Evankeliuminpalvelus elämäntehtävänä
MITEN sinä suhtaudut kristilliseen evankeliuminpalvelukseen? Ajatteletko sinä sen olevan toimi, mikä on vähemmän tärkeä kuin taitavan ammattimiehen tehtävä? Pidätkö sinä sitä elämäntehtävänä, mikä kuuluu vain rajoitetulle ihmisjoukolle? Jos pidät, niin sinulla on siitä väärä käsitys. Jos sinä toisaalta olet sellainen, joka tietää, että Jumalan sana tekee tästä palveluksesta kaikkien niiden velvollisuuden, jotka väittävät olevansa Kristuksen seuraajia, niin pidätkö sinä sitä tärkeimpänä elämässäsi? Pidätkö sinä maallista tointasi toisarvoisena sen rinnalla? Edistytkö sinä siinä jatkuvasti? Jos näin on, niin sinä olet tehnyt evankeliuminpalveluksesta elämäntehtäväsi.
Elämäntehtävä merkitsee jatkuvan edistyksen eli edistyvien saavutusten tietä jollain alalla. Jollei palveluksessa pyritä edistymään, niin sitä tuskin voidaan sanoa elämäntehtäväksi. Apostoli Paavali oli ammatiltaan teltantekijä ja Luukas oli lääkäri, mutta he eivät tehneet näiden taitojen harjoittamista elämäntehtäväkseen. Vaikka nämä ammatit olivat tärkeitä heille elatuksen hankkimiskeinoina, niin he tekivät niistä toisarvoisia evankeliuminpalveluksen rinnalla. He pitivät maallista työtään keinona, mikä auttoi heitä suorittamaan sitä tehtävää, minkä he katsoivat tärkeimmäksi ja missä he pyrkivät pääsemään edistyviin saavutuksiin. Evankeliuminpalvelus oli heidän elämäntehtävänsä eikä teltanteko ja lääkitseminen.
Jotta evankeliuminpalvelus olisi sinun elämäntehtäväsi, niin sinun täytyy tehdä siitä pääammattisi ja edistyä siinä alituisesti. Jos sinä olet antautunut kristitty, niin sinä voit katsoa taaksepäin siihen aikaan, jolloin antauduit, ja nähdä, missä olet edistynyt. Sinun oli alussa vaikea ilmaista ajatuksesi seurakunnan raamatullisissa kokouksissa, mutta kun sinä edistyit, niin se kävi helpommaksi. Samaa voidaan sanoa saarnojen pidosta. Alussa sinun oli vaikea pitää saarna viedessäsi Jumalan totuuksia talosta taloon, mutta tämäkin tuli helpommaksi, kun sinä edistyit tiedossa ja kokemuksessa. Uusintakäyntien tekemisestä, raamatuntutkistelujen johtamisesta ja saarnojen pitämisestä teokraattisessa palveluskoulussa tuli sinulle todellisuutta, vaikka ne saattoivatkin alussa näyttää mahdottomilta. Kaikki nämä palvelustoiminnat ovat voineet olla vuoren korkuisia esteitä alussa, mutta sinä pystyit siirtämään ne pois uskon ja ahkeran ponnistelun avulla.
Sinä olet edistynyt palveluksessa, mutta kun palvelus on nyt sinulle helpompaa ja kun se on lujittunut osaksi elämästäsi, niin edistytkö sinä jatkuvasti? Kun palvelus ei ole enää uutta sinulle, niin oletko sinä sallinut sen luiskahtaa pois paikaltaan tärkeimpänä elämässäsi? Oletko sinä nyt taipuvainen antamaan muiden asioitten päästä sen edelle? Jos sinä teet evankeliuminpalveluksesta elämäntehtäväsi, niin sinä et salli sen menettää tärkeyttään siksi, että säännöllinen toiminta siinä jonkin aikaa on saattanut tehdä sen tottumukseksi. Säännöllisen toiminnan pitäisi lisätä sen arvoa ja tärkeyttä eikä vähentää sitä. Kuuntele Paavalin Timoteukselle antamaa neuvoa: ”Minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on.” (2. Tim. 1:6) Elvytä siis evankeliuminpalveluksesi!
Jos sinun sydämesi on kristillisessä palveluksessa, niin sinä edistyt siinä vuodesta vuoteen. Sinä et salli sen tulla toisarvoiseksi muiden toimintojen rinnalla. Jos sinä sallit, niin sinä suhtaudut helposti siihen tilapäisenä seikkana elämässäsi samoin kuin kristikunnan ihmiset suhtautuvat uskontoonsa. Pidä sen sijaan kiinnostuksesi evankeliuminpalvelusta kohtaan vireänä. Säilytä se elämäntehtävänäsi edistyen saavutuksissasi siinä. Tee se tärkeimmäksi toiminnaksesi elämässäsi.
KAIKKI VOIVAT TEHDÄ EVANKELIUMINPALVELUKSESTA ELÄMÄNTEHTÄVÄNSÄ
Apostoli Pietari hylkäsi kalastajanammattinsa omistaakseen kaiken aikansa evankeliuminpalvelukselle. Hän sanoi tästä Jeesukselle: ”Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua.” Jeesus sanoi vastatessaan: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Luuk. 18:28–30) Tästä lausunnosta ja Pietarin menettelystä voit nähdä, miten suuri arvo pitäisi antaa kristilliselle evankeliuminpalvelukselle. Se on tärkeämpi kuin sukulaiset ja omaisuus.
Vaikka Jumalan antautunut palvelija saattaa nyt ryhtyä kokoajan saarnaamiseen tienraivaajana seudulla, mikä on kaukana hänen kotoaan, ja siten jättää sukulaiset ja kodin kirjaimellisesti, niin joku toinen antautunut palvelija voi tehdä niin kuin Jeesus sanoi toisella tavalla. Miten? Tehden evankeliuminpalveluksesta kutsumuksensa ja antaen vähemmän merkitystä vaimolle, lapsille, sukulaisille ja kodille kuin tälle palvelukselle. Hän jättää ne tässä mielessä, vaikka hän täyttääkin perhevelvollisuutensa. Paavali puolsi tätä palveluksen asettamista asemaan, mikä sivuuttaa vaimonkin, 1. Korinttolaiskirjeen 7:29:nnessä: ”Olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan.” Hän ei tarkoittanut sitä, ettei heidän olisi pidettävä huolta vaimostaan ja kiinnitettävä heihin sopivaa huomiota, vaan että vaimo tulee jättää toisarvoiseen asemaan evankeliuminpalveluskutsumuksen rinnalla.
Käyttäköönpä joku suurimman osan ajastaan evankeliuminpalveluksessa tienraivaajana tai omistakoon osan ajastaan sille kuluttaen lopun ajan huolehtiakseen taloudellisista velvollisuuksistaan, joka tapauksessa hän voi tehdä evankeliuminpalveluksesta kutsumuksensa. Sen ajan paljoudesta huolimatta, minkä hän voi omistaa saarnaamiseen, hänen täytyy pitää itseään kokoajan palvelijana. Evankeliuminpalvelus on hänen tärkein toimensa. Hänen maallinen työnsä on sivuseikka. Sama koskee perheenemäntää, joka on antautunut Jumalalle. Hänen elämäntehtävänsä ei ole taloustyö, vaan evankeliuminpalvelus.
Monet nuoret odottavat koulussa ollessaan sitä aikaa, jolloin he voivat toteuttaa elämäntehtävän, mihin he valmentautuvat kouluissaan. Monet muut käyvät koulun pitämättä mitään erikoista kutsumusta mielessään. Mutta näin ei ole niillä nuorilla, jotka ovat pyhittäneet elämänsä Jumalan palvelemiseen. He ovat jo antautumisellaan valinneet elämäntehtävänsä – evankeliuminpalveluskutsumuksen. Heidän tulee odottaa koulun lopettamista, jolloin he voivat tarttua tähän elämäntehtävään täydemmässä määrässä, ehkä käyttäen kaiken aikansa siinä tienraivaajina. Kun he ovat tulleet täysi-ikäisiksi, niin he voivat tehdä kirjaimellisesti niin kuin Jeesus sanoi – jättää vanhemmat, veljet ja sisaret sekä kodin Valtakunnan tähden. He saattavat tehdä tämän suorittaen palvelustaan siellä, missä Jumalan totuuksien kuulemistarve on suuri. Tämä voi olla askel eteenpäin heidän edistymisessään toisiin palvelustilaisuuksiin.
EDISTYMISTILAISUUDET
Jumalan kansan teokraattisessa järjestössä on tilaisuuksia suurempien palvelusetujen saamiseen sekä niillä, jotka ovat uusia siinä, että niillä, jotka ovat olleet siinä pitkän ajan. Kenttäpalvelus sinänsä tarjoaa kaikille rajattomia mahdollisuuksia kehittyä ja edistyä. Edelleen on mahdollisuus edistyä tienraivaajaksi saarnaamaan koko aikansa tai toimimaan matkustavina erikoispalvelijoina, jotka palvelevat Jehovan antautuneen kansan seurakuntia ja konventteja. Heidän työtään, millä he rohkaisevat ja auttavat näitä nykyisiä kristittyjä, voidaan verrata siihen työhön, mitä eräät valvojat tekivät ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa. He matkustivat seurakunnasta toiseen vahvistaen kristittyjä veljiään ja järjestäen palvelusta. Palvelus kristillisen järjestön hallitsevan elimen matkustavana edustajana on suurenmoinen etu niille, jotka ovat siihen päteviä. Se on suuri edistysaskel heidän evankeliuminpalveluksessaan.
Palvelus Beetel-kodissa, joka ohjaa evankeliuminpalvelusta maassa, on jälleen eräs suuri edistymistilaisuus palveluksessa, ja kun tämä palvelusasema on saavutettu, niin ei edistyminen palveluksessa ole suinkaan pysähtynyt. Beetel-kodissa palvelevilla on monia tilaisuuksia saada suurempi vastuu ja palvelusetu.
Seurakunnissa on valvonta-asemia, joihin sinä voit pyrkiä ja edistyä siten palveluksessa. Raamattu kehottaa sinua etsimään näitä asemia: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.” (1. Tim. 3:1) Jos sinä et halua edistyä vastuuasemiin seurakunnassa tai jos sinä kieltäydyt niistä, kun niitä annettaisiin sinulle, niin voitko sinä sanoa tehneesi evankeliuminpalveluksen elämäntehtäväksesi? Etkö sinä valitse paikallaanoloa edistymisen sijasta?
Ole iloinen, kun sinua pyydetään valmentamaan jotakuta palveluksessa, koska se on ilmaus siitä, että sinä edistyt siinä itsekin. Pidä tilaisuutta palvella siellä, missä palvelemisen tarve on suuri omassa maassasi tai jossain toisessa maassa, jälleen edistysaskeleena. Teokraattisessa järjestössä on monia palvelustilaisuuksia, mitkä sallivat sinun edistyä palveluksessa. Tartu ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa niihin. Älä tyydy paikallaanoloon, vaan osoita Jesajan halukkuutta: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” – Jes. 6:8.
Aseta saavutuksille omakohtainen tavoite, niin kykysi käsitellä Jumalan sanaa ja saarnata sitä paranee jatkuvasti. Nämä tavoitteet saattavat olla parempi saarnojen pito, raamatullisten todistelujen oppiminen Jumalan sanan totuuksiin kohdistettujen vastaväitteitten voittamiseksi, sen oppiminen, miten niitä Raamatun oppeja selitetään, joita on vaikea ymmärtää, raamatunpaikkojen muistaminen, parempi esitys uusintakäynneillä, edistyminen raamatuntutkistelujen johtamisessa jne. Kun sinä saavutat yhden tavoitteen, niin aseta uusi, jolloin sinä edistyt jatkuvasti etkä seiso paikallasi.
Ole edistyvä Jumalan palvelija, jolla on aina evankeliuminpalvelus pääharrastuksena ja toimena. Etsi ”ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa”, sen sijaan että olisit liiaksi huolissasi aineellisten asioitten saamisesta. (Matt. 6:33) Tee evankeliuminpalveluksesta elämäntehtäväsi!
”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. . . . kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” – 2. Tim. 4:2, 5.