Voidaanko Kristus sopeuttaa jouluun?
Onnistavatko papit yrityksessään sopeuttaa Kristus jouluun? Mitä Raamattu sanoo joulusta? Kertooko se, milloin Jeesus syntyi?
”SOPEUTTAKAAMME Kristus jälleen jouluun!” Evankelista Billy Graham on lausunut nämä sanat. Jo ennen kuin tämä suosittu evankelista esitti tällaisen kehotuksen, ovat tarkkailevat ihmiset alkaneet epäillä, onko Kristus joulun mukana. Kun nyt yhä useammat uskonnolliset johtajat kehottavat, että Kristus täytyy sopeuttaa jouluun, käy aina ilmeisemmäksi, että hän ei kuulu jouluun.
Joulukuun 28. päivän Corpus Christi Callerin lukijat saivat esim. vuonna 1956 muistutuksen pääkirjoituksessa ”Liian paljon” siitä, että Kristuksen henki puuttuu. Sanomalehti sanoi:
”Tapa, millä me vietämme Jeesuksen syntymää, on outo kansallinen ilmiö. Jos me amerikkalaiset emme juo liikaa, niin me syömme liikaa, ja on sattuman kauppaa, kumpi niistä rasittaa enimmän ihmiselimistöä. Se on aika, jolloin hillitön juominen ja syöminen vaativat veronsa, ja kohtuullisuus kaikessa lentää ulos ikkunasta. Joulun hengen tunnusmerkkinä meidän amerikkalaisten näyttelemänä on pääasiassa äärimmäisyydet – liika juokseminen sinne tänne, liika syöminen ja juominen, liika tuhlaus, liika unen ja levon menetys, liiaksi kaikkea – paitsi joulun todellista henkeä, mikä häviää jotenkin tuohon sekamelskaan.”
EI-KRISTITYT VIETTÄVÄT SITÄ
Eräs juutalainen rabbiini selitti vuonna 1956 tätä kaiken muun paitsi kristillisyyden liiallisuutta joulupäivänä. Toht. Maurice N. Eisendrath, Amerikan heprealaisten seurakuntien yhdistyksen presidentti, puhui NBC-radioverkoston kautta aiheesta ”Rabbiini katselee joulua”.
”Eikö joulusta ole tullut kaikkien viettämä yleinen juhlapäivä?” kysyi rabbiini Eisendrath. ”Eivätkö sen nimenomaiset kristilliset ominaisuudet ja opetukset ole häipyneet taka-alalle, samalla kun sen ylimalkaisempi vietto on päässyt valtaan aikana, jolloin annetaan kevytmielisesti lahjoja ja pidetään hilpeitä, jopa toisinaan vallattomiakin kutsuja? . . . Eivätkö radion ja television äänensäätäjät hukuta aikaisemmin syvällisemmin liikuttaneiden joululaulujen hiljaista, pientä ääntä? Eivätkö koristukset ulkopuolella, kadulla, anasta merkitykseltään suurempaa tärkeyttä ja osaa kuin sydämensanoma: rauha maassa hyvää tahtoville ihmisille?
”Siltä ainakin näyttää siitä, joka tarkkailee syrjästä – eikä Amerikassa ole todellisuudessa kukaan syrjässä . . . Niin, tämän ajan yleinen ilmapiiri on vanginnut monet juutalaisista veljistäni niin kuin muutkin amerikkalaiset lähimmäiset, ja he ovat kaukana syrjässäolosta. He ovat keskellä noita tuuppivia, viliseviä joukkoja suorittamassa myös jouluostoksiaan. . . . Mikä johtaa minut suoraan ensimmäiseen seikkaan, mitä minä rabbiinina haluaisin sanoa joulusta.
”Jos olisin kristitty pappi enkä juutalainen opettaja, niin minä en valittaisi mitään niin paljon enkä pahoittelisi mitään niin katkerasti kuin tätä myriadien kristittyjen, joidenkuiden juutalaisten ja monien, jotka eivät usko juutalaisuuteen eivätkä kristillisyyteen, täydellisesti suorittamaa muutosta, . . . sellaisesta pyhästä päivästä niin pakanalliseksi juhlapäiväksi, joka on tyystin vapaa sen syvemmästä hengellisestä merkityksestä.”
Ja niin joulua sanotaankin enemmän pakanalliseksi kuin kristilliseksi. ”Jos joulupukki varastaa huomion Jeesukselta”, selitti Billy Graham, ”niin me teemme joulusta pakanallisen juhlapäivän emmekä kristillistä pyhäpäivää.” Voidaanko asioita muuttaa? Voivatko papit sopeuttaa Kristuksen jouluun? Vastauksen täytyy ehdottomasti riippua siitä, mikä Kristuksen tahto on tässä asiassa. Me voimme tietää hänen tahtonsa kääntymällä Raamatun puoleen ja etsimällä, mitä se sanoo tästä kysymyksestä.
JEESUKSEN SYNTYMÄPÄIVÄ EI OLE JOULUKUUN 25.
Joulunvieton syynä otaksutaan olevan Jeesuksen syntymäpäivä. Monet kristityiksi tunnustautuvat uskovat, että hänen syntymäpäivänsä oli joulukuun 25. Tuottaako tämä päivä kunniaa Kristukselle? Tietosanakirjat sanovat, että tämä päivä ei ole kristillinen, vaan pakanallinen, että se oli Mitran, väärän messiaan, syntymäpäivä. Ne kertovat, kuten esim. The Encyclopedia Americana, että ”useimmat nyt jouluun liitetyt tavat eivät olleet alkujaan kristillisiä, vaan päinvastoin esi-kristillisiä ja ei-kristillisiä tapoja, jotka kristillinen kirkko omaksui”. Tämä päivä ei siis tuota kunniaa Kristukselle, vaan on väärä.
Milloin Jeesus syntyi? Raamattu ilmaisee kylliksi asioita tietääksemme, että hän ei syntynyt joulukuun 25. päivänä. Näistä tiedoista saamme myöskin selville sen, milloin hän syntyi.
Saadaksemme tietää Jeesuksen oikean syntymäpäivän meidän on tiedettävä jotakin Raamatun ennustamista ”seitsemästäkymmenestä viikosta” tai niin kuin Raamatun tarkistettu standardikäännös sanoo ”seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta”. Tämä on Danielin kirjan 9. luvussa, jakeissa 24–27. Enkeli Gabriel antoi Danielille tämän ennustuksen: ”Siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa.” – Dan. 9:25.
Raamattu esittää näin ollen määräajan Messiaan ilmestymiselle. Milloin sen piti tapahtua? Kuusikymmentä yhdeksän viikkoa sen jälkeen, kun annettiin käsky rakentaa Jerusalemin muurit uudelleen. Nämä kuusikymmentä yhdeksän viikkoa eivät olleet päiväviikkoja, vaan ”vuosiviikkoja” sen Raamatun säännön mukaan, että on oleva ”päivä kutakin vuotta kohti”, mikä tavataan usein Raamatun ajanlaskussa. – Hes. 4:6; 4. Moos. 14:34.
Milloin näitä kuuttakymmentä yhdeksää vuosiviikkoa alettiin laskea? Vuonna 455 eKr. Kuningas Artahsasta määräsi tuona vuonna, hallituksensa kahdentenakymmenentenä vuotena, että Jerusalem ja sen muurit piti rakentaa uudelleen. Tämä mainitaan Nehemian 2:1–8. Kun lähdemme siis vuodesta 455 eKr., niin nuo kuusikymmentä yhdeksän vuosiviikkoa eli 483 vuotta päättyivät vuonna 29 jKr. Messias ilmestyikin tuona vuonna ennustuksen mukaisesti. Kun Jeesus kastettiin Jordanin virrassa vuonna 29 jKr., niin hänestä tuli Voideltu eli Kristus eli Messias Jumalan pyhällä hengellä voideltuna.
Miten kaikki tämä auttaa meitä tietämään Jeesuksen syntymäajan? Koska ennustus kertoo myöskin, milloin Messias piti surmattaman. Hänet piti ”tuhota” eli tappaa keskellä seitsemättäkymmenettä vuosiviikkoa. Kristuksen palvelus kesti näin ollen ainoastaan kolme ja puoli vuotta. Meidän on nyt tiedettävä, miten vanha Jeesus oli aloittaessaan palveluksensa. Raamattu sanoo: ”Ja hän, Jeesus, oli aloittaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha.” On järkevää uskoa noiden päivien tapojen mukaisesti, että Jeesus aloitti työnsä kohta tultuaan kolmenkymmenen ikäiseksi. – Luuk. 3:23.
Kun Kristus kuoli kidutuspaalussa palveltuaan kolme ja puoli vuotta, niin hän oli kolmenkymmenen kolmen ja puolen vuoden vanha. Hän kuoli pääsiäisaikaan. Se oli noin huhtikuun 1. päivänä vuonna 33 jKr. Koska Kristus kuoli siis kolmenkymmenen kolmen ja puolen vuoden ikäisenä, niin hän olisi ollut kolmekymmentä neljä vuotta vanha kuusi kuukautta myöhemmin eli noin lokakuun 1. päivänä. Jeesus syntyi näin ollen lokakuun 1. päivän tienoilla vuonna 2 eKr. eikä joulukuun 25. päivänä.
On todistuksia, mitkä tukevat tätä lokakuun päivää. Esimerkiksi Raamattu sanoo, että Johannes Kastaja oli kuusi kuukautta vanhempi kuin Jeesus. (Luuk. 1:26–38) Jos me siis tiedämme, milloin Johannes syntyi, niin me tiedämme myöskin, milloin Jeesus syntyi.
Raamattu ilmaisee, milloin Johannes syntyi. Johanneksen isä, Sakarias, palveli pappina juuri ennen Johanneksen sikiämistä. Hän kuului ”Abian osastoon”. (Luuk. 1:5, 8–25) 1. Aikakirjan 24:7–18 kertoo pappien kahdestakymmenestä neljästä osastosta. Se osoittaa Abian osaston olleen kahdeksas. Kahdeksannen osaston toinen vuoro sattui neljännessä juutalaisten kuussa eli kesäkuun jälkipuoliskolla meidän kalenterimme mukaan. Johannes Kastaja sikisi siis kesäkuun jälkipuoliskolla vuonna 3 eKr. ja syntyi näin ollen maaliskuun jälkipuoliskolla vuonna 2 eKr. Koska Johannes oli kuusi kuukautta vanhempi kuin Jeesus, niin Jeesus syntyi noin lokakuun 1. päivänä vuonna 2 eKr.
Raamattu ei osoita siis joulukuun 25. päivää Jeesuksen syntymäpäiväksi. Raamattu ei tue tosiaan tuota päivää, ja lisäksi se on järjetön, kuten Joseph Moden Works selittää: ”Kristuksen syntymän aikaan piti jokaisen naisen ja lapsen mennä verolle pantavaksi siihen kaupunkiin, mihin he kuuluivat ja minne joillakuilla oli pitkä matka. Mutta keskitalvi ei ollut sovelias matkustaa tällaisille asioille, varsinkaan naisille, jotka olivat raskaina, eikä lapsille. Kristus ei voinut sen tähden syntyä sydäntalvella. Edelleen: paimenet makailivat Kristuksen syntymäaikaan ulkona vartioiden lammaslaumojaan yöllä, mutta tämä ei tapahtunut todennäköisesti keskellä talvea. Ja jos joku luulee, että talvituuli ei ollut kovin kylmä noissa osissa, niin muistakoon Kristuksen evankeliumissa lausumat sanat: ’Rukoilkaa, että pakonne ei tapahdu talvella.’ Jos talvi oli niin vaikea aika paeta, niin se ei näytä olleen sopiva aika paimenien makailla kedolla ja naisten ja lasten matkustaa.”
SYNTYMÄPÄIVÄN VIETTO EI OLE OIKEUTETTU
Me emme lue mistään kohdasta Raamatusta, että varhaiskristityt olisivat viettäneet Jeesuksen syntymää edes oikeana päivänäkään. Kristus ei valtuuttanut milloinkaan sen viettoa.
Kristus sanoi, mitä päivää tuli muistaa. Hän käski muistamaan kuolinpäiväänsä eikä syntymäpäiväänsä. ”Tehkää se minun muistokseni.” Tämä on Kristuksen käsky seuraajilleen muistoillallisen vietosta. Mitään tällaista käskyä ei ole hänen syntymästään. – Luuk. 22:19.
Raamattu sanoo tosi kristityistä, että ”me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen”, vaan ”kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi”. Miten? Muun muassa ”puhtaudessa” ja ”totuuden sanassa”. Mikä on puhdasta joulussa? Mikä on todenmukaista siinä? Suositteleeko joulu kristillisyyttä ei-kristityille? Onko sen väärä päivämäärä ja sen väärälle messiaalle osoittama kunnioitus sekä sen väärä joulupukki jotain, minkä yhteydessä Kristus haluaisi olla? Kristuksen apostolin sanat vastaavat: ”Torju väärät tarut, jotka vahingoittavat sitä, mikä on pyhää.” Käske ”eräitä olemaan opettamatta eroavaa oppia ja kiinnittämättä huomiota vääriin kertomuksiin ja sukutauluihin, joilla ei ole loppua, vaan jotka herättävät pikemminkin kysymyksiä tarkasteltaviksi kuin saavat Jumalan jakelemaan mitään uskoon liittyvää.” ”Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa.” – 2. Kor. 6:3–7; 1. Tim. 4:7; 1:3, 4, Um; Ef. 4:25.
Olkootpa aikomukset miten hyviä tahansa, niin ihmiset eivät voi tehdä pakanallisesta pyhäpäivästä ja pakanallisista tavoista kristillisiä valkaisemalla niitä Kristuksen nimellä, sillä Raamatun periaate on selvä: ”Mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar?” – 2. Kor. 6:14, 15.
Mikä on näin ollen ilmeistä? Kristus ei ole joulussa. Ja vaikka sen vietto muutettaisiin pakanallisesta joulukuun 25. päivästä joksikin lokakuun päiväksi, vaikka joulupukkitarut hylättäisiin kokonaan, vaikka sen vietto ei näkisi enää yhtään ylensyömäriä ja juomaria, vaikka karkea moraalittomuus ja rikos eivät likaisikaan joulua, vaikka hylättäisiin pakanallinen lahjojen vaihtaminen, vaikka parrasvaloon tulisivat kirkot eivätkä kaupat, niin, vaikka kaikki tämä tapahtuisikin – eikä ole vähäisintäkään mahdollisuutta, että näin kävisi – niin Kristus ei tulisi ”sopeutetuksi jälleen” jouluun, koska hän ei ole milloinkaan, minään aikana, kuulunut jouluun! Miten järjetöntä, miten nurinkurista onkaan näin ollen kenenkään kristityksi tunnustautuvan, papin tai muun, ajatella, että ihmiset voisivat sopeuttaa Kristuksen jouluun – jonka koko periaate on Raamatun vastainen!
Tosi kristityt hylkäävätkin sen tähden joulun totellen siten Raamatun käskyä: ”Lakatkaa koskemasta saastaiseen.” – 2. Kor. 6:17, Um.