Jumalan laupeus ja valtakunta

”Valtaistuin vahvistetaan totisesti laupeudessa lujaksi, ja sille täytyy istuutua vilpittömyydessä Daavidin teltassa tuomiten ja etsien oikeutta ja ollen täsmällinen vanhurskaudessa.” – Jes. 16:5, Um.

1, 2. a) Minkä kehotuksen Jehova huutaa janoaville ja isoaville, ja minkä lupauksen hän antaa niille, jotka noudattavat kehotusta? b) Mitä janottavaa ja isottavaa oli, ja miksi tähän sisältyvä liitto on täyttyvä?

”HOI SIELLÄ, te kaikki janoavaiset, tulkaa veden luo! Ja te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää! Niin, tulkaa, ostakaa viiniä ja maitoa aivan rahatta ja hinnatta. Miksi te maksatte jatkuvasti rahaa siitä, mikä ei ole leipää, ja miksi te raadatte sellaisen eteen, mikä ei koidu miksikään tyydytykseksi? Kuunnelkaa tarkkaavaisesti minua ja syökää sitä, mikä on hyvää, ja löytäköön teidän sielunne erinomaisen ihastuksensa lihavuudesta. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun luokseni. Kuulkaa, niin teidän sielunne pysyy elossa, ja minä solmin auliisti teidän kanssanne määräämättömästi kestävän liiton Daavidille osoitetuista laupeuksista, mitkä ovat luotettavat. Katso, minä olen antanut hänet todistajaksi kansallisille ryhmille, johtajaksi ja käskijäksi kansallisille ryhmille.” – Jes. 55:1–4, Um.

² Jehova Jumala kutsuu tässä kehottaen janoisia ja nälkäisiä tulemaan. Mitä he janosivat ja isosivat? Vanhurskasta kuningasta, hyvää hallitusta sen liiton täyttymykseksi, minkä Jehova Jumala solmi kuningas Daavidin kanssa. Ei milloinkaan ollut tärkeämpää liittoa kuin tämä, minkä Jumala itse teki ihmisen, Daavidin, kanssa. Jokaisen, joka janoaa ja isoaa oikeuden, rauhan ja täydellisen nuhteettomuuden hallitusta, täytyy odottaa, kunnes Jumala toteuttaa tämän liiton täysin määrin. Tämä liitto ei ole pelkkä paperipala, minkä tahalliset rikkojat voivat repiä ja polkea jalkoihinsa. Tämä liitto on rikkomattoman sitova. Sen täytyy täyttyä, ja se täyttyy.

3. Kumpi liiton osapuoli esitti sen, ja mikä tekee tämän liiton suureksi?

³ Saattaa näyttää melkein uskomattomalta, että taivaan Korkein Jumala tekisi liiton eli juhlallisen, sitovan sopimuksen pelkän maan päällä olevan ihmisen kanssa. Kuitenkin on Jumala itse varannut meille kirjoitetun asiakirjan ihmisten kanssa tekemistään liitoista. Juuri Hän on päättänyt tehdä liiton kuningas Daavidin kanssa. Langennut epätäydellinen ihminen ei julkenisi koskaan ehdottaakaan tällaista. Koska näin korkea ja mahtava Persoona kuin Jehova Jumala esitti tämän liiton, niin sen alkuunpano olisi liian suurenmoinen ihmisen ajatukselle. Se ei voi olla suinkaan mitätön. Sen täytyy olla erittäin tärkeä Jumalalle ja hyvää tekevä ihmiselle. Tämä antaa arvokkuutta tälle liitolle.

4. Mitä Aabraham kuuli Jehovan sanovan valallisesti enkelinsä välityksellä?

⁴ Kuvitelkaamme jonkun ihmisen kuulevan Jehova Jumalan sanovan: ”Minä vannon itseni kautta, sanoo Herra [Jehova]: ’Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” (1. Moos. 22:15–18) Ja kuitenkin heprealainen patriarkka Aabraham kuuli Jumalan sanovan enkelinsä välityksellä juuri näin. Hän kuuli Jumalan vannovan itsensä kautta silloin julistamansa liiton.

5. Miksi meidän tulee nykyään arvostaa tämän liiton tärkeyttä ja merkitystä, ja mihin henkilökohtaisesti tärkeään kysymykseen meidän täytyy vastata?

⁵ Meidän jos keidenkään pitäisi nyt kunnioittaa tämän liiton tärkeyttä ja arvoa. Meidän olisi nyt nähtävä, että on erittäin tärkeätä, että kansat siunataan Jumalan antamin keinoin. Kaikki maailman kansat, Israelin tasavaltakin, aiheuttavat itse asiassa itselleen kirousta materialismilla ja militarismilla. Tämä ei johdu siitä, että Aabrahamin luvattu siemen eli jälkeläinen ei olisi läsnä, niin että kansat voisivat hankkia siunausta. Ei, vaan päinvastoin siitä, että kansoilla ei ole uskoa Jumalan Aabrahamin kanssa tekemään liittoon ja että ne jättävät itsekkäästi ja ylpeästi huomioon ottamatta hänen siemenensä eli jälkeläisensä. Kansojen suoranainen hulluus tässä suhteessa on selvästi jokaisen nähtävissä. Sen tähden käy seuraava kysymys henkilökohtaisesti tärkeäksi: Ketkä ”kaikista maan kansoista” hankkivat tämän siunauksen Jumalan keinoin?

6, 7. a) Millä muulla liitolla Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa tuetaan? b) Minkä kuningas Daavidia koskevan kysymyksen tämä liitto selvitti, ja mihin Jehovan ominaisuuteen se kiinnitti huomion?

⁶ Jos me seuraamme maailman kansoja tai niiden poliittisia johtajia ja taloudellisia ja uskonnollisia neuvojia, niin me joudumme kirouksen emmekä Jumalalta Aabrahamin siemenen välityksellä tulevan siunauksen alaisuuteen. Jumalan kuningas Daavidin kanssa tekemä liitto tukee tuota Aabrahamin kanssa tehtyä liittoa. Daavid oli Aabrahamista laskien neljännentoista sukupolven mies. Häntä sanottiin siitä syystä Aabrahamin pojaksi. (Matt. 1:1) Jumala teki Aabrahamin pojan Daavidin kanssa solmimansa liiton kautta varmaksi sen, että maan kaikkien kansojen ja heimojen siunaamista koskeva aabrahamilainen liitto oli täyttyvä erään hallituksen, teokraattisen valtakunnan, välityksellä. Daavid oli aikanaan teokraattisen kansan, muinaisen Israelin, kuningas, ja hänen pääkaupunkinsa oli Jerusalem. Häntä edeltänyt kuningas Saul, joka oli Benjaminin sukukunnasta, oli kuollut taistelussa ilman seuraajaa koko Israelin valtaistuimella. Nyt heräsi kysymys: Olisiko kuningas Daavidilla seuraajaa Jerusalemin valtaistuimella omassa perheessään? Jehova Jumala varmisti tämän. Koska kuningas Daavid osoitti pyhää intoa Jumalan palvontahuoneen puolesta, niin Jehova Jumala teki toisen liiton, mikä on tärkeä koko ihmiskunnalle. Hän sanoi Daavidille profeetta Naatanin kautta:

⁷ ”Jehova on sanonut sinulle, että Jehova on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi tulevat täysiksi ja sinun täytyy laskeutua levolle esi-isiesi kanssa, niin silloin nousee varmasti sinun jälkeesi sinun siemenesi, joka tulee sinun kupeistasi, ja minä vahvistan totisesti lujaksi hänen valtakuntansa. Hän rakentaa huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan varmasti lujaksi hänen valtakuntansa valtaistuimen iäksi. Minä itse tulen hänen isäkseen, ja hän itse tulee minun pojakseni. Kun hän tekee väärin, niin minä ojennan häntä varmasti ihmisten vitsalla ja Aadamin lasten lyönneillä. Mutta minun laupeuteni ei väisty häneltä sillä tavalla, kuin minä poistin sen Saulilta, jonka minä raivasin pois sinun edeltäsi. Ja sinun huoneesi ja valtakuntasi on oleva totisesti luja ikuisesti sinun edessäsi, sinun valtaistuimesi tulee lujasti vahvistetuksi ainaisesti.” – 2. Sam. 7:11–16, Um.

USKOLLINEN RAKKAUS

8. Miksi tästä liitosta puhutaan ”määräämättömästi kestävänä liittona Daavidille osoitetuista laupeuksista, mitkä ovat luotettavat”?

⁸ Miten suurenmoinen liitto se olikaan, liitto, joka koski hallitusta, valtakuntaa, joka oli oleva vahvistettu iäksi ja jonka valtaistuimen ei pitänyt kukistua koskaan! Kuinka sanomaton etu olikaan uskolliselle ihmiselle ja hänen huonekunnalleen olla yhdistetty tähän valtakuntaliittoon! Tämä liitto piti toteutettaman Jumalan laupeuden ollessa erittäin tärkeä tekijä, jotta se saavuttaisi suurenmoisen huippukohtansa iankaikkisesti vahvassa valtakunnassa. Juuri laupeus oli tämän liiton aiheuttajana Jumalan puolelta. Tältä kannalta me voimme ymmärtää, miksi Jehova puhuu profeettansa Jesajan kautta siitä ”määräämättömästi kestävänä liittona Daavidille osoitetuista laupeuksista, mitkä ovat luotettavat”.

9. Miten tämä laupeus ilmenee, ja miten Pyhien Kirjoitusten Uuden maailman käännös esittää sen tähden sanan ”hhésed” alaviitteessään?

⁹ Jehovan laupeudesta riippuu näin ollen paljon. Tämä on yksi hänen huomattavista piirteistään, ja se on ruvennut vaikuttamaan silmiinpistävästi meitä ihmisluomuksia kohtaan. Kun tutkitaan tätä sanaa ”laupeus”, niin ilmenee, että se merkitsee enemmän kuin ystävällisyyttä, koska siihen liittyy rakkaudellinen vaikutin. Se vahvistaa yhteyden laupeutta osoittavan ja sitä osakseen saavan välille. Se on ystävällisyyttä, mikä seuraa rakkaudellisesti laupeuden kohdetta ja pysyy niin uskollisena, että ei hellitä, ennen kuin laupeuden arvokas tarkoitus on toteutettu. Pyhien Kirjoitusten Uuden maailman käännös esittääkin heprealaisen tekstin alaviitteessä heprealaisen sanan hhésed vaihtoehtoisena käännöksenä ”uskollisen rakkauden”; monikossa se kääntää tämän heprealaisen sanan näin: ”uskollisen rakkauden teot (tai tapaukset)”, ”täydellinen rakkaudellinen ystävällisyys” tai ”täydellinen uskollinen rakkaus”.

10. Miten Jesajan 55:3:nnessa oleva lausunto kuuluisi erään äskettäin julkaistun sanakirjan mukaan, ja mikä tekee siis laupeuden pettämättömäksi?

¹⁰ Eräs äskettäin julkaistu heprealais-englantilainen sanakirja ehdottaa, että nämä jatkuvat laupeuden todisteet pitäisi lukea ”aina osoitetuksi uskollisuudeksi”. Tällöin tulisi sanonta ”määräämättömästi kestävä liitto Daavidille osoitetuista laupeuksista, mitkä ovat luotettavat”, kuulumaan näin: ”määräämättömästi kestävä liitto Daavidille aina osoitetusta uskollisuudesta, mikä on luotettava”. Tämä Jumalan uskollisuuden uusiutuva osoitus tekee sen luotettavaksi. Näin ollen osoittautuu Jumalan uskollisuus sitä kohtaan, jonka hän ottaa liittoon kanssaan, pettämättömäksi. Se ilmaisee Jumalan vastuuntunnon sen suhteen, joka on otettu liittoon. Tämä auttaa liiton kestämään lujana siitä huolimatta, mitä toinen liiton osapuoli tekee. Se varmistaa sen, että laupeuden tarkoitus ei raukea pettymykseen.

11, 12. a) Miten Jehovan voidaan näin ollen kuvailla suhtautuvan uskollisiin palvojiinsa? b) Mikä asiainkulku johti käyttämään sanaa ”laupeus” ensimmäisen kerran Raamatussa?

¹¹ Olkoon tämä Hänen kunniakseen ja ansiokseen: Jehova Jumala on uskollinen. Suuren Jumalan – joka varjelee uskollisia palvojiaan – laupeus hehkuu lohdullista lämpöään tämän merkityksellisen sanan ensimmäisestä heprealaisessa tekstissä esiintyvästä maininnasta lähtien. Kun se mainittiin ensi kerran, niin patriarkka Aabrahamin veljenpoika asui Sodoman kaupungissa. Jehova Jumala sanoi Aabrahamille, että hän oli menossa hävittämään tuota jumalatonta, siveetöntä kaupunkia. Aabraham tiesi, että hänen veljenpoikansa Loot oli vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa tuossa kaupungissa ja että heidän henkensä oli vaarassa, neljän ihmisen henki. Haluten ilmeisesti pelastaa heidän henkensä saamalla Sodoman itsensä säästetyksi Aabraham puhui Jehovalle sen puolesta, kunnes Jehova lupasi lopulta, että jos niinkin vähän kuin kymmenen vanhurskasta ihmistä löytyy Sodomasta, niin hän ei hävitä sitä.

¹² Kaksi Jehovan enkeliä jatkoi matkaa Sodomaan miesten muodossa, ja Loot tarjosi heille kotinsa vieraanvaraisuutta. Ottaessaan heidät sisälle vieraikseen Lootin velvollisuus oli olla uskollinen heitä kohtaan. Hän osoittautuikin sellaiseksi sodomalaisten hyökätessä hänen talonsa kimppuun. Hän varoitti uskossa tulevia vävyjään tuomitun kaupungin uhkaavasta hävityksestä. Enkelit jouduttivat seuraavana aamuna ennen auringon nousua Lootia ja hänen perhettään lähtemään kaupungin liepeille. ”Pakene vuorille, ettet hukkuisi”, sanoi yksi Jehovan enkeleistä. Loot pyysi sitten lisää suosiota sanoen: ”Oi herra [Jehova], ei niin! Katso, palvelijasi on saanut armon sinun silmiesi edessä, ja suuri on sinun laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille.” Jehovan enkeli soi huomaavaisesti hänelle pyydetyn edun, ja Loot ja hänen kaksi tytärtään pakenivat menestyksellisesti ja varjeltuivat Sodoman palosta tulessa ja tulikivessä. – 1. Moos. 18:16–19:26.

13. a) Minkä Jumalan ominaisuuden Lootin ja hänen tyttäriensä pelastaminen suurensi? b) Miksi nykyisten ”muiden lampaitten” ei tarvitse pelätä, että Jehovan laupeus pettäisi?

¹³ Tämä Lootin ja hänen tyttäriensä pelastaminen merkitsi Jehovan uskollisen rakkauden suurentamista pääasiassa Lootin setää Aabrahamia kohtaan, sillä Jehova oli tehnyt hänen kanssaan liiton maan kaikkien heimojen siunaamiseksi. (1. Moos. 12:1–3) Se oli kuvaus meidän päivillemme, niille lampaankaltaisille ihmisille, jotka kootaan Jumalan suosioon. Heidän on turvauduttava voimakkaasti tähän samaan laupeuteen, tähän samaan Jehovan rakkaudelliseen hyvyyteen, varjeltuakseen sen maailmanjärjestön hävityksessä, mitä sanotaan hengellisesti Sodomaksi. (Ilm. 11:8) Näillä Suuren Paimenen ”muilla lampailla” ei tarvitse olla pelkoa siitä, että hänen laupeutensa pettäisi. Yksistään Psalmi 136 (Um) toistaa kaksikymmentä kuusi kertaa syyn Jehovan ylistämiseen sanoen: ”Sillä hänen laupeutensa pysyy määräämättömään aikaan asti.” Kun hän ilmaisi oman nimensä profeetta Moosekselle Siinain vuorella kymmeniä käskyjä kirjoitettaessa, niin hän kuvasi itsensä sanoen: ”Jehova, Jehova, armollinen ja laupias Jumala, hidas vihaan ja yltäkylläinen laupeudessa ja totuudessa, säilyttää laupeuden tuhansille antaen anteeksi pahanteon ja rikkomuksen ja synnin, . . . Minä solmin tässä liiton: . . . Sillä sinä et saa kumartaa muuta jumalaa, koska Jehova on antautunut yksinomaisesti nimelleen. Hän on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” (2. Moos. 34:4–14, Um) Tämä Jumala, joka on pahastunut siitä, että hänet esitetään väärin, ja joka vaatii jakamatonta antautumista, on oikeassa jokaiselta yksityiskohdaltaan kuvaillessaan itseään. Siksi me voimme luottaa turvallisesti hänen uskollisuuteensa.

USKOLLISUUS VALTAKUNTAA KOHTAAN

14. Mitä tuo valtakuntaliitto vaati alusta lähtien, ja missä periaatteessa meidän ei tule sen tähden koskaan horjua?

¹⁴ Siitä lähtien, kun Jehova teki Daavidin kanssa liiton iankaikkisesta valtakunnasta, tuli tuosta valtakuntaliitosta sellainen, mikä vaati sekä Jumalan että ihmisen uskollista kannatusta. Tämä liitto yhdistettiin erottamattomasti kuningas Daavidiin ja hänen kuninkaallisten seuraajiensa sukuhaaraan. Liitto itse asiassa henkilöllistyi Daavidin kuninkaallisessa huoneessa eli hallitsijasuvussa, niin että uskollisuus liittoa kohtaan merkitsi uskollisuutta Jehova Jumalan alaisuudessa olevaa Daavidin huonetta kohtaan. Ihmisen uskollisuus piti kohdistaa tähän liittoon. Tähän vuoteen 1959 asti se on se periaate, mistä me emme saa koskaan poiketa, mikäli haluamme miellyttää liiton suurta Päättäjää, Jehova Jumalaa. Jehova itse on täydellinen Esimerkki uskollisuudesta.

15. Mistä rikosten sarjasta Daavid tavattiin sen jälkeen, kun häntä oli suosittu tällä liitolla?

¹⁵ Huomattavan kauan sen jälkeen, kun kuningas Daavidia oli suosittu näin suuresti tällä liitolla, hänet tavattiin sarjasta hätkähdyttäviä syntejä, synkkiä rikoksia kymmeniä käskyjä vastaan. Hän himoitsi toisen miehen vaimoa ja teki aviorikoksen hänen kanssaan, uskollisen sotapäällikkönsä, heettiläisen Uurian, vaimon kanssa. Kun vaimo tuli raskaaksi, niin hengellisesti tasapainosta horjahtanut Daavid yritti suojella itseään. Hän panetti tuon vaimon miehen vaaralliseen asemaan taistelussa ja hylättäväksi siellä varmaan kuolemaan. Kun rohkea, uskollinen Uuria oli näin lähetetty kuolemaan, niin Daavid lähetti noutamaan Uurian vaimoa ja otti hänet taloonsa yhdeksi monista vaimoistaan. Eikö epäpuhdas, veren tahrima Daavid olisi pitänyt tuomita kuolemaan näiden rikosten takia ja eikö olisi pitänyt purkaa hänen kanssaan tehty liitto?

16. Miten Daavidia piti rangaistaman tämän tähden, ja kuka kärsi kuoleman?

¹⁶ Jehova lähetti ankaran tuomion ilmoittavan sanomansa sen profeetan, Naatanin, välityksellä, jonka kautta hän oli julistanut valtakuntaliitonkin Daavidille, osoittaen, miten halpamielisesti Daavid oli menetellyt. Rangaistuksena oli, että miekka ei ollut milloinkaan väistyvä Daavidin omasta henkilökohtaisesta huonekunnasta; pahaa oli nouseva hänen omasta huoneestaan, ja eräitä hänen omia vaimojaan piti häväistämän avoimesti. Daavid näki, kuinka hän oli ylenkatsonut Jehovan ja kohdellut liiton Jumalaa halveksivasti. Hän tunnusti murehtien Jehovaa vastaan tekemänsä synnin. Hän pelkäsi henkeänsä. ”Sinä et kuole”, sanoi Naatan hänelle, mutta hänen himokkaasta aviorikoksestaan syntyneen laittoman lapsen oli kuoltava. Mikään ei horjuttanut Jehovaa tästä tuomiosta. Äpärälapsi eli ainoastaan seitsemän päivää ja kuoli.

17. a) Miten oli kuitenkin Daavidin kanssa tehdyn valtakuntaliiton laita? b) Miten Jehovan laupeuden syvyys ilmeni Daavidin välittömän seuraajan suhteen?

¹⁷ Mutta miten kävi Daavidin kanssa tehdyn valtakuntaliiton? Jehova ei peruuttanut sitä. Hän oli uskollinen sitä kohtaan. Hän osoitti sitä laupeutta, minkä piti seurata tätä liittoa, saattaakseen sen loistoisaan menestykseen. Daavid ennallistettiin Jumalan suosioon ja hänet pidettiin ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa, mutta ne eri rangaistukset, mitkä esitettiin Jehovan langettamassa tuomiossa, toimeenpantiin Daavidille ajan kuluessa. Jehovan laupeuden eli uskollisen rakkauden syvyys ilmeni vielä enemmän siinä, että Jumala valitsi seuraavan pojan, minkä Daavid sai Uurian aikaisemmasta vaimosta, laillisen pojan, Daavidin seuraajaksi valtaistuimella ja edistämään valtakuntaliittoa. Niin ”Salomo alkoi istua Jehovan valtaistuimella kuninkaana isänsä Daavidin sijasta ja tehdä siitä menestyksellisen, ja koko Israel oli tottelevainen hänelle.” (1. Aikak. 29:23, Um; 2. Sam. 11:1–12:25) Valtakuntaliiton mukainen Jehovan laupeus osoittautui pelastuskeinoksi. Kuinka ihmeellistä!

18. Miten Daavid ilmaisi siis sopivasti ajatuksensa psalmissa, ja mitä hänen poikansa Salomo sanoi osuvasti rukoillessaan temppelin vihkiäisissä?

¹⁸ Kuningas Daavid saattoi tämän tähden sanoa psalmissaan: ”Minä kiitän sinua, Jehova, kansojen keskuudessa, ja sinun nimellesi minä viritän sointuja, Sille, joka tekee suuria pelastustöitä kuninkaalleen ja osoittaa laupeutta voidellulleen, Daavidille, ja hänen siemenelleen iankaikkisesti.” (2. Sam. 22:50, 51, Um) Kun hänen poikansa ja seuraajansa, Salomo, vihki sitä suurenmoista temppeliä, mitä varten Daavid oli suorittanut valtavia valmisteluja, niin tuo kuningas Salomo saattoi sanoa sydämestä lähtevästä arvostuksesta Jumalalle esittämässään julkisessa rukouksessa: ”Herra [Jehova], Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi jumalaa, ei ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi kaikesta sydämestänsä, sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut. Niin pidä nytkin, Herra [Jehova], Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: ’Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin tiestänsä, niin että he vaeltavat minun edessäni, niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut.’ Niin toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sinun sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.” – 1. Kun. 8:22–26.

19. Miten Jehovalle kävi tarpeelliseksi Salomon vanhalla iällä osoittaa laupeutta, ja millä perusteella Abian sallittiin seurata Rehabeamin valtaistuimella?

¹⁹ Kuningas Salomo luopui Jehovasta vanhalla iällään isänsä Daavidin surullisena vastakohtana. Jehovan oli nyt jälleen osoitettava laupeuttaan iankaikkisen valtakuntaliiton takia. Liittoa ei pyyhitty pois. Siksi istui Salomon poika Rehabeam Jehovan valtaistuimella Jerusalemissa, mutta ei kaikkien Israelin kahdentoista sukukunnan kuninkaana. Kymmenen sukukuntaa erotettiin Jehovan rangaistusmääräyksestä Daavidin huoneen kuningasten herruudesta. Rehabeam hallitsi näin ollen vain kahta uskollista sukukuntaa, Juudaa ja Benjaminia. (1. Kun. 11:1–13; 12:19–24) Rehabeam kuoli pahana kuninkaana. Hänen poikansa Abia nousi kuitenkin Juudan valtakunnan valtaistuimelle. Miksi? Henkeytetty vastaus sanoo: ”Mutta Daavidin tähden Herra [Jehova], hänen Jumalansa, antoi hänen lamppunsa palaa Jerusalemissa korottamalla hänen jälkeläisekseen hänen poikansa ja pitämällä Jerusalemin pystyssä – koska Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran [Jehovan] silmissä, eikä koko elinaikanaan ollut poikennut mistään, mitä hän on käskenyt, paitsi heettiläisen Uurian asiassa.” – 1. Kun. 15:4, 5.

20. Minkä vetoomuksen kuningas Abia esitti Israelin vihollissotajoukolle, ja keiden hyväksi Jehova voitti taistelun?

²⁰ Kun kuningas Abia lähti sotimaan Israelin kymmentä kapinallista sukukuntaa vastaan, niin hän vetosi ensin heihin vuoren laelta seuraavin sanoin: ”Täytyyhän teidän tietää, että Herra [Jehova], Israelin Jumala, on antanut Daavidille ja hänen pojillensa ikuisiksi ajoiksi Israelin kuninkuuden, lujan kuin suolaliitto. . . . Ja nyt te luulette voivanne vastustaa Herran [Jehovan] kuninkuutta, joka on Daavidin poikain käsissä, koska teitä on suuri joukko ja teillä on kultavasikat, jotka [teidän kuninkaanne] Jerobeam on teettänyt teille jumaliksi. . . . Ja katso, meidän kanssamme, meidän edellämme on Jumala ja ovat hänen pappinsa, ja hälytystorvet toitottamassa teitä vastaan. Te israelilaiset, älkää sotiko Herraa [Jehovaa], isienne Jumalaa, vastaan, sillä se ei teille onnistu.” (2. Aikak. 13:3–12) Mutta valtakuntaliitto ja uskollinen pysyttäytyminen Jehova Jumalassa, Liitontekijässä, ei vaikuttanut mitään noihin kapinallisiin israelilaisiin. He ryhtyivät taisteluun. Kuitenkin Jehova voitti taistelun niiden hyväksi, jotka pysyivät uskollisina hänen Daavidin kanssa tekemässään valtakuntaa koskevassa liitossa.

21, 22. Ketkä olivat esimerkkinä meille nykyään Jumalan palvonnan ja valtakuntaliiton asettamisesta kansallisuuskiihkon yläpuolelle, ja mitä heistä kirjoitettiin?

²¹ Israelin kahdentoista sukukunnan jakaminen kahdeksi valtakunnaksi pani israelilaiset suureen koetukseen valtakuntaliittoa kohtaan osoitettavan uskollisuuden suhteen. Mutta oli israelilaisia, jotka asettivat Jumalan palvonnan ja hänen valtakuntaliittonsa kansallisuuskiihkon yläpuolelle. He ovat esimerkkinä meille nykyään. Ottakaamme esimerkiksi papit ja leeviläiset, jotka palvelivat Jerusalemissa olevassa Jehovan temppelissä, mutta joiden kodit sijaitsivat neljässäkymmenessä kahdeksassa kaupungissa, mitkä olivat hajallaan Israelin kahdentoista sukukunnan keskuudessa. (4. Moos. 35:6–8; Joos. 21:1–41) Heistä tehdyt aikakirjat kertovat:

²² ”Ja papit ja leeviläiset, mitä koko Israelissa oli, tulivat kaikilta alueilta ja asettuivat palvelemaan [kuningas Salomon poikaa]. Sillä leeviläiset jättivät laidunmaansa ja perintömaansa ja lähtivät Juudaan ja Jerusalemiin, koska [kymmenen sukukunnan kuningas] Jerobeam ja hänen poikansa olivat hyljänneet heidät, niin etteivät he saaneet pappeina palvella Herraa [Jehovaa], . . . Ja heitä [leeviläisiä] seurasivat kaikista Israelin sukukunnista Jerusalemiin ne, jotka sydämestään antautuivat etsimään Herraa [Jehovaa], Israelin Jumalaa, uhratakseen Herralle [Jehovalle], isiensä Jumalalle. Näin he vahvistivat Juudan valtakuntaa ja tukivat Rehabeamia, Salomon poikaa.” – 2. Aikak. 11:13–17.

23. Mitä jo tilapäisesti Juudassa asuvat israelilaiset tekivät tässä kysymyksessä?

²³ Tilapäisesti Juudassa asuvat israelilaiset eivät kapinoineet eivätkä nostattaneet kansalaissotaa, vaan alistuivat uskollisesti sen kuninkaan tahtoon, joka edusti Jehovan Daavidin kanssa tekemää valtakuntaliittoa. Kertomus sanoo: ”Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.” – 2. Aikak. 10:17.

24. Ketkä pakenivat Juudan kuningasten hallituskaudella Juudan valtakuntaan, ja ketkä Aasa kokosi yhteen Jerusalemiin, sekä mikä liitto oli seurauksena?

²⁴ Uskollisia israelilaisia pakeni monien Juudan kuningasten hallituskaudella Juudan valtakuntaan, koska sen kuningas sai iloita Jehovan laupeudesta eli uskollisen rakkauden teoista. Rehabeamin pojanpoika, kuningas Aasa, ”kokosi koko Juudan ja Benjaminin ja myöskin heidän luonaan asuvat muukalaiset [tilapäisasukkaat], jotka olivat tulleet [kapinoineista sukukunnista] Efraimista, Manassesta ja Simeonista, sillä monet olivat siirtyneet Israelista hänen luokseen nähtyänsä, että Herra [Jehova], hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan. Ja he kokoontuivat Jerusalemiin . . . Ja he tekivät liiton, että etsisivät Herraa [Jehovaa], isiensä Jumalaa, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan.” He etsivät häntä, kun hänet vielä voitiin löytää, ja ”löysivät hänet [hän salli heidän löytää hänet]”. – 2. Aikak. 15:9–15.

25, 26. a) Mikä valtakuntaa kohtaan osoitettu huomattava uskollisuuden ilmaus esiintyi Jerusalemin kuninkaan Ahasjan kuollessa? b) Miten valtakuntaliiton ainoa perijä voideltiin lopulta kuninkaaksi?

²⁵ Kuningas Ahasja oli kahdeksas Jerusalemin hallitsija kuningas Daavidin sukuhaarassa. Hänen kuollessaan esiintyi huomattava uskollisuuden ilmaus valtakuntaliittoa kohtaan, mikä ilmeni Daavidin kuninkaallisessa huoneessa. Hänen äitinsä Atalja, kymmenen kapinallisen sukukunnan jumalattoman kuninkaan Omrin pojan tytär, anasti Jerusalemin valtaistuimen. Tuo valtaistuin kuului ainoastaan Jehovan valtakuntaliitossa oleville miehille. Pysyäkseen valtaistuimella Atalja ”tuhosi koko Juudan heimon kuningassuvun”, lukuunottamatta erästä poikalasta, Jooasta. Hänen tätinsä Joosabat oli mennyt naimisiin leeviläisen ylimmäinen papin Joojadan kanssa. Päättäneenä säilyttää kuningas Daavidin sukuhaaran elossa sen liiton mukaan, ettei Daavidilta pitänyt puuttua miestä istumasta hänen valtaistuimellaan, täti Joosabat vei Jooas-lapsen pois. Täti säilytti häntä ja hänen imettäjäänsä kätkettyinä Jehovan temppelin sisällä olevassa makuuhuoneessa.

²⁶ Miten sopivaa olikaan, että Jehovan temppeli kätki Hänen valtakuntaliittonsa ainoan perijän! Uskollinen ylimmäinen pappi Joojada toi Jooaan esiin, kun hän oli kasvanut maanalaisessa olinpaikassaan yli kuusi vuotta, ja voiteli hänet kuninkaaksi temppelin pylvään juurella. Murhanhimoinen anastaja Atalja kuuli riemuhuudon. ”Kapina, kapina!” huusi hän tultuaan ja nähtyään, mitä oli tapahtunut. Ylimmäinen pappi Joojada käski johdattamaan hänet ulkopuolelle surmattavaksi, ja hänet surmattiin palatsin portilla. (2. Aikak. 22:10–23:15; 2. Kun. 11:1–16) Jehova osoittautui laupeudessaan uskolliseksi palvelijansa Kuningas Daavidin kanssa tekemäänsä liittoa kohtaan uskollisten palvojiensa välityksellä.

27. Miten arvostuksen menetys johti Jooaan kohdalla lopulta uskottomuuteen, mutta mikä piti valtakuntaliiton vaikuttamassa?

²⁷ Arvostuksen puute johtaa uskottomuuteen. Jooaskin antoi esimerkin siitä. Niin kauan kuin ylimmäinen pappi Joojada eli ja oli kuningas Jooaan neuvonantaja, tämä kulki suoraan. Kun Joojada kuoli, niin Jooas kuunteli epäjumalanpalvelukseen taipuvaisia Juudan ruhtinaita. Joojadan poika, ylimmäinen pappi Sakarja, pani vastaan. ”Koska te olette hyljänneet Herran [Jehovan]; hylkää hänkin teidät”, hän sanoi. Kansa juonitteli lopulta kuningas Jooaan omasta käskystä ylimmäistä pappia Sakarjaa vastaan ja kivitti hänet kuoliaaksi Jehovan temppelin esipihalla. Miten alhaista kiittämättömyyttä! 2. Aikakirjan 24:22 sanoo: ”Kuningas Jooas ei muistanut rakkautta, jota hänen [Sakarjan] isänsä Joojada oli hänelle osoittanut, vaan tappoi Joojadan pojan. Ja tämä sanoi kuollessaan: ’Herra [Jehova] nähköön ja kostakoon’.” Jehova tekikin niin. Kertomus sanoo, miten Jooas kuoli: ”Hänen palvelijansa [tekivät] salaliiton häntä vastaan pappi Joojadan pojan murhan tähden ja tappoivat hänet hänen vuoteeseensa; ja niin hän kuoli.” (2. Aikak. 24:25) Hänen poikansa Amasja seurasi häntä ”Jehovan valtaistuimella”. Valtakuntaliitto pysyi vaikuttamassa täten Jehovan laupeuden tähden.