Lukijain kysymyksiä
● Mies ottaa avioeron vaimostaan epäraamatullisilla perusteilla. Sen jälkeen kun avioero on myönnetty, vaimo ja seurakunta saa tietää, että mies oli ennen avioeron myöntämistä syyllistynyt aviorikokseen. Vapauttaisiko sellainen aviorikokseen johtanut teko joko miehen tai naisen menemään raamatullisesti uudelleen naimisiin?
Tässä tapauksessa ratkaiseva kysymys Pyhän Raamatun mukaan on se, kuka eroaa kenestä ja millä perusteilla. Kenellä on oikeus ottaa avioero? Raamatun mukaan aviomiehen moraalinen tila ei ole ratkaiseva tekijä, mikä myöntäisi hänelle oikeuden ottaa eron vaimostaan. Päinvastoin sen moraalinen tila, josta on erottu, antaa avioeron hakijalle oikeuden tehdä ratkaisun aviositeisiin nähden. Henkeytettyjen Kirjoitusten mukaan puhdas, viaton aviopuoliso antaa erokirjan epäpuhtaalle aviopuolisolle. 5. Mooseksen kirjan 24:1–4 esitys on selvä tässä suhteessa.
Tämän 5. Mooseksen kirjassa esitetyn lain fariseukset ottivat keskusteltavaksi Matteuksen 19:3–9 kertomuksessa. Jeesus sanoi fariseuksille, että Jumala ei ollut antanut ensimmäiselle miehelle Aadamille oikeutta erota vaimostaan Eevasta millään perusteilla. Vastaukseksi fariseukset viittasivat tähän 5. Mooseksen kirjan lakiin ja sanoivat: ”Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?” Tämä Mooseksen laki mainitsee erikoisesti vaimon epäpuhtauden, josta erottiin, eikä mitään erokirjan antajan, miehen, epäpuhtaudesta. Jeesus osoitti oikean näkökannan niiden rajoitusten suhteen, mitkä antavat oikeuden aviopuolisosta eroamiseen, sanoessaan: ”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin.” Koska Jeesus tässä yhä viittasi Mooseksen lakiin, hän puhui vaimon hylkäämisestä muun kuin hänen haureutensa, aviorikoksensa, epäpuhtautensa takia; hän ei puhunut miehen vastaavista rikkomuksista. Tästä syystä Nasaretista kotoisin oleva Joosef aikoi hiljaisuudessa erota morsiamestaan Mariasta, koska hän ajatteli hänessä olevan epäpuhtautta, ja vain jumalallinen väliintulo ehkäisi tämän eron. Syylliselle tulee siis antaa ero. Syyllisen ei tule antaa erokirjaa.
Syyllisen ei odoteta syyttävän itseään ja sitten oman itsesyytöksensä perusteella eroavan viattomasta aviopuolisostaan. Viattoman puolison, joka syyttää rikkojaa, täytyy ottaa ero. Tämän tähden, jos se, jolle on annettu ero, osoittautuu viattomaksi puolisoksi, tämä viaton, moraalinen, eron saanut henkilö joutuu alttiiksi epämoraalisuudelle. Jeesus sanoi Matteuksen 5:32:nnessa: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin [aviorikoksen, Um].” Niinpä puhtaan, viattoman, moraalisen aviopuolison oikeus vaatii suojelusta, mistä syystä epäraamatullinen eroaminen hänestä on väärin. Henkilökohtaisista syistä vaimo saattaa haluta jättää huomioon ottamatta miehensä moraalittomuuden ja saattaa jatkuvasti suorittaa hänelle aviovelvollisuudet ja ottaa vastaan häneltä aviovelvollisuudet. Miksi? Siitä syystä, että aviorikos hänen miehensä puolelta ei ole purkanut avioliittoa. Vaimolla on laillinen ja raamatullinen oikeus elää hänen kanssaan. Vaimo ei tule automaattisesti epäpuhtaaksi, vaikka hän onkin sukupuolisuhteissa miehensä kanssa tämän tehtyä aviorikoksen.
Jos aviorikoksen tehnyt mies ei paljasta aviorikostaan viattomalle vaimolleen, vaan ilmoittaa hänelle aikovansa hakea avioeroa, ja jos vaimo myöntyy tähän avioeroon tietämättä miehensä aviorikoksesta, pelkästään ajatellen erota hänestä keskinäisestä sopimuksesta maallisen lain alaisuudessa, niin hän liittyy avioeron hakemiseen miehensä kanssa tällä perusteella. Mies hakee avioeroa vaimonsa suostumuksella, vaimon taistelematta sitä vastaan. Täten he molemmat suostuvat avioeroon epäraamatullisella perusteella, mikä ei vapauta heitä menemään uudelleen naimisiin. He haluavat vain vapautua toisistaan, ja tämän he saavuttavat epäraamatullisella, vaikkakin maan lakien mukaisella avioerollaan. Heidän molempien täytyy kärsiä tällaisen epäraamatullisen avioeron seuraukset. Tämä tietysti riistää vaimolta raamatullisen valtuutuksen mennä uudelleen naimisiin. Mutta vilpillinen, aviorikoksen tehnyt aviomieskin on sitonut itsensä, ja ottaen huomioon, että hän on saattanut vaimonsa alttiiksi aviorikokselle, hän itse saattaa havaita vielä paljon vaikeammaksi avioeron jälkeisen aviorikoksen vastustamisen kuin hänen vaimonsa, koska hän teki aviorikoksen vaimonsa tietämättä ennen avioeron hankkimista. Pelkästään vaimon tietämättömyyden takia kristillinen seurakunta ei ole oikeutettu syrjäyttämään Jeesuksen sääntöä, että aviomiehen, jos hän todella haluaa vapauttaa itsensä vaimostaan raamatullisella perusteella, täytyy tehdä niin ottamalla hänestä avioero hänen epäpuhtautensa, hänen suorittamansa aviorikoksen takia. Muussa tapauksessa mies, vaikka hän itse olisi tehnyt aviorikoksenkin ennen avioeroa, ei ole sen jälkeen vapaa menemään uudelleen naimisiin; ja vaimo, vaikka hän menisikin laillisesti uudelleen naimisiin, tekee siten aviorikoksen.
Avioeron hakija, riippumatta omasta henkilökohtaisesta moraalisuudestaan ennen avioeroa, päättää avioeron perusteet eli ehdot. Jos nyt oikeus myöntää avioeron noilla ehdoilla, silloin avioero on sovellettavissa noilla ehdoilla ja se tuo avioeron hakijalle sen mukaiset seuraukset.
Entä sitten, jos viaton vaimo saa tietää avioeron jälkeen, mihin hän suostui tai alistui, että hänen miehensä oli tehnyt aviorikoksen kerran tai useampia kertoja ennen avioeroa, mutta ei ollut ilmoittanut sitä hänelle? Se ei muuta tilannetta. Se ei oikeuta vaimoa anomaan avioeropäätöksen muuttamista eikä myöskään anomaan avioeron perusteiden muuttamista tehdäkseen ne raamatullisiksi epäraamatullisten sijasta. On totta, että nyt, avioeron jälkeen, hän saa uutta tietoa entisen laillisen aviomiehensä moraalittomuudesta ennen avioeroa. Hän ei voi kuitenkaan esittää tätä uutta tietoa todisteeksi. Täytyy pitää mielessä, että kun maan tuomioistuimissa tehdään vetoomus alemman oikeusistuimen tekemän päätöksen muuttamiseksi, niin mitään uusia todisteita tai piirteitä ei saa enää esittää ylemmälle oikeusistuimelle. Ylempi oikeus käsittelee ainoastaan sellaisen todistusaineiston, mikä on jo alistettu alempaan oikeusistuimeen ja ratkaistu siellä, ja tekee siitä oman ratkaisunsa. Mitään muutosta tai peruutusta alemman oikeusistuimen päätökseen ei sallita minkään uuden todistusaineiston perusteella. Tätä samaa avioeron jälkeen esiin tulevaa uutta todistusaineistoa koskevaa rajoitusta soveltavat myös seurakunnan viralliset edustajat, kun viaton, eron saanut vaimo, seurakunnan jäsen, esittää heille todistuksen entisen, laillisen aviomiehensä ennen avioeroa suorittamasta aviorikoksesta.
Vain jommankumman tai molempien eronneitten puolisojen moraalittomuus avioeron jälkeen antaisi pätevyyden lailliselle avioerolle aiheuttaen aviositeiden todellisen katkeamisen Kirjoitusten mukaisesti. Epäraamatullisilla perusteilla tehdyn avioeron jälkeen harjoitetut epämoraaliset sukupuolisuhteet vahvistavat avioeron, tekevät sen kauaskantoisemmaksi merkitykseltään, vaikkakaan eivät muuta epäraamatullisilla perusteilla tehtyä avioeropäätöstä. Avioeron jälkeinen aviorikos on tuonut esiin jotakin uutta, mitä ei ilmennyt avioero-oikeudenkäynnin aikana, jolloin avioeron hakija esitti avioeroperusteet, joihin hänen puolisonsa myöntyi. Täten on tullut uusi tekijä lisää avioeron jälkeen vahvistamaan, ei peruuttamaan, avioeropäätöksen. Tämä pitää paikkansa, vaikka avioeron hakija itse tekisi aviorikoksen avioeron jälkeen.
Ennen avioeroa tehty aviorikos ei itsessään pura avioliittosidettä. Sukupuolisuhteet voivat jatkua laillisesti avioliitossa olevien välillä vielä ennen avioeroa tehdyn aviorikoksen jälkeen. Siihen saakka kun on päätetty ryhtyä hakemaan avioeroa, kaikki sukupuolisuhteet laillisesti avioliitossa olevan avioparin välillä, sen jälkeen kun uskoton aviomies oli tehnyt aviorikoksen, olisivat vastineeksi todistuksena siitä, ettei aviorikos ollut perusteena avioeron hakemiselle aviorikkoisesta puolisosta.
Mutta avioeron hakijan avioeron jälkeen suorittama aviorikos on todellinen peruste tilanteelle, peruste, mihin hän ei ollut itsekään turvautunut, kun hän haki avioeroa viattomasta vaimostaan. Hän saattaa nyt aviorikoksen tukemaan asiaa, vaikka hän onkin itse suorittanut aviorikoksen. Avioeron jälkeen suorittamallaan aviorikoksella hän antaa viattomalle vaimolleen, jolle on annettu ero, jotakin raamatullisesti pätevää, mistä hän voi pitää kiinni ja mitä hän voi käyttää avioeron hakijaa vastaan. Näissä olosuhteissa hänen ei tarvitse nyt jättää oikeuteen uutta avioerohakemusta, koska laillinen avioero, mikä on erottanut heidät lain mukaan, on jo voimassa. Mutta nyt aviorikos tekee eron raamatulliseksi ja todella aiheuttaa kaikkien avioliittositeiden katkeamisen Jumalan ja hänen kristillisen seurakuntansa edessä samoin kuin maan lain edessäkin. Tämä ei ollut totta ennen epäraamatullista avioeroa, koska nainen oli yhä aviorikkoisen miehen vaimo silloin yhä voimassa olleen laillisen avioliiton takia.
Tässä tapauksessa, jolloin kristilliselle seurakunnalle ei ilmoitettu yksityisesti etukäteen mistään muusta avioeroperusteesta, mistään todella avioeron hakemiselle perustana olevasta raamatullisesta syystä, avioero täytyy katsoa myönnetyn ehdoilla, joilla avioeron hakija sitä anoi. Avioero nojautuu omiin perusteisiinsa eikä mihinkään kuviteltuun mahdollisuuteen, mikä täydellisemmän tiedon perusteella olisi voinut sattua. Tämän tähden ei voida sallia mitään taannehtivaa toimenpidettä jo todellisuudessa sovittujen avioeroperusteitten ulkopuolella siinä tarkoituksessa, että avioero saataisiin laajuudeltaan ja teholtaan soveltumaan myös saatuun lisätietoon tai paljastuneeseen syyteaineistoon. Se, että pidetään tarkasti kiinni avioeroperusteista, estää eron saanutta avioparia tekemästä mitään salaista sopimusta, sillä he saattaisivat yksissä tuumin keksiä jotakin pätevää, mikä vapauttaisi heidät niistä tiukoista rajoituksista, joiden alaisia he ovat avioeronsa epäraamatullisuuden takia.
Epäraamatullisilla perusteilla tehdyn avioeron ankarat seuraukset ovat aivan yhtä raskaat avioeron hakijalle kuin sen saajallekin. Sen tähden epäraamatullisen avioeron ankarien seurausten tulisi olla varoituksena jokaiselle, joka aikoo hakea avioeroa. Hänen tulisi harkita ensin niitä rajoituksia ja vaaroja, mitkä ovat seurauksena tästä epäraamatullisesta menettelystä hänelle itselleen ja hänen viattomalle puolisolleen. Kristillisen seurakunnan oikeutena tai velvollisuutena ei ole vapauttaa avioeron saanutta pariskuntaa heidän epäraamatullisen avioeronsa ankarista seurauksista. Pyrkiessään osoittamaan armoa kristillinen seurakunta ei saa ylittää sitä, mitä on kirjoitettu Jumalan sanaan, ja yrittää muuttaa tilannetta tekemällä jotakin sellaista, mitä se ei ole oikeutettu tekemään. Mies, joka saa väkisin toteutetuksi epäraamatullisen avioeron, joutuu suureen vastuuseen viatonta puolisoaan kohtaan, koska hän saattaa hänen avioeron jälkeisen elämänsä hyvin vaikeaksi moraalin suhteen. Jos viaton avioeron saanut toimii väärin, kristillinen seurakunta ei ole suurimmassa vastuussa siitä, ettei se hyväksynyt hänen uudelleen naimistaan ennen hänen entisen aviomiehensä kuolemaa tai avioeron jälkeistä aviorikosta. Itsekäs avioeron hakija on vastuullinen Kirjoitusten mukaan. Kristillinen seurakunta on oikeutettu vain auttamaan vaimoa moraalisesti puhdistautumaan kristittynä antamalla hänelle kaikkea mahdollista hengellistä apua.
Kristillinen seurakunta voisi erottaa uskottoman aviomiehen hänen aviorikoksensa takia, mitä hän ei katunut ennen avioeroa, koska hän saattaa olla seurakunnan kastettu jäsen. Salaamalla aviorikoksensa vaimoltaan ja seurakunnalta hän saattaa siirtää erottamisensa joksikin ajaksi. Jos hän aviorikoksensa salaamisen lisäksi ryhtyy hakemaan eroa viattomasta vaimostaan, hän osoittaa, että hän ei ole katunut aviorikostaan. Hän ei liioin ole saanut vaimonsa anteeksiantoa siitä. Siksi seurakunnan täytyy erottaa hänet, kun tosiasiat tulevat ilmi. Sen vääryyden lisäksi, mitä hän on tehnyt vaimolleen salaamalla aviorikoksensa häneltä, hän kovasydämisesti tuottaa lisää häväistystä vaimolleen ryhtymällä hakemaan hänestä eroa, vaikka hän on viaton. Hänen moraalisen epäpuhtautensa takia, mitä hänen vilpillinen, rakkaudeton menettelytapansa ei osoita hänen katuneen, hänet täytyy erottaa kristillisestä seurakunnasta sen todistuksen perusteella, mikä on esitetty seurakunnan oikeudenkäyttövaltaiselle komitealle.