Jumala ei masennu

”OPETA meille, joilla on etu vetää syrjään verho sinun kaikkeutesi salaisuuksien edestä, että meidän koko velvollisuutemme on rakastaa Sinua, Jumalamme, ja pitää sinun käskysi.” Näin rukoili eräs Yhdysvaltojen sotalaivan pastori juuri ennen kuin hänen hallituksensa aloitti yhden äskeisistä atomipommikokeiluistaan. Tämä rukous pani Long Beachin (Kalifornia) Independentin pakinoitsijan, Sydney J. Harrisin, sanomaan muun muassa seuraavaa:

”Otaksuttavasti on ainakin yksi käsky, mihin sotalaivan pastori ei voi vedota. Näyttäisi hiukan omituiselta teroittaa mieleen käskyä ’älä tapa’ juuri ennen sellaisen pommin räjähdyttämistä, mikä sisältää useitten miljoonien trotyylitonnien voiman ja mikä pystyy tappamaan eräitä satoja tuhansia Hänen lapsiaan.” Harris ehdottaa sitten ivallisesti todellisuuden mukaisempaa rukousta, minkä hän aloittaa näin:

”Ole armollinen, Herra, meille, joilla on ylpeyttä ja julkeutta päästää valloilleen luonnon tuhoisimmat voimat.” Hän pyytää sitten Jumalaa suojelemaan kaikenlaiselta tuholta, mitä atomipommi voi purkaa tai aiheuttaa aivoihin, hermostoon, keuhkoihin, sydämeen, sisälmyksiin jne.

Harris lopettaa sitten ivarukouksensa: ”Tuota nämä onnettomuudet meidän vihollisillemme, mutta älä meille, niin me lupaamme rakastaa Sinua ja pitää sinun käskysi – kaikki muut paitsi yhtä, Herra.”

”Tämä olisi ainakin”, hän jatkaa, ”rehellinen ja merkityksellinen rukous. Ei hölynpölyä, ei ulkokultaisuutta, ei juhlallista jumaluusopillista mongerrusta tarkoituksen ja pommin voiman salaamiseksi ja pyhittämiseksi. Olen varma siitä, että Herra ei vastaisi tähän rukoukseen – mutta eipä se olisi myöskään millään muotoa loukkaus Hänen älyään eikä herjaus hänen hyvänsuopaisuuttaan kohtaan. Minä ajattelen tosiaan, että hänen täytyy olla masentuneempi paimentensa sokeudesta kuin lammastensa mielettömyydestä.”

Edelläolevasta näkyy, että sanomalehden pakinoitsijalla on enemmän ymmärrystä Jumalan vaatimuksista rukouksen suhteen kuin papilla, sillä aivan ensimmäinen vaatimus on tosiaan rehellisyys, vilpittömyys. Mitä Jumala ajattelee tuollaisista rukouksista, minkä tuo pastori lausui, sen sanoo Hänen sanansa: ”Kun te ojennatte käsiänne [anomuksessa], minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.” Ja jälleen: ”Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran [Jehovan] pelkoa.” – Jes. 1:15; Sananl. 1:28, 29.

Mutta Harris on eräässä suhteessa erehtynyt, jos hän nim. ajattelee, että Jumala on masentunut, alakuloinen, tai että se, mitä joku hänen luomuksistaan tekee, vähentää hänen rohkeuttaan. Se merkitsisi samaa kuin myöntäisi, ettei hän ole kaikkiviisas eikä kaikkivoipa. Eikö hän ennustanut juuri tämän? Hän sanoi: ”Täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat . . . jumalisen antaumuksen muodon omaavia, mutta sen voimaan nähden vääriksi osoittautuvia.” Koska olosuhteet ovat muodostumassa juuri sellaisiksi, kuin hän oli ennustanut, niin onko hänellä syytä masentua? – 2. Tim. 3:1–5, Um.

Lisäksi toteutuvat hänen päätöksensä maan ja ihmisen suhteen siitä huolimatta, mitä ihmiset tekevät tai tekemättä jättävät, kuten hän vakuuttaa meille: ”Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” Ja mitkä hänen päätöksensä maan suhteen ovat? ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran [Jehovan] tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” – Jes. 46:11; 11:9.

Ottaen huomioon nämä totuudet ja tosiasiat voidaan totisesti vakuuttaa luottavaisesti, ettei Jumala masennu siitä huolimatta, mitä ihmiset tekevät. Tämän lehden eräs tarkoitus on auttaa hyvää tahtovia ihmisiä saamaan hyötyä siten, että he tulevat tuntemaan Jumalan päätökset tämän maapallon ja ihmisen suhteen.