8. osa – ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”
Kuten aikaisemmin tässä kirjan ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä” 3. luvussa on mainittu, niin ihmisen Luoja pani ihmisperheen alulle maallisessa pyhäkössä, Eedenin pyhässä puutarhassa eli Eedenin paratiisissa, missä hän oli yhteydessä viattomien luomustensa, Aadamin ja Eevan, kanssa. Koska Aadam ja Eeva menettivät viattomuutensa rikkomalla taivaallisen Isänsä käskyä vastaan, niin he menettivät maallisen Eedenin-pyhäkön jälkeläisiltään, ihmisperheeltä. Tuo puutarhapyhäkkö hävitettiin Nooan aikaisessa maapallonlaajuisessa vesitulvassa. Jehova Jumala neuvoi vuosisatoja myöhemmin profeettaansa Moosesta panemaan israelilaiset pystyttämään Siinain vuoren autiomaahan kannettavan pyhäkön Hänen palvontansa jatkamista varten. Israelilaiset veivät sen lopulta Luvattuun maahan Palestiinaan. Kun Salomosta tuli Israelin kuningas, niin hän korvasi tämän telttapyhäkön Moorian vuorelle Jerusalemiin rakennetulla upealla kiinteällä temppelillä. Juutalaiset saastuttivat ajan mittaan tämän temppelin siinä määrin, että Jehova Jumala määräsi ja salli, että pakanalliset babylonialaiset hävittivät sen vuonna 607 eKr.
TILAPÄINEN AINEELLINEN PYHÄKKÖ
27. Miksi uskon miehet Nooasta Jobiin asti uhrasivat uhreja, ja mitä Aabrahamin Iisakin uhraamiseksi tekemä yritys esikuvasi?
27 Uskovat ihmiset, jotka saivat Jumalan mielisuosion, uhrasivat uhreja Aabelista lähtien. Tämä merkitsi veren ja siis uhrin elämän vuodattamista. Nooa, Aabraham, Iisak, Jaakob ja Job eivät pitäneet Jehovaa verenhimoisena Jumalana, vaan ilmaisivat selvästi oivaltavansa uhrin tarpeellisuuden. Siksi he lähestyivätkin säännöllisesti Jumalaa uhrein. Nuo uskon miehet olivat Jumalan pappeja omille perheilleen ja huonekunnilleen. Olipa Aabraham halukas uhraamaan myöskin poikansa Iisakin ihmisuhrina Moorian vuorella olevalla alttarilla, missä nykyään on muhamettilainen moskeija, Kalliomoskeija, Jerusalemissa. Hän oli halukas tekemään tämän uskossa Jumalaan ja uhraamansa pojan ylösnousemukseen kuolleista. Hän esitti siten profeetallisen näytelmän, kuinka taivaallinen Isä oli uhraava oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen, jotta kaikkiin perhekuntiin ja kansoihin kuuluvat uskovat ihmiset maan päällä saattaisivat siunata itseään taivaallisessa Isässä ja hänen uhratussa Pojassaan, luvatussa Siemenessä. – 1. Moos. 12:1–3; 22:1–18.
28. Keneltä mieheltä Aabraham sai siunauksen, ja oliko hänellä tai toisilla uskon miehillä temppelipyhäkköjä?
28 Aabraham sai siunauksen mieheltä, joka oli sekä kuningas että pappi ja nimeltään Melkisedek. ”Ja Melkisedek, Saalemin [muinaisen Jerusalemin] kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: ’Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi.’” (1. Moos. 14:18–20) Mutta Raamatussa ei kerrota kuitenkaan, että kuningas-pappi Melkisedekillä olisi ollut temppelirakennus pyhäkkönä, missä hän olisi uhrannut uhreja Korkeimmalle Jumalalle. Näin ollen ei kenelläkään noista muinaisista uskon miehistä ollut temppelipyhäkköjä.
29. Missä olosuhteissa Jehova antoi ohjeet pyhäkön rakentamiseksi hänelle, ja miksi alkuperäiselle pyhäkölle ei pitänyt ilkkua?
29 Kun Aabrahamin jälkeläinen Mooses syntyi Egyptissä, niin se oli maa, mikä oli täynnä temppeleitä ja monia jumalia. Jehovan omalla kansalla ei ollut vielä siihenkään mennessä mitään hänelle omistettua temppelipyhäkköä. Egypti ei ollut suinkaan Jehovalle pyhitetyn temppelin paikka. Se maa, mihin Jumala johdatti Aabrahamin Mesopotamiasta ja minkä Jumala lupasi antaa hänen jälkeläisilleen, oli tällaisen pyhäkön paikka. Kun Mooses ja hänen kansansa olivat jättäneet Egyptin orjuuden kauas taakseen ja olivat matkalla Luvattuun maahan, niin Jehova Jumala johdatti heidät pysähtymään Siinain vuoren juurelle melkein vuodeksi. Siellä hän neuvoi Moosesta antamaan kansan rakentaa Hänelle pyhäkön. Koska he olivat menossa Luvattuun maahan, niin sen piti olla kannettava pyhäkkö, kaksi osastoa käsittävä teltta, jota piha ympäröi. Jehova sanoi Moosekselle annettuaan hänelle kymmenet käskyt: ”Ja heidän täytyy tehdä pyhäkkö minulle, koska minun täytyy majailla teltassa heidän keskellään. Kaiken sen mukaan, mitä minä näytän sinulle mallina tabernaakkelista ja mallina kaikesta sen kalustosta, sillä tavalla teidän tulee tehdä se.” (2. Moos. 25:8, 9, Um) Älköön kukaan ilkkuko tuolle pienelle autiomaassa olleelle teltalle eli pyhäkölle, sillä se oli kuvaus meille nykyään suunnattoman arvokkaista ja tärkeistä taivaallisista asioista. Niin sanoo henkeytetty kirjoittaja, kun hän lainaa juuri nuo Jehovan Moosekselle antamat ohjeet ja lausuu huomautuksia niistä. – Hepr. 8:1–6.
30. Miten kauan tuo pyhäkköteltta palveli tarkoituksessaan, ja miten syntyi jumalinen ajatus rakentaa pysyvä pyhäkkö?
30 Tuo pyhäkköteltta, joka pystytettiin keväällä vuonna 1512 ennen kristillistä aikaa, oli jatkuvasti paikkana, missä Jehova kohtasi muinaisen Israelin kansan vuosisatojen kuluessa asetettuaan sen Luvattuun maahan, tärkeään keski-itään. Israelin kansa muodosti valtakunnan tuossa Euroopan, Aasian ja Afrikan välisen sillan muodostavassa maassa. Israelilaisten toinen kuningas oli uskollinen Daavid. Daavid valloitti vuonna 1069 eKr. Siinain vuoren, Jerusalemin linnoituksen, ja teki siitä pääkaupunkinsa. Hänellä oli siellä lähellä palatsiaan pyhä liiton arkku, mikä sisälsi kymmenien käskyjen taulut, sijoitettuna teltan alle uskollisten leeviläisten hoitoon, jotka olivat pappien apulaisia. Kuningas Daavid sai nyt jumalisen ajatuksen rakentaa Jehovalle pysyvän temppelin puusta ja kivestä ja kalliista metalleista. Hän alisti asian Jumalan päätettäväksi.
31. Miksi Daavidille ei suotu kunniaa rakentaa esitettyä pyhäkköä?
31 Kuningas Daavid oli soturikuningas, jota Jehova Jumala oli käyttänyt toimeenpanijanaan vihollistensa veren vuodattamisessa. Jumala ei suosinut sen tähden Daavidia antamalla hänelle etua rakentaa temppeli Jerusalemiin. Jumala kunnioitti kumminkin Daavidia jollakin paljon suurenmoisemmalla kuin pyhäkön rakentamisella tuhoutuvista rakennusaineista pyhälle nimelleen.
32, 33. Minkä liiton Jehova teki nyt tunnustukseksi Daavidin kanssa?
32 Daavid oli ollut rakkaudellisesti huolissaan maallisen kirjaimellisen huoneen rakentamisesta Jumalan kunniaksi, ja niin Jehova teki hänen kanssaan liiton huoneen rakentamisesta hänelle. Tämä ei ollut palatsi, vaan kuninkaallinen huone eli kuningassuku, jossa kaikki olivat hänen seuraajiaan, kaikki hänen jälkeläisiään, kunnes tulisi Daavidin huoneen iankaikkinen Kuningas. Jumala sanoi:
33 ”Jehova on sanonut, että Jehova tekee sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi tulevat täyteen ja sinun täytyy laskeutua levolle esi-isiesi seuraan, niin sitten minä herätän varmasti sinun jälkeesi sinun siemenesi, joka on tuleva sinun ruumiistasi, ja minä vahvistan totisesti lujaksi hänen valtakuntansa. Hän on se, joka rakentaa huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan varmasti hänen valtakuntansa valtaistuimen lujaksi iäksi. . . . Ja sinun huoneesi ja sinun valtakuntasi on oleva totisesti vankka iankaikkisesti sinun edessäsi, sinun valtaistuimesikin tulee vahvasti lujitetuksi iankaikkisesti.” – 2. Sam. 7:1–16, Um.
34. Miksi tämä Daavidin kanssa tehty liitto ei voi hävitä täyttymättä?
34 Tämä oli Daavidin kanssa valtakunnasta tehty liitto. Jehova vannoi tämän liiton. Voivatko aurinko ja kuu hävitä ja lakata antamasta valoa ihmisille täällä maan päällä? Yhtä vähän voi tämä valtakunnasta Daavidin kanssa tehty liitto hävitä. Jumala ei voi rikkoa valaansa. Hän ei häpäise koskaan Daavidin kanssa tekemäänsä liittoa. Se täyttyy hänen saattamisekseen kunniaan valtavassa määrin meidän aikanamme. – Ps. 89:27–38.
35. Mihin työhön Daavid kehotti sen tähden alamaisiaan, ja miten Jumala ilmaisi hyväksyvänsä palvontaansa varten rakennetun uuden temppelin?
35 Kannustaessaan alamaisiaan tukemaan seuraajaansa Salomoa komean temppelin rakentamisessa Jehovalle Moorian vuorelle Daavid sanoi: ”Pyrkikää nyt sydämestänne ja sielustanne kyselemään tietoja Jehovalta, Jumalaltanne, ja nouskaa ja rakentakaa Jehovan, tosi Jumalan, pyhäkkö tuodaksenne Jehovan liiton arkun ja tosi Jumalan pyhän kaluston Jehovan nimelle rakennettuun huoneeseen.” (1. Aikak. 22:19, Um) Kun kaikki rakennusaineet oli valmistettu, niin kuningas Salomo alkoi rakentaa hallituksensa neljäntenä vuonna. Hän sai tämän kunnioitusta herättävän temppelin valmiiksi rauhaisan hallituksensa yhdentenätoista vuotena, ja se maksaisi nykyisen rahanarvon mukaan biljoonia markkoja. Kun hänen liittonsa pyhä arkku oli tuotu tämän temppelin kaikkeinpyhimpään, niin Jehova ilmaisi hyväksyneensä tämän pyhäkön palvontaansa varten. Hän täytti temppelin pyhäkön ihmeellisellä kirkkaalla pilvellä. Sitten hän lähetti taivaasta ihmeellisen tulen valaisemaan pihalla olevan temppelin alttarin ja kuluttamaan sillä olevat ensimmäiset eläinuhrit. Sivustakatsojat kumartuivat pelokkaassa kunnioituksessa temppelin kiveykselle ja ”heittäytyivät maahan ja kiittivät Jehovaa, ’sillä hän on hyvä, sillä hänen laupeutensa on ikuinen’”. – 2. Aikak. 5:4–14; 7:1–3, Um.
36, 37. a) Mikä määräys ja mikä pakanoille sallittu menettely osoittavat, oliko tämä temppeli Jehovan todellinen pyhäkkö? b) Miten Jeremia valitti pyhää kaupunkia, kun se hävitettiin?
36 Kuningas Salomo muistutti rukoillessaan näissä temppelin vihkiäisissä jokaista kuulomatkan päässä olevaa siitä, että tämä näin loistava temppeli ei ollut taivaan Jumalan todellinen pyhäkkö: ”Mutta asuuko todella Jumala maan päällä ihmisten seassa? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!” (2. Aikak. 6:18) Jos tämä olisi ollut Jehovan tosi pyhäkkö, niin miksi hän olisi myöhemmin määrännyt sen tuhottavaksi, koska uskottomat luopioisraelilaiset häpäisivät sen täyttäen sen inhottavilla, iljettävillä, vastenmielisillä asioilla? Miksi hän olisi, oman arvonsa näennäisen menetyksen kustannuksella maailman kansoissa, sallinut Babylonian väärien jumalien pakanapalvojien rynnätä maahan kuin karjuvat jalopeurat osoittamatta mitään kunnioitusta niitä kohtaan, jotka palvoivat muodollisesti temppelissä, ja tappaa papit, ryöstää temppelistä kaiken arvokkaan ja polttaa sen maan tasalle? Babylonian sotajoukot hävittivät vuonna 607 eKr. kuningas Nebukadnessarin johdolla sen temppelin, minkä Jehova oli kerran pyhittänyt. Ne veivät pois sen aarteet ja pyhät astiat, lukuunottamatta liiton arkkua, joka oli kadonnut ja välttänyt joutumisen pakanoiden käsiin. (2. Kun. 25:8–21; 2. Aikak. 36:17–21) Jeremia, jota Jehova oli käyttänyt ennustamaan kaiken tämän, istui murheissaan ja valitti Jumalalle pyhästä kaupungista, Jerusalemin (Siionin) tyttärestä:
37 ”Vastustaja on levittänyt kätensä kaikkia sen haluttavuuksia vastaan. Sillä se on nähnyt kansat, jotka ovat tulleet sen pyhäkköön ja joista sinä annoit käskyn, että niiden ei pidä tulla sinulle kuuluvaan seurakuntaan. Jehova on hylännyt sen alttarin. Hän on torjunut halveksien pyhäkkönsä. Hän on luovuttanut vihollisensa käteen asuintorniensa muurit. He ovat päästäneet kuuluville oman äänensä Jehovan huoneessa niin kuin juhlapäivänä. Jehova on ajatellut saattaa Siionin tyttären muurin sortumaan. . . . Katso, oi Jehova, ja katsahda sen puoleen, jota olet kohdellut ankarasti tällä tavalla. Pitäisikö naisten jatkaa oman hedelmänsä, täydellisesti muodostuneina syntyneiden lastensa, syömistä tai pitäisikö pappi ja profeetta tappaa Jehovan pyhäkössä? Oi miten loistava kulta tulee himmeäksi, hyvä kulta! Oi miten pyhät kivet [pyhäkön kivet] on levitetty kaikkien katujen päähän!” – Valit. 1:10; 2:7, 8, 20; 4:1, Um, reunam.
(Jatkuu)