Lukijain kysymyksiä

● Me luemme Matteuksen 1:1:sestä: ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja.” Roomalaiskirjeen 3:24:nnestä luemme: ”[Uskovat syntiset] saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Mikä ero on järjestyksellä Jeesus Kristus ja Kristus Jeesus?

Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset alkavat sanoilla Jeesus Kristus Matteuksen 1:1:sessä ja Markuksen 1:1:sessä. Ne päättyvät samaten Ilmestyskirjan 22:21:nnessä. (Englannin ja Ulkomaan Bibliaseuran painos 1921.) Apostoli Paavali aloitti sanonnan Kristus Jeesus Roomalaiskirjeen 3:24:nnessä, ja hän on ainoa Raamatun kirjoittaja, joka käyttää tätä sanontaa lukuunottamatta apostoli Pietarin kahta lausuntoa ensimmäisessä kirjeessään ”Kuningas Jaakon käännöksessä”. (1. Piet. 5:10, 14) Kristus Jeesus esiintyy Raamatun ”Hyväksytyssä eli Kuningas Jaakon käännöksessä” ainoastaan viisikymmentä neljä kertaa, jota vastoin Jeesus Kristus esiintyy noin 184 kertaa eli enemmän kuin kolme kertaa useammin kuin Kristus Jeesus.

Sana ”Jeesus” on nimi, joka merkitsee ”Jehova on pelastus”. Enkeli sanoi hänen tulevalle kasvatusisälleen Joosefille: ”Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” (Matt. 1:21) Sana ”Kristus” on toisaalta arvonimi, mikä merkitsee ”voideltu”. Se merkitsee samaa kuin Messias, mikä on heprealaista alkuperää oleva sana. Tätä arvonimeä Kristus eli Messias käytettiin profeetallisissa Kirjoituksissa ennen kristillisen ajanlaskun ensimmäistä vuotta ennustamaan hänen tuloaan, jonka Jehova Jumala oli voiteleva hengellään uuden vanhurskaan maailman Kuninkaaksi, ennustamatta kuitenkaan suoraan hänen maallista nimeään. (Dan. 9:25, 26; Ps. 2:2) Samoin sanoi enkeli-ilmoittaja hänen syntyessään ihmiseksi lähellä Beetlehemiä kedoilla oleville paimenille: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” (Luuk. 2:11) Pane merkille sanajärjestys: ei ”Herra Kristus”, vaan ”Kristus, Herra”.

Arvonimi Kristus voitiin lisätä henkilönimeen Jeesus hänen vesikasteensa ja Jehovan hengellä voitelemisensa jälkeen, jolloin hänestä tuli Kristus. Kun Simon Pietari tunnusti, että Jeesus oli ”Kristus, elävän Jumalan Poika”, niin Jeesus ”varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellekään sanomasta, että hän on Kristus”. (Matt. 16:13–20) Kun Jeesus ajoi paholaisia riivatuista juutalaisista ja kun nämä paholaiset huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!”, niin Jeesus nuhteli niitä ”eikä sallinut niiden puhua, koska ne tiesivät hänen olevan Kristuksen”. (Luuk. 4:41) Kun Jeesus oli maan päällä, niin kukaan ei sanonut häntä koskaan Jeesukseksi Kristukseksi. Hän itse oli ainoa, joka puhui itsestään Jeesuksena Kristuksena, ja tämäkin tapahtui vain kerran, yksityisesti, kun hän rukoili opetuslastensa kanssa vähän ennen surmaamistaan. Hän sanoi: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – Joh. 17:3.

On näin ollen täysin ilmeistä, että sanonta Jeesus Kristus, minkä hänen apostolinsa ottivat käyttöön tämän jälkeen, merkitsee Jeesusta, josta tuli myöhemmin Jehovan Voideltu, Jeesusta, joka pyhitettiin Jehovan voitelun avulla. Pietari sanoi sen vuoksi helluntaina vuonna 33 (jKr.): ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte [paaluunnaulitsitte].” Pietari käytti siis ensi kerran tätä sanontaa omantunnonpiston saaneille juutalaisille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” – Apt. 2:36–38.

Toisessa sanonnassa, Kristus Jeesus, apostoli Paavali panee arvonimen Kristus henkilönimen – Jeesus – eteen. Tämä vastaa virallisen arvonimen panemista kenen tahansa viranhaltijan nimen eteen, kuten esim. kuningas Daavid, kuningas Salomo, maaherra Serubbaabel. Sanonta Kristus Jeesus kiinnittää siis huomion ensin virkaan ja sitten ilmaisee viranhaltijan. ”Kristus Jeesus” merkitsee näin ollen Jehovan Voideltua, jonka maallinen nimi on Jeesus. Se merkitsee kirjaimellisesti ”Voideltu Jeesus” ja muistuttaa heti meille, että Jeesus on Jehovan virallinen Palvelija ja että häntä on kunnioitettava tällaisena Palvelijana, koska hän on ainoa, joka on tässä virassa täyttäen Raamatun ennustukset. Vaikka Pietari ja toisetkin kahdestatoista apostolista voideltiin pyhänä hengellä, niin me emme puhu heistä Kristus Pietarina, Kristus Johanneksena, Kristus Paavalina jne. Vain Jeesusta sanoo Raamattu Kristukseksi Jeesukseksi.

Sanonnassa Kristus Jeesus on henkilönimen Jeesus edellä hänen yksinomainen virallinen arvonimensä. On sen tähden huomattava, että Raamattu ei pane kertaakaan toista arvonimeä Jeesuksen nimen edelle, kuten Herra tai Kuningas, muodostaakseen sellaisia yhdistelmiä kuin Herra Kristus Jeesus tai Kuningas Kristus Jeesus. Sanonnassa ”meidän vapahtajamme Kristus Jeesus”, on kreikkalaisessa tekstissä pronomini ”meidän” Vapahtajan ja Kristuksen välissä, joten se siis vain osoittaa, kuka on meidän Vapahtajamme. (2. Tim. 1:10) Tämä on samanlainen kuin sanonta ”Vapahtajaltamme Kristukselta Jeesukselta”. (Tiit. 1:4) Me luemme 1. Timoteuskirjeen 2:5:nnestä: ”Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” Sana ”ihminen” ei ole kuitenkaan mikään arvonimi, vaan kiinnittää huomion siihen tosiasiaan, että Kristus Jeesus oli kerran ihminen maan päällä, sama Jeesus. Siis me huomaamme arvonimiä lisätyn ainoastaan jo arvonimellä varustetun sanonnan Kristus Jeesus jälkeen, mutta emme lisäarvonimiä pannun tämän sanonnan eteen. Me luemme täten kahdesti sanonnan ”Kristus Jeesus, Herra”, ja kolme kertaa sanonnan ”Kristus Jeesus, meidän Herramme”. Mutta sanonnan Jeesus Kristus edelle havaitsemme toisinaan pannun arvonimen. Me luemme toistamiseen ”Herra Jeesus Kristus”. Tämä kaikki todistaa, että arvonimiä ei pantu useampia Pelastajamme Jeesuksen henkilönimen eteen, mutta jos jo yksi arvonimi oli siinä, niin muut arvonimet lisättiin ainoastaan henkilönimen jälkeen.

Tästä nähdään, että Raamattu käsittelee sanontaa Jeesus Kristus eri perusteella kuin sanontaa Kristus Jeesus.