Väkivallan aikakausi

VÄKIVALLAN tulva täyttää maan. Me näemme sen melkein kaikkialla. Varkaat ja rosvot terrorisoivat kaupunkeja. Monien kaupunkien kadut ovat turvattomia yöllä, eivätkä jotkut kovin turvallisia päivälläkään.

”Meitä eivät huolestuta yksistään numerotiedot rikoksista ja rikollisista”, sanoi Philadelphian poliisikomissaari äskettäin, ”vaan lisääntyvä todistus ihmiselämän häikäilemättömästä halveksimisesta, mikä näyttää liittyvän moniin näistä ryöstöistä – melkein kuin olisi olemassa tahallinen halu tappaa tai silpoa.”

Entä miten on lasten laita tänä väkivallan aikakautena? He eivät enää pelkästään leiki väkivallan eri muotoja. Toisella kymmenellä olevien joukkotaistelut ja niistä seurannut väkivalta on tullut monien kaupunkien arveluttavaksi pulmaksi.

Laajamittaisen väkivallan huomattavimpana lähteenä ovat hallitukset ja poliittiset kiipijät. Sodat ovat vaatineet miljoonien ihmisten hengen ja ovat aiheuttaneet hirvittävää väkivaltaa siviiliväestölle. Ovatpa jotkut hallitukset laillistaneetkin väkivallan ja terrorin, niin kuin natsi-Saksa ja nyt kommunismi. Salaisen poliisin suorittama kidutus ja aivopesu ovat räikeitä esimerkkejä tämän väkivallan aikakauden epäinhimillisyydestä.

Miksi maailmassa on niin paljon väkivaltaa? Väärä uskonto on suuresti vastuussa siitä. Ei ole voinut olla huomaamatta, että monien uskontojen papit ovat joko kannattaneet tai katsoneet sormien läpi poliittisten hallitsijoitten väkivaltaa. Se seikka, että pääasiassa kristityiksi tunnustautuvat taistelivat ensimmäisen ja toisen maailmansodan, kohdistaa syyttävän sormen uskonnollisiin johtajiin.

Käsitellen maailmassa vallitsevaa väkivaltaa New York Times sanoi pääkirjoituksessaan marraskuun 22. päivänä 1958: ”Ei kuulu mitään yleistä vastalausetta, niin kuin pitäisi, selkään pistämistä, pommien heittämistä ja viattomien siviili-ihmisten väkivaltaista kuolemaa vastaan, mitä on jatkunut. . . . Kyproksen kaduilla tapahtuneen siviili-ihmisten, naistenkin, kylmäverisen ampumisen pitäisi kauhistuttaa maailmaa. . . . Kuitenkin sanoo arkkipiispa Makarios New Yorkissa tällä viikolla, että ’minä en voi tuomita väkivaltaa’.”

Mitä meidän on ajateltava maailmasta, mikä on syöksynyt väkivallan kuiluun uskonnon opettajien tehdessä hyvin vähän sen ehkäisemiseksi? Me voimme ajatella, mitä Jumala ajattelee. ”Herra tutkii vanhurskaat, mutta jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.” – Ps. 11:5.