Mitä kristityksi tuleminen merkitsee?

◆ Joka vuosi lahjoitetaan satoja miljoonia markkoja lähetystyön edistämiseen ei-kristityissä maissa. Tuhannet ihmiset maapallon kaukaisissa osissa voitetaan kristillisyyteen sen aineellisen hyödyn avulla, minkä he saavat näistä lahjoituksista. Mutta ovatko sellaiset käännynnäiset todellisia kristittyjä? Onko se vaikutin, miksi he tunnustavat kristillisyyden uskonnokseen, oikea? Onko se kyllin vahva kestämään koettelemusten ja kokeen aikana? Ottawan Journalissa toukokuun 28. päivänä 1960 kerrottu tapaus valaisee vastausta näihin kysymyksiin.

◆ Eräässä Filippiinien saarten syrjäisessä osassa huomasi muuan lähetyssaarnaajalääkäri erittäin onnettoman igorrotin istuvan tien vierellä. Alkuasukas näytti niin kovin kurjalta, että lääkäri pysähtyi ja kysyi, mikä häntä vaivasi. Mies vastasi alakuloisesti tuntevansa olonsa hyvin kurjaksi. Lääkäri kysyi miksi. Kun igorrotti kertoi piispan tulevan seuraavana päivänä, lähetyssaarnaaja rauhoitti häntä ja sanoi, että piispa olisi hyvä mies eikä loukkaisi ketään.

◆ Alkuasukas myönsi sen heti ja sanoi lämpimästi, että hän piti piispasta. ”Missä sitten on vika?” kysyi lääkäri. ”Kun hän oli täällä viime kerralla”, oli vastaus, ”hän antoi minulle hatun, ja minusta tuli episkopaali.” ”Sehän on suurenmoista. Se on hyvä uskonto”, vakuutti lääkäri.

◆ Alkuasukas alkoi sitten selittää, että vähän myöhemmin tuli paikkakunnalle katolinen pappi, joka antoi hänelle housut, ja hänestä tuli katolilainen. ”Katolilaisuus on myös hyvä uskonto”, sanoi lääkäri. Alkuasukas sanoi surullisena, että pappi oli nyt lähtenyt pois ja piispa oli tulossa takaisin, eikä hän halunnut tehdä piispaa onnettomaksi. Miesparka näytti niin surulliselta, kun hän pohti pulmaansa, että lähetyssaarnaaja kysyi häneltä vihdoin, minkä ryhmän hän valitsisi. Alkuasukas sanoi: ”Luulen, että annan hatun takaisin piispalle ja housut papille, ja tulen jälleen vain pakanaksi.”

◆ Tämä saattaa kuulostaa vain humoristiselta kertomukselta, mutta se ilmaisee sen surullisen tosiasian, että monet ovat hyväksyneet kristillisyyden – eivät sydämessä olevasta arvostuksesta – vaan sen suosituimmuuden ja niiden aineellisten etujen vuoksi, mitä se tuo. Näin ei ole asianlaita ainoastaan ei-kristityissä maissa, vaan myös kristityiksi tunnustautuvien kansojen keskuudessa. Jos nykyajan kristityt joutuisivat samanlaisen tilanteen eteen, kuinka moni heistä muistuttaisikaan vanhaa igorrottia, joka halusi luovuttaa takaisin hatun ja housut ja olla jälleen vain pakana?