Kulje varovasti

ELÄMÄ nykyisessä maailmassa on kuin kävelemistä suossa, moraalisen turmeltuneisuuden suossa. Joka puolella on alituisesti uhkaamassa kuiluja, ansoja ja petollinen maaperä. Yksi harha-askel saattaa johtaa siihen, että maailman moraalin lentohiekka nielee ihmisen. Läpi tämän pahalta haisevan suon kulkee kapea polku, mikä noudattelee lujaa maaperää, kunnes se johtaa lopulta puhtaaseen maailmaan. Tämä kapea polku on kristillisen nuhteettomuuden tie. Se on turvallinen polku, ainoa ulospääsytie. Jeesus puhui siitä sanoessaan: ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” – Matt. 7:14.

Mutta miten joku voi pysyä tällä polulla, jollei hän vaella varovasti tai jollei hänellä ole opasta johtamassa häntä ja valaisemassa hänen tietään? Kirjaimellisella suolla oleva viisas kulkija ei olisi ilman hyvää opasta tai luotettavaa valoa. Eikä hän olisi huolimaton jalkojensa alla olevasta maaperästäkään. Hän kulkisi huolellisesti varmistautuen siitä, että maa on kovaa eikä petollista kuorta, mikä vain näyttää hyvältä. Kuinka monet ihmiset maailmassa näyttävät kuitenkaan osoittavan samaa huolellisuutta kulkiessaan elämäntietään? Miten monet haparoivat eteenpäin välittämättä siitä, mihin astuvat tai mitä polkua on paras kulkea? Kuinka monet ajattelevat lainkaan tai ponnistelevat ollenkaan löytääkseen kristillisen nuhteettomuuden kaidan polun ja vaeltaakseen sitä? Enemmistö voi hyvin sanoa: ”Me odotamme valoa, mutta katso, pimeys! Kirkkautta, mutta me vaellamme hämäryydessä. Me haparoimme seinää kuin sokeat, niin, me hapuilemme kuin ne, joilla ei ole silmiä. Me kompastumme keskipäivällä niin kuin iltahämyssä.” – Jes. 59:9, 10, As.

Suo ei ole suinkaan paikka, missä voitaisiin kompastella ja haparoida eteenpäin pitkin tutkimattomia polkuja. Se ei ole paikka, missä voitaisiin kulkea ilman kunnollista valoa. Kuinka monet tekevät kuitenkin näin maailmassa? Miten monet tietävät, mihin he ovat menossa, tai voivat olla varmoja siitä, että heidän kulkemansa polku on hyvä?

Jumala tiesi hyvin, että ihminen tarvitsee jotain oppaakseen. Hän tiesi, että monet petolliset polut johtavat eri suuntiin ja hämmentävät perusteellisesti ihmiset. He tarvitsevat jotain, mikä näyttää erehtymättömästi oikean polun ja on luotettava valo heidän jaloilleen. Hän varasi sen antamalla ihmiskunnalle Raamatun. ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” – Ps. 119:105.

Jumala puhuu kirjoitetun Sanansa kautta meille sanoen: ”Tässä on tie, sitä käykää.” (Jes. 30:21) Mutta jollei Raamattuun kiinnitetä lainkaan huomiota, niin miten kukaan voi löytää tämän tien? Ja miten ne, jotka löytävät sen, voivat pysyä sillä, jos he eivät seuraa Jumalan Sanan opetuksia ja periaatteita? Mikä estää heitä vaeltamasta inhimillisen filosofian, väärän uskonnon ja poliittisten aatteitten pettäville poluille, mitkä johtavat heidät vain syvemmälle maailman suohon? Mikä varjelee heidät materialismin ja maailman moraalittomuuden ansoista?

Ainoa keino, millä joku voi pysyä oikealla polulla, on Jumalan Sanan vanhurskasten periaatteitten ja opetusten noudattaminen. Hänen täytyy kulkea varovasti ja antaa Raamatun paljastaa väärät polut sekä valaista oikean tien. Sen hylkääminen on samaa kuin kompastelisi läpi suon täydellisessä pimeydessä. Onko näin ollen ihme, että niin monet ihmiset eivät tiedä, mihin he ovat todellisuudessa menossa? Jeesus puhui totta: ”Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.” – Joh. 12:35.

Tiedätkö sinä, mihin sinä olet menossa? Tiedätkö sinä, mihin sinun elämänjuoksusi johtaa sinut? Oletko sinä varma siitä, että kulkemasi polku on oikea? Jotkut saattavat sanoa sen olevan, mutta voivatko he olla varmempia siitä, että he ovat oikeassa, kuin sekään, joka haparoi täydellisessä pimeydessä, voi olla varma siitä, että hän vaeltaa siihen suuntaan, mihin hän luulee menevänsä? Koetahan kulkea pois oudosta huoneesta täydellisessä pimeydessä, niin huomaat vaikeaksi havaita monia esineitä, joihin sinä törmäät, tai olla varma siitä, että sinä olet menossa oikeaan suuntaan löytääksesi oikean oven.

Kukaan ei ole varma siitä, että hän on oikealla polulla, jos hän nojautuu omaan ymmärrykseensä. Se, mikä saattaa näyttää oikealta hänestä, voikin olla todellisuudessa väärin, koska se on vastoin ylimmän Yksinvaltiaan lakeja. Siksi on kirjoitettu: ”On tie, mikä on suorana miehen edessä, mutta sen loppuna ovat jälkeenpäin kuoleman tiet.” (Sananl. 14:12, Um) Vain käyttämällä Raamatun totuuksia voi ihminen olla varma siitä, mikä polku on oikea ja mikä väärä ja petollinen.

Raamatun opastavan valon tarve tässä maailmassa voidaan ymmärtää paremmin, kun havaitaan, että maailma on juuri siinä tilassa, minkä profeetta Jesaja on kuvaillut: ”Sitä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat.” – Jes. 60:2.

Koska tämän maailman jumala, sen näkymätön hallitsija, on pimeyden ruhtinas, niin ei ole outoa, että maailma on synkässä hengellisessä pimeydessä. Ei ole outoa, että se on moraalisen turmeluksen suo, eikä ole outoa, että se tuottaa jumalattomien hedelmien runsaita satoja. Koska Saatana ei halua kenenkään vaeltavan kaitaa tietä elämään, niin eikö ole johdonmukaista, että hän käyttää kaikkia kuviteltavissa olevia petoskeinoja saadakseen ihmiset väärille poluille ja vajotetuksi maailman moraalisuohon? Eikö hän saata väärät tiet näyttämään oikeilta teiltä? Eikö hän tee vääriä uskontoja suosituiksi saattamalla ne näyttämään ulkonaisesti oikealta uskonnolta? ”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi.” – 2. Kor. 11:14, 15.

Jumala tuhoaa Harmagedonin taistelussa tämän maailman ja sen moraalisuon. Koko jumalaton asiainjärjestelmä pyyhkäistään pois maan pinnalta yhtä perusteellisesti kuin vedenpaisumusta edeltänytkin maailma. Ainoa keino varjeltua sen kohtalolta ja astua puhtaaseen uuteen maailmaan on kulkea kristillisen nuhteettomuuden kapeaa tietä. Viisas ihminen valitsee tämän tien ja kulkee sitä varovasti tarkaten huolellisesti vaellustaan. Niin kauan kuin hän pysyy sillä ja seuraa Jumalan Sanan opastusta, hän ei harhaannu maailman moraalisuohon.

”Herra [Jehova], kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.” – Ps. 15:1–3.