Ajatteletko sinä joulua?
IHMISET saattavat tuskin olla ajattelematta joulua tähän aikaan. Jotkut heidän ajatuksistaan ovat todennäköisesti hämmentäviä pyhäpäivien ilonpidosta ja juhlallisuudesta huolimatta. Ne ovat hämmentäviä niiden tapahtumien vuoksi, joita usein sattuu sinä päivänä, minkä kristikunta on erottanut Kristuksen kunnioittamista varten.
Niin, monet ihmiset rupeavat ihmettelemään, kun he näkevät harjoitettavan jouluaikana niin paljon sellaista, minkä Kristus tuomitsi. Esimerkiksi juopottelu, mellastelu, ahmattius ja muut hillittömät menettelytavat – nämä häpäisevät Kristusta. Tällaiset asiat eivät ainoastaan hämmennä syvästi ajattelevia ihmisiä, vaan ne panevat myöskin ihmettelemään sitä rahallista, ruumiillista ja henkistä loppuunkulutusta, mikä vaivaa niin usein joulun viettäjiä. Kiihkeä ponnistelu lahjojen ostamisessa, kiire joulukuusen ja kodin koristamisessa ja jättiläismäinen vaivannäkö joulutervehdyskorttien lähettämisessä panevat ihmiset kummastelemaan, miksi joulu on sellainen kuin se on.
Jokin muukin kiihottaa ajatuksia: joulupukki saa enemmän huomiota osakseen kuin Kristus. Kristikunnassa jouluaikaan vieraileva pakana ajattelisi varmaankin, että joulupukki on juhlan keskushahmo. Tulee ajatelleeksi: mitähän Kristus sanoisi, jos hän olisi maan päällä lausumassa ajatuksensa joulusta? Tietäisikö hän edes, että tämä päivä on näennäisestikään erotettu hänen kunniakseen? Tuskin hän sitä tietäisi, koska paino on pantu joulupukille, tavarataloille, juhlimiselle ja huvittelemiselle.
Ajatuksia sekoittavat myöskin alati lisääntyvät sanomalehtikirjoitukset, sellaiset kuin esim. Washington Postin pääkirjoitus (1958): ”Amerikan joulu on kaupallistunut siinä määrin, että se on tyrmistyttävää monille ulkomaalaisille, ja se muuttaa sen melkein tunteellisen materialismin kansalliseksi hurjasteluksi. Mutta on myöskin totta, että eivät ainoastaan tehtailijat ja ilmoittajat halua näin olevan, vaan myöskin suuri osa Amerikan kansasta.”
Monia ajattelevia ihmisiä häiritsee tosiaan, että monet kristityiksi tunnustautuvat tahtovat joulun tällaiseksi – lahjojen materialistiseksi vaihtamiseksi, mitä esimerkkiä Kristus ei näyttänyt. Raamattua lukevat kristityt tietävät, että Kristus suositteli antamista, mutta he tietävät myöskin, että se oli sellaista antamista, mistä ei odoteta takaisinmaksua. Kristus sanoi: ”Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljeäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua ja ettet sinä siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle.” ”Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.” – Luuk. 14:12–14; 6:33.
On totta, että aineellinen saattaa tavallisesti henkisen varjoon jouluaikana. Juhlijat viettävät aivan liian usein aikansa huolissaan ja uppoutuneina ystävien ja sukulaisten miellyttämiseen, tuskin ajatellenkaan Kristuksen miellyttämistä. Tämä hengellisyyden puute panee ajattelemaan sitä hetkeä, jolloin Jeesus nuhteli Marttaa siksi, että tämä oli huolissaan ja levoton aineellisista asioista, jota vastoin hänen olisi pitänyt huolehtia etupäässä hengellisistä asioista. – Luuk. 10:38–42.
Ja evankelista Billy Graham antoi joulun viettäjille aihetta syvään ajatteluun sanoessaan: ”Pankaamme Kristus takaisin jouluun.”
Ehkä mieleen tulee nyt tämä ajatus: Käskikö Kristus kristittyjä viettämään hänen syntymäpäiväänsä? Raamattua lukevat tietävät, ettei tällaista käskyä ole. Kristus käski seuraajiaan viettämään kuolemansa muistoa: ”Tehkää se minun muistokseni.” (Luuk. 22:19) Missään kohdassa Raamattua ei mainita kristittyjen viettäneen syntymäpäivää. Raamatussa viettivät ainoastaan pakanat syntymäpäiviä.
Ei ole näin ollen yllättävää, että sanoma- ja aikakauslehtien kirjoitukset kertovat useasti, kuinka varhaiskristityt eivät viettäneet joulua. Joutuu ihmettelemään itseään joulukuun 25. päivää, kun lukee sellaisia lausuntoja kuin se, mikä oli lehdessä Woman’s Home Companion joulukuussa 1956: ”Kukaan ei tiedä täsmälleen Kristuksen syntymäpäivää eikä vuotta – kenties siksi, ettei kukaan ajatellut viettää sitä, ennen kuin neljä vuosisataa hänen kuolemansa jälkeen.”
Kun lukee niin luotettavasta tietosanakirjasta kuin Americana on, joulun alkuperästä, niin se panee kummastelemaan, sillä tämä auktoriteetti sanoo kohdassa ”Joulu”: ”Sitä ei vietetty kristillisen kirkon ensimmäisellä vuosisadalla. . . . Läntinen kirkko määräsi 5:nnellä vuosisadalla juhlan vietettäväksi auringon syntymisen mitralaisten menojen päivänä ja saturnalian lopussa, koska Kristuksen syntymästä ei ollut mitään varmaa tietoa.
”Saksalaisten ja kelttiläisten heimojen keskuudessa pidettiin talvipäivänseisausta vuoden tärkeänä kohtana, ja he viettivät pääjuhlaansa, yule, kunnioittaakseen auringon paluuta, ja se yhdistettiin toisten pakanallisten juhlien tavalla jouluun. Useimmat niistä tavoista, mitkä on nyt liitetty jouluun, eivät olleet alkujaan joulutapoja, vaan päinvastoin esikristillisiä ja ei-kristillisiä tapoja. . . . Saturnalia, joulukuun keskellä vietetty roomalainen juhla, antoi mallin joulun monille huvittelutavoille.”
Mitä meidän on näin ollen ajateltava joulusta? Miten me tiedämme Raamatusta, että Kristus ei syntynyt joulukuussa, vaan päinvastoin lokakuun ensimmäisen päivän tienoilla? Voit saada vastaukset näihin ja muihinkin tällaisiin kysymyksiin, joita olet saattanut ajatella. Jehovan todistajat antavat sinulle mielellään nämä vastaukset ilmaiseksi ja sinun omasta Raamatustasi. Kysy heiltä!