Miksi monet epäilevät Saatanan olemassaoloa?
Nykyisissä uskontokirjoissa pyritään joko kokonaan jättämään Saatana huomioonottamatta tai heittämään epäilys hänen olemassaolonsa ylle henkipersoonana. Miksi?
JUMALAN Sana vakuuttaa Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan Saatana Perkeleen olevan persoona. Vaikka häneen viitataankin 1. Mooseksen kirjan kertomuksessa Käärmeenä, niin meidän ei tarvitse mietiskellä, mikä tämä käärme on, sillä se käy ilmi Ilmestyskirjan 12:7–9:sta (Um). Meille kerrotaan siinä, että hän, ”joka harhaannuttaa koko asutun maan”, on ”alkuperäinen käärme, hän, jota sanotaan Perkeleeksi ja Saatanaksi”. Niin, Eedenissä ollut kiusaaja ei ollut pelkkä ”paha vaikutin”, minkä Jumala pani Aadamiin, kuten eräät juutalaiset oppineet, toisella vuosisadalla jKr. eläneet tannaimit, tahtoisivat meidän uskovan. Hän ei ollut kukaan muu kuin Saatana Perkele itse.1
Saatana osoitetaan sitten jälleen Jobin 1. ja 2. luvussa selvästi henkipersoonaksi, joka ilmestyi Jumalan luo yhdessä toisten henkipoikien kanssa ja joka ryhtyi keskustelemaan Jumalan kanssa uhmaten Häntä Jobin nuhteettomuuden suhteen. Me luemme myöskin hänen syyttäneen ylimmäistä pappia Joosuaa Sakarjan päivinä. Paavali sanoo Saatanaa ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”, joka ”on sokaissut epäuskoisten mielen”. Pietari puhuu Saatanasta sinä, joka ”kulkee ympäri kuin karjuva jalopeura koettaen niellä jonkun”. Ja Juudas, Jeesuksen opetuslapsi ja velipuoli, kertoo, että Saatanalla oli väittely Miikaelin kanssa Mooseksen ruumiista. Minkään persoonattoman pahan periaatteen, jollaisena monet pitävät Saatanaa, ei voisi suinkaan sanoa tekevän tuolla lailla! – 2. Kor. 4:4; 1. Piet. 5:8; Juud. 9, Um.
Erityisesti Jeesusta koskeva Raamatun kertomus vahvistaa Saatanan persoonallisuuden. Saatana tarjosi autiomaassa Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat, jos Jeesus olisi ”langennut polvilleen ja tehnyt palvontateon” Saatanalle. Voisiko käsitteellinen periaate väittää omistavansa kaikki maailman valtakunnat ja tarjota niitä Jeesukselle? Voisiko Jeesus tehdä palvontateon sen edessä? Voisimmeko me kuvitella, että uskollisen, rakkaudellisen ja tottelevaisen Jumalan Pojan omassa mielessä syntyneet tottelemattomuuden ajatukset olisivat voineet kiusata häntä? – Matt. 4:9, Um.
Jeesus todisti, että hän oli nähnyt ”Saatanan jo pudonneen kuin salama taivaasta”. Pahan periaate ei selvästikään olisi voinut pudota, sillä se oli luomisesta lähtien olemassa pahana periaatteena, joskin toimettomana. Jeesus sanoi edelleen vihollisilleen, että he olivat isästään Perkeleestä, joka ”oli miehentappaja, kun hän aloitti” Saatanana, ja ”valehtelija ja valheen isä”. Kun Jeesusta syytettiin siitä, että hän ajaa ulos paholaisia Saatanan voimalla, niin hän ei kieltänyt Saatanan olemassaoloa, vaan sanoi: ”Jos Saatana karkoittaa pois Saatanan, niin hän on tullut jakautuneeksi itseään vastaan.” Nämäkään raamatunpaikat eivät jätä vähintäkään epäilystä Saatanan olemassaolon, persoonallisuuden suhteen. – Luuk. 10:18; Joh. 8:44; Matt. 12:26, Um.
SAATANAN OLEMASSAOLON EPÄILEMINEN
Niin oudolta kuin näyttäneekin, monet kristityiksi tunnustautuvat sekä juutalaiset epäilevät Saatana Perkeleen olemassaoloa kaikista tällaisista täysin selvistä raamatullisista todistuksista huolimatta. He ottavat sellaisen kannan, että kukaan ei ole koskaan nähnyt Saatanaa, joten hänen täytyy olla pelkästään mielikuvituksen tuote. Tai että Saatana on vain pahan periaate tai ihmisessä olevien pahojen vaikuttimien personointi.
Eräs Oxfordin jumaluusopin tohtori sanoo: ”Ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella saattaa olla toisia henkisiä vaikutteita, jollaisia todettiin kyllin kypsymättöminä muinaisessa uskossa paholaisiin ja Saatanaan. . . . Mitä ajattelemmekin tästä teoreettisesta kysymyksestä” jne.2 Ja erään suositun protestanttisen teoksen mukaan: ”Koko asia on kietoutunut salaperäisyyteen. . . . Nämä kohdat [jotka viittaavat Saatanaan] jättävät paljon selittämättä, ja arvailu on tässä hyödytöntä.”3
Meille kerrotaan eräästä Yhdysvalloissa olevasta johtavasta jumaluusoppineesta: ”Mutta Niebuhr ei hyväksy Raamatun oppia Perkeleestä taruna eikä opinkappaleena eikä ulkopuolisena, ’kaikkea ihmisen toimintaa edeltävänä pahan’ periaatteena. Hän käyttää Saatanaa pelkästään esikuvallisesti valaisemaan, miten ihmisen kapinallinen tahto toimii.”4 Lainaamme häneltä suoraan: ”Ajatus personoida paha saattaa olla tieteellisesti järjetön, mutta se pohjautuu luonnolliseen erehdykseen. Kun luonnon sokeat ja persoonattomat voimat elävöityvät ihmisessä, niin niille annetaan persoonallisuuden muoto.”5
MISTÄ EPÄILYS JOHTUU?
Jotkut ihmiset epäilevät Saatanan olemassaoloa, koska hän on näkymätön ihmissilmille, mutta onko siinä mitään järkeä? Ei ole. Raamattu, järki ja luonnolliset tosiasiat osoittavat, että Jumala on olemassa, eikä kukaan ihminen ole kuitenkaan milloinkaan nähnyt häntä eikä voikaan nähdä. (2. Moos. 33:20; Joh. 1:18) Jumalan Sana kertoo myöskin henkiluomuksista, erilaisista enkeleistä, jotka täyttävät Jumalan käskyt ja jotka ovat kaikki näkymättömiä ihmissilmille. Koska me myönnämme, että on olemassa vanhurskaita henkipersoonia eli -yksilöitä, niin pitäisikö osoittautua vaikeaksi uskoa, että on myöskin olemassa epävanhurskaita, jumalattomia henkipersoonia?
Epäilemättä ovat ne taikauskoiset ja naurettavat väärinkäsitykset, joita monilla on tai joita heillä on ollut Saatanasta, osaltaan syynä siihen, että toiset epäilevät hänen olemassaoloaan. Hänet kuvattiin pimeinä keskiaikoina useasti pukiksi. Hänet kuvaillaan nykyaikana tavallisesti ihmisen muotoiseksi ruumiinmukaisissa punaisissa vaatteissa, sarvekkaaksi, hännälliseksi ja hiilihanko käsissään. Mutta yksistään se, että Raamatun opetus Saatanasta on vääristelty, ei ole pätevä syy epäillä hänen olemassaoloaan. Eikä sekään, että monet ei-kristilliset uskonnot personoivat pahan periaatteen, todista Saatanan olemassaoloa vastaan.
Toiset ovat taipuvaisia epäilemään Saatanan olemassaoloa, koska he eivät ymmärrä Saatanan alkuperää ja miksi Jumala on suvainnut Saatanaa niin kauan. Niinpä Reinhold Niebuhr sanoo edelleen: ”Heprealaisessa jumalaistarustossa oleva ajatus, että Saatana on Jumalaa vastaan kapinoitseva ja kuitenkin lopulta hänen valtansa alainen, ilmaisee sen eriskummallisen seikan, että paha on toisaalta jotain enemmän kuin järjestyksen puutetta, ja toisaalta, että se on riippuvainen järjestyksestä.”5
Mitä on sanottava näistä eri syistä Saatanan olemassaolon epäilemiseen? Eivätkö ne todellisuudessa pohjaudu siihen, että ei hyväksytä Raamattua Jumalan Sanana? Jos me uskomme, että Raamattu on henkeytetty, niin emmekö me silloin hyväksy myöskin sen selviä lausuntoja totuutena siitä huolimatta, ymmärrämmekö me kaikkia syitä vai emme? Varmasti! Me olemme silloin yhtä mieltä Jeesuksen kanssa, joka sanoi: ”Sinun sanasi on totuus”, ja Paavalin kanssa, joka kirjoitti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi”, sekä myöskin Pietarin kanssa, joka sanoo, että ”ihmiset ovat puhuneet Jumalalta saamaansa, niin kuin pyhä henki heitä opasti”. – Joh. 17:17; 2. Tim. 3:16; 2. Piet. 1:21, Um.
JUMALAN SANA VASTAA
Mutta Jumalan Sana esittää meille syyt Saatanan olemassaoloon. Se vastaa tyydyttävästi kaikkiin kysymyksiin, joita vilpittömällä, avomielisellä totuuden etsijällä saattaa olla Saatanan suhteen. Se vakuuttaa, että kaikki Jumalan toiminta on täydellistä ja että hänen tiensä ovat oikeudenmukaiset. (5. Moos. 32:4) Hän ei olisi sen tähden voinut luoda mitään jumalatonta henkipersoonaa. Raamattu kertoo myöskin, että Jumala loi monia vanhurskaita henkiluomuksia, enkeleitä, joiden joukossa oli yksi, jonka Jumala määräsi ensimmäisen ihmisparin suojaavaksi kerubiksi eli suojelusenkeliksi. Hänessä heräsi kunnianhimo olla palvottu niin kuin Jumala itse, ja niin hän houkutteli Aadamin ja Eevan tottelemattomuuteen. Hän yllytti kapinaan ja asetti siten kyseelliseksi Jehova Jumalan kaikkeuden yksinvaltiuden. – 1. Moos. 3:1–7; Hes. 28:12–16.
Raamattu osoittaa edelleen Saatanan kerskuneen, että Jumala ei voi panna maan päälle luomuksia, joita Saatana ei voisi turmella, herättäen siten myöskin kysymyksen: Voiko ihminen säilyttää nuhteettomuutensa? Jehova Jumala on tämän kysymyksen takia sallinut Saatanan olla olemassa ja antoi Aadamin ja Eevan elää jonkin aikaa ja saada jälkeläisiä, ennen kuin he maksoivat synnin rangaistuksen, kuoleman. Jehovalla oli täydellinen luottamus kykyynsä panna maan päälle ihmisluomuksia, jotka säilyttäisivät nuhteettomuutensa kaikesta siitä huolimatta, mitä Saatana voisi tehdä, ja todistaisivat siten Saatanan valehtelijaksi. Jumala salli siitä syystä Jobin, Jeesuksen ja toisten kärsiä Saatanan käsissä. Kun me kerran ymmärrämme, mikä oli kysymyksessä, nim. Jehovan ylimmyyttä ja ihmisen nuhteettomuutta koskevat kysymykset, niin me voimme nähdä hyvät ja riittävät syyt siihen, miksi Jumala on sallinut Saatanan olla olemassa nykyaikaan asti. – Job, luvut 1 ja 2; Sananl. 27:11; Hepr. 5:8, 9.
Tähän kaikkeen liittyy se, että Saatanan olemassaolo on parhaassa tapauksessa vain tilapäinen, ja tämä on täsmälleen samaa, mitä Raamattu osoittaa: ”Jumala, joka antaa rauhan, murskaa . . . Saatanan.” Jeesus Kristus hävittää ”sen, jolla on keinot aiheuttaa kuolema, se on, Perkeleen”. Saatana singotaan tosiaan lopulta tulijärveen, toiseen kuolemaan, mikä on tyhjäksi tekemisen vertauskuva. – Room. 16:20; Hepr. 2:14, Um; Ilm. 20:10, 14.
Näin tekee Raamattu järjen ohella selväksi Saatanan alkuperän, miksi Jumala on sallinut hänen jäädä olemaan tähän aikaan saakka ja että hänen päivänsä ovat luetut. Ihmisellä ei ole näin ollen mitään perusteita epäillä Saatanan olemassaoloa.
Ota siis varteen varoitus: ”Säilyttäkää mielenmalttinne, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Perkele, kulkee ympäri kuin karjuva jalopeura koettaen niellä jonkun. Mutta asennoitukaa häntä vastaan, lujina uskossa.” – 1. Piet. 5:8, 9, Um.
LÄHDEKIRJAT
1 ”Judaism in the First Centuries of the Christian Era”, kirj. Geo. F. Moore.
2 ”Redemption and Revelation”, kirj. H. Wheeler Robinson, jumaluusopin toht.
3 ”555 Difficult Bible Questions Answered”, julk. ”The Christian Herald”.
4 ”Reinhold Niebuhr – His Religious, Social, and Political Thought”, kirj. Kegley ja Bretall.
5 ”The Theology of Reinhold Niebuhr”, kirj. Hans Hofman.