Tee kaikki Jumalan haluamalla tavalla

”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’.” – Jes. 30:21.

1. Miten me voimme tulla tuntemaan Jumalan? Mitkä kysymykset kaipaavat vastausta?

MEILLÄ on toivoa pysyvästä elämästä ainoastaan, kun tulemme tuntemaan Jehovan, Suuren Elämänantajan. Meidän täytyy tuntea hänen meille antamansa ohjeet, mitä hän vaatii meiltä, se tie, mitä hän tahtoo meidän kulkevan. Siksi sanoi psalmista Daavid: ”Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua.” (Ps. 27:11) Vaikka Jumalan tiet ovat monille hämärät ja sekavat, niin Jumalan tie tulee ilmeiseksi, selvästi kuljettavaksi merkityksi tieksi sille, joka kyselee tietoa vilpittömästi ja nöyrästi. Me voimme kysyä Jehovalta tutkimalla kaikkeutta ja maailmaa, missä asumme, ja me näemme Jehovan olevan luova Jumala, Jumala, jolla on rajaton voima, viisas ja tiedon omaava Jumala. Mutta mikä hänen nimensä on? Mikä on ihmisen kohtalo? Miksi maan päällä jatkuu ahdistus ja onnettomuus? Tulevatko nämä Jumalalta? Me voimme löytää vastaukset näihin edessämme olevaa tietä koskeviin kysymyksiin ainoastaan kääntymällä hänen paljastetun Sanansa Raamatun puoleen.

2. a) Millainen Jumala Jehova on? b) Millainen asenne meillä tulee olla?

² Jehova paljastaa sanansa välityksellä itsensä meille Kaikkivaltiaana, kaikkeuden Hallitsijana, kaikkivoipana, mutta kuitenkin armollisena, rakkaudellisena ja ystävällisenä. Paitsi että hän on luova Jumala, toiminnan ja työn Jumala, hänen havaitaan olevan myöskin täsmällinen ajoittaja, kuten jumalalliset ennustukset ilmaisevat. (Saarn. 3:17) Hän ei ole sellainen Jumala, joka kätkisi tiensä meiltä, joka haluaisi jäädä kätketyksi ihmisiltä, vaan päinvastoin hän haluaa meidän tuntevan itsensä ja sen, mitä hän vaatii meiltä, jotta me saisimme iankaikkisen elämän. Pietari sanoi: ”Hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9) Kun me siis koetamme saada oppia Jehovalta, niin hän auttaa meitä ja opastaa meitä oikealle polulle, jos me harhaannumme oikealle tai vasemmalle. Meidän tulee suhtautua kuin lapsi vanhempiinsa ja pyytää ymmärrystä sekä noudattaa saamaamme oikeaa ohjausta. Samoin kuin lapsi yrittää noudattaa isänsä ja äitinsä esimerkkiä, niin meidänkin pitäisi läheisesti noudattaa Jehovan ja hänen vaimojärjestönsä oikeita periaatteita. Kun teemme siten, niin huomaamme, että Jehovan tie ei ole ainoastaan selvä tie, tie, minkä kulkeminen on tehty meille selkeäksi, vaan että se on myöskin vanhurskas tie. Niinpä Uuden maailman käännös osoittaa Psalmissa 27:11 olevan Daavidin rukouksen kuuluvan näin: ”Opeta minua, Jehova, tielläsi, ja johdata minua suoruuden polkua vihollisteni takia.”

3. Miksi me olemme viisaita turvatessamme Jehovaan?

³ Jehova tietää meidän Luojanamme, mikä on meidän parhaaksi eduksemme. Hänen näkemyksensä on paljon korkeampi ja ylevämpi kuin meidän. Hän on sellaisessa asemassa, että hän näkee salahaudat ja vaarat kauan ennen kuin me. Hänen viisautensa ei perustu sellaiseen rajoitettuun viisauteen ja kokemukseen, minkä ihmiset voivat koota pelkästään viidessäkymmenessä vuodessa tai niillä main, vaan ikuisuuksien jumalalliseen viisauteen. Siksi Jehova Jumalalla onkin oikeutetusti asema meidän Tuomarinamme, Lainantajanamme, ja Kuninkaanamme. Koska me olemme häntä alhaisempia ja koska meidän elämämme on hänestä riippuvainen, niin meidän pitäisi totisesti olla erittäin kiinnostuneita hänen miellyttämisestään tekemällä kaiken hänen haluamallaan tavalla. Me voimme tehdä tämän siinä luottamuksessa, että Jehova ohjaa meitä tiellä, mikä ei ainoastaan tuota siunauksia meille, vaan myöskin kunniaa hänen nimelleen. Elämämme päämääränä pitäisi olla, että me voisimme jollakin tavalla palvella Jumalaamme ja kunnioittaa häntä. Psalmi 23 sanoo: ”Herra on minun paimeneni, . . . hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.” Me teemme hyvin, jos noudatamme tätä ohjausta halukkaasti Suuren Paimenen opastuksella, samoin kuin lampaat seuraavat paimenen viisasta ja varmaa johtoa. Sananlaskujen 3:5–7 sanoo: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.”

4. Miten me voimme tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

⁴ Monet ihmiset ajattelevat, että niin kauan kuin he elävät hyvää elämää ja kääntyvät pois pahasta, heidät tavataan Jehovan tieltä ja siinä on kaikki, mitä tarvitaan. Mutta heillä voi olla hyvin vähän raamatullista tietoa. Kun heiltä kysytään tulevaisuutta ja mikä Jumalan päätös on maan suhteen uskovien ihmisten ollessa kysymyksessä, niin he vastaavat: ’Vain Jumala tietää.’ On totta, että Jumala tietää, mutta hän antaa tämän tiedon myöskin niille, jotka haluavat sitä. Aamos 3:7 vakuuttaa meille: ”Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.” Jehova on paljastanut päätöksensä kansalleen Sanansa sivuilla. Eräs niistä monista kohdista, jotka kertovat maan tulevaisuudesta, on Psalmissa 37:11, missä sanotaan: ”Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” Tämä tieto on kerrottu meidän luettavaksemme ja tutkittavaksemme, jotta me tuntisimme Jehovan päätöksen.

5. Riittääkö hyvä elämä Jumalan miellyttämiseksi?

⁵ Jeesus oli selvillä siitä, että pelkkä hyvä elämä ei ollut kaikki, mitä Jumala vaati häneltä. Muutenhan hän olisi voinut jatkaa sitä hiljaista elämää, mitä hän eli puuseppänä kolmikymmenvuotiaaksi asti. Hän tiesi, että Luojan omakohtainen palvelus kuului myöskin osana asioitten suorittamiseen Jehovan haluamalla tavalla, ja tästä hän antoi meille mallin. Noudattamalla hänen ohjaustaan me saamme ymmärrystä Jumalan Sanan suhteen sekä sen suuren onnen, mikä tulee hänen palvelemisestaan. Sananlaskut 3:13–18 selittää tätä sanoen: ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, . . . Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni. Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.” Jumalan päätös ei ole, että tämä hänen tuntemisensa onni olisi rajoitettu pappisluokkaan, vaan se on tarjona jokaiselle, joka etsii tosi viisautta ja ymmärrystä tutkimalla Raamattua. Sen tajuaminen ja omaksuminen vaatii ponnistelua meidän puoleltamme, mutta jos me teemme siten ja pidämme jatkuvasti lujasti kiinni siitä, niin me olemme onnellisia.

6. Uskoiko Jeesus, että Jumalaa voidaan palvella monilla tavoilla?

⁶ Jehova ei ole varannut monta tapaa hänen palvelemiselleen yksilön henkilökohtaisen päähänpiston tai mielijohteen mukaan, niin kuin kunkin omiin taipumuksiin sopii. Onko Jumala velvollinen huolehtimaan ihmisestä? Vai emmekö me ole oikeuden mukaisesti Luojamme palvelijoita? Me emme voi noudattaa sokeasti omia taipumuksiamme ja toivoa havaitsevamme tiemme olevan Jumalan mieleen. Minne katsommekin, me näemme toisen uskonnon, erilaisen filosofian, toisenlaisen teorian elämästä. Monet ihmiset uskovat itsetyytyväisesti, että mikä palvontatapa hyvänsä on oikea ja että kaikki saavat saman palkan. Mutta Jeesus ei opettanut siten. Hän sanoo meille Matteuksen 7:13, 14:nnessä: ”Se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Tämä ei tarkoita yksistään epäuskoisia tai pakanoita, kuten nähdään hänen edelleen lausumistaan sanoista: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21) Jeesus selitti lisäksi oman aikansa uskonnollisista johtajista: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” Jos me haluamme välttää tuhon kuoppaa, niin meidän täytyy pitää silmämme auki nähdäksemme sen tien, mitä Jehova opastaa meitä kulkemaan. Tämä ei ole jakautuneen uskonnollisen vakaumuksen tai ihmisten filosofian tie, vaan Jehovan totuuden tie ja vanhurskauden polku. – Matt. 15:13, 14.

7. Vertaa Kainin ja Aabelin menettelytapoja toisiinsa.

⁷ Läpi vuosisatojen on ihmisten edessä aina ollut valinta. Jotta me pääsisimme Jehovan viitoittamalle tielle, niin Jeremia kehotti meitä kysymään tosi palvonnan muinaisia polkuja. Ihmiset ovat saattaneet seurata näitä polkuja vuosisatoja sitten, mutta se, mitä Jehova vaatii meiltä vanhurskaisiin periaatteisiin nähden, ei ole muuttunut. Aabel osoittautui uskon mieheksi, joka teki kaiken Jehovan tahdon mukaan ja sai siten Hänen hyväksyntänsä. Hänen palvontaansa koskevasta kertomuksesta voidaan nähdä, että pelkästään se, että joku on uskonnollinen, ei merkitse hänen löytäneen oikeaa tietä. Sekä Kain että Aabel uhrasivat uhrit, molemmat näennäisesti pyhitettyinä samalle Jumalalle, mutta Aabel uhrasi uhrinsa Jehovan haluamalla tavalla. Vaikka Kain näki, ettei hänen uhriaan hyväksytty, niin hän kieltäytyi tekemästä muutosta ja toimi täysin vastoin Jehovan tahtoa tappamalla veljensä. Sen sijaan että Kain olisi vaeltanut nöyrästi Jumalansa kanssa, hän kapinoi ja tuli vaeltelevaksi pakolaiseksi, joka oli heitetty pois omasta perheestään. – Hepr. 11:4; 1. Moos. 4:1–16.

8. Onko sivistys tai asema välttämätön otolliselle palvonnalle?

⁸ Vuosisatoja myöhemmin joutui kaksi miestä oikeaa palvontaa koskevan kysymyksen eteen. Molemmat olivat korkeasti sivistyneitä maailman viisaudessa, mutta vain toinen tunnusti ylimmän viisauden, kaiken tekemisen Jehovan haluamalla tavalla. Kun palvontavapautta koskeva kysymys esitettiin faraolle, niin hän hylkäsi sen huutaen: ’Kuka on Jehova, että minun pitäisi antaa hänen kansansa mennä?’ Hänen sydämensä paatui, hänen mielensä sulkeutui, kun Mooses anoi aikaa uskonnolliseen palvontaan. Farao hallitsi kuin Jumala egyptiläisiä, ja hänen sanansa oli siihen asti laki israelilaisille orjille. Ihmiset matelivat vatsallaan lähestyessään häntä, mutta näin ei tehnyt Mooses, joka tuli Jehovan nimessä. Tässä oli mies, josta oli tuleva miljoonien johtaja, joka oli kasvatettu faraon poikana ja jolla oli Egyptin maailmanvallan tieto ja tuki – mutta ero oli siinä, että Mooses tunnusti Jehovan. Kun hänelle osoitettiin Jehovan päätös ja menettelytapa, niin hän oli valmis noudattamaan niitä. Hänen piti luopua monista asioista: egyptiläisistä ystävistään, synnyinmaastaan, turvallisuudestaan ja ’synnin lyhytaikaisesta nautinnosta’, mutta Mooses teki viisaan valinnan. Faraolla oli kymmenen kertaa tilaisuus saada oppia Jehovalta, ja hän paadutti sydämensä kymmenen kertaa. Farao lähti lopuksi egyptiläisten sotureittensa etunenässä tavoittamaan poistuvia israelilaisia vain kuollakseen Punaiseen mereen. Tämän tyhmän faraon hautaa ei ole merkitty millään patsaalla, vaan hänestä on ainoastaan se muisto, että hän uhmasi Luojaa.

9. Miten Jeesus osoitti tehneensä kaiken Jehovan haluamalla tavalla?

⁹ Me emme kenties ole sellaisia kansan hallitsijoita kuin farao oli, eikä meillä ehkä ole sellaista sivistystä eikä asemaa kuin Mooseksella oli, mutta meidänkin on tehtävä valinta. Viisas menettely on löytää Jehovan tie ja kulkea sitä. Jeesuskaan ei täydellisenä ihmisenä yrittänyt tehdä mitään oman mielensä mukaan, vaan päinvastoin Jehovan haluamalla tavalla. Hän sanoi: ’Älköön tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.’ Kun Saatana koetti johtaa Jeesuksen harhaan hänen kiusauksensa aikana sovelluttamalla väärin Raamattua, niin hän osoitti tunnustavansa Jumalan kirjoitetun Sanan oikein sovellutettuna oppaakseen sanomalla: ”Taas on kirjoitettu.” Hän antoi täten meille esimerkin. Hän odotti taivaallisen Isänsä opettavan häntä ja opastavan häntä täydellisen tahtonsa tekemisessä. Siksi hän sanoi: ”En minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.” (Joh. 8:28) Häntä ei saatu seuraamaan aikansa pappien väärää johtoa, vaan hän paljasti heidät ponnekkaasti sokeiksi oppaiksi. Me teemme hyvin, jos annamme Jumalan varman Sanan opastaa itseämme samalla tavalla ja jos siten seuraamme Jehovan tietä elämään, sillä Sananlaskujen 14:12 varoittaa meitä: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.”

10. Miksi totuuden tunteminen on nykyään tärkeätä?

¹⁰ Jotta voisimme olla varmat siitä, että suoritamme kaiken Jehovan haluamalla tavalla, niin meidän täytyy harkita huolellisesti hänen antamaansa opetusta. Yhtä vähän kuin lain tuntemattomuus on puolustus lain rikkomiselle, antaa tietämättömyys Jehovan tiestäkään meille elämää. Jehovan tie on asetettu kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten eteen ja ulottuu nyt maan etäisimpiinkin kulmiin, niin kuin Jeesus ennusti sanoessaan: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille.” (Matt. 24:14) Totuus tavoittaa ihmiset niin sanotussa ”pimeimmässä Afrikassakin”. Eräältä Vartiotorni-Seuran Keski-Afrikassa olevalta haaratoimistolta tullut äskeinen raportti sanoi: ”Me olemme levittäneet kahtena viime vuonna riittävästi kirjasta ’Tämä hyvä uutinen valtakunnasta’, niin että maan jokaiselle lukutaitoiselle huonekunnalle tulee yksi kappale, ja kirja ’Tämä merkitsee iankaikkista elämää’ on joutunut ainakin joka neljänteen cibembaa, enimmän tällä alueella puhuttua afrikkalaista kieltä, käyttävään kotiin.” Ihmiset voivat näin ollen saada Afrikan viidakoissakin tämän tiedon, mikä merkitsee iankaikkista elämää. – Joh. 17:3.

11. a) Miten Jeesuksen läsnäolon merkki täyttyy nyt? b) Miten Jehova ilmaisee itsensä?

¹¹ Kertoessaan aikamme suuresta merkistä, kansojen ahdistuksesta, sodista, ruttotaudeista ja maanjäristyksistä, Jeesus puhui ihmisten jakamisesta kahteen suureen luokkaan. Toisella puolella ovat Luojan vuohenkaltaiset vastustajat, kun taas toisella puolella ovat nöyrät ja tottelevaiset lampaankaltaiset ihmiset. Tätä jakamistyötä suoritetaan nyt. Kaikkien ihmisten täytyy osoittaa kuuluvansa luokkaan tai toiseen. Jumalasta tietämättömänä olemisen aika on mennyt. Nyt on aika kääntyä pois rotujen välisestä hyödyttömästä riitelemisestä ja liittyä Luojan puhtaaseen palvontaan. ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta [ihmisestä, Um] asumaan kaikkea maanpiiriä ja säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää.” Paavali osoittaa sitten, miten on meneteltävä, vakuuttaen, että Jumala ”ei ole kaukana yhdestäkään”, joka etsii vilpittömästi häntä ja tutkii hänen Sanaansa. Mutta me emme löydä koskaan hänen tietään, jos me odotamme sokeasti opastusta joltakin epäjumalalta tai patsaalta emmekä katsahda koskaan sen ylitse nähdäksemme Luojan sellaisena, kuin hän ilmenee loistoisassa luomakunnassa ja paljastuu Sanassaan. Niinpä Paavali sanookin meille: Me ”emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema”. Hän osoitti, miten välttämätöntä on hankkia tietoa Jumalan tiestä, sanoen: ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa.” Voidaan totisesti sanoa, että ne, jotka jäävät nyt tietämättömiksi Jehovan päätöksistä, jäävät sellaisiksi omavalintaisesti, koska hän on asettanut Sanansa saatavaksi kaikkialla maailmassa. – Apt. 17:26–31.

12. Minkä järjestelyn Jehova on varannut? Miksi?

¹² Niin kuin Jehova tiesi ennalta, kaikissa kansoissa on ihmisiä, jotka etsivät vakavasti totuutta. Koska he eivät ole tyytyväisiä tuhon leveään tiehen, irstailun alhaiseen polkuun, niin he etsivät tietä, mitä Jehova haluaa heidän kulkevan. Daniel sanoi: ”Monet juoksevat edestakaisin, ja tieto lisääntyy.” Kun me lisäämme tietoamme tutkimalla henkilökohtaisesti edestakaisin Raamatun sivuja, niin Jehova varaa meille apua. Apostolien päivinä muodostettiin järjestö varhaiskristillisten seurakuntien opettamiseksi ja valvomiseksi. Jeesus laski perustuksen tälle valitsemalla kahdentoista apostolin ja muiden kypsien miesten muodostaman hallitsevan elimen. Nämä miehet valvoivat ja ohjasivat jatkuvasti kuolemaansa asti senaikaista saarnaamistyötä sen levitessä nopeasti kautta tunnetun maailman. Jeesus osoitti, että samanlainen järjestely piti vahvistettaman meidänkin aikanamme herättämällä voideltujen palvelijoiden ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” luokka varaamaan hengellistä ravintoa tarpeen aikana. Seurauksena tästä teokraattisesta valvonnasta on nyt yksi lauma, missä vallitsee yhtenäinen ymmärrys ja yksimielinen toiminta aikaisemmasta asemasta tai kasvatuksesta huolimatta. – Dan. 12:4, KJ; Matt. 24:45–47.

13. Mitkä vastakohtaisuudet havaitaan kristikunnan ja uuden maailman yhteiskunnan välillä?

¹³ Tämä Jehovan hengen tukema järjestötoimenpide yhdistää Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan ja tekee mahdolliseksi sen suunnattoman työn, ”tämän valtakunnan evankeliumin” saarnaamisen, kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille. Jehova on luova ja tuottoisa Jumala, ja hänen kansansa heijastaa näitä ominaisuuksia innokkaana, ankarasti työskentelevänä joukkona jakaantuneen kristikunnan välinpitämättömien laumojen hämmästykseksi. Uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvat ovat kuin yksi kansa Jumalan Sanan ymmärtämisessään; he kaikki ovat antautuneet Jehovalle, ja he työskentelevät mielellään olka olkaa vasten suorittaakseen sen työn, minkä Jeesus osoitti välttämättä tehtäväksi tänä aikana. Mikä vastakohta kristikunnalle, missä monilla saman kirkon jäsenillä saattaa olla erilaiset ajatukset kirkon opetuksista ja missä he joko hyväksyvät tai hylkäävät uskontunnustuksen oman mielensä mukaan!

14. Miten lampaat tuntevat Oikean Paimenen äänen?

¹⁴ Niiden ykseys, jotka seuraavat Jehovan totuudentietä, on varma todistus siitä, että he ovat löytäneet oikean tien. Kun jotkut näyttivät varhaisseurakunnassa vaarantavan veljien yksimielisyyttä, niin Paavali kiiruhti oikaisemaan heitä: ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” (1. Kor. 1:10) Jos kaikki varhaiskristityt puhuivat sopusointuisesti ja yksimielisesti, niin meidän pitäisi odottaa näkevämme samanlaiset olosuhteet Jumalan laumassa nykyäänkin. Ja vaikka lauma onkin erilaisten uskonnollisten perimätietojen, inhimillisen filosofian ja väärien ja typerien uskontunnustusten laajalle hajottama, niin Jeesus tiesi kuitenkin, että lampaat kuulevat ja tuntevat hänen, Oikean Paimenen, äänensä ja tulevat yhteen oikeaan laumaan. (Joh. 10:16, 27) Hyvää tahtovat ihmiset ovat olleet epätoivoisia, kun eivät ole kuulleet mitään arvovaltaista ääntä kristikunnan jakaantuneitten äänien joukossa, mutta kun he kuulevat totuuden äänen, niin he tuntevat sen ja riemuitsevat.

15. Miten kristityt voivat osoittaa olevansa yhtä Kristuksen kanssa?

¹⁵ Koska Kristus ei ole jakaantunut, kuten Paavali osoittaa, niin ei hänen kansansakaan voi olla jakaantunut ja silti sanoa olevansa kristitty. (1. Kor. 1:13) Kristus osoitti sen sijaan, että meidän on oltava yhteydessä hänen kanssaan, niin kuin hän on yhteydessä Isän kanssa. Hän viitoitti selvästi tien meidän kuljettavaksemme saavuttaaksemme tämän mielen ja sydämen ykseyden Jehovan kanssa. Hän sanoi Tuomaalle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Jeesus antoi esimerkin seurattavaksemme Jumalan palvelemisessa. Se oli hedelmällinen esimerkki, missä ei ole mitään jakaumaa eikä erimielisyyttä, vaan minkä juuret ovat rakkaudessa. Hän vertasi palvelijoitaan viinipuun oksiin, kuten hän selitti: ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. . . . Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu.” – Joh. 14:6; 15:1–16.

16. Millainen hedelmä on seurauksena Jehovan järjestön mukana pysymisestä, ja miten se ilmenee?

¹⁶ Kristikunnan kuivettuneitten oksien juurista löytyy epäsopua eikä yksimielisyyttä, sillä vuoden 1959 The World Almanacista [Maailman almanakasta] havaitsemme, että eräässäkin huomattavassa uskontokunnassa on 27 jakaumaa, toisessa 21 ja niin edelleen. Mutta tosi kristillistä ykseyttä ja todellista hedelmää voidaan nähdä niiden miesten, naisten ja lasten keskuudessa, jotka muodostavat uuden maailman yhteiskunnan. Heillä on ajatuksen, ymmärryksen ja Raamatun arvostuksen ykseys, koska he kuuluvat Jehovan järjestöön. Heillä on toiminnan ykseys, sillä he työskentelevät yhdessä yksimielisinä kautta maailman Valtakunnan palveluksessaan. Koska he pysyvät järjestössä ja tuottavat hyvää hedelmää, niin Jehovan henki on ollut heidän mukanaan ja puhdistanut heidät turmelevista perimätiedoista ja vahvistanut heidät kantamaan enemmän hedelmää. Hän on opettanut heille tiensä ja johdattaa heitä vanhurskauden polkuja nimensä tähden.