Valtakunnan lähetystyöntekijät, parhaan uutisen tuojat

”’Kun hän kohosi korkeuteen, niin hän johdatti vankeuteen joukon; hän antoi lahjoja ihmisinä.’ Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut lähetystyöntekijöiksi [evankelistoiksi].” – Ef. 4:8, 11, Um, reunam.

1. Mikä olisi paras uutinen nykyään?

JOKAINEN haluaa kuulla hyvän uutisen. Hyvän uutisen tuoja on sen tähden tervetullut henkilö iloiselle vastaanottajalle. Mutta se, mikä tässä hämmentyneessä maailmassa saattaa nykyään olla hyvä uutinen jollekulle, se ei ehkä ole sellainen jollekulle toiselle. Eikö näin ollen uutinen, mikä miellyttäisi kaikkia, jotka rakastavat elämää ja lähimmäistään kansallisuuteen, rotuun tai kieleen katsomatta – eikö tälläinen uutinen olisi ihmeellinen, paras uutinen? Totisesti se olisi, ja – niin uskomattomalta kuin saattaneekin tuntua – tällaista uutista julistetaan nykyään kaikkialla.

2. Mitä ne, joilla on tällainen uutinen, tekevät sillä, ja miksi heitä sanottaisiin muinaisten kreikkalaisten mukaan?

² Ne, joilla se jo on, huomaavat sen liian hyväksi pidettäväksi itsellään. He antavat epäitsekkäästi ja iloiten sen kiertää edelleen toisille kaikkialla maailmassa, kaikille sukukunnille, kansoille, roduille, väreille ja kielille, koska se on kaikkia varten. He ovat niitä, joita ennen kristillistä aikaa eläneet kreikkalaiset sanoivat ”evankelistoiksi”, eli sellaisia, jotka ”evankelioivat”. Esimerkiksi kreikkalaisessa Septuagintassa, mikä valmistettiin ennen kristillistä aikaa, esiintyy sana ”evankelioida” kahdesti kreikkalaisessa tekstissä seuraavissa kohdissa: ”Minä olen läsnä kuin kauneuden kausi vuorilla, kuin rauhan iloista viestiä saarnaavan jalat, kuin hyvää uutista saarnaava, sillä minä julistan sinun pelastustasi sanoen: Oi Siion, sinun Jumalasi oli hallitseva.” (Jes. 52:6, 7, Bagster) Jotta voisimme käyttää hyväksemme tätä yleistä hyvää uutista, parasta uutista, niin me haluamme tuntea nämä evankelioijat ja heidän uutislähteensä.

3. Millä nimellä pakanalliset kreikkalaiset kutsuivat Zeusta uutislähteenä, mutta miten pitkäaikainen on nykyisten evankelistojen hyvä uutinen ja miksi?

³ Muinaiset pakanalliset kreikkalaiset antoivat pääjumalalleen Zeukselle (eli Jupiterille) arvonimen Evangélios, mikä merkitsee ”Hyvän uutisen antaja”. (Orations [53.3], kirj. Aelius Aristides 2. vuosisadalla jKr.) Minkä hyvän uutisen Zeus lienee joskus antanutkin, joka tapauksessa kreikkalaiset tuhoutuivat hänen kanssaan, sillä Zeusta ei ole enää. Hän osoittautui pelkäksi pakanalliseksi vääräksi jumalaksi, joka ei ollut kuolematon. Parhaan uutisen evankelistat eivät turvaudu sellaiseen väärään, epäluotettavaan uutislähteeseen kuin pakanajumala Zeus Evangéliokseen tänä nykyisenä kansainvälisten uutisten kokoamisen ja välittämisen päivänä. Heillä on ikuinen uutislähde, jonka tulevaisuuden ennaltanäkemykset ovat osoittautuneet sataprosenttisesti oikeiksi. Hän on ”iankaikkisen hyvän uutisen” lähde, hyvän uutisen, mitä julistettiin ensin tuhat vuotta sitten ja mikä elää yhä tuoden hyvää mieltä ja toivoa lukemattomille ihmisjoukoille nykyään.

4. Kenen Johannes näki tuovan iankaikkista hyvää uutista, ja onko järkevää, että Jumala olisi hyvän uutisen lähde?

⁴ Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten kirjoitti eräs uutisten kirjoittaja, jolla oli profeetallinen ennaltanäkemys nykyisestä kansojen tuomioajasta: ”Ja minä näin toisen enkelin lentävän keskitaivaalla, ja hänellä oli iankaikkinen hyvä uutinen julistettavana iloisena sanomalla niille, jotka asuvat maan päällä, ja jokaiselle kansalle ja sukukunnalle ja kielelle ja kansakunnalle, sanoen voimakkaalla äänellä: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, koska hänen tuomionsa hetki on tullut, ja palvokaa siten häntä, joka teki taivaan ja meren ja vesien lähteet.’” (Ilm. 14:6, 7, Um) On täysin järkevää, että Jumala, joka aikaansai kaiken hyvän, mistä me älylliset luomukset nautimme, aikaansaisi myöskin hyvän uutisen ja olisi siten hyvän uutisen eli iloisen sanoman lähde.

5. Mitä keskitaivaalla lentävä enkeli toi? Miksi tämä hyvä uutinen voi olla iankaikkinen lähteensä takia?

⁵ Kristityn apostoli Johanneksen näkemässä profeetallisessa näyssä oleva ”enkeli”, joka lensi ”keskitaivaalla”, oli hyvän uutisen tuoja eli evankelista. Luotettava historia kertoo, että enkelievankelistoja oli tosiaan olemassa. Nuo enkelit saivat keskitaivaalla lentävän enkelin tavalla hyvän uutisensa jostakin. Mistä? Ainoasta kaikkeuden uutislähteestä, Jumalalta, Luojalta. Hän on ylläpitänyt koko luomakuntaansa tähän saakka, sillä hän on iankaikkinen Jumala, kuolematon. Tästä syystä hän voi myöskin olla iankaikkisen hyvän uutisen, siis nykyäänkin arvokkaimman uutisen, lähde. – Jer. 10:10–12.

6. Mitä on sanottava siitä, onko Jumala evankelista, ja millä tavalla hyvä uutinen on iankaikkinen?

⁶ Merkitseekö tämä, että Jumala, Luoja on evankelista? Kyllä, suurin evankelistoista! Hän on jumalallinen Evankelista, ja koska hän on hyvän uutisen alkuperäinen Lähde, niin hän johtaa kaikkeuden evankelista järjestöä ja lähettää evankelistoja lähetystyöhön tekemään hyvää tahtovien ihmisten sydämet iloisiksi. Häneltä tuleva hyvä uutinen on ”iankaikkinen”, koska – vaikka hän antoi sen tuhansia vuosia sitten ja varhain ihmisen historiassa – se oli profeetallinen. Se ennusti sen hyvän, mikä oli tuleva täyttymään tänä myöhäisenä ajankohtana. Jumalan ilmoittamat uutiset on kerrottu ja säilytetty pyhässä Kirjassa, Raamatussa.

7. Mikä hyvä uutinen ilmoitettiin Eedenissä, ja miksi sensuroimaton totuus vapauttaa pian kaikki hyvää tahtovat ihmiset?

⁷ Jokaisen vanhurskaan ihmisen pitäisi totisesti sanoa seuraavan olevan hyvä uutistieto: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi [eli jälkeläistesi] ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15) Nämä sanat puhui alkuperäinen hyvän uutisen Lähde alkuperäiselle valhepropagandan lähteelle. Toisin sanoen, Jehova Jumala, ihmisen ja paratiisin Luoja, puhui ne Perkeleelle, joka käytti Eedenin puutarhassa ollutta käärmettä kertomaan herjaavan valheen ensimmäiselle ihmisäidillemme Eevalle. Tämä uutistieto sanoi, että tuo ”valehtelevan propagandan” lähde tulee eräänä päivänä murskatuksi olemattomaksi. Niin, tämän väärän uutislähteen pään päälle piti astuttaman ja se piti murskattaman, koska hän on kuin vaarallinen myrkyllinen käärme. Tämän valhepropagandan pirullista lähdettä ei ole ilmeisesti vielä poljettu olemattomaksi, koska maa on enemmän täynnä valhepropagandaa, herjausta ja kiristystä kuin koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa. Se ei ole kuitenkaan murskannut Jumalan Eedenissä ilmoittamaa hyvää uutista. Päinvastoin: Jumalan vaimon Siemen on lähetetty tehtäväänsä polkemaan kuoliaaksi tuo valehteleva uutisten levittäjä, alkuperäinen Käärme, Saatana Perkele. Pian kaikki hyvää tahtovat ihmiset, jotka elävät, tuntevat totuuden vääristelemättömänä ja ilman ristiriitoja, ja tämä totuus tekee heidät vapaiksi. (Joh. 8:32) Silloin ei ole itsekkäistä syistä johtuvaa totuuden sensurointia.

8. Mikä hyvä uutinen ilmoitettiin myöhemmin Aabrahamille, ja minkä selityksen Paavali antoi siitä?

⁸ Tässä tulee toinen tärkeä hyvä uutinen. Se ilmaistiin kaksituhatta vuotta sen jälkeen, kun Jehova oli ilmoittanut edellämainitun evankeliumin eli hyvän uutisen Eedenin puutarhassa. Kristitty apostoli Paavali antaa seuraavan selityksen tästä jälkimmäisestä uutistiedosta ja tarkoittaa uskollista patriarkkaa Aabrahamia siten tehdessään. Hän sanoo: ”’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.’ Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vapauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman [uutisen]: ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi’. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.” (Gal. 3:6–9) Kaikkien kansojen siunaaminen on hyvä uutinen, evankeliumi.

9. Miten ihmisten julistaminen vanhurskaiksi uskon takia on siunaus, ja miksi luotettava uutiskertomus ja -ilmoitus on sen tähden tärkeä?

⁹ Kun Jumala julistaa jotkut kansoihin kuuluvat ihmiset [eli pakanat] vanhurskaiksi, niin se on siunaus. Se on sen tähden hyvä uutinen, sillä tämä kansojen ihmisten vanhurskaiksi julistaminen eli heidän vanhurskauttamisensa laskee heille perustuksen iankaikkisen elämän saamiselle onnessa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa piti sen, että Jumala julistaa kansojen ihmisiä vanhurskaiksi, johtua uskosta Jumalaan, uskosta Jumalan lupaukseen. Ihmisiä kehotetaan osoittamaan nyt tällaista uskoa Jumalaan. Heidän julistamisensa vanhurskaiksi heidän uskonsa tähden tapahtuu siis nyt, ennen kuin ihmiset saavuttavat todellisen täydellisyyden ihmisinä. Koska tämän uskon täytyy kohdistua Jumalan evankeliumin lupaukseen, niin me voimme ymmärtää, miten suuri arvo on sillä, että saa luotettavan, vääristelemättömän uutiskertomuksen ja -ilmoituksen. Alkuperäisen Evankelistan, Jehova Jumalan, täytyy lähettää uskollisia evankelistoja ihmisten luo lähetystyöhön. Valhepropagandaan luottaminen orjuuttaa meidät valehtelijoiksi ja johtaa epävanhurskauteen ja kuolemaan.

10. Mikä oli Eedenissä olevan valehtelevan propagandan levittäjän väite, ja mitä Eeva menetti, koska hän ei uskonut Jumalan lakiin?

¹⁰ Katsokaamme, mitä siunausta niiden ihmisten julistaminen vanhurskaiksi, jotka uskovat Jumalan vanhurskautta koskevan lupauksen, merkitsee heille. Valhepropagandan levittäjä, Saatana Perkele, panetteli Eedenin puutarhassa Jehova Jumalaa, Luojaa. Perkele sanoi naiselle, Eevalle, ettei Jumala voisi rangaista häntä ottamalla pois elämää, mikä hänellä oli, ja ettei Jumala ollut sen yksinomainen Tuomari, mikä on oikein ja mikä väärin, vaan että mies ja nainen voivat elää sen mukaan, minkä he omien mittapuittensa mukaan päättävät hyväksi ja pahaksi. Perkele sanoi käärmeen välityksellä: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Moos. 3:4, 5) Eeva lakkasi uskomasta Jumalan lakiin. Hän uskoi Perkeleen valhepropagandaan. Tästä syystä hän menetti vanhurskauden ja asettui kuoleman tielle, sillä hän oli rikkonut Jumalaa vastaan.

11. Miten Aadam osoitti puuttuvaa uskoa Jumalaan, ja mikä tästä on ollut seurauksena meille kaikille?

¹¹ Syötyään Eeva houkutteli miehensä Aadaminkin syömään kiellettyä hedelmää. Aadam tiesi kyllä asian, mutta hän ei Eevan takia paljastanut eikä tuominnut Käärmeen valhepropagandaa, vaan salli kiristää itsensä panettelijan puolelle. Hän liittyi Jumalan panettelijaan ja osoitti puuttuvaa uskoa Jumalan avun varaamiskykyyn tässä pulassa. Hän menetti uskon ja tottelevaisuuden puutteensa takia vanhurskautensa ja teki rikoksen. Kun Jumala oli kutsunut Aadamin ja Eevan tuomiolle ja esittänyt ensimmäisen hyvän uutisensa (1. Moos. 3:15), niin hän julisti Aadamin ja Eevan epävanhurskaiksi. Siksi hän tuomitsi heidät kuolemaan, menettämään elämän, palaamaan tomuun, mistä Aadam oli otettu. Me kaikki olemme perineet Aadamin ja Eevan kautta epävanhurskauden, siis kuolemaantuomitun tilan, kuoleman alaisuuden. Uutisen kommentoija apostoli Paavali kertoo: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, [ja] niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet – kuolema hallitsi Aadamista . . . asti.” – Room. 5:12–14.

JUMALEVANKELISTA

12. Millä lupauksella Aabrahamin uskoa koeteltiin erityisesti?

¹² Patriarkka Aabraham oli yhdeskolmatta mies syntisen Aadamin jälkipolvessa. (Luuk. 3:34–38) Hän peri näin ollen luonnollisesti epävanhurskauden Aadamilta. Mutta hän sai myöskin kuulla siitä uutistiedosta, minkä Jumala antoi Eedenissä Jumalan vaimon Siemenestä, jonka piti murskata Käärmeen pää. Aabraham hyväksyi ja uskoi tämän evankeliumiuutistiedon. Mutta kun Jumala tarjoutui sitomaan hänet tämän luvatun Siemenen yhteyteen, niin se pani Aabrahamin uskon Kaikkivaltiaaseen Jumalaan koetukselle. Toimien jälleen suurena Evankelistana Jehova Jumala sanoi hänelle: ”Minä teen sinusta suuren kansan [antamalla sinulle siemenen eli jälkeläisiä], siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” (1. Moos. 12:1–3) Tällainen lupaus vaatii uskoa.

13. Missä ominaisuudessa Jumala toimi antaessaan tämän lupauksen, ja miten hän oli siunaava kansat?

¹³ Uutisen selittäjä Paavali sanoo, että antamalla tämän lupauksen Jehova Jumala, pyhän Raamatun Tekijä, ”julisti hyvää uutista etukäteen Aabrahamille” (Um). Jumala toimi täten Evankelistana eli hyvän uutisen, iloisen sanoman, Antajana kaikille sukukunnille ja kansoille. Tämä hyvä uutinen merkitsi ennen kaikkea, että Jumala oli tekevä nyt, ennen kuin Jumalan vaimon Siemen murskaa Käärmeen pään, toisille samoin kuin hän teki Aabrahamille. Miten? Hän oli julistava ihmiset, jotka kuuluvat Aabrahamista polveutumattomiin kansoihin, vanhurskaaksi heidän Jumalaan omaamansa uskon takia. Tämä oli oleva siunaus heille, sillä se oli oleva peruste, millä he voivat saada iankaikkisen elämän Jumalan tulevassa vanhurskaassa maailmassa.

14. Miten Aabrahamia siunattiin uskon takia, ja minkä Aabraham saa kohta?

¹⁴ Aabraham oli ollut jonkin aikaa Kanaanin Luvatussa maassa, kun Jumala käski häntä katsomaan lukemattomia tähtiä ja sanoi: ”Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.” Uskoiko Aabraham tämän hyvän uutisen? Pyhä kertomus vastaa: ”Ja Abram uskoi Herraan, Ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” (1. Moos. 15:3–6) Aabraham julistettiin siis vanhurskaaksi jo ennen kuin hänen lihansa oli ympärileikattu. Hänet siunattiin, julistettiin vanhurskaaksi siksi, että hän uskoi Jumalaan, ja tämän uskon hän ilmaisi vanhurskailla teoillaan. Patriarkka Aabraham, joka on ollut nyt kuolleena 3 802 vuotta, saa tämän uskon tähden pian ylösnousemuksen kuolleista maanpäälliseen elämään Jumalan valtakunnan alaisuudessa. (Jaak. 2:21–23; Room. 4:9–14) Jehova Jumala palkitsee täten ne, jotka uskovat häneen suurena Evankelistana ja jotka todistavat uskonsa hyvään uutiseen, minkä hän julisti etukäteen Aabrahamille.

JUMALAN POIKA ON LÄHETYSTYÖTÄ TEKEVÄ EVANKELISTA

15. Keitä Jumala on käyttänyt ihmisten ohella evankelistoina, ja miten Gabriel esitti tämän seikan?

¹⁵ Se tosiasia, että suuri Evankelista, Jehova Jumala, on käyttänyt taivaan pyhiä enkeleitä evankelistoina eli hyvän uutisen tuojina, saattaa vaikuttaa meihin uudelta ajatukselta, mutta se on kumminkin vanha totuus. Ennen kuin Jumala lähetti ainoasyntyisen Poikansa tänne maan päälle, niin hän varasi edelläkävijän Pojalleen. Tämä edelläkävijä oli Johannes Kastaja, iäkkään leeviläispapin Sakariaan poika. Jumala teki tässä tapauksessa enkelinsä Gabrielin evankelistaksi, hyvän uutisen tuojaksi. Gabriel ilmestyi vuonna 3 (eKr.) lapsettomalle pappi Sakariaalle Jerusalemissa olevan Jehovan temppelin pyhässä osastossa. Gabriel sanoi hänelle, että hän oli saava pojan iäkkäästä vaimostaan Elisabetista ja että hänen piti nimittää hänet Johannekseksi. Selittääkseen evankelisen tehtävänsä Gabriel sanoi epäilevälle Sakariaalle: ”Minä olen Gabriel, joka seison lähellä Jumalan edessä, ja minut lähetettiin puhumaan kanssasi ja julistamaan näitä asioita koskeva hyvä uutinen sinulle.” – Luuk. 1:8–19, Um.

16. Miten Gabriel ilmoitti vielä suuremman hyvän uutisen?

¹⁶ Gabrielille uskottiin vielä suurempi hyvä uutinen, kun hän ilmestyi noin kuusi kuukautta myöhemmin Marialle, Juudan sukukunnasta olevalle juutalaiselle neitsyelle. Hän ilahdutti tämän sydäntä kertomalla hänelle, että hänet oli valittu tulemaan Jumalan Pojan äidiksi. (Luuk. 1:26–38, 45–56) Yhdeksän kuukautta myöhemmin valittiin enkeli evankelistana ilmoittamaan Jumalan lupaaman Pojan todellinen syntymä ihmiseksi Beetlehemissä.

17. Miten tämä enkeli ilmaisi evankelistanvirkansa?

¹⁷ Me luemme tästä suuren Evankelistan luota tulleesta hyvän uutisen enkelituojasta: ”Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon [hyvän uutisen], joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.’” Mikä hyvä uutinen se olikaan! Totisesti, sillä kertomus jatkaa: ”Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto [jotka hän hyväksyy, Um, reunam.].’” – Luuk. 2:8–14.

18. Millä ainoalla tavalla Jeesuksen syntymä voi osoittautua hyväksi uutiseksi, ja mikä hänen edeltäjästään tuli?

¹⁸ Mutta tämä Jumalan Pojan syntymä ei olisi kuitenkaan mikään hyvä uutinen, jollei hän olisi osoittautunut joksikin hyödyksi kaikelle kansalle, niin että heillä olisi suuri ilo. Jumalan Poika Jeesus ei tuonut puuseppänä mitättömässä Nasaretin kaupungissa mitään erityistä iloa kaikelle kansalle, ei edes maallisen äitinsä Marian kansalle. Mutta asiat muuttuivat Jeesuksen kohdalta, kun hänen edelläkävijänsä Johannes tuli evankelistaksi, hyvän uutisen saarnaajaksi. ”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” (Matt. 3:1, 2) Jumalan Sana sanoo saarnaamista evankelioimiseksi eli hyvän uutisen tuomiseksi. Siksi sanoo uutisen kertoja Luukas evankelista Johannes Kastajasta: ”Siitä syystä hän antoi myös monia muita kehoituksia ja jatkoi hyvän uutisen julistamista kansalle.” – Luuk. 3:18, Um; Yg; Ro; Ak.

19. Miksi Johannes empi kastaa Jeesusta, ja mikä Jeesuksesta tuli, kun hänet voideltiin?

¹⁹ Johannes Kastaja julisti: ”Se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi.” ”Minun jäljessäni tulee mies, joka on edistynyt minun edelleni, koska hän oli olemassa ennen minua.” (Matt. 3:11; Joh. 1:30, Um) Tämän tähden Johannes vältteli ensin Jeesuksen kastamista, ja Jeesuksen piti vakuuttaa Johannekselle, että oli oikein hänen tehdä se. Tämän todistukseksi Jeesus voideltiin Jumalan hengellä taivaasta käsin. Kun Jeesus nousi Jordanin virran kastevedestä, niin ”hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” (Matt. 3:13–17) Voideltu Jeesus ei voinut olla väkevämpi kuin Johannes Kastaja ja samalla vähäisempi evankelista kuin Johannes. Jeesuksesta tuli näin ollen evankelista, jonka Jehova Jumala, joka voiteli hänet, valtuutti ja lähetti.

20. Miten Jeesus todisti oman kaupunkinsa asukkaille muuttaneensa evankelistan tehtävään?

²⁰ Todistaakseen tehtävänsä muuttuneen puusepän ammatista evankelistan työksi Jeesus palasi Nasaretiin ja nousi lukemaan kaupungin synagoogassa. Jesajan ennustus (61:1, 2) oli edeltäkertonut hänen tulostaan hyvän uutisen tuojana, ja tuossa tilaisuudessa ojennettiin Jeesukselle tämä ennustuskirja. ”Kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: ’Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia [hyvää uutista] köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta’. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: ’Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen’.” – Luuk. 4:14–22.

21. Miksi Jeesus osoittautui nasaretilaisten toimenpiteistä huolimatta, ja millaisiksi hän valmensi opetuslapsiaan?

²¹ Osoitukseksi siitä, että kaikki ihmiset eivät hyväksy hyvää uutista, nasaretilaiset loukkaantuivat siihen, mitä Jeesus saarnasi. He heittivät hänet pois kaupungista, yrittivätpä tappaakin hänet. (Luuk. 4:22–30) Mutta Jeesus piti kiinni tehtävästään evankelistana ja meni muualle etsimään niitä, jotka arvostivat Jumalalta tullutta hyvää uutista. Kertomus sanoo: ”Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa.” (Luuk. 8:1; Mark. 1:14, 15) Jeesus oli Jumalan valtakunnan evankelista. Hän opetti ja valmensi myöskin kahtatoista apostoliaan tämän valtakunnan evankelistoiksi. Hän lähetti heidät lähetystyöhön seuraavin ohjein: ”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” – Matt. 10:1–7.

LÄHETYSEVANKELISTAT

22. Minkä työn takia Jeesuksen viholliset toimittivat hänet kuolemaan, ja miten hän saattoi jatkaa evankelistantyötään ja keiden ollessa johtajina?

²² Jeesus kuoli viattomana siksi, että hän julisti Jumalalta tullutta hyvää uutista ja oli uskollinen evankelista. Jumalan valtakunnan hyvän uutisen viholliset surmauttivat hänet. He syyttivät häntä siitä, että hän muka halusi tehdä itsestään Rooman keisaria vastustavan kuninkaan. (Joh. 19:12–16) Mutta Kaikkivaltias Jumala herätti Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä ja palautti hänet taivaaseen neljäkymmentä päivää myöhemmin istuutumaan Jumalan oikealle puolelle. Jeesuksen piti sieltä jatkaa evankelistantyötään ohjaten evankelistojaan maan päällä. Hänen kaksitoista apostoliaan ottivat täällä johdon Valtakunnan julistustyössä. Hyvän uutisen uskonnolliset viholliset jatkoivat katkeraa, väkivaltaista vastustustaan, mutta me luemme Jeesuksen apostoleista: ”He jatkoivat joka päivä taukoamatta Kristusta, Jeesusta, koskevan hyvän uutisen opettamista ja julistamista temppelissä ja talosta taloon.” – Apt. 5:42, Um.

23. Olivatko apostolit ainoita evankelistoja, ja milloin vastaus tähän kysymykseen tuli ilmeiseksi?

²³ Apostolit eivät olleet kristillisen seurakunnan ainoita evankelistoja. Kaikilla seurakunnan antautuneilla, kastetuilla jäsenillä, joilla oli hyvä uutinen, oli vastuu sen toimittamisesta edelleen toisille, hyvän uutisen levittämisestä ja siis evankelistoina toimimisesta. Tämä ’kävi ilmeiseksi sellaisenakin aikana, jolloin olisi voinut ajatella uutislähetin lakkaavan levittämästä uutista, mikä saattoi hänet vaikeuksiin, nimittäin uskonvainon aikana.

24. Mitä Kertomus sanoo tämän vahvistukseksi vainotuista?

²⁴ Tämä tapahtui sen jälkeen kun juutalaiset kivittivät Stefanuksen, yhden niistä seitsemästä miehestä, jotka oli määrätty palvelemaan apostolien erikoisapulaisina Jerusalemin seurakunnassa. Tästä evankelioimisesta kiihkeän vainon alaisuudessa on kirjoitettu: ”Myös Saulus [Tarsolainen] hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit. Ja muutamat jumalaapelkääväiset miehet hautasivat Stefanuksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. . . . Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin [hyvän uutisen] sanaa. Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia [hyvää uutista] Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.” (Apt. 8:1, 2, 4, 5, 12) Evankelioimista eivät suorittaneet tässä tapauksessa Jerusalemiin jääneet apostolit, vaan hajaantuneet opetuslapset. Heillä kaikilla oli kunnia ja ilo olla evankelistoja.

25. Keitä ne kristityt olivat, joita sanottiin ”evankelistoiksi”, ja miten näiden lahja ennustettiin?

²⁵ Kaikki, joista tulee johtavan Evankelistan Jeesuksen Kristuksen antautuneita, kastettuja seuraajia, noudattavat hänen esimerkkiään ja tulevat evankelistoiksi, joista voidaan oikeutetusti puhua sellaisina. Ensimmäisellä vuosisadalla seurakunnassa oli kumminkin niitäkin, jotka valittiin ja määrättiin erityisesti sellaisiksi. Nämä miehet, jotka erotettiin nimenomaisesti arvonimellä ”evankelista”, olivat Herralta Jeesukselta Kristukselta saatuja lahjoja sen jälkeen, kun hän oli noussut kuolleista ja kohonnut taivaaseen suuren Evankelistan Jehova Jumalan oikealle puolelle. Näiden elävien lahjojen antaminen ihmisten muodossa oli ennustettu kauan ennen Psalmissa 68:18 (Um) seuraavin sanoin: ”Sinä olet kohonnut korkeuteen, sinä olet vienyt pois vankeja, sinä olet ottanut lahjoja ihmisten muodossa, niin, uppiniskaistenkin, asuaksesi heidän joukossaan, oi Jah Jumala.”

26. Miten todistellen Paavali sovelluttaa tämän ennustuksen?

²⁶ Hyvän uutisen selittäjä Paavali sovelluttaa tämän ennustuksen sanoen kristilliselle seurakunnalle eli ”Kristuksen ruumiille”: ”Meille kullekin annettiin nyt ansaitsematonta hyvyyttä sen mukaan, miten Kristus jakeli ilmaista lahjaa. Minkä tähden hän sanookin: ’Kun hän kohosi korkeuteen, niin hän johdatti vankeuteen joukon: hän antoi lahjoja ihmisinä.’ Mitä ilmaisu ’hän kohosi’ muuta merkitsee, kuin että hän myöskin laskeutui alempiin seutuihin, se on maahan? Se, joka laskeutui, on myös se, joka kohosi paljon ylemmä kaikkia taivaita, jotta hän antaisi täyteyden kaikelle. Ja hän antoi jotkut [lahjat] apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut lähetystyöntekijöiksi [eli evankelistoiksi], jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien valmennusta palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” – Ef. 4:7–12, Um, reunam; Ak.

27. Miksi noita miehiä sanottiin sopivasti ”evankelistoiksi”, ja miksi heistä voitiin sen tähden puhua ”lähetystyöntekijöinä”?

²⁷ Me huomaamme tästä, että evankelistat eli lähetystyöntekijät, jotka Jumala antoi kirkastetun Jeesuksen Kristuksen välityksellä, on luokiteltu apostolien ja profeettojen jälkeen, mutta paimenten (pastorien) ja opettajien edelle. Miksi nämä miehet, jotka annettiin lahjoina seurakunnalle, erotettiin koko muusta seurakunnasta, joka suoritti evankeliumin työtä levittämällä hyvää uutista? Sen täytyy johtua siitä, että he suorittivat evankelioimistyötä huomattavalla tavalla eli laajemmassa mitassa eli suuremmalla alueella eli erikoisalueella. Heidät lähetettiin ilmeisesti nimenomaan hyvän uutisen julistamistehtävään. Tästä syystä heistä voitiin puhua hyvän uutisen lähetystyöntekijöinä.

28. Miten on Filippuksen tapauksessa osoitettu, että noita evankelistoja sanottiin erikoiseksi luokaksi?

²⁸ Osoitukseksi siitä, että he olivat erikoinen luokka, nimenomainen lahja Jumalalta hänen taivaaseen kohonneen Kristuksensa välityksellä, edellä mainittua Filippusta sanottiin evankelistaksi. Kertoessaan Paavalin Jerusalemiin tekemästä viimeisestä matkasta sanoo hänen matkatoverinsa Luukas: ”Mutta seuraavana päivänä me lähdimme sieltä ja tulimme Kesareaan, jossa menimme evankelista Filippuksen tykö, joka oli yksi niistä seitsemästä, ja jäimme hänen tykönsä. Ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” – Apt. 21:8, 9.

29. Miten nähtiin ja näytettiin, että Filippus ei ollut Karitsan apostoli, ja miten häntä oli kumminkin käytetty evankelistana?

²⁹ Tämä Filippus ei ollut apostoli niin kuin Paavali. Eikä ollut nuori mies Timoteuskaan, jolle Paavali kirjoitti: ”Tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” (2. Tim. 4:5) Kun vaino ajoi Filippuksen pois Jerusalemista ja kun hän meni Samarian kaupunkiin, niin hän voi tästä syystä ainoastaan kastaa uskovat ympärileikatut samarialaiset vedessä. Hän ei voinut jakaa noille kastetuille pyhän hengen lahjoja panemalla kätensä heidän päälleen. Tämä ei merkitse sitä, että heitä ei olisi siitetty Jumalan pyhällä hengellä hänen hengellisiksi lapsikseen, joilla on taivaallisen valtakunnan toivo. Se merkitsee pelkästään sitä, että he eivät saaneet hengen ihmelahjoja ennustaakseen tai suorittaakseen ihmetöitä tai puhuakseen vierailla kielillä tai selittääkseen niitä. Jotta nuo samarialaiset olisivat saaneet hengen ihmelahjat, niin Filippuksen piti ilmoittaa apostoleille, jotka olivat jääneet Jerusalemiin. Pietari ja Johannes lähetettiin Samariaan, ja he panivat kätensä noiden kastettujen antautuneitten samarialaisten päälle. Silloin he saivat pyhän hengen. Täten nähtiin ja osoitettiin, että ”Henki annettiin sille, jonka päälle apostolit panivat kätensä”. (Apt. 8:12–18) Jumala oli kuitenkin käyttänyt Kristuksen välityksellä Filippusta evankelistana viemään ympärileikatuille samarialaisille Jumalan valtakunnan hyvää uutista.

30. Miten osoitettiin Paavalin vierailun yhteydessä, että Filippus ei ollut ”lahja” profeettana?

³⁰ Filippus ei ollut kristitty profeetta, jolla olisi ollut hengen lahja kertoa etukäteen tapahtumia, mitkä olivat kiinnostavia ja mitkä koskivat hänen kristittyjä tovereitaan. Mutta hänen neljä neitsyttytärtään olivat profetissoja Jumalan hengen vaikutuksesta. Ei niin, että Filippus olisi ollut noista naisista jäljellä tai heitä alempi seurakuntajärjestössä. He ennustivat verhotuin päin, niin kuin Paavali sanoo antautuneitten naisten tehneet Jumalan hengen vaikutuksesta seurakunnassa. Kuitenkaan he eivät antaneet enempää kuin heidän isänsä Filippuskaan profeetallista tietoa apostoli Paavalille. (1. Kor. 11:4, 5) Mutta oli eräs profeetta nimeltä Agabus, joka tuli Kesareaan ja ennusti Paavalille, mitä hänelle oli tapahtuva Jerusalemissa. (Apt. 21:10, 11) Agabus oli yksi elävistä ”lahjoista ihmisten muodossa” ollen henkeytetty profeetta.

31. Miten Filippuksen osoitettiin hänen Samariassa suorittamansa työn jälkeen olevan ”lahja” virkaanasetettuna ”evankelistana”?

³¹ Kuitenkin oli Filippuskin virkaan määrättynä evankelistana lahja taivaaseen kohonneelta Kristukselta. Hän oli ollut apostolien apulaisena Jerusalemissa, mutta Jehovan enkeli lähetti hänet myöskin erityiseen evankeliumin julistamistehtävään. Kun Filippus oli suorittanut niin hienon työn Samariassa, niin ”Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ’Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan’.” Siellä tien varrella neuvoi Jumalan henki Filippusta hankkiutumaan uskollisen juutalaisen käännynnäisen, etiopialaisen eunukin, Etiopian kuningattaren Kandaken aarteiston hoitajan, lähestyviin vaunuihin. Vaunuissa Filippus saarnasi evankeliumia tälle Jesajan ennustuksen tutkijalle. ”Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia [hyvää uutista] Jeesuksesta.” Filippus kastoi tuon uskovan eunukin vedessä hänen pyynnöstään.

32. Mitä työtä eunukki suoritti Etiopiassa, mutta mitä tehtävää Filippus meni jatkamaan?

³² Eunukki ei saanut hengen ihmelahjaa, mutta tässä ei tarvittu apostolia palvelemassa tuon eunukin sikiämiseksi pyhästä hengestä, jotta hän olisi päässyt Kristuksen perijätoveriksi taivaallisessa valtakunnassa. Tämä kastettu eunukki suoritti epäilemättä Etiopiassa evankeliumin julistamistyötä, mikä on pakollista kaikille antautuneille, kastetuille kristityille, mutta Filippus jatkoi matkojaan evankeliumin saarnaamistyöhön lähetettynä. ”Filippus tavattiin Asdodissa; ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia [hyvää uutista] kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan.” (Apt. 8:26–40) Hän suoritti lähetystyötä samoin kuin Timoteusta käskettiin myöhemmin tekemään. – 2. Tim. 4:5.

HYVÄ UUTINEN ”LOPUN AIKANA”

33. Miten Jeesus ennusti nykyisen erityisen evankeliumityön, ja ketkä täyttävät hänen ennustuksensa?

³³ Me elämme nyt erityisen evankeliumityön aikaa. Se on työ, minkä Jeesus ilmoitti edeltä tämän maailman eli asiainjärjestelmän loppua koskevassa ennustuksessaan: ”Tämä valtakunnan evankeliumi [eli hyvä uutinen] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Täyttivätkö tämän ennustuksen evankelistaenkelit, täyttikö sen Jehovan enkeli Gabriel tai se enkeli, joka ilmoitti paimenille Jeesuksen syntyneen ihmiseksi, tai se enkelijoukko, joka sanoi: ”Kunnia ylhäällä olevissa korkeuksissa Jumalalle ja maan päällä rauha hyvän tahdon omaavien ihmisten keskuudessa”? Eivät he täyttäneet. Ei ole mitään todisteita siitä, että enkelit olisivat ilmestyneet vuoden 1914 (jKr.) jälkeen, jolloin ”synnytystuskien alku” kohtasi kansat. Keiden välityksellä on sitten ihmiskunnan historian tähänasti suurinta evankelioimistyötä koskeva Jeesuksen ennustus täyttynyt ensimmäisen maailmansodan loputtua? Se on täyttynyt Jehovan todistajain toimesta. Suorittaessaan Jumalan perustetun valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuista saarnaamistaan 175:ssä tai useammassakin maassa ja saaressa he työskentelevät Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran, laillisen ja toimeenpanevan välineensä eli palvelijansa, 85 haaratoimiston alaisuudessa.

34, 35. a) Mitä meillä ei ole nykyään ”lahjoina ihmisten muodossa”, ja miten meillä on kuitenkin evankelisia lähetystyöntekijöitä? b) Milloin vietettiin lähetysopiskelijoitten suurimmat päättäjäiset ja millaisissa olosuhteissa?

³⁴ Meillä ei ole nykyään ”lahjoja ihmisten muodossa”, Kristuksen kahdentoista apostolin eikä henkeytettyjen kristillisten profeettojen eikä sellaisten apostolien yhteydessä olevien evankelistojen asemissa, jollaisia Filippus ja Timoteus olivat. Mutta meillä on siitä huolimatta evankelisia lähetystyöntekijöitä. Kuinka niin?

³⁵ Jehovan todistajat perustivat vuonna 1943 New Yorkin valtioon lähetystyöntekijöitä valmentavan koulun, mitä kutsutaan nimellä Vartiotornin Raamattukoulu Gilead ja minkä koulun päärakennuksen nimi on Gilead, mikä merkitsee ”Todistusroukkio”. Alettuaan toimintansa helmikuun 1. päivänä 1943 se on valmistanut kaksi kurssiryhmää lähetysevankelistoja joka vuosi tähän saakka. Vuoden 1958 kesällä oli Gileadilla suurimmat päättäjäiset koko aikanaan. Nämä olivat 103 evankeliuminpalvelijaopiskelijaa käsittävän 31. kurssin päättäjäiset sunnuntai-iltapäivällä, heinäkuun 27. päivänä 1958, New Yorkin kaupungin Yankee-stadionilla. Kuusikymmentä neljä maata ja saarta olivat antaneet opiskelijat tälle 31. kurssille, ja heidät määrättiin evankelisiin palveluspaikkoihin 52 maahan. Tälle koulusta pääsevälle kurssille puhuivat useat henkilöt Jehovan todistajain kansainvälisessä konventissa olevien 180 291 lähettilään kuullen, ennen kuin he saivat ansiodiplominsa. Eräs puhuja piti seuraavan puheen, mikä sopii hyvin niitä lähetystyöntekijöitä eli evankelistoja koskevaan edelläolevaan tutkisteluun, jotka lähetetään palvelukseen erikoisesti määrättyinä.