Kristityt tarvitsevat täsmällistä tietoa

”Tämä on oikein ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi täsmälliseen totuuden tuntemukseen.” – 1. Tim. 2:3, 4, Um.

1. Miksi oikealaatuinen tieto on erittäin tärkeä kristityille?

KAUAN sitten Jumalan Sanaan kirjoitettu henkeytetty sananlasku sanoo: ”Ei ole hyvä, että sielu on vailla tietoa.” (Sananl. 19:2, Um) Varsinkin nyt tämän jumalattoman maailman lopun aikana on tärkeätä saada Jumalan opastusta. Jos ihminen aikoo miellyttää Jumalaa, niin hänen täytyy tietää, mitä Jumala haluaa hänen tekevän. Hän pystyy tekemään polut suoriksi jaloilleen, välttämään maailman rikollisen tien ja tarttumaan uudessa maailmassa saatavan iankaikkisen elämän lupaukseen ainoastaan hankkimalla vaadittua tietoa.

2. a) Minkä varauksen Jumala on tehnyt ihmisen tarpeen täyttämiseksi? b) Mikä harras halu tulee jokaisella uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä olevalla olla tässä suhteessa ja miksi?

² Jehova Jumala on ryhtynyt kaikkiin toimenpiteisiin täyttääkseen ihmisen oikean tiedon tarpeen. ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.” Hän on asettanut tietoa itsestään ja päätöksistään yltäkylläisesti tarjolle henkeytettyyn Sanaansa, Raamattuun. Ja hän on rakkaudellisesti varannut järjestönsä kiinnittämään Jumalaa pelkäävien ihmisten huomiota niiden ennustusten täyttymykseen, jotka kirjoitettiin meidän aikaamme varten, osoittaakseen, mikä Jumalan tahto on meidän suhteemme, ja antaakseen esimerkin tähän tahtoon mukautumisesta. Jokaisella, joka liittyy Jehovan uuden maailman yhteiskuntaan nyt tai myöhemmin, tulee olla harras halu oppia, hankkia täsmällistä tietoa Jumalan tahdosta. Siten tekemällä he todistavat kuuluvansa niihin ”moniin kansoihin”, jotka sanovat nyt: ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa.” Yhteys uuden maailman yhteiskuntaan on tärkeä, mutta se ei riitä. Jokaisen tulee saada valistusta Jumalan tahdon suhteen ja sitten tehdä se. – Jaak. 1:5; Jes. 2:3.

3. Mikä Jumalan tahto on meihin nähden, ja miten me voimme osoittaa oikeaa arvostusta hänen Sanaansa, Raamattua, kohtaan?

³ Ilmaisten erittäin selvästi, mikä Jumalan tahto meidän suhteemme on, apostoli Paavali sanoi: ”Tämä on oikein ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi ja tulisi täsmälliseen totuuden tuntemukseen.” Jos joku laiminlyö Jumalan Sanan tutkimisen tai lukee sitä hätäisesti käsittämättä sen merkitystä, niin hän osoittaa halveksintaa Sitä kohtaan, joka on sen Kirjoittaja. Se osoittaa, ettei mukaudu Jumalan tahtoon, että meidän on tultava ”täsmälliseen totuuden tuntemukseen”. On tärkeätä hankkia ”viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi [hankkia] ymmärrystä”. Täten varustettuna on henkilöllä luja perustus kestävälle uskolle, ja hän pystyy jakamaan uskoaan toisillekin. – 1. Tim. 2:3, 4, Um; Sananl. 4:7.

MITEN ON KRISTIKUNNAN LAITA?

4. Kun ihmiset kääntyvät kristikunnan uskonnollisiin järjestöihin, niin mihin he voivat odottaa ajatuksensa ja toimintansa suunnattavan, ja millä tavoin nuo järjestöt pettävät jäsenensä?

⁴ Viime vuosina on puhuttu paljon uskonnon edistymisestä, ja epäilemättä onkin ollut monia, joita maailman olosuhteet ovat kovasti vaivanneet ja jotka ovat kääntyneet etsimään lohtua uskonnollisilta järjestelmiltä. Mutta löytävätkö he sieltä mitään toivoa? Kiinnitetäänkö heidän huomionsa Jumalan valtakuntaan ihmisen toivona ja annetaanko heille luotettava raamatullinen peruste tuolle uskolle, vai sanotaanko heille päinvastoin, että Yhdistyneet Kansakunnat on ihmisen ”viimeinen, paras toivo”? Löytävätkö he kirkoista vastauksen hengelliseen tarpeeseensa vai pelkästään vastauksen yhteiskunnalliseen tarpeeseensa, niin kuin eräs lokakuun 4. päivän, 1958, Saturday Evening Postin kirjoitus ilmaisi sanoessaan: Kirkot ”eivät ole ainoastaan pyhäkköjä, vaan myöskin sekavia kokouspaikkoja pyhäkouluineen, peli- ja tanssisaleineen ja tapaamista ja hi-fi-musiikkia varten olevine seurusteluhuoneineen. Joillakin on keilaratoja, pöytätennishuoneita ja ulkoilmatenniskenttiä. Useimmilla on keittiöitä seurustelukokouksia varten.” Kuinka monet niistä, jotka kuuluvat kristikunnan uskonnollisten järjestelmien yhteyteen, tietävät todellisuudessa, mitä toivoa ihmiskunnalla on, ja uskovat siihen? Ovatko he varustettuja tekemään, niin kuin apostoli Pietari neuvoo heitä: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla.” – 1. Piet. 3:15.

5. Miten kristikunnan uskonnollisten järjestöjen jäsenyys ratkaistaan?

⁵ On kiinnostavaa tarkastella lyhyesti kirkkojen jäsenyyttä. Jäseneksi laskemisen peruste vaihtelee huomattavasti, mutta se ei riipu siitä, seuraavatko henkilöt Kristuksen Jeesuksen askeleissa ja tottelevatko he hänen käskyään olla hänen todistajiaan. (Apt. 1:8) Roomalaiskatolisessa kirkossa lasketaan henkilö jäseneksi, kun hänet kastetaan lapsena. Lapsella ei ole mitään sanomista sen suhteen, mutta hänet lasketaan jäseneksi. Toiset kirkot eivät ehkä laske heitä jäseniksi, ennen kuin heidät on laskettu ripille. Koska ripillepääsyikä voi vaihdella viidestä tai kuudesta vuodesta hyvän joukon toiselle kymmenelle, niin lapsi kenties tuntee tai ei tunne sellaisia asioita kuin Herran rukous, kymmenet käskyt ja vastaukset kirkon katekismuksessa oleviin kysymyksiin. Tällä tavalla tulee ihmisestä jonkin kirkon jäsen, mutta hänen ei tarvitse välttämättä kulkea Kristuksen Jeesuksen askeleissa pysyäkseen sen jäsenenä. Muuten eivät Yhdysvaltojen vankisellit olisi täynnä rikollisia, joista 85 prosenttia tunnustaa olevansa jonkin uskontojärjestön jäseniä.

6. Kun katolisen kirkon jäsenlukuja tarkastellaan, niin mikä luo melkoisesti valoa niiden merkitykseen?

⁶ Niiden numeroiden mukaan, mitkä World Almanac 1955–1956 esittää, lisääntyi roomalaiskatolisen kirkon jäsenmäärä koko maailmassa 2,8 prosenttia, ja yhteismäärä oli 484 077 000 henkeä. Tähän sisältyvät tietysti myöskin luonnollisesta väestön kasvusta johtuvat lisäykset, mitkä ilmoitetaan samalta ajalta 1,7 prosentiksi koko maailmassa. Kuinka monista jäljellä olevista on tullut katolilaisia siksi, että he ovat henkilökohtaisesti valinneet tämän uskonnon? Sitä on vaikea sanoa, mutta seuraavat tosiasiat heittävät jonkin verran valoa siihen, missä määrin on tuossa järjestössä tapahtunut todellista kasvua. Kuten lehti Time kertoi, niin Saginaw’n (Michigan) katolinen piispa Stephen S. Woznicki osoittaa, että monet katolisesta väestöstä eivät ole toimivia jäseniä. Hän sanoi edelleen: ”Hiippakuntien aineellisessa tilassa on tapahtunut suuri edistyminen, mutta hengellinen tila on aivan eri kysymys.” Ja tietosanakirja 20th Century Encyclopedia of Religious Knowledge sanoo selittäessään Espanjaa, missä katolinen kirkko on valtiokirkko: ”Kanonisen lain mukaan kuuluu jokainen, joka on kastettu, roomalaiskatoliseen kirkkoon, vaikka hän jälkeenpäin eroaisikin.” Tämä menetelmätapa on ilmeinen esimerkiksi Italiassa. Kommunistipuolue ja sen liittolaiset saivat Italiassa muutamia vuosia sitten äänestyksessä 35 prosenttia äänistä, vaikka katolisia äänestäjiä on varoitettu, että on väärin, jos he äänestävät kommunistipuoluetta. Maa oli kuitenkin vielä katolisen Registerin vuoden 1957 syyskuun 29. päivän numeron mukaan 99,5-prosenttisesti katolinen.

7. a) Mitkä asiat auttavat ymmärtämään protestanttisten kirkkojen todellista tilaa tarkasteltaessa niiden jäsenluetteloja? b) Mitä Sakarjan 8:23:nnessa kerrottu ennustus puhuu meidän ajastamme, ja täyttyykö se kristikunnassa?

⁷ Miten on protestanttisten kirkkojen laita? 1959 Yearbook of American Churches, minkä julkaisi Yhdysvaltain Kristuksen Kirkkojen kansallisneuvosto, osoittaa, että vuonna 1956 oli Yhdysvalloissa 60 148 980 protestanttia; vuonna 1957 59 823 777. Vähennyksen selitetään johtuvan siitä, että eräs vuoden 1956 ryhmä ei ilmoittanut vuoden 1957 numeroita, ja se esittää 2,1 prosentin kasvun ilmaisevan paremmin tilanteen. Arvioitaessa, mitä tämä merkitsee, seuraavat kohdat ovat kiinnostavat. Kirjassa The Book of England niistä esitettyjen numeroiden mukaan, jotka ovat Englannin kirkon jäseniä, arvellaan, että vähemmän kuin 8 prosenttia on edes läsnä osallistumassa Herran ehtoolliseen pääsiäisenä. Ja puhuessaan Amerikasta Time lehti lainaa toht. Liston Popen, Yalen jumaluusopillisen koulun dekaanin, sanovan: ”Amerikassa ei ole mitään suurta uskonnollista elpymistä eikä tule luultavasti olemaankaan sanan tavallisessa merkityksessä . . . Uskonnon vaikutus ihmisen asioihin näyttää tänä suurimman tarpeen aikana olevan välillinen ja suoraan sanoen pikemminkin häviävän pieni.” Ja jos otamme huomioon niiden tilastojen merkityksen, mitkä osoittavat suuret jäsenmäärät, niin World Christian Handbook sanoo: ”Eräillä alueilla . . . hoitavat asianomaiset hallitukset uskonnollisia väestönlaskentoja . . . Ne osoittavat suuria eroavaisuuksia verrattuina eräisiin lukuihin, joita kirkot itse esittävät, ja nämä eroavaisuudet saavat kirkot hämilleen. Onneksi tai onnettomuudeksi ei näitä väestönlaskuja ole saatavissa maailmanlaajuisessa mitassa.” Tuo kirja sanoo myöskin: ”Kristityt muodostavat useimmissa maissa hyvin pienen vähemmistön, ja se tulee todennäköisesti yhä pienemmäksi, koska maailman kirkot eivät yleisesti puhuen kasva samassa suhteessa kuin väestö lisääntyy.” Seuraava ennustus ei toteudu ilmeisestikään kristikunnassa: ”Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: ’Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne’.” – Sak. 8:23.

UUDEN MAAILMAN YHTEISKUNNAN KASVU

8. a) Ketkä ovat Jumalan palvelijoita maan päällä nykyään, ja mitä työtä he suorittavat? b) Mikä on Jehovan tuomio vääristä paimenista ja miksi? c) Kenelle ”lampaat” kuuluvat todellisuudessa?

⁸ Kristikunnan epäonnistumisesta huolimatta on Jehova Jumalalla maan päällä todistajansa, ja he toimivat kaikkein tärkeimmässä valistustyössä, mitä nykyään suoritetaan ja minkä hänen Poikansa Kristus Jeesus ennusti: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, Um) Kristikunnan uskonnolliset papit saattavat panna vastalauseensa sen johdosta, että Jehovan todistajat valtaavat heidän laitumensa ja vievät heidän lampaansa. Mutta Jehova Jumala katselee asiaa eri tavalla. Jehova sanoo noille väärille paimenille, jotka ovat saaneet laumansa unohtamaan Jehova Jumalan nimen ja jotka ovat kohdistaneet luottamuksensa ihmisten hallituksiin Jumalan valtakunnan sijasta ja jotka eivät ole opettaneet eivätkä varustaneet niitä julistamaan julkisesti uskoaan Kristuksen Jeesuksen esimerkin mukaan, vaan ovat pitäneet niitä omaksi itsekkääksi hyödykseen: ”Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä.” (Hes. 34:10) Ne ovat Jehovan ”lampaita”, ja hän kokoaa ne uuden maailman yhteiskuntaansa.

9. Millä tavalla Jehovan todistajain lukumäärä on lisääntynyt?

⁹ Kun huomaa uuden maailman yhteiskunnan suunnattoman kasvun, niin ei voi olla tuntematta sitä vastuuta, mikä lankeaa Jehovan todistajille. Muutamina viime vuosina ovat sadat tuhannet vastakiinnostuneet ihmiset hylänneet entisen elintapansa ja liittyneet Jehovan todistajiin. On kiinnostavaa panna merkille, että tämä kasvu johtuu siitä, että aikuiset ihmiset, joilla on oma mieli, asennoituvat totuuden ja vanhurskauden puolelle. He eivät ole tulleet tämän järjestön jäseniksi lapsikasteen eikä minkään muunkaan merkityksettömän muotomenon avulla. Ne henkilöt, jotka lisäävät Jehovan todistajiin liittyneitten lukumäärää, ovat ajatelleet omakohtaisesti ja ovat tehneet itse ratkaisunsa.

10. Kuinka monta uutta alkoi osallistua saarnaamistyöhön Jehovan todistajain kanssa vuonna 1958 ja miksi?

¹⁰ Viime vuonnakin, 1958, liittyi 81 425 henkilöä Jehovan todistajiin ja saarnasi sitä, mitä he olivat kuulleet ja oppineet. He olivat niin innostuneita Jumalan Sanassa heidän eteensä asetetusta uudesta elintavasta, että he halusivat kertoa siitä toisille. Mutta kun näin suuri määrä ihmisiä virtaa uuden maailman yhteiskuntaan, niin se asettaa vastuun kaikille tämän yhteiskunnan toisille jäsenille siitä, että nämä uudet saavat täsmällisen tiedon totuudesta. Nämä uudet arvostavat Valtakuntaa, rakastavat sitä ja näkevät iankaikkisen elämän mahdollisuuden Kristuksen Jeesuksen, heidän Herransa, välityksellä saatavana palkintona. He ovat ruvenneet ymmärtämään, että Jehova Jumalalle, heidän Elämänantajalleen, tulee omistaa yksinomainen antaumus ja että ei voida palvella kahta herraa, Jumalaa ja Perkelettä.

11. a) Mitä nämä uudet tarvitsevat pysyäkseen järjestön mukana, ja miten he saavat sitä? b) Minkä sopivan neuvon Pietari antoi tästä asiasta?

¹¹ Kaikki nämä alkavat tarvitsevat apua lisätiedon saamiseksi. Jotta kaikki nämä uudet Valtakunnan julistajat pysyisivät Jehovan teokraattisessa järjestössä ja ylistäisivät jatkuvasti hänen nimeään, niin heitä täytyy auttaa. Paavali tahtoi antaa tätä apua ja antoi sitä, ja siksi hän sanoi: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.” (1. Kor. 11:1) Tämä on haaste kaikille, jotka ovat olleet vuosikausia Jehovan todistajia, ja heille on asetettu vastuu siitä, että he huolehtivat kaikkien noiden 798 326 nyt järjestön yhteyteen liittyneen kasvamisesta kypsyyteen ja vahvoiksi, karaistuneiksi kristityiksi tulemisesta. Kaikkien järjestössä olevien pitäisi ajatella samalla tavalla kuin Pietari, kun hän sanoi: ”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen [täsmällisen, Um] tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan [täsmällisesti, Um] vanhurskauden tietä, kuin että sen [täsmällisesti, Um] tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee rapakossa’.” – 2. Piet. 2:20–22.

12. Miksi Pietari sanoi kirjoittavansa niille, jotka olivat ottaneet totuuden vastaan, ja minkä hyvän neuvon hän antoi?

¹² Pietari auttoi varhaiskristittyjä puhumalla heille selvästi Jumalan Sanasta ja osoittamalla heille, miten tuli menetellä. Kristittyjen täytyy tehdä nykyään täsmälleen samalla tavalla. Kirjoittaessaan niille, jotka olivat ottaneet vastaan totuuden, Pietari sanoi: ”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” (2. Piet. 3:1, 2) He tarvitsivat täsmällistä tietoa, ja Pietari oli halukas auttamaan heitä saamaan sitä. Hän varoitti heitä väärästä ajattelusta ja painoi heidän mieleensä heidän palveluksensa oikean arvostamisen. Pietari ilmaisi saman ajatuksen, mikä ilmenee Ilmestyskirjan 16:15:nnestä, vuositekstistämme, joka painottaa valveilla pysymisen tarpeellisuutta, koska henkilö muuten riisutaan alastomaksi, siksi että hän on vaipunut uneen kristillisessä velvollisuusasemassaan. Pietari tähdensi tätä sanoessaan: ”Pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi rauhassa, . . . olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne.” (2. Piet. 3:14, 17) Miten tärkeätä näin ollen täytyykään olla jokaiselle pysyä vartiossa ja valveilla ennen Harmagedonin taistelua! Tämä on aivan yhtä tärkeätä uusille kuin vanhemmillekin totuudessa oleville. Jokaisen täytyy säilyttää palvelusvaatteensa.

13. Mitä ”muiden lampaitten” suuren joukon tuleminen nyt järjestöön merkitsee niille, jotka ovat jo Jehovan todistajia?

¹³ Jollei joku pidä palvelusvaatteitaan yllään, niin se osoittaa, että hän on palannut niihin vanhan maailman saastaisuuksiin, joista hän pelastui. Kukaan, jolla on täsmällinen totuuden tuntemus, ei varmastikaan halua nähdä itsensä eikä kenenkään toisenkaan luisuvan takaisin tuollaiseen tilaan. Kun Jehovan todistajat lähestyvät aina enemmän lopputaistelua ja Jehovan nimen täydellisen kunniaansaattamisen aikaa, niin se panee meidän sydämemme riemuitsemaan niiden ”muiden lampaitten” suuren joukon takia, jotka tulevat järjestöön. Mutta tuon suuren joukon tulo merkitsee suurempaa työtä, ankarampaa työtä niiden puolelta, jotka ovat jo Jehovan todistajia. Näille uusille täytyy varata hyvää hengellistä ravintoa. Heidän täytyy saada täsmällistä tietoa. Jokaisen, joka on antautunut Jehova Jumalalle, pitäisi tämän tähden tuntea se vastuu, mikä lankeaa koko Jehovan todistajain järjestölle toistemme ja varsinkin näiden 81 425 auttamisesta, jotka ovat juuri tulleet järjestöön viime vuonna.

14, 15. a) Millainen kasvu on nähty viimeisen vuosikymmenen kuluessa uuden maailman yhteiskunnassa? b) Missä suhteessa nämä uudet tarvitsevat erityisesti apua?

¹⁴ Tämä raskas vastuu ei ole uusi. Tämä suuri joukko on ilmaantunut vuosi vuodelta, kuten seuraava taulukko osoittaa.

UUDEN MAAILMAN YHTEISKUNNAN KASVU

1948–1958

Palv.-vuosi Keskim. Kasvu ed. Kasvu- Jul.

jul. vuodesta pros. huippu

1948 230 532 49 461 27 260 756

1949 279 421 48 889 21 317 877

1950 328 572 49 151 18 373 430

1951 384 694 56 122 17 442 380

1952 426 704 42 010 11 456 265

1953 468 106 41 402 10 519 982

1954 525 924 57 818 12 580 498

1955 570 694 44 770 8,5 642 929

1956 591 556 20 862 3,6 640 347

1957 653 273 61 717 10 716 901

1958 717 088 63 815 9,8 798 326

¹⁵ Viime vuosikymmenen aikana on tapahtunut alituista ”muiden lampaitten” kokoamista, ja tämä kokoaminen on lisääntynyt vuosi vuodelta 40 000:sta vuodessa yli 60 000:een vuodessa. Kun katsomme niiden luvun keskimääräistä vuosikasvua, jotka julistavat Valtakunnan hyvää uutista, niin on ilmeistä, että kasvu on ollut nopea. Nyt, viime vuonna, 1958, on julistajien keskimäärän ja huipun välinen ero yli 81 000. Tämä asettaa vielä suuremman vastuun Jehovan järjestölle. Tietäen sen suuren saarnaamis- ja opettamistyön, mikä on välttämättömästi suoritettava tänä lopun aikana, me haluamme kaikkien näiden ja monien muidenkin vanhurskautta rakastavien tulevan tuntemaan täsmällisen totuuden ja osallistumaan säännöllisesti palvelukseen joka kuussa palvelusvuonna 1959 sekä sitä seuraavina vuosina. Tämä merkitsee sitä, että he tarvitsevat seurakunnan kypsempien jäsenten apua. Oletko sinä halukas tekemään niin kuin apostoli Paavali ja ojentamaan auttavan kätesi kristilliselle veljellesi ja rohkaisemaan häntä ”ponnistelemaan . . . kypsyyteen”? (Hepr. 6:1, Um) Näiden uusien täytyy kehittää hyvät tavat tutkia Raamattua sekä yksin että seurakunnassa, ja heidän täytyy kasvaa jatkuvasti etujensa arvostamisessa Jumalan todistajina. Nämä uudet toimivat henkilöt ovat nyt meidän likeisiä lähimmäisiämme, ja meidän täytyy osoittaa rakkautta lähimmäisiämme kohtaan samoin kuin me osoitamme itseämmekin kohtaan auttamalla heitä ymmärtämään täydelleen Jehovan vanhurskaat periaatteet ja sen, miten Kristuksen Jeesuksen askeleissa vaelletaan.

16. a) Kuinka paljon enemmän osallistui viime vuonna säännöllisesti hyvän uutisen julistamiseen ja kuinka monta kastettiin? b) Kuinka monen niistä, jotka jo osallistuivat saarnaamistyöhön, tarvitsee yhä edistyä vesikasteelle asti, mutta mikä on ensin välttämätöntä?

¹⁶ Kun sinä katselet taulukkoa, mikä näyttää uuden maailman yhteiskunnan kasvun, niin sinä havaitset, että vuonna 1958 hyvän uutisen julistamiseen osallistui säännöllisesti keskimäärin 63 815 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna, ja niitä, jotka kastettiin tänä vuonna vedessä vertauskuvaukseksi heidän antautumisestaan Jehova Jumalalle, oli kaikkiaan 62 666. Me havaitsemme tässä ainoastaan 1 149:n eron, jos otaksumme, että ne, joista tuli säännöllisiä julistajia, olivat noita kastettuja. Ja se merkitsee, että meidän julistajiemme huippuluvussa on vielä kautta maailman yli 82 000 henkeä, joiden on ruvettava arvostamaan täysin Jumalan Sanaa ja tultava kastetuiksi. Mutta ennen kuin heidät kastetaan, niin heidän on tunnettava Jumalan Sana ja se menettelytapa, mikä heidän sopii valita. Heidän tulee arvostaa siitä korkeata mittapuuta, mitä Jumala vaatii kristityiltä. Tämä tieto on kaikkien saatavissa, mutta kypsien kristittyjen vastuulla on huolehtiminen siitä, että he saavat tämän tiedon ja lukevat siitä, ennen kuin heidät kastetaan, eikä välttämättä jälkeenpäin, koska se on usein liian myöhäistä.

17. Mitkä muutokset täytyy tapahtua henkilön elintavassa, ennen kuin hänet kastetaan, ja miten on, jos hänet on kastettu ennen noita muutoksia?

¹⁷ Jehova haluaa puhtaan, rauhaisan, terveen järjestön, ihmisiä, jotka ovat kokonaan antautuneet hänelle ja jotka tuntevat vastuunsa evankeliuminpalvelijoina. Jollei joku ole päässyt maailman saastutuksista, vaan noudattaa vielä sen vääriä tapoja, niin hän nukkuu yhä niin kuin kristikuntakin. Kun joku ottaa kristityn henkilön vastuun, niin hänen täytyy pysyä valveilla; ainoastaan valveilla, puhtaina ja eloisina vastuussaan olevat henkilöt ovat otollisia kastettaviksi Jehovan todistajina. Muuten heidän antautumisensa Jehova Jumalalle ei ole tosi. Se on ulkokultainen, eikä pyhä Jumala voisi hyväksyä sitä.

18. Mitä tulee henkilön oppia, ja miten hänen tulee osoittaa vilpittömyytensä ennen tarjoutumistaan kasteelle?

¹⁸ Ennen kuin siis kukaan esittäytyy kastettavaksi vertauskuvatakseen antautumisensa, niin hänen tulee olla tutkinut enemmän kuin Jumalan vanhurskasta uutta maailmaa koskevat lupaukset. Hän saattaa haluta elämää, mutta haluaako hän mukautua Jehovan vanhurskaisiin vaatimuksiin? Onko hän perusteellisesti vakuuttunut siitä, että Raamattu on Jumalan Sana? Tietääkö hän, mitä se sanoo juoppoudesta, sukupuolten välisestä oikeasta suhteesta ja vanhasta maailmasta erossa olemisesta? Onko hän tutkinut kyllin kauan ymmärtääkseen eron tosi uskonnon ja väärien oppien välillä? Haluaako hän toden teolla olla Jumalan palvelija ja seurata Kristuksen Jeesuksen askeleissa saarnaten julkisesti ja toisten ihmisten kodeissa Valtakuntaa? Onko se vain ohimenevä päähänpisto, vai onko hän todistanut vilpittömyytensä lähtemällä mukaan työhön ja käymällä seurakunnan kokouksissa, joissa tarjotaan valmennusta palveluksessa? Hänen tulee ymmärtää perusteellisesti, mitä hän tekee, ennen kuin hänet kastetaan.

19, 20. a) Miten paljon etiopialaisella eunukilla ja helluntaina kastetuilla oli opetusta ennen heidän kastamistaan, ja missä suhteessa tilanne on erilainen nykyään? b) Mitä henkilön tulee ymmärtää selvästi ennen kasteaskeleen ottamista?

¹⁹ Kenties herää kysymys: Kuinka paljon ennakkovalmennusta ja -opetusta saivat ne kolmetuhatta, jotka kuulivat Pietaria helluntaipäivänä ja jotka kastettiin samana päivänä? Entä etiopialainen, joka oli kuningatar Kandaken palveluksessa oleva virkailija ja joka kastettiin vain lyhyen vaunuissa käydyn keskustelun jälkeen? Saivatko he riittävästi tietoa, ennen kuin heidät kastettiin? Vastauksen täytyy olla myönteinen. Muista, että he olivat kaikki juutalaisia tai juutalaisten harjoittamaan uskontoon tulleita käännynnäisiä. Heille oli sellaisina opetettu Jumalan Sanaa, koska he kuulivat sitä luettavan säännöllisesti synagoogissaan. Ja ne, jotka kastettiin helluntaina, olivat Jerusalemissa juhlassa, minkä Jumala oli määrännyt Laissa Mooseksen välityksellä. Jeesus itse sanoi: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää.” (Matt. 23:2, 3) He tunsivat näin ollen silloin saatavissa olevien Kirjoitusten sisällön, mutta oli jotain muuta, minkä he oppivat tietämään ennen kastamista, nimittäin sen, että Kristus Jeesus on Jumalan Poika, Messias, jonka kautta Jehova oli varannut pelastuksen. Kuultuaan todistuksen tästä ja vakuuttauduttuaan sen todenperäisyydestä he totesivat, että he eivät voineet enää kuulua järjestöön, joka ei uskonut sitä ja joka oli vastuussa Jumalan Pojan surmaamisesta, mikä oli vielä pahempaa. He katuivat syyllisyyttä, mikä heitä painoi siksi, että he kuuluivat siihen uskonnolliseen järjestelmään, minkä johtajat ja seuraajat olivat huutaneet Jeesuksen paaluunnaulittavaksi. He ilmaisivat varauksitta uskovansa Kristukseen Jeesukseen ja olivat valmiit kertomaan siitä toisillekin.

²⁰ Mutta tänä lopun aikana ei kristikunnan uskonnollisille järjestelmille ole opetettu Raamattua. Tutkimukset osoittavat, että harvat heistä voivat edes mainita neljää evankeliumia, puhumattakaan siitä, että he tietäisivät, mitä ne sisältävät. He ovat kipeästi huolellisen opetuksen tarpeessa perustotuuksienkin suhteen, ja ennen kuin he oppivat nämä, he eivät ole sellaisessa tilassa, että voisivat antautua. Heidän tulee tietää selvästi, mitä he tekevät, että he eivät vain liity johonkin kirkkoon, vaan että he astuvat pyhään suhteeseen Jehova Jumalan kanssa, että he tulevat olemaan totuuden opettajia toisille sekä että heidän täytyy seurauksista välittämättä vaeltaa jatkuvasti nuhteettomuudessaan. Heidän tulee olla täysin valveilla kristillisen kasteen suhteen ja päättää Jumalan avulla elää sen vaatimusten mukaisesti ennen kuin ottavat tämän askeleen.

21. Miten me voimme auttaa niitä, jotka haluavat olla uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä, edistymään kasteelle asti ja sitten edistymään jatkuvasti kypsyyteen?

²¹ Kaikilla täsmällisen totuuden tuntemuksen omaavilla antautuneilla henkilöillä on vastuu niiden auttamisesta, jotka eivät ole päässeet vapaiksi kaikista tämän maailman saastaisuuksista, mutta jotka haluavat olla uuden maailman yhteiskunnan mukana, puhdistautua ja pukeutua ”uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla hänen kuvansa mukaan, joka loi sen”. (Kol. 3:10, Um) Ymmärtäkööt he täysin, mitkä Jehovan vaatimukset ovat. Heidän tulee saada henkilökohtaista opetusta kypsältä henkilöltä tutkien kirjoja ”Olkoon Jumala totinen” ja ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää”. Heidän tulee myöskin tuntea viimeisten kirjojen ”Uudet taivaat ja uusi maa” sekä Sinä voit säilyä Harmagedonissa Jumalan uuteen maailmaan sisältö. Senkin jälkeen kun he ovat antautuneet, tulee jonkun jatkaa tutkimista heidän kanssaan heidän auttamisekseen saamaan tämän tiedon, mikä on kovin tärkeä heidän jatkuvalle edistymiselleen kypsyyteen. ”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” (Gal. 6:10) Kun me annamme heille tätä jatkuvaa apua, niin me olemme iloisia nähdessämme heidän kantavan vastuunsa kristittyinä todistajina ja tulevan totuuden kykeneviksi opettajiksi. He tarttuvat lisäetuihin etsien ensin Jumalan vanhurskasta valtakuntaa.