”Aurinko pimenee”

Eräät Raamatun ennustukset puhuvat auringon pimenemisestä. Miten ne on ymmärrettävä, kirjaimellisestiko vai kuvaannollisesti?

MAA on ihmisen koti. Mutta ihminen ei voisi elää siinä ilman auringon apua. Aurinko antaa meille valoa, lämpöä ja voimaa. Maassa oleva hiili ja öljy, tuulimyllyjä pyörittävä tuuli ja vesivoimaa tarjoavat joet ovat kaikki auringon tuotteita. Meidän ruokammekin on riippuvainen auringosta. Kasvit käyttävät sen voimaa ynnä vettä ja hiilidioksidia, ja nämä kasvit antavat meille vuorostaan sekä ravintoa että myöskin rakennus- ja polttoainetta ja kauneutta, mitä ei ole vähäksi arvioitava. Aurinko on tosiaan ihmeellinen Luojan lahja ihmisille. Ei ole sen vuoksi ihmeteltävä, että kun ihminen lankesi puhtaasta palvonnasta, niin hän palvoi aurinkoa, ja auringon jumala on todella huomattava jumaluus monilla muinaisilla kansoilla.

Tehdäkseen tunnetuksi ylimmyytensä Jehova Jumala on menneinä aikoina puuttunut auringon valoon. Niinpä oli muinaisen Egyptin yhdeksäs vitsaus pimeys, mitä voitiin koskettaa. Egyptiläiset eivät voineet ”nähdä toistansa, eikä kukaan voinut liikkua paikaltansa kolmeen päivään”. Todistuksena siitä, että tämä ei ollut pelkästään luonnonoikku, oli se, että samaan aikaan ”kaikilla israelilaisilla oli valoisata asuinpaikoissansa”. Samoin silloin kun Jeesus kuoli, alkaen kuudennesta hetkestä eli puolipäivästä, ”yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt [kokonaan]”. Näissä kussakin tapauksessa oli kysymyksessä kirjaimellinen auringonvalo. – 2. Moos. 10:21, 23; Luuk. 23:44, 45.

Jumalan Sana ei ainoastaan kertonut Jumalan panneen auringonvalon pimenemään, vaan myöskin ennusti hänen tekevän siten vieläkin. Niinpä Hesekiel ennusti, että Jehova peittää ”auringon . . . pilviin”. Jooel kirjoitti siitä ajasta, jolloin ”aurinko muuttuu pimeydeksi”. Ja Jeesus sanoi tämän asiainjärjestelmän loppua koskevassa suuressa ennustuksessaan, että ”aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa”. – Hes. 32:7; Apt. 2:20; Matt. 24:29.

Tarkoittavatko nämä ennustukset sitä, että kirjaimellinen aurinko pimenee, niin kuin kävi Mooseksen ja Jeesuksen Kristuksen aikaan? Kyllä, sanovat monet hartaat uskonnoitsijat. Eräs seitsemännen päivän adventistien julkaisu Bible Readings for the Home Circle sanoo, että tällaiset kohdat täyttyivät toukokuun 19. pimeänä päivänä v. 1780. Se mainitsee väitteensä tueksi muiden auktoriteettien joukossa lyhentämättömän Webster’s Dictionary’n vuoden 1833 painoksen, mikä esittää sivulla 1 604 seuraavaa kohdassa ”Pimeä päivä”: ”Ihmiset eivät voineet eräissä paikoissa nähdä lukea tavallista painosta ulkona useaan tuntiin yhteen menoon. Linnut lauloivat iltalaulunsa, hävisivät ja vaikenivat; siipikarja meni yöpuulle, karja etsi pihaansa; ja taloissa sytytettiin kynttilät. Pimeys alkoi noin kymmenen aikaan aamulla ja jatkui seuraavan yön puoliväliin, mutta erivahvuisena ja -kestoisena eri paikoissa. . . . Tämän huomattavan ilmiön todellisia syitä ei tunneta.” Ja huomautetaan, että tätä pimeyttä ei voida selittää auringonpimennykseksikään, koska kuu oli täysi edellisenä yönä ja sen tähden maan toisella puolella silloin kun aurinko pimeni.

AURINGON KUVAANNOLLINEN KÄYTTÖ

Mutta onko välttämätöntä, että kun Jumalan Sana sanoo, että ”aurinko pimenee”, niin se tarkoittaa kirjaimellista aurinkoa? Ei lainkaan. Eikä varsinkaan, kun huomaamme ne monet tavat, joilla aurinkoa käytetään vertauskuvana. Jehova Jumalaan viitataan aurinkona ja mitä sopivimmin, koska hän on kaiken valon, elämän ja voiman alkulähde: ”Herra [Jehova] Jumala on aurinko ja kilpi.” Tämän kanssa sopusoinnussa sanotaan häntä ”taivaallisten valojen Isäksi”. – Ps. 84:11; Jaak. 1:17, Um.

Jeesuksesta Kristuksesta puhutaan samaten sopivasti aurinkona: ”Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittanut vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla.” Niin kuin aurinko on maan valo, niin on Jeesuskin hengellinen ”maailman valo”. – Mal. 4:2; Joh. 8:12, Um.

Raamattu sanoo edelleen, että Jumalalla on henkiluomusten eli enkelien sotajoukko, joiden järjestöstä puhutaan vaimona. Tämän vaimomaisen järjestön sanotaan olevan ”vaatetettu auringolla”. Sitten vakuutetaan jälleen, että Jumalan valtakunnan hallitus on niin kirkas, että aurinko ja kuu ovat siihen verrattuina hämillään: ”Kuu on oleva ymmällään, ja aurinko häpeissään, sillä sotajoukkojen Jehova hallitsee Siionin vuorella.” – Ilm. 12:1; Jes. 24:23, As.

Ja lopuksi me luemme myöskin, miten Jumalan palvelijat heidän vielä maan päällä ollessaan oli kuvattu valaisijoina eli aurinkoina ja loistavina kuin aurinko: ”Jotta tulisitte olemaan nuhteettomia ja viattomia Jumalan lapsia ilman tahraa kieron ja nurjan sukupolven keskellä, jonka joukossa te loistatte valaisijoina maailmassa.” ”Silloin [elonkorjuuaikaan] vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.” Tosiasiat osoittavat, että Jumalan uskolliset palvelijat loistavat nykyään tosiaan kuin aurinko julistamalla laajalti Jumalan valtakunnan hyvää uutista. – Fil. 2:15, 16, Um; Matt. 13:43.

Aurinkoa ei käytetä ainoastaan kuvaamaan hengellistä valoa, vaan sitä käytetään suuren kuumuutensa vuoksi myöskin kuvaamaan vainoa. Niinpä Jeesus kertoi kylväjävertauksessaan kallioperäiseen maahan kylvetyistä siemenistä, mitkä itivät heti, ”mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat”. Jeesus sanoi selitykseksi: ”Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.” – Matt. 13:6, 20, 21.

MILLOIN JA MITEN AURINKO PIMENI?

Onko välttämätöntä, ottaen kaiken edelläolevan huomioon, ajatella, että auringon pimenemistä koskevat ennustukset tarkoittavat kirjaimellista aurinkoa, mikä ei anna valoaan. Ei ole, eikä näytä järkevältä ajatella niinkään, että tämä auringon pimeneminen rajoittuisi vain muutamiin tunteihin vain pienessä osassa maata. Lisäksi sijoittavat eräitten näitten kohtien tekstiyhteydet auringon pimenemisen hyvin selvästi meidän päiväämme eikä kaksi vuosisataa sitten olleeseen aikaan. Esimerkiksi Jeesus yhdistää auringon pimenemisen paluuseensa, jolloin kansat ovat vihaisia, kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, jolloin piti olla nälänhätää, tauteja ja maanjäristyksiä. Tosiseikat osoittavat, että 1914 oli näiden ennustusten täyttymisen alkuvuosi. Jooelin ennustuskin osoittaa, että tämä auringon pimeneminen edeltää Jehovan kauheaa päivää ilmaisten sen läheisyyden. Ei ole järkevää päätellä, että tämä merkki tulisi 170 vuotta tai enemmänkin ennen Jehovan kauheaa päivää. – Matt. 24:7–12.

Tästä seuraa näin ollen, että meidän pitäisi odottaa tämän auringon pimenemisen tapahtuvan nyt. Ja millä tavalla tämä ennustus täyttyy? Maan nykyään peittävässä suuressa hengellisessä pimeydessä. Jesaja ennusti: ”Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat: ”Tämä hengellinen pimeys johtuu siitä, että ihmiset hylkäävät Jehovan, Suuren Valon, ja Jeesuksen Kristuksen, ”maailman valon”, sekä Jumalan Sanan, mikä on kristityn jalkojen lamppu ja hänen tiensä valo. – Jes. 60:2, As; Joh. 8:12, Um; Ps. 119:105.

Mutta eikö hengellistä pimeyttä ole ollut monet vuosisadat menneisyydessä? joku saattaa kysyä. Kyllä, mutta pimeys on nyt synkempi ja laajemmalle levinnyt monissa suhteissa. Me elämme nykyään ennustetuissa ”arveluttavissa ajoissa, joista on vaikea selviytyä”, jolloin ihmiset rakastavat enemmän kuin koskaan huvituksia pikemmin kuin Jumalaa; jolloin vallitsee laajalle levinnyt jumalisen antaumuksen muoto, mutta ilmenee hyvin vähän sen voimaa. Jeesus kysyi juuri tästä ajasta: ”Kun ihmisen Poika saapuu, niin löytääkö hän tosiaan tätä uskoa maan päältä?” – 2. Tim. 3:1–5; Luuk. 18:8, Um.

Tätä hengellistä pimeyttä ilmaisee se, miten kristityiksi tunnustautuvat papit asettavat Raamatun epätäydellisten ihmisten kirjoitusten tasolle ja panevat Jeesuksen heikkojen, erehtyväisten opettajien luokkaan, sellaisten kuin Sokrates, Buddha ja Muhammed. Jeesus sanoi: ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”, ja Pietari sanoi hänestä: ”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Mutta ei, sanoo Niebuhr, eräs Yhdysvaltojen johtavista pappismiehistä. Hänen mukaansa juutalainen voi ”löytää Jumalan helpommin oman perintönsä [eli uskontonsa] ehdoilla” kuin kääntymällä Kristuksen puoleen. – Joh. 14:6; Apt. 4:12.

Miten syvä tämä hengellinen pimeys on, voidaan nähdä sellaisista lausumista kuin seuraavakin, mikä ilmestyi Time-lehden tammikuun 27. p:n numerossa 1958: ”Glenview Community Church . . . on sellaisten etsijöitten seura, jotka uskovat niin kuin haluavat, palvovat niin kuin heitä miellyttää.” Sillä on ”tusinoittain majavanahkeria järjestöjä jokapäiväisessä tanssien, juhlien, ulkoilujen jms. kattilassa”. On metsästys- ja kalastusryhmiä, naisten yhdistys, poikien rivakka ryhmä sekä leirejä kaikille ikäluokille. ”Eräs pappi mainitsi murheellisena äskeisessä saarnassaan vasta tulleen sanoneen toiselle: ’Minä luulen, että minun on liityttävä tuohon kirottuun kirkkoon tutustumisen vuoksi!’” Että tämä kirkko on pikemminkin seurustelukerho kuin uskonnollinen laitos, käy ilmi edelleen siitä ilmoituksesta, että ”Glenview’n ehtoollinen on yhtä vapaa kuin sen jumaluusoppikin (so. Jumala, Kristus, Raamattu, mitkä ymmärretään niin kuin kukin asian näkee sopivaksi). Ehtoollispöydät asetetaan pääkuoriin, ja seurakuntalaiset tulevat ja palvelevat itse itseään.” Kaikki tällainen on totisesti jyrkässä ristiriidassa sen tavan kanssa, millä uskontoa harjoitettiin sanokaamme noin viisikymmentä vuotta sitten. Vaikka eri uskonnot opettivat paljon erehdyksiä kristillisyyden nimessä, niin niillä oli kuitenkin vähintään jonkinlaista kunnioitusta Raamattua kohtaan Jumalan Sanana sekä tietty määrä Jumalan pelkoa.

Sitten on vielä vastakohtaisuus. Valo loistaa Jumalan lupauksen mukaan yhä kirkkaammin Jumalan Sanaan: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Mutta ”jumalattomien tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat”. Profeetta Jesajakin, joka kertoo ensin maailmassa vallitsevasta pimeydestä, jatkaa sanoen: ”Mutta sinun ylitsesi koittaa Herra [Jehova], ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti.” Ja Jeesus ennusti, että juuri siihen aikaan, jolloin aurinko pimenee, ”tämä valtakunnan hyvä uutinen tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille” ilmaisten, että eräillä on valistuksen aika hengellisestä pimeydestä huolimatta. Tämä esikuvattiin, kun pimeys peitti egyptiläiset kolme päivää juuri ennen israelilaisten maasta lähtöä. Kuten olemme jo huomanneet, niin koko israelilaisten asuinpaikassa oli valoa. – Sananl. 4:18, 19; Jes. 60:2, 3; Matt. 24:14.

Todistus maailman ja erityisesti kristikunnan hengellisesti pimentyneestä tilasta on nähtävissä kaikkialla. Se on selvän ilmeinen sen kasvavassa moraalittomuudessa, pahoissa teoissa ja rikollisuudessa sekä materialismin ahneessa palvonnassa. Seurauksena siitä me näemme seuraavien Jeesuksen sanojen täyttymyksen: ”Maan päällä kansojen ahdistus, kun ne eivät tunne pääsytietä meren ärjynnän ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja niiden asiain odotuksesta, mitkä ovat kohtaamassa asuttua maata.” – Luuk. 21:25, 26, Um.

Koska kuukin mainitaan itse asiassa jokaisessa viittauksessa auringon pimenemiseen, niin voitaisiin hyvin tehdä kysymys: Onko kuunkin pimenemiseen eli ”muuttumiseen vereksi” – kuten eräs ennustus kuvailee sitä – liitettävä mitään käytännöllistä merkitystä? Raamatun tutkijat ovat menneinä aikoina yrittäneet tehdä eron auringon ja kuun kuvaannollisen pimenemisen välillä, mutta näyttää sekä järkevämmältä että tosiasiallisemmalta päätellä, että ne molemmat tarkoittavat samaa. Kuu ei voisi loistaa ilman aurinkoa, sillä kuu vain heijastaa auringon valoa. Ja samoin kuin aurinko valaisee päivän, niin kuu valaisee yön.

Näin ollen sekä auringon että kuun pimeneminen tähdentää sitä täydellistä jatkuvaa hengellistä pimeyttä, mikä vallitsee tänä aikana. Ja näinhän me havaitsemme olevankin.