Toivottavat taipumukset – kristillinen vallanalaisuus
”Olkaa tottelevaisia . . . tehden Jumalan tahdon kokosieluisesti.” – Ef. 6:5, 6, Um.
1. Miten Jeesuksen antaman esimerkin mukaan osoitetaan täydellistä vallanalaisuutta?
KUN me saamme kokea ihmisen oman itsekkään päätösten teon surullisia seurauksia elämässä, niin tulisi valita toinen esikuva, mistä on pysyvä hyöty. Miksi emme harkitsisi sitä epäitsekästä ehdotusta, mitä Jeesus suosittelee kahden suuren käskyn suhteen, sen sijaan että menettelisimme omien mielijohteittemme mukaan? Hän sanoi: ”’Sinun täytyy rakastaa Jumalaasi Jehovaa koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’” Sen sijaan että nämä sanat lupaisivat valintavapauden, ne rajoittavat äärimmilleen sen menettelytavan, mikä voi olla otollinen Jehovalle. Tämä käsky lopettaa kokonaan oman valinnan mahdollisuuden. Nämä sanat poistavat itse asiassa ihmisen elämästä kaikki muut halut kuin täydellisen tottelevaisuuden ja vallanalaisuuden Jehovaa kohtaan. – Matt. 22:37, 38, Um.
2, 3. a) Mitä antautuminen merkitsee? b) Mistä orjuudesta kristitty on vapautettu? c) Mikä orjuus on toivottava?
2 Tämä oli Jeesuksen ja hänen seuraajiensa elämän kaava. Kun kristitty pyhittää halustaan elämänsä Jehova Jumalalle, niin hän lupaa kulkea Mestari-Palvelijan säätämissä askeleissa; se merkitsee tosiaan sitä, että hänestä tulee Mestarinsa orja. Kun me sitten tarkastelemme asiaa yksityiskohtaisesti, niin me huomaamme, että ihminen on joka tapauksessa jonkun herran palvelija eli orja, niin kuin Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 6:16:nnessa: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?” Paavali huudahtaa sitten: ”Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! . . . niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.” (Jakeet 17–19) Nämä sanat eivät jätä mitään vaihtoehtoa tosi kristitylle, vaan hänen on muovattava elämänsä orjana Mestarinsa toivomusten mukaan. Tällainen vanhurskas vaellus osoittaa tietysti, että Jehova on se Herra, jolle ihminen haluaa suorittaa tottelevaista ja uskollista palvelusta. Paavali mainitsee orjuusaseman sattuvasti Efesolaiskirjeen 6:5, 6:nnessa (Um): ”Te orjat, olkaa tottelevaisia niille, jotka ovat teidän isäntiänne . . . Kristuksen orjia, tehden Jumalan tahdon kokosieluisesti. Olkaa orjia, joilla on hyvät taipumukset, kuin Jehovalle eikä ihmisille.” Tällaisesta menettelystä tuleva palkka on kuvattu Kolossalaiskirjeen 3:24:nnessä seuraavin sanoin: ”Sillä te tiedätte, että te saatte Jehovalta perinnön asianmukaisen palkan. Te olette Mestarin Kristuksen orjia.”
3 Kun ihminen ottaa huomioon, että hänellä on ollut tilaisuus pelastua ”tämän maailman jumalan” orjuudesta ja itsensä orjuudesta, niin on seurauksena suuri ilo niille, jotka noudattavat kehotusta ja tulevat ’Kristuksen orjiksi’ sekä suorittavat ”pyhää palvelusta” Jehovalle. – Ilm. 22:3, Um.
LUOTETTAVAT ORJAT
4, 5. Miten herra voi koetella orjiensa uskollisuutta, ja mikä palkka annetaan työntekijälle? Laiskurille?
4 Herra koettelee usein orjia saadakseen selville kyvykkyyden ja uskollisuuden. Tämä on kuvattu hyvin miehellä, joka aikoi matkustaa ulkomaille. Hän kutsui orjansa eteensä ja antoi heille eri määrän talentteja: yhdelle viisi, toiselle kaksi ja kolmannelle vain yhden. Kun oli kulunut melkoisesti aikaa, niin herra palasi ja vaati selostusta siitä, mitä kukin orja oli tehnyt hänen heille antamillaan talenteilla. Se, joka sai viisi talenttia, oli voittanut lisäksi viisi, ja hänet palkittiin siten, että hänelle annettiin enemmän vastuuta uskollisen palveluksen takia. Näin kävi myöskin sille, jolle oli annettu kaksi talenttia, hänkin suhtautui asiaan suotuisasti ja hyödyllisesti. Herra sanoi silloin tälle, joka oli saanut kaksi talenttia, kun oli käynyt ilmi, että hän oli voittanut lisäksi kaksi talenttia: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja! Sinä olit uskollinen vähässä. Minä määrään sinut valvomaan paljoa. Astu herrasi iloon.”
5 Mutta miten kävi sille orjalle, joka oli saanut ainoastaan yhden talentin? Sen sijaan että hän olisi pannut tuon talentin käyttöön herransa palveluksessa, hän kätki sen. Kun herra palasi, niin orja palautti talentin herralleen, mutta hänellä ei ollut mitään muuta näytettävänä herralleen. Vastaus tässä tapauksessa kuului: ”Paha ja laiska orja. Sinähän tiesit, että minä korjasin sieltä, mihin en kylvänyt, ja kokosin sieltä, mihin en siementä heittänyt. Niinpä sinun olisi pitänyt tallettaa hopearahani pankkiirille, ja minä olisin saanut saapuessani omani korkoineen. Ottakaa sen tähden häneltä pois talentti ja antakaa se hänelle, jolla on kymmenen talenttia, sillä jokaiselle, jolla on, annetaan enemmän, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton orja pimeyteen ulkopuolelle.” Tosi orjalla ei pitäisi olla mitään vaikeutta oikean ratkaisun tekemisessä, kun tämä kuvaus on hänen mielessään. Hän alistuu täydelleen ja peruuttamattomasti Mestarinsa palvelukseen. Siunattu ja onnellinen on Kristuksen Jeesuksen orjien osa, koska Isän siunauksiin kuuluu sen valtakunnan periminen, mikä varattiin tällaisille uskollisille orjille. Tällaisen vanhurskaan Mestarin orjana oleminen voi olla onnellinen ja toivottava asema hänen ”muille lampailleenkin”. – Matt. 25:14–30, Um; Luuk. 12:32; Matt. 25:34.
6. Miten orja voi saada onnen?
6 Jehovan todistajat ovat siitä syystä onnellista kansaa tänä aikana. He ymmärtävät olevansa liittosuhteessa Jehovaan ja ovat luvanneet alistua hänen jokaiseen käskyynsä. Sen sijaan että he katsoisivat, miten voisivat laajentaa heille orjina annettuja supistavia rajoja, niin että ne soveltuisivat heidän omiin henkilökohtaisiin haluihinsa, he sanovat: ’Miten minä voin mukauttaa menettelyni ollakseni ehdottoman varma siitä, että minä pysyn Mestarin asettamissa rajoissa?’
7. Mikä välitön palkka annetaan niille, jotka noudattavat suotuisesti Mestarin sanoja? Niille, jotka kieltäytyvät?
7 Ne, jotka kuulevat Saatanan orjuudesta vapauttavat sanat, ovat huolissaan siitä, että he voisivat suorittaa Jehovalle uskollista, tottelevaista palvelusta, ja he tekevät näin alituisesti. Sellaiset saavat heti palkan, niin kuin Jehova lupaa sanoen ”muista lampaistaan”: ”Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille.” Jumala on luvannut pyyhkiä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään. Harkitsehan siis tätä orjuusasemaa suuren kapinoitsijan Saatanan ja hänen jumalattomien näkymättömien paholaistensa, hänen jumalattomien maanpäällisten edustajiensa ja kaiken tämän petkuttamien ihmisten aseman vastakohtana. Me varmistumme Jumalan Sanan tuntemuksen avulla siitä, mikä on Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto, ja sitten me noudatamme ohjeita Mestarimme tottelevaisina orjina. Jos me emme tee näin, niin se on todellisuudessa kapinallisuuden ilmaus meidän puoleltamme, ja me joudumme häviämään tämän kapinallisen, tuomitun maailman mukana, koska se samoin kuin sen halutkin häviävät, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iankaikkisesti. Kapinallisista taipumuksista vapaa vanhurskas vaellus merkitsee iankaikkista elämää uskollisille, halukkaille orjille. – Ilm. 7:15–17; 1. Joh. 2:17.