Kuihtuva kukka lakkaa kuihtumasta
ROOMAN vilkasliikenteisten katujen alla on kaupunki, missä kerran vilisi yli kolme miljoonaa ihmistä. Siitä on jäljellä enää vain kuluneita pylväitä, sortuvia muureja ja sikin sokin heittyneitä kiviä. Sen iäkkäät rauniot ovat nykyisten rakennusten ja kivettyjen katujen keskellä mykkinä muistuttamassa siitä kansasta, joka kerran vaelsi sen kaduilla, mutta joka muodostaa nyt osan sen tomusta.
Nuo ihmiset eivät eronneet paljoakaan meistä nykyään. Heillä oli kotinsa, perheensä, toimensa ja huvinsa. Heillä oli samat ruumiilliset ja sisäiset tunteensa sekä suunnitelmansa ja toiveensa niin kuin meilläkin on. Mutta he elivät lyhyen hetken ja lakkasivat sitten olemasta, niin kuin ne kukat, mitkä nyt versovat heidän kaupunkinsa raunioitten keskellä ja sitten lakastuvat. ”Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole.” – Ps. 103:15, 16.
Mutta miksi ihmisen elämän täytyy olla kuin kuihtuva kukkanen? Miksi se ei voi olla kuin kukka, mikä ei lakastu koskaan? Miksi se ei voi kestää pitkän aikaa niin kuin vankka mammuttipetäjä? Se voi ja se kestääkin. Hän, joka loi ihmisen, päätti, että näin tuli olla, kun hän pani ensimmäisen ihmisparin rauhaisaan puutarhaan niin kuin kauniit kukat. Ihmisen oma tahallinen tottelemattomuushan muutti asiat toisiksi. Se, että ihminen aiheutti kuoleman itselleen, ei merkitse, että Jumalan päätös olisi mennyt myttyyn. Se ei raukea koskaan tyhjiin. ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja.” – Jes. 55:11.
Jumala varasi ansaitsemattomasta hyvyydestä keinot, joiden avulla ihminen voi saada takaisin sen, minkä ensimmäinen pari menetti. Hän teki sen Kristuksen kautta. Kun hän luopui oikeudesta täydelliseen ihmiselämään, niin tie iankaikkiseen elämään avautui tottelevaisille ihmisille.
On täysin oikein, että ne, jotka hyötyvät tästä uhrista, ovat niitä, jotka noudattavat Kristuksen esimerkkiä ollen tottelevaisia Jumalalle eivätkä seuraa Aadamin tottelemattomuuden esimerkkiä. Heistä tulee sellaisen puun kaltaisia, joka elää pitkään. ”Niin kuin puun päivät ovat, sellaiset ovat minun kansani päivät, ja minun valittuni nauttivat kauan kättensä työstä.” (Jes. 65:22, As) Tämä lupaus täyttyy Jumalan valtakunnan alaisuudessa.
Suuret joukot nykyisiä ihmisiä on maan asukasten joukossa silloin, kun Jumalan hallitus hallitsee maata. He näkevät Jumalan alkuperäisen päätöksen täyttyneenä. Ihmiskunta, joka on nyt kuihtuva kukkanen, lakkaa silloin kuihtumasta.