Oletko sinä hengellisesti elossa?
KUOLLUT ihminen ei pysty toimimaan, ja kuitenkin Jeesus sanoi eräässä tilaisuudessa: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa.” (Luuk. 9:60) Miksi hän esitti tällaisen lausunnon? Hän tiesi kyllin hyvin, että ruumiit eivät voi haudata toisia ruumiita. Hän tiesi, että kuolleet ihmiset eivät voi edes ajatella, saatikka sitten tehdä työtä. Miten sitten kuolleet voivat haudata kuolleita?
Selitys on se, että ihminen voi olla ruumiillisesti elossa, mutta hengellisesti kuollut. Apostoli Paavali osoitti tämän Efesolaiskirjeessään: ”Ja Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” Ja roomalaisille hän sanoi, että heidän pitäisi antaa itsensä ”kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle”. (Ef. 2:1; Room. 6:13) Nuo ihmiset kokivat muutoksen, kun he tulivat kristityiksi. He jättivät aikaisemmin huomioon ottamatta Jumalan lait ja olivat välinpitämättömiä hänen palveluksensa suhteen. He olivat hengellisesti kuolleita. Heidät tehtiin tuosta kuolleesta toimettomuuden tilasta hengellisesti eläviksi. Todistuksena heidän elämisestään oli se hyvä hedelmä, mitä he tuottivat Jumalan kunniaksi kristittyjen lukumäärän kasvun muodossa.
Kristikunnassa on paljon ihmisiä, jotka uskovat vahvasti olevansa hengellisesti eläviä, koska he lukevat säännöllisesti Raamattua ja käyvät kirkossa. Mutta missä on toiminta, minkä pitäisi todistaa heidän elossa olemisensa? Millä tavalla he käyttävät Raamatusta lukemalla saamaansa tietoa? Voidaanko kerran viikossa istumista pitää kristillisenä toimintana? Voiko se tuottaa samaa hyvää hedelmää, mitä ensimmäisen vuosisadan kristityt tuottivat?
Hyvin tunnettu pappismies, toht. Robert J. McCracken New Yorkin kaupungin Riverside-kirkosta, valitti monien kristikunnan kirkossakävijöitten keskuudessa vallitsevan kristillisen toiminnan puutetta. Hän sanoi: ”Uskonto ilmenee liian monien mielessä yksinomaan uskonnon harjoituksessa, rukouksessa, Raamatun lukemisessa, kirkossa käymisessä. Syrjäytetään kokonaan se tosiasia, että uskonto on ensiksi ja ensisijaisesti Jumalan kirkastamista elämän jokapäiväisissä toiminnoissa. Maailma on se paikka, missä uskonto on nähtävä toiminnassa.”
Mutta mitä toiminnan täytyy olla? Onko se osallistumista poliittisiin tai yhteiskunnallisiin toimiin? Onko se toimimista kirkon yhteiskunnallisessa seuraelämässä? Onko se sairaaloitten rakentamista tai raittius- ja uudistusliikkeitten kannattamista? Onko se arpapeliin osallistumista kirkon myyjäisissä? Ovatko nämä niitä toimintoja, mitkä tekevät ihmisestä hengellisesti elävän Jumalan silmissä ja mitkä tuottavat hyvää hedelmää hänen kunniakseen? Voi olla ainoastaan yksi vastaus, ja se on painokas: Ei!
Varhaiskristityt tuottivat kristillistä hedelmää, koska he saarnasivat sitä, mitä he olivat oppineet. Raamatun totuuksien saarnaaminen on välttämätöntä hengelliselle elossa pysymiselle. Se on raamatullinen vaatimus: ”Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” ”Kaikki sinun työsi ylistävät sinua, Jehova, ja sinun laupeutesi ihmiset siunaavat sinua. He haastelevat sinun kuninkuutesi kunniasta, ja he puhuvat sinun mahtavuudestasi tehdäkseen tunnetuksi ihmisen pojille hänen valtavat tekonsa ja hänen kuninkuutensa loiston kirkkauden.” – Room. 10:10; Ps. 145:10–12, Um.
Jumalan valtakunnan hyvän uutisen, Hänen päätöstensä ja hänen Sanansa monien valistavien totuuksien julkinen julistaminen on sitä toimintaa, missä kristityn täytyy olla mukana. Kristus antoi esimerkin olemalla itse tässä toiminnassa. Hän odotti seuraajiensa tekevän samaten. Heitä tosiaan käskettiin ”seuraamaan kiinteästi hänen askeleissaan”. (1. Piet. 2:21, Um) Jeesus sanoi kahdelletoista apostolille: ”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” Ja Pietarille ja Andreakselle hän sanoi: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” – Matt. 10:7; 4:19.
Kun Jeesus näytti, miten tullaan ”ihmisten kalastajiksi”, niin hän ei tehnyt niin kuin eräs pappi teki Muskegonissa, Michiganissa. Pidettyään tähän Jeesuksen lausuntoon pohjautuvan saarnan tuo pappi johdatti noin kolmekymmentä viisi seurakuntalaista ulos, missä he käyttivät sen aamun kalastamalla jäällä. Jeesus taas johdatti opetuslapsensa kenttäpalvelukseen. Hän näytti siellä, miten he voivat saarnata julkisesti oppimaansa hyvää sanomaa. Hän auttoi heitä olemaan hengellisesti eläviä kristillisen toiminnan avulla. Voidaanko tätä sanoa tuosta Michiganin papista?
Kysymys: ”Oletko sinä hengellisesti elossa?” on erittäin vakava. Kaikkien, jotka väittävät olevansa kristittyjä, pitäisi ajatella sitä huolellisesti. Pelkästään sen sanominen, että sinä uskot Jumalaan ja Kristukseen, ja pelkkä kirkonkävijänä oleminen ei merkitse sitä, että sinä olisit hengellisesti elossa. Eikä se merkitse sitäkään, että sinä olet kristitty. Täytyy olla toimintaa, mikä todistaa sinun uskosi. Raamatun kirjoittaja Jaakob sanoi: ”Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton [toimeton]? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” – Jaak. 2:20, 26.
Toiminta kristillisessä palveluksessa todistaa sinun uskosi ja hengellisen elossa olemisesi. Kun Jeesus sanoi: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa”, niin hän jatkoi osoittaen, miten hengellinen elossa oleminen liittyy palvelukseen, sanomalla: ”Mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa.” (Luuk. 9:60) Teetkö sinä näin? Jos et, niin kuinka sinä voit sanoa seuraavasi Kristuksen askeleissa?
Lopettaako Jumala sinun elämäsi iäksi vai jatkaako hän sitä ikuisesti, riippuu tottelevaisuudestasi Jumalaa kohtaan, uskostasi ja hengellisestä toiminnastasi, mikä todistaa sinun uskosi. Sinä voit toivoa olevasi ruumiillisesti elossa ikuisesti vain olemalla hengellisesti elossa.