”Babylonin Vatikaani”

KIRJASSAAN ”Kadonneita kaupunkeja” Leonard Cottrell kertoo Babylonin raunioitten kaivamisesta, minkä aloitti Saksan itämainen seura Robert Koldeweyn johdolla: ”Saksalaiset paljastivat kärsivällisillä menetelmillään tärkeimmät rakennukset yhden toisensa jälkeen: Nimachin temppelin, Imgur-Belin linnanmuurin ja pyhän alueen, mikä sulki sisäänsä Etemenankin zikkurratin (tornin), ’taivaan ja maan peruskiven’ – itsensä Baabelin tornin. Se käsitti laajan suorakaiteen muotoisen pihan, mitä ympäröivät rakennukset, joista jotkut oli ehkä tarkoitettu asunnoiksi pyhiinvaeltajille, jotka tulivat jumalan pyhäkköön, toiset taas ylimmäisten pappien loisteliaiksi ja tilaviksi kodeiksi. Tämä oli, kuten Koldewey sanoo, ’Babylonin Vatikaani’, paikka, minkä Herodotos kuvaili ’Zeus Beluksen pronssioviseksi pyhäköksi’.

◆ ”Pihan toisessa päässä kohosi itse torni kahdeksankerroksisena, vaikka sen alkuperäisestä korkeudesta emme voikaan olla vaimoja. Sekä Nebukadnessar että hänen isänsä Nabopolassar ovat jättäneet kirjoituksia, joissa korostetaan sen korkeutta. Nabopolassar sanoo: ’Tällä kertaa Marduk käski minun . . . Baabelin tornin, mikä ennen minun aikaani oli tullut heikoksi ja oli raunioitettu, laskemaan sen perustukset lujiksi maan poveen, kun taas sen huipun tuli ulottua kohti taivasta.’ Ja hänen poikansa kerskuu, että ’kohottaakseni Etemenankin huipun kilpailemaan taivaan kanssa minä laskin käteni’. . . . Babylon itse on lyhyen ylösnousemuksen jälkeen tullut jälleen muodottomaksi rauniokasaksi, minkä Rich ja Layard näkivät, sillä esiin kaivetut savitiilimuurit murentuvat pian, ja sen jälkeen kun saksalaiset lähtivät, arabialaiset Hillahin rakentajat ovat kuljettaneet pois käytännöllisesti katsoen jokaisen tiilen Etemenankin zikkurratista. Se on olemassa enää Koldeweyn kirjan sivuilla.”

◆ Äskettäin Babylonin raunioilla käynyt Peter Bamm sanoo kirjassaan ”Kristillisyyden varhaisia paikkoja”: ”Kaivaukset ovat tuoneet esiin hämmennyttäviä ja miltei läpipääsemättömiä rauniokenttiä. . . . Astuttaessa kaivausalueelle tullaan ensiksi kuuluisalle Ištarin portille. Ištar oli hedelmällisyyden jumalatar. Myöhemmin hän sulautui kreikkalaiseen Demeteriin. Ištarin portti on laaja rakennelma, joka on hautautunut syvälle maahan. Kuljin korkeiden tiilimuurien välistä, jotka olivat viisitoista metriä korkeat ja joissa saattoi yhä erottaa valtavien sonnien, lohikäärmeiden ja leijonien kuvia säännöllisten välimatkojen päässä. Nämä korkokuvat oli tehty kirkasvärisistä lasitetuista tiilistä. Kaikki tämä suurenmoinen työ vietiin Berliiniin viisikymmentä vuotta sitten. Osan Ištarin portista täytti itse Nebukadnessar; hänen tarkoituksenaan oli rakentaa juhlakulkueita varten katu korkeammalle tasolle.

◆ ”Suurin osa Nebukadnessarin juhlakadusta, mikä oli päällystetty suurin kivilaatoin, on kaivettu esiin. Se on useita kilometrejä pitkä. Se alkaa Ištarin portilta ja päättyy zikkurratiin, torniin, minkä huipulla oli Mardukin, Babylonin jumalan, temppeli. Papit kantoivat juhlakulkueissa jumalankuvia pitkin tätä katua. Pyhän kadun molemmilla puolilla oli palatseja, ja esiin kaivetut perusmuurit antavat yhä aavistuksen niiden mahtavuudesta. Kadun on pitänyt näyttää samantapaiselta kuin Pariisin Champs Élysées Louvren ja Riemukaaren välissä.”

◆ Arkeologi Koldewey, joka kutsui temppelialuetta ”Babylonin Vatikaaniksi”, julkaisi vaikutelmansa kirjassa ”Kaivauksia Babylonissa”: ”Mitä on kirjallinen tieto verrattuna niihin selviin todisteisiin, jotka me saamme itse rakennuksista, vaikka ne ovatkin raunioina? Tornin jättiläismäinen massa, mitä Vanhan testamentin juutalaiset pitivät inhimillisen itsetietoisuuden aineellistumana, keskellä pappien ylväät palatsit, tilavat aarrekammiot, lukemattomat vierashuoneet – valkeat muurit, pronssiovet, mahtavat ulkomuurit, jotka olivat ympärillä komeine portteineen ja tuhannen tornin metsineen – kaiken tämän on täytynyt antaa vavisuttava suuruuden, vallan ja rikkauden tuntu, jollaista harvoin oli voitu löytää muualta suuresta Babylonian valtakunnasta.

◆ ”Katselin kerran, miten neljänkymmenen miehen kantama, korkealla ihmisjoukkojen yläpuolella oleva hopeinen neitsyt Marian patsas, joka oli luonnollista kokoa suurempi ja täynnä uhrilahjoja, sormuksia, jalokiviä, kultaa ja hopeaa, ilmestyi Syrakusan tuomiokirkon portille. . . . Samanlaiseksi kuvittelen mielessäni Marduk-jumalan juhlakulkueen hänen tullessaan ulos Esagilasta kenties temppelimuurin kautta lähteäkseen juhlasaatossa kulkemaan pitkin Babylonin pääkatua.”