaisin kaupunkiin, missä roskaväki oli mellastanut.

Aseistettujen valtion poliisien saapuminen oli uutta ja hätkähdytti sitä seutua, missä todistajat asuivat. Tämä vaikutti ilmeisesti hyvin roskaväkeenkin, koska se ei toteuttanutkaan uhkauksiaan palata sinä iltana. Kun poliisi tutki tilannetta, niin se sai tietää, että roskaväen toimintaan olivat sekaantuneet naapurien mukaan eräs opettaja, katolinen pappi ja pormestarikin. Valtion poliisi varoitti pormestaria, että hän ei saa antaa sellaista tapahtua enää, ja lähti sitten.

Kun todistajat kävivät jälleen tapaamassa pormestaria, niin he huomasivat hänen muuttuneen ja olevan valmis kuuntelemaan ja ryhtymään yhteistoimintaan. Koulun johtajattaren luona käytiin myöskin, ja asia esitettiin hänelle suoraan. Hänkin kunnioitti nyt Jehovan todistajien oikeuksia ja lupasi luennoida toisille opettajille sekä oppilaille jo sinä iltapäivänä oikeasta käytöksestä ja toisten kunnioittamisesta.