Kaikkien murehtivien lohduttaminen
OLLAKSEEN uskollinen tehtävilleen kristityn täytyy ”lohduttaa kaikkia murheellisia”. (Jes. 61:2) Yhdysvalloissa on tapana, että murehtivat koristavat rakkaittensa hautoja niin sanottuna ”koristelupäivänä”, joka vuoden toukokuun 30:ntenä. Jehovan todistajat päättivät sen tähden käydä hautausmailla tuona päivänä vieden Jumalan ylösnousemustoivon lohdutusta, mikä sisältyi Vartiotornin ja Herätkää!-lehden numeroihin. Seuraavista kokemuksista käy ilmi, että he onnistuivat surevien lohduttamisessa:
”Näin miehen seisovan yksikseen ja katselevan jotain kohtaa. Kun aloin puhua hänelle, niin hänen kasvonsa kirkastuivat. Hän sanoi minulle, että hänen vaimonsa oli kuollut kaksi vuotta sitten, vei minut hänen hautansa lähelle ja sanoi sitten haluavansa tehdä minulle kysymyksen: ’Vaimoni oli kymmenen vuotta minua nuorempi ja hyvän koulutuksen saanut; minä en ole saanut koulutusta. Miksi Jumala otti hänet eikä minua?’ Vastasin hänen kysymykseensä Raamatusta käyttäen muun muassa Heprealaiskirjeen 2:14:nnen tekstiä. Hän otti auliisti lehdet ja toivoi minun käyvän kotonaan lohduttamassa häntä edelleen.”
”Kun kysyimme vartijalta, saammeko todistaa hänen hautausmaallaan ihmisille, niin hän vastasi: ’Totta kai te saatte – haluaisin nähdä enemmän saarnaajia tekemässä niin, mutta heillä näyttää olevan liian kiire.’”
”Kun olin kertonut eräälle perheryhmälle Raamatun ylösnousemustoivosta, niin perheenäiti osoittautui niin kiinnostuneeksi, että hän halusi saada ’Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten Uuden maailman käännöksen’, Raamatun tutkistelun apuvälineen ’Olkoon Jumala totinen’ (mitkä kummatkin minulla sattui olemaan mukana), kaksi lehteä ja yhden kirjasen. Sain myöskin sopia käynnistä heidän kotonaan aloittaakseni Raamatun tutkistelun heidän kanssaan.”
”Eräs nuori nainen oli juuri asettanut kukkia haudalle ja kääntynyt pois kyyneleet silmissään. Sanoin hänelle nimeni ja että olin evankeliuminpalvelija, joka tuon lohdutusta murheellisille kahden lehden avulla, mitkä sisältävät kirjoitukset ’Iloitsemisen muistopäivä’ ja ’Missä ovat kuolleet?’ Hän otti innokkaasti lehdet hymyillen kyyneltensä läpi. Kun sivuutin myöhemmin saman paikan, niin näin hänen lukevan ’Vartiotornia’ kahden nuoren miehen kanssa, jotka olivat hänen molemmilla puolillaan ja joille hän näytti kohtia lehdestä.”
”Kuuden hengen ryhmä pani kukkia haudalle lähestyessäni ja pyytäessäni saada käyttää hiukan heidän aikaansa. Kun olimme esitelleet itsemme toisillemme, niin puhuin kauniista päivästä ja että vaikka siitä voi olla kiitollinen, niin ei voi olla tosi iloa niin kauan kuin kuolema on koko ihmiskunnan nähtävissä. Mutta, jatkoin, me voimme olla tosiaan iloisia luvatusta ilon muistopäivästä, mikä on lähellä. Tarjosin lehtiä kertoen tästä toivosta, ja he ottivat lehdet iloiten. Kun valmistauduin lähtemään, niin yksi miehistä sanoi kyyneleet silmissä, että hän oli erittäin kiitollinen saamastaan toivon sanomasta ja että se teki surullisena alkaneesta päivästä toivon päivän Jumalan lupausten perusteella.”
”Lähestyin hautausurakoitsijaa ja aloitin keskustelun hänen kanssaan kyselläkseni häneltä todistamista hautausmaalla. Hän osoittautui unitaariksi ja sanoi minulle, että hänet on heitetty pois ystäviensä parista toimensa takia, ikään kuin he pelkäisivät kuoleman hyökkäävän heidän kimppuunsa. Sanoin hänelle muun muassa, että Jehovan todistajat eivät pelkää ruumiin kuolemaa, vaan toista kuolemaa, ja että hän ei ole heille hylkiö. Kun kysyin häneltä, saisimmeko me tehdä tyhjäksi sen, että hän on yhteiskunnallinen hylkiö, käymällä hänen kotonaan tuoden tätä sanomaa, niin hän aivan hypähti ilosta. Hän suostui myöskin auliisti ehdotukseeni, että puhun muillekin hautausmaalla.”
Muista erilaisista huomautuksista, joita ne todistajat kuulivat, jotka kävivät hautausmailla tuona koristelupäivänä, mainitsemme seuraavat:
”Minusta on erinomaista, että tulitte hautausmaalle tänään. Meidänkin joukkoomme kuuluvien pitäisi tehdä niin.”
”Tämä osoittaa, että te olette kristittyjä. . . . Minä ajattelen, että ihmiset eivät arvosta Jehovan todistajia, niin kuin heidän pitäisi.”
”Jos minun rakas vainajani olisi tuntenut Teidät, niin hän olisi varmasti halunnut Teidän tulevan tänne tänään ja sanovan, mitä Te sanoitte minulle.”
”Jumalan on täytynyt lähettää Teidät tänne tänään, koska Te toitte minulle todellista lohdutusta Raamatusta.”