Raamattu valaisee historiaa

HARVAT nykyiset historiakirjat heittävät todellisuudessa paljonkaan valoa historiaan. Ne saattavat kertoa, mitä tapahtui tiettynä aikana, mutta syyt, miksi sitä tai tätä sattui, ovat usein silkkaa ihmisten arvailua. Missä vika? Maailman historioitsijat jättävät liian usein Jumalan Sanan huomioon ottamatta, eivätkä he kykene ilman henkeytetyn Sanan tuntemusta ymmärtämään historiaa.

Kun maailman historioitsijat hylkäävät Pyhän Raamatun, niin seurauksena on, että he panevat teoksissaan liian paljon painoa ihmiselle, kunnioittavat ihmistä ja hänen saavutuksiaan. Kun Raamattu valaisee historiaa, niin se antaa tosiaan kunnian Jumalalle eikä ihmiselle.

Vaikka harvat historioitsijat valaisevat nykyään historiaansa Jumalan Sanasta lähtevillä valonsäteillä, niin on ollut menneisyydessä historioitsijoita, jotka ovat antaneet täyden kunnian Jumalalle. Eräs heistä oli Charles Rollin, joka julkaisi kahdeksannellatoista vuosisadalla neliosaisen sarjan, mikä tunnetaan yleensä nimellä ”Rollinin muinainen historia”. Hän kirjoittaa johdannossa seuraavaa:

”Vaikka maallinen historia käsittelee ainoastaan niitä kansoja, jotka olivat ahmineet kaikki taikauskoisen palvonnan hirviöt ja antautuneet kaikkiin niihin epäsäännöllisyyksiin, joihin ihmisluonto ensimmäisen ihmisen lankeemuksen jälkeen pystyi, niin se julistaa siitä huolimatta yleisesti Kaikkivaltiaan suuruutta, hänen voimaansa, hänen oikeuttaan. . . . Meidän täytyy sen tähden pitää kiistattomana periaatteena ja maallisen historian tutkimuksen perustana sitä, että Kaikkivaltiaan hallitus on ikuisuudesta lähtien määrännyt kuningas- ja keisarikuntien perustamisen, keston ja häviön. . . .

”Jumala on armosta paljastanut meille pyhässä Raamatussa osan maan eri kansojen suhteesta omaan kansaansa, ja [se] luo paljon valoa noiden kansojen historiaan, joista meillä on vain hyvin epätäydellinen käsitys, ellemme saa henkeytettyjen kirjoittajien apua. Yksin he näyttävät ja tuovat valoon ruhtinasten salaiset ajatukset, heidän hajanaiset suunnitelmansa, tyhmän ylpeytensä, epäpyhän ja julman kunnianhimonsa; he ilmaisevat voittojen ja kukistumisten, kansojen suuruuden ja rappeutumisen, valtioitten nousun ja häviön todelliset syyt ja kätketyt alkulähteet ja opettavat meille, minkälaisen tuomion Kaikkivaltias muodostaa sekä ruhtinaista että valtakunnista ja siis, millainen käsitys meillä itsellämme pitäisi niistä olla. . . .

”Nebukadnessar, Babylonian kuningas, näyttää . . . olevan ilmeisesti Kaitselmuksen hallitsema. . . . Tultuaan sotajoukkonsa etunenässä kahdelle valtatielle, joista toinen johti Jerusalemiin ja toinen Rabbaan, ammonilaisten pääkaupunkiin, tämä kuningas ei tiennyt, kummalle niistä hänen olisi parasta lähteä, ja pohtii jonkin aikaa itsekseen sekä heittää viimein arpaa. Jumala panee arvan lankeamaan Jerusalemin hyväksi toteuttaakseen ne uhkaukset, mitkä hän oli lausunut tuota kaupunkia vastaan, nim. että se hävitetään, temppeli poltetaan ja sen asukkaat viedään vankeuteen.

”Voitaisiin ensi silmäyksellä kuvitella, että tämä kuningas oli innostunut valloittamaan Tyyron pelkästään poliittiselta kannalta katsoen, jottei hän näet jättäisi taakseen niin voimakasta ja linnoitettua kaupunkia, mutta ylempi tahto oli kuitenkin määrännyt Tyyron piirityksen. . . .

”Kun luomme katsahduksen valtakuntien mahtavuuteen, ruhtinasten majesteettiin, suurten miesten loistaviin tekoihin, yhteiskuntamuotojen järjestykseen ja niiden eri jäsenten sopusointuun, joista ne muodostuvat, lainlaatijain viisauteen ja filosofien oppineisuuteen, niin maa ei näytä esittävän ihmisen silmille mitään muuta kuin suurta ja loistavaa, ja kuitenkin, Jumalan silmissä . . . se oli täysin saastunutta ja epäpuhdasta. . . . Koska on varmaa, että kaikki nämä suuret miehet, joista kerskattiin niin paljon maallisessa historiassa, olivat niin onnettomia, että he eivät tunteneet tosi Jumalaa ja että he olivat hänelle vastenmielisiä, niin meidän tulee olla erittäin huolellisia, ettemme ylistä heitä liian paljon.”

Historian tutkiminen ilman Jumalan Sanan opastusta johtaa siis ihmisen moniin salahautoihin, mm. sankarinpalvontaan ja vääriin johtopäätöksiin niistä syistä, mitkä aiheuttivat kaupunkien ja valtakuntien kukistumisen. Viisas ihminen antaa Raamatun valaista historiaa ei ainoastaan erottaakseen totuuden, vaan myöskin jotta Jumala tulisi kirkastetuksi.