Onko väärän vihaaminen oikein?
VÄÄRÄN vihaaminen ei ole ainoastaan oikein, vaan myöskin moraalinen velvollisuus. Mutta miten sinä voit vihata sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa? Oikean ja väärän mittapuut vaihtelevat melkein joka kansassa, valtiossa ja uskonnossa. Eräs pappi sanoikin: ”Mikä on oikein jossakin kirkossa, se on väärää toisessa.” Eräs baarin myyjä sanoi: ”Mikä on laillista jossakin valtiossa, on laitonta toisessa.” Muuan nuori nainen Yhdysvaltain Pennsylvaniassa ilmaisi monien asenteen huomauttaessaan: ”Mikä minä olen sanomaan, mikä on oikein ja mikä väärin?” Miten sinä siis voisit vihata väärää, kun et tiedä, mikä on väärää?
Kun vastuunalaiset kansalaiset ylläpitävät etuilua ja kiristystä työrintamalla häpeämättömästi sivuuttaen kansan hyvinvoinnin, kun lääkärinammatissa tapahtuu petosta palkkioiden perimisessä ja palkan pidätyksissä, kun lakimiehet pitävät oikeutta pilkkanaan ja opettavat halukkaille oppilaille, miten lakia voidaan kiertää, kun papit saarnaavat veljeyttä ja harjoittavat syrjintää, kun valamiehistö kieltäytyy panemasta syytteeseen tunnettuja murhamiehiä ja korkeat hallitusviranomaiset käyttävät asemaansa henkilökohtaiseksi hyödykseen, niin ovatko nämä vääriä vai oikeita tekoja? Yleinen vastaus nykyään kuuluu: ”Kaikki riippuu . . .”
Oikeaa ja väärää ei pidetä enää moraalin eikä oikeitten periaatteitten asiana, vaan se riippuu hyötynäkökohdista. Tarkoituksen sanotaan pyhittävän keinot. Valehteleminen kaupallisista syistä kuuluu peliin. Eräs nuorukainen sanoi: ”Jokainen pettää. Katsokaa suuria herroja! Heillä on lakimiehiä, jotka vain tasoittavat heille tietä.” On tullut muotiin olla hyvin lempeä ja suvaitsevainen vääryyttä kohtaan. Vääryydenteoista kiukustuminen tai närkästyminen merkitsee itsensä leimaamista kummalliseksi ja vanhanaikaiseksi. Nykyään suvaitaan kaikkea niin kauan kuin ei joudu kiinni rikollisesta toiminnasta.
Look-lehden katsaus tammikuussa 1960 osoitti seuraavaa: ”Moraalinen närkästyminen ei ole muodissa: ei ole kaunista raivostua. Eivätkä ihmiset välitä langettaa moraalituomioita, jolleivät he keskustele selvästi rikollisesta menettelystä. Näinä aikoina on oltava tyyni, teennäinen – ja suvaitsevainen väärintekemistä kohtaan.”
Tällainen jonninjoutava, sovitteleva asennoituminen väärintekemiseen nähden on hävittänyt monilta oikean ja väärän erottamiskyvyn. Lookin kirjoitus osoitti, että ”vähemmän kuin 10 prosenttia haastatelluista ajatteli rehellisyyden olevan menestyksen päävaatimus”. Eräs vakuutustarkastaja kertoi reportterille, että ”75 prosentilla niistä ihmisistä, joiden kanssa me olemme nykyään tekemisissä, ei ole minkäänlaista moraalia”. Muuan mainosmies selitti: ”Kaikki kelpaa rahanmetsästyksessä.” Moraaliset vakaumukset omaavan miehen sanotaan tarvitsevan ”psykiatria”. Look sanoo: Amerikka on saanut itselleen viidennen vapauden – ”puijaamisvapauden”.
Vastuunalaiset kansalaiset myöntävät, että moraali täytyy määritellä uudelleen ja näyttää esimerkillä, ennen kuin ihmiset rupeavat arvostamaan oikeita periaatteita. Synti on menettänyt merkityksensä: ”Pahaa ei osoiteta nyt enää pahaksi”, sanoi eräs virastotyöntekijä, ”vaan inhimillisiin olosuhteisiin kuuluvaksi.” Kirkonkäynti on alennettu yhteiskunnalliseksi muotomenoksi. Ja eräs mississippiläinen toimittaja lausui: ”Ihmiset eivät juuri pelkää enää Jumalaa!”
On erehdys otaksua, että väärinteossa olisi elämän tyydytys ja ilo. Väärintekeminen johtaa moraaliseen hämmennykseen. Se hävittää ja jäytää elinvoimia. Se saattaa ristiriitaan Jumalan kanssa ja tuhoaa mahdollisuudet iankaikkisen elämän saavuttamiseen Hänen vanhurskaassa uudessa maailmassaan.
Oikeintekeminen lisää tarkoituksenmukaisuutta ja merkitystä elämään, eikä suinkaan väärintekeminen. Oikeintekeminen nostaa ihmisen siitä itsekylläisyydestä ja välinpitämättömyydestä, minkä nautinnonhalu aikaansaa, ja kohottaa kunnialliseen asemaan Jumalan ja ihmisten edessä. Se suojelee moraalisesta hämmennyksestä ja ikävystymisestä. Niin, ja ennen kaikkea se johtaa sopusointuiseen suhteeseen Luojan kanssa, mikä koituu onneksi elämässä. Se, mikä pyrkii hävittämään tällaisen onnellisen, hyviä periaatteita noudattavan elämän, ansaitsee meidän vihamme. Välinpitämättömyys tai suvaitsevaisuus vääriä asioita kohtaan merkitsee oman moraalisen luonteemme ja niiden siveellisen rakenteen heikentämistä, jotka näkevät meidän välinpitämättömän käyttäytymisemme. Välinpitämättömyys jäytää omaatuntoa ja heikentää henkilön asemaa kiusauksen edessä.
Väärän vihaaminen on kristityn velvollisuus. Apostoli Paavali kehottaa kristittyjä: ”Kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.” Apostolin neuvon noudattaminen merkitsee Jumalan esimerkin seuraamista ja itsensä muovaamista Jeesuksen Kristuksen mallin mukaiseksi. Raamattu sanoo meille, että Jumala vihaa ”ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta, sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan, väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken”. Raamattu sanoo Jeesuksesta: ”Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta.” Jeesus ei ollut helläkätinen, kun oikeat periaatteet olivat kysymyksessä. Hän tuomitsi fariseukset heidän ulkokultaisuutensa takia, heitti ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat temppelissä, ja kumosi rahanvaihtajien pöydät. Hänen kiivautensa vanhurskauden puolesta kulutti hänet. Hänen seuraajillaan täytyy olla sama palava halu vanhurskauteen. – Room. 12:9; Sananl. 6:16–19; Hepr. 1:9.
Oikeitten periaatteiden opaskirja on Jumalan Sana, Raamattu. Se varoittaa nimenomaan: ”Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” Omaksi hyväkseen kristityn täytyy vihata näitä väärintekoja, koska ne ovat syövän tapaisia tuhoavia rikkomuksia, jotka turmelevat mielen ja ruumiin terveyden, vievät yhteiskunnan ja perhe-elämän haaksirikkoon ja alentavat ihmisen arvottomaksi, inhottavaksi astiaksi Jumalan edessä. Nämä väärinteot tuottavat häpeää Jumalan nimelle ja Sanalle. Ne heittävät mustan varjon hänen puhtaan järjestönsä ylle. Mikä tahansa niistä on sen tähden riittävä syy, minkä tähden henkilö erotetaan pois Jumalan seurakunnasta ja siitä yltäkylläisestä elämästä, minkä Jumala on luvannut. – 1. Kor. 6:9, 10.
Vihaa siis väärää kiihkeästi suojeltuaksesi siltä moraaliselta välinpitämättömyydeltä, mikä on nyt vallalla maailmassa. Vahvista mieltäsi ja sydäntäsi palavalla vanhurskauden rakkaudella, jotta voisit lisätä elämääsi tänä aikana miellyttävyyttä ja tarkoitusta ja voittaa itsellesi sen elämän, mikä on todellista elämää.