Sananlaskun takana oleva ajatus
Kun Salomo istui Jerusalemin valtaistuimella, niin tuo pääkaupunki oli maailman sivistyksen ja kaupan keskuksia. Rikkauksia, kauppiaita ja tavaroita virtasi kaupunkiin kaikilta suunnilta. Mutta tällaisesta hyvinvoinnista iloitseva kansa saattoi myös joutua laiskuuden, ahneuden, viekkaitten kaupankäyntimenetelmien ja muiden sellaisten turmelevien seikkojen uhriksi, joita vastaan henkeytetyt sananlaskut vaikuttivat tehokkaana vastamyrkkynä.
”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoa ja viisastu. Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.”
Salomo ei sano nimenomaan, että muurahainen kokoaa ruokansa talvikäyttöä varten, vaan suosittelee tuota ahkeraa luomusta esimerkkinä varastojen kaukokatseisesta kokoojasta aikana, jolloin ravintoa on runsaasti. Jotkut kriitikot ovat väittäneet Salomon erehtyneen otaksuen hänen pitäneen erheellisesti muurahaistoukkia jyvinä. Mutta joukko muurahaisryhmiä, mitkä tunnetaan ”keräilijämuurahaisina”, syö tavallisesti vain siemeniä. Näitä muurahaisia on enimmäkseen kuivissa maissa, ja ne ”kokoavat siemeniä sopivaan aikaan ja varastoivat ne maanalaisiin huoneisiin käytettäviksi, kun ruokavaroista on puute”. (The Encyclopedia Americana, 2. osa, 1946:n painos) Musta muurahainen (Atta barbara) ja ruskea muurahainen (Atta structor), jotka ovat kaksi Palestiinan yleisintä muunnosta, ovat nimenomaan siementen syöjiä ja kokoavat suuret jyvävarastot kesällä. Maanviljelijät hävittävät puimatantereitten lähistöltä muurahaisyhdyskuntia ehkäistäkseen näitä tarmokkaita luomuksia viemästä suuria jyvämääriä, minkä ne muuten varmasti tekisivät hämmästyttävän tehokkaasti. Sen sijaan että laiska henkilö nukkuisi suotuisaan työaikaan, hänen pitäisi oppia viisautta vähäpätöisestä muurahaisesta.
”Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.” ”Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista.”
Rahan antaminen ja ottaminen lainaksi oli yleistä Salomon aikana. Keinottelijat löysivät paljon tilaisuuksia rahan lainaamiseksi korkeasta korosta ja hyviä takuita vastaan. Tällaiseen sitoumukseen rupeaminen ilmaistiin lyömällä kättä. Jos joku salli vieraan houkutella hänet takaajakseen, jotta vieras olisi voinut saada rahaa lainaksi, niin hän saattoi joutua maksamaan lainan takaisin, jos vieras hävisi. Salomolla on saattanut olla poikansa Rehabeam erityisesti mielessään tässä yhteydessä. Jos perillinen sallisi silminnähtävästi hovin loiseläjien käyttää hyväkseen hänen anteliaisuuttaan imartelulla, niin hän käyttäisi kuninkaallisen perintönsä tyhmästi ja näyttäisi kansalle huonoa esimerkkiä.
”On tovereita, jotka ovat taipuvaisia murskaamaan toisensa kappaleiksi, mutta on ystävä, joka pysyy veljeäkin läheisempänä.” (Um)
Lahjoilla saadut toverit eivät ole sellaisia, jotka pysyvät vastoinkäymisten aikana. (Sananl. 19:6) Noina aikoina, joina miehellä saattoi olla poikia useista laillisista vaimoista, eivät veljessiteet olleet niin vahvat kuin ne muuten olisivat saattaneet olla. Salomo tunsi eron todellisten ja väärien ystävysten välillä. Hänen veljensä Absalom veti ystäviä puoleensa, ja hän anasti valtaistuimen, minkä Jehova oli määrännyt Salomolle. Absalomin kuoltua ja ennen kuin Salomoa oli voideltu kuninkaaksi hänen veljensä Adoniakin yritti anastaa kuninkuuden. Näiden rakkaudettomien veljien vastakohtana oli profeetta Naatan, joka pysyi uskollisena kuninkaalle ja läheisempänä kuin veli.
”Kultainen korvarengas ja hienokultainen kaulakoru ovat viisas neuvoja [nuhtelija, Um] ynnä kuuleva korva.”
Hienoja korvarenkaita on arvostettu varhaisimmista ajoista lähtien niiden arvon ja viehättävyyden takia. Kultakoristeet otettiin mielellään lahjana vastaan ja niitä kannettiin halusta. Kuinka paljon arvokkaampana pidetty onkaan viisas neuvonantaja, joka esittää Jehovalta tulevia oikaisun ja viisauden sanoja! Nöyrästi kuuntelemalla tällaista opetusta ja iloiten mukautumalla siihen kuuleva henkilö sallii arvokkaan nuhteen ja nuhtelijan koristaa itseään kuin kultaisen korvarenkaan. Niin, tosi viisauden hankkiminen on parempi kuin hopean tai kullan hankkiminen. – Sananl. 3:13, 14.