Elämän sanan tutkiminen

”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” – Room. 15:4.

1. Minkä välityksellä Jumala puhuu, ja miksi on viisasta kuunnella häntä?

LUOJASI puhuu sinulle Raamatun sivuilla. Hän kertoo sinulle, mitä hän on tehnyt menneinä aikoina ja mitä hän on päättänyt tehdä tulevaisuudessa. Hän antaa sinulle hyödyllisiä neuvoja ja viisasta opetusta opastaakseen sinua sillä tiellä, mikä on sinulle paras. Koska hän on paljon viisaampi kuin kukaan ihminen, niin se, mitä hän sanoo, ansaitsee sinun tarkkaavimman huomiosi. Jos kuuntelet häntä, niin hänen kirjoitettu Sanansa voi olla sinulle elämän kirja. ”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.” – Sananl. 3:1, 2.

2. Miksi jotkut eivät löydä Jumalan sanassa olevia aarteita?

² Palkinnot Jumalan sanan tutkimisesta ovat suuret, mutta niitä ei voida saada ponnistuksitta. Tarvitaan lukemista monet tunnit ja syvällistä keskittymistä ja miettimistä. Tämä on epämieluista kevytmielisille ihmisille, joiden luettava ei ole koskaan painavampaa kuin kuvalehdet, sanomalehdet ja pehmeäkantiset romaanit. Koska he ovat haluttomia näkemään vaivaa ja kaivautumaan Jumalan sanan syvällisiin asioihin, niin he eivät löydä niitä viisauden aarteita, joita siellä on niitä varten, jotka ovat halukkaita ponnistelemaan niiden löytämiseksi. ”Jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.” (Sananl. 2:3–5) Se vaatii tutkimista. Mitä voi tapahtua, kun se puuttuu ja Jumalan sana laiminlyödään, se nähdään Jehovan muinaisesta liittokansasta.

3. Mitä vaadittiin muinaisaikoina Jumalan liittokansan kuninkailta, ja miksi se oli hyvä?

³ Jehovan liittokansan kuningasta vaadittiin pitämään Jumalan lakikirjaa lukeakseen sitä toistamiseen läpi elämänsä. Noudattamalla sen opastusta hän voi johtaa alamaisiaan sitä tietä, mikä oli paras sille. Hänen säännöllinen Jehovan sanan tutkimisensa koitui sekä kansan että hänen itsensä eduksi. ”Kun hän on noussut valtaistuimellensa, kirjoituttakoon hän itsellensä kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa. Ja hän pitäköön sen luonaan ja lukekoon sitä, niin kauan kuin elää, oppiaksensa pelkäämään Herraa, Jumalaansa, ja noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja ja näitä käskyjä.” – 5. Moos. 17:18, 19.

4. Millaiseen menettelyyn useimmat Jumalan valitun kansan kuninkaat ryhtyivät?

⁴ Useimmat Jehovan valittua kansaa hallinneet kuninkaat jättivät huomioon ottamatta tämän käskyn. He eivät tutkineet Jumalan sanaa eivätkä noudattaneet sen viisaitten neuvojen opastusta. Luottaen omaan viisauteensa he johtivat kansaa juuri sitä tietä, mille Jumala varoitti heitä menemästä. He kääntyivät tyhmästi Jumalan tottelemisen polulta ja vajosivat epäjumalanpalveluksen löyhkäävään liejuun. ”He olivat myös vaeltaneet niiden kansain säädösten mukaan, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä, ja tehneet sitä, mitä Israelin kuninkaatkin [ja niiden Israelin kuninkaitten säädösten mukaan, jotka he olivat laatineet, Um]. Israelilaiset olivat tehneet Herraa, Jumalaansa, vastaan sellaista, mikä ei ole oikein: he olivat rakentaneet itsellensä uhrikukkuloita kaikkiin kaupunkeihinsa, sekä vartiotornien luo että varustettuihin kaupunkeihin. He olivat pystyttäneet itsellensä patsaita ja asera-karsikkoja jokaiselle korkealle kummulle ja jokaisen viheriän puun alle. He olivat polttaneet uhreja kaikilla uhrikukkuloilla, niinkuin ne kansat, jotka Herra oli karkoittanut heidän tieltänsä, olivat harjoittaneet pahuutta ja vihoittaneet Herran.” – 2. Kun. 17:8–11.

5. Minkä erehdyksen leeviläispapisto yleensä teki, ja mihin se johti?

⁵ Samoin kuin ne monet kuninkaat, jotka eivät etsineet viisaita neuvoja ja suojelevia ohjeita Kirjoituksista, leeviläispapitkin yleensä hylkäsivät ne. Koska he eivät ruokkineet mieltään Jehovan heille varaamilla hengellisesti ravitsevilla totuuksilla, niin heistä tuli yhtä tyhjäpäisiä kuin ne mykät epäjumalat, joita he tyhmästi palvoivat. He eivät nähneet mitään väärää siinä, että he näyttelivät kaksinaista osaa Jehovan pappeina ja halveksittavien epäjumalien ja inhottavien kukkulain pappeina. ”Sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin; omasta huoneestanikin minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra.” (Jer. 23:11) Eräs harvoista poikkeuksista tästä itsepäisyydestä tapahtui Joosafatin päivinä.

6. Selitä, mitä viisasta leeviläiset tekivät Joosafatin aikana, ja miksi se oli hyvä kansalle.

⁶ Joosafatin aikana leeviläiset täyttivät velvollisuutensa ja tutkivat Jumalan sanaa sekä opettivat sitä kansalle. Kuningas Joosafat varmisti sen, että näin tapahtui. Hänen käskystään he kulkivat läpi maan säännöllisillä opetuskiertueilla. Tämä rakentava työ vahvisti kansaa ja auttoi sitä vaeltamaan Jumalan tottelemisen tietä. ”Nämä opettivat Juudassa, ja heillä oli mukanaan Herran lain kirja; he kiertelivät kaikissa Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa.” (2. Aikak. 17:9) Jos tällainen rakentava ponnistelu Jumalan sanan opettamiseksi kansalle olisi jatkunut seuraavienkin kuninkaitten hallitessa, niin tuon kansan historia olisi tyystin erilainen, kuin miksi se osoittautui. Joosafatin kaltaisia hallitsijoita oli liian vähän kahdenkymmenen kolmen Juudean hallitsijan kuninkaallisessa suvussa.

LAKIKIRJAN LÖYTÄMINEN

7, 8. a) Mitä huomattavia tekoja Joosia muun muassa suoritti hallitessaan? b) Miksi temppeli tarvitsi korjausta?

⁷ Joosian hallitus oli huomattavimpia Juudean valtakunnan historiassa. Tämän aikaansai suuressa määrin Jumalan kirjoitettu sana. Joosafatin tavoin, joka hallitsi yli 250 vuotta ennen Joosiaa, hän tunsi syvää kunnioitusta tätä jumalallista opasta kohtaan. Haluten vaeltaa Jehovan tottelemisen tietä hän ryhtyi tarmokkaaseen rynnistykseen sen inhottavan epäjumalanpalveluksen poistamiseksi, mikä oli syöpynyt kansan elinjuuriin hänen isänsä ja isoisänsä, Aamonin ja Manassen, hallitusten aikana. Kuvapatsaat murskattiin, Baalin pappien luut poltettiin heidän alttareillaan ja alttarit kaadettiin. Pyhä paalu vedettiin pois temppelistä ja hävitettiin samoin kuin auringonvaunut, joita oli käytetty auringon palvonnassa. Hän ei sallinut enää auringolle pyhitettyjen hevosten astua temppeliin saastuttamaan sitä. Hinnomin laaksokin tehtiin käyttökelvottomaksi epäjumalisiin menoihin varaamalla se kaupungin kaatopaikaksi. – 2. Aikak. 34:3–7; 2. Kun. 23:6, 10, 11.

⁸ Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan, ollessaan vasta 25-vuotias, Joosia määräsi Jehovan temppelin korjattavaksi. Suurehkoja korjauksia ei ilmeisesti ollut suoritettu temppelissä Jooaan päivistä pitäen, yli kahdensadan vuoden aikana ennen Joosian päiviä. Niinä viitenäkymmenenä viitenä vuotena, jotka Joosian isoisä Manasse hallitsi, sekä niinä kahtena vuonna, jotka hänen isänsä Aamon hallitsi, oli temppelin hoito laiminlyöty, vaikka sitä käytettiinkin epäjumalanpalvelukseen suuri osa tuosta ajasta. Epäjumalia palvelevat kuninkaat näyttävät turmelleen joitakin temppelin huoneita eli ulkorakennuksia, ja ne piti rakentaa uudelleen. – 2. Aikak. 34:8–11.

9. Mikä tärkeä löytö tehtiin korjaustyön aikana temppelissä, ja mikä mahdollinen syy on olemassa löydetyn esineen alkuperäiseen kätkemiseen?

⁹ Hilkia, ylimmäinen pappi, löysi korjausten aikana lakikirjan, minkä Mooses oli kirjoittanut. Se oli nähtävästi se alkuperäinen kappale, mitä oli pidetty liitonarkin vieressä temppelin kaikkeinpyhimmässä. Se on voitu kätkeä sinä aikana, jolloin epäjumalia palveleva Manasse, Hiskian poika, häpäisi temppelin epäjumalilla ja vainosi Jehovan palvelijoita. Josephuksen mukaan Manasse tappoi monta vanhurskasta miestä, profeettojakin. Hänen jumalaton kampanjansa oli niin kiihkeä, että hänen sanotaan täyttäneen Jerusalemin viattomalla verellä. ”Manasse vuodatti myös sangen paljon viatonta verta, niin että hän sillä täytti Jerusalemin ääriään myöten.” (2. Kun. 21:16) Ottaen huomioon tämän kiihkoisan vainon näyttää olevan järkevää päätellä, että joku uskollinen ylimmäinen pappi otti Jumalan lain sen tavallisesta paikasta liitonarkin vierestä ja kätki sen sen varjelemiseksi.

10, 11. a) Mikä vaikutus kirjan lukemisella oli Joosiaan? b) Mikä tämä kirja näyttää olleen? Miksi?

¹⁰ Hilkia tunsi kirjakäärön Jumalan laiksi ja piti löytöään niin suuriarvoisena, että käski Saafania, Jehovan huoneen kirjuria, viemään käsikirjoituksen kuninkaalle. Se, mitä Joosia kuuli Saafanin lukevan pyhästä kirjasta, järkytti ja pelästytti häntä. ”Kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, repäisi hän vaatteensa.” – 2. Kun. 22:8–11.

¹¹ Kirjakäärö oli luultavasti 5. Mooseksen kirja, koska se kirja sisältää hirveitä varoituksia sen suhteen, mitä tapahtuisi Jumalan liittokansalle, jollei se tottelisi Jumalan lakia. Varoitukset ovat niin vaikuttavan yksityiskohtaisia, että ne saattoivat hyvin järkyttää hyvää kuningas Joosiaa, varsinkin kun hän oli täysin tietoinen kansan omaksumasta epäjumalisesta elämästä. Kansallisonnettomuus oli pelottava odote.

12–14. Anna mahdollinen selitys siihen, miksi Joosia menetteli ikään kuin hän olisi kuullut sen, mitä hänelle luettiin, ensimmäisen kerran, vaikka kuninkaan oletettiin pitävän Jumalan sanan jäljennöstä ja lukevan sitä.

¹² Koska Jumalan laki vaati kuningasta lukemaan Jumalan sanaa, niin voit ihmetellä, miksi tämän pyhän kirjan varoitusten lukeminen järkytti Joosiaa ikään kuin hän olisi kuullut ne ensi kerran. Se onkin hyvin mahdollista. Hänellä ei ole ehkä ollut jäljennöstä Jumalan sanasta luettavanaan. Kun otamme huomioon niiden Juudean hallitsijoitten suuren määrän, jotka olivat olleet epäjumalanpalvelijoita, jotkut aivan kiihkeitäkin, kuten Aahas, Atalja ja Manasse, niin saattaa hyvinkin olla, että kuninkaat olivat luopuneet siitä tavasta, että Jumalan lain henkilökohtaista jäljennöstä pidettiin säännöllistä lukemista varten. Joosia sai mahdollisesti sen, mitä hän tiesi Jumalan laista, leeviläisten suullisen opetuksen kautta, heillä kun oli epäilemättä jäljennökset hallussaan. Kun hän ollessaan viisitoistavuotias ”alkoi etsiä isänsä Daavidin Jumalaa”, niin hänen on täytynyt mennä uskollisten leeviläisten luo saamaan opetusta Daavidin Jumalasta. Ei ole todennäköistä, että ne, jotka olivat olleet hänen epäjumalisen isänsä Aamonin läheisyydessä kuninkaan palatsissa, olisivat opettaneet häntä. – 2. Aikak. 34:3.

¹³ Se seikka, että leeviläiset ottivat Joosafatin päivinä lain jäljennöksiä mukaansa kiertäessään maata opetusmatkoillaan, osoittaa leeviläisillä olleen yhteen aikaan useita jäljennöksiä Jumalan sanasta. On mitä epätodennäköisintä, että jumalattomien kuninkaitten olisi onnistunut hävittää kaikki jäljennökset. Jo se seikka, että Hilkia tunnisti löytämänsä kirjan Jumalan laiksi, ilmaisee hänen tunteneen Jumalan sanan, mikä johtui epäilemättä siitä, että hänen aikansa leeviläisillä oli jäljennös. Hilkian löydön teki niin huomattavaksi hänelle luultavimmin se, että käsikirjoitus oli alkuperäinen Mooseksen kädellä kirjoitettu kirja.

¹⁴ Koska Joosian Jumalan sanan tuntemus ei ole johtunut ehkä Jumalan lain henkilökohtaisesta tutkimisesta, vaan siitä, mitä leeviläiset hänelle opettivat, niin on mahdollista, että hän kuuli ensi kerran sen, mitä Saafan luki hänelle. Viidennen Mooseksen kirjan 28. luvussa mainitut kauhistavat kiroukset sen yhteydessä, että ne luettiin alkuperäisestä käsikirjoituksesta, tekivät varmasti vaikutuksensa Joosiaan arvovallallaan. Repäisemällä vaatteensa hän ilmaisi, missä määrin hänen kuulemansa järkytti häntä.

15. Miten Joosia varmistautui siitä, mitä hänelle luettiin Jumalan sanasta?

¹⁵ Joosia huomasi, että Jehovan viha kansaa kohtaan oli suuri, koska se oli jättänyt huomioon ottamatta Jumalan sanan ja teki tottelemattomana kaikkea, mitä Jumala oli kieltänyt sitä tekemästä. Osoittaen suuren huolestumisensa hän heti lähetti viisihenkisen valtuuskunnan tiedustelemaan Jehovalta naisprofeetta Huldan välityksellä asiaa. ”Menkää ja kysykää minun ja kansan ja koko Juudan puolesta neuvoa Herralta tästä löydetystä kirjasta. Sillä, suuri on Herran viha, joka on syttynyt meitä vastaan, koska meidän isämme eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja eivätkä tehneet mitään kaikesta siitä mitä siinä on meille kirjoitettuna.” (2. Kun. 22:13) Jehova vahvisti naisprofeetan välityksellä kaiken kirjaan kirjoitetun. ”Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tätä paikkaa ja sen asukkaita kohdata onnettomuuden, kaiken, mitä sanotaan siinä kirjassa, jonka Juudan kuningas on lukenut.” – 2. Kun. 22:16.

16. a) Kuvaile, miten kirjassa olevat kiroukset täyttyivät. b) Miksi ne kohtasivat Jumalan liittokansaa?

¹⁶ Koska Joosia oli ilmaissut sydämensä tilan olevan hyvä Jehovan edessä ja koska hän oli tehnyt kaikkensa noudattaakseen Jehovan sanan hyvää ohjetta, niin kirjan kiroukset eivät tulleet hänen aikanaan. Vasta kaksikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen ne kohtasivat tuota uppiniskaista kansaa. Babylonian sotajoukot marssivat läpi Juudan maan ryöstäen ja hävittäen. Salomon rakentama kaunis temppeli ja Jerusalemin kaupunki hävitettiin, ja ne jäivät soraläjäksi. Suurin osa ihmisistä, jotka säilyivät hengissä, marssitettiin pois etäiseen Babyloniaan vankeina, niin kuin 5. Mooseksen kirja oli ennustanut: ”Herra vie sinut ja kuninkaan, jonka sinä itsellesi asetat, kansan luo, jota sinä et tunne ja jota sinun isäsi eivät tunteneet.” (5. Moos. 28:36) Kaikki tämä kohtasi heitä, koska he eivät olleet tutkineet Jumalan sanaa eivätkä noudattaneet sen opetuksia.

APOSTOLIEN PÄIVINÄ

17. Miten apostolit suhtautuivat Kirjoituksiin?

¹⁷ Kristityt apostolit ymmärsivät selvästi, miten elintärkeätä Jumalan sanan tutkiminen on ihmisen hyvinvoinnille. He eivät milloinkaan heittäneet epäilyksen varjoakaan sen luotettavuudelle eivätkä siten osaltaan hävittäneet yleistä luottamusta siihen, niin kuin eräät uskonnolliset johtajat ovat tehneet 20. vuosisadalla. He ilmaisivat aina syvää arvonantoa sitä kohtaan ja tekivät kaikkensa vahvistaakseen uskoa siihen ja arvostusta sitä kohtaan. Kun Berean kaupungin juutalaiset Makedoniassa kääntyivät Kirjoitusten puoleen nähdäkseen, olivatko Paavalin opetukset niiden mukaiset, niin Paavali ei tuominnut heitä. Hän ei perustanut inkvisitiota heitä varten, niin kuin roomalaiskatolinen kirkko on tehnyt toisinaan niitä varten, jotka ovat koettaneet arvostella sen oppeja Raamatun perusteella. Hän puhui heistä sen sijaan suotuisasti sanoen heitä jalomielisiksi. Hän hyväksyi heidän halunsa tutkia Kirjoituksia ja käyttää niitä uskon ja totuuden mittapuuna. – Apt. 17:11.

18. Miksi sitä, että israelilaiset laiminlöivät Kirjoitusten tutkimisen, voidaan pitää varoituksena?

¹⁸ Jos Israelin kansa olisi ollut yhtä halukas kuin berealaiset tutkimaan Jumalan sanaa ja antautumaan sen johdettavaksi, se ei olisi kärsinyt 5. Mooseksen kirjassa ennustettuja kirouksia. Kertomus siitä, mitä sille tapahtui, on varoituksena muille sukupolville. Se on varoitus niille, jotka laiminlyövät Kirjoitusten tutkimisen nykyään. Se, mitä apostoli Paavali sanoi erämaassa olleista tottelemattomista israelilaisista, voidaan soveltaa heidän tottelemattomiin jälkeläisiinsä, jotka olivat tämän kansan kuninkaitten hallinnossa. ”Tämä”, Paavali sanoi, ”mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” (1. Kor. 10:11) Panemalla merkille, missä suhteessa nuo ihmiset tekivät väärin ja mitä he jättivät tekemättä, me voimme nyt välttää Jumalan epäsuosion, mikä kohtasi heitä tuhoisine seurauksineen.

19. Miten Paavali tähdensi Raamatun tutkimisen arvoa, ja mihin johtopäätökseen meidän täytyy tulla tarkastaessamme hänen sanojaan?

¹⁹ Timoteukselle lähettämässään kirjeessä apostoli Paavali tähdentää Raamatun tutkimisen arvoa sanomalla: ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2. Tim. 3:16, 17) Miten Raamattu voisi opettaa sinua, jos sinä jätät huomioon ottamatta sen opetuksen? Miten se voi nuhdella sinua, jos sinä et kuuntele sitä? Miten se voi ojentaa sinua luotettavien oppien suhteen, jollet sinä noudata sen opastusta? Miten se voi kasvattaa sinua vanhurskaudessa, jollet sinä koskaan tutki sitä? Älä ole niiden onnettomien israelilaisten kaltainen, jotka eivät hyötyneet Kirjoituksista, koska he eivät tutkineet niitä eivätkä soveltaneet elämäänsä, mitä niissä on kirjoitettuna. ”Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.” – Luuk. 11:28.

SISÄLLYTÄ RAAMATUN TUTKIMINEN ELÄMÄÄSI

20. Miksi me tarvitsemme Raamattua nykyään?

²⁰ Samoin kuin Jumalan sana oli välttämätön israelilaisten hyvinvoinnille, se on välttämätön sinunkin hyvinvoinnillesi. Tänä aikana, jolloin joukkohulluus ajaa kansoja kohti ydinaseitten tuottamaa tuhoa, sinä tarvitset Raamatun tyynnyttävää vaikutusta. Sinä tarvitset sen viisautta ajatellaksesi oikein. Sinä tarvitset sen toivoa herättäviä ennustuksia antamaan itsellesi turvallisuuden tunnetta. Sinun on tehtävä Raamatun tutkimisesta osa elämääsi.

21, 22. a) Selitä, mitä Joosua tarkoitti sillä, mitä hän sanoi israelilaisille Jumalan sanasta. b) Miten sinulla voi olla Jumalan sana suussasi?

²¹ Se, mitä Jehova sanoi Joosualle ennen kuin israelilaiset ylittivät Jordanin virran Luvattuun maahan, on neuvo, minkä noudattaminen olisi sinulle hyvä nykyään. ”Älköön tämän lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkistele sitä [lue sitä hiljaisella äänellä, Um] päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt [toimit viisaasti, Um].” (Joos. 1:8) Sen tutkiminen päivät ja yöt ei merkitse sen kirjaimellista lukemista jatkuvasti. Tällainen sanonta tähdentää sitä, että Jumalan sanan tutkimisen tulee olla säännöllistä koko elämäsi ajan eikä sellaista, että se aloitetaan ja sitten lyödään laimin.

²² Jos pidät Raamatun totuudet ja periaatteet mielessäsi kertaamalla niitä jatkuvasti tutkien, niin ne eivät häviä sinulta. Kun puhut, ne vaikuttavat kieleesi niin, että se, mitä sanot, on rakentavaa toisille. Sanasi heijastavat sen viisautta ja tekosi sen hyviä periaatteita. Kun puhut Jumalan sanassa olevista hyvistä asioista, niin hänen sanansa on suussasi. Ne ovat puhtaita ja suloisia ja tekevät puheesi ylentäviksi ja terveellisiksi. ”Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.” (Ps. 119:103) Raamatun säännöllisen tutkimisen laiminlyöminen voi aiheuttaa Jumalan sanan häviämisen suustasi, niin että sen totuudet eivät enää olekaan niitä asioita, joista sinä puhut.

23. Mitä tarkoitetaan Raamatun lukemisella hiljaisella äänellä?

²³ Raamatun lukeminen hiljaisella äänellä merkitsee sen miettimistä lukiessasi. Kun lausut jokaisen sanan, niin se hidastuttaa lukemistasi, mutta sallii ajatussisällön painua mieleen, niin että voit miettiä sitä setvien ajatusta yhä uudelleen mielessäsi. Raamattu on erilainen kuin monet kirjat, jotka ovat täynnä sanoja, mutta tyhjiä ajatuksista. Siinä ei ole lainkaan hyödyttömiä sanoja. Niissä osissa, mitkä eivät ole historiallista kertomusta, merkitykselliset lauseet vaativat sinua hidastamaan lukemistasi ja miettimään.

24. Miten Raamattu on opastava valo meille nykyään?

²⁴ Kun tottelet sitä, mitä Raamattuun on kirjoitettu, niin se toimii opastavana valona, mikä johtaa sinut elämän tietä iankaikkiseen elämään. Keskellä kansainvälistä hämmennystä ja hämminkiä, missä maailman pelästyneet ihmiset eivät tiedä, mitä tietä kulkea, sinä voit vaeltaa tyynenä Jumalan sanan paljastamaa suoraa polkua. Sinä voit tietää, mihin olet menossa, ja voit olla varma sinne pääsemisestäsi. Sitä tutkimalla ja tottelemalla sinä voit onnistua teilläsi ja toimia viisaasti. – Ps. 119:105; Matt. 7:13, 14.

25. Miten paljon tulee ponnistella saadaksemme tietää, mitä Kirjoituksissa on?

²⁵ Samoin kuin ihminen, joka etsii kallista hopeaa tai muita aineellisia aarteita, uhraa paljon aikaa ja voimia niiden löytämiseksi, Jumalan sanan viisautta ja tietoakin tulee etsiä ahkerasti. Niiden löytäminen on paljon tärkeämpää onnellesi ja iankaikkiselle hyvinvoinnillesi kuin minkään suuruiset aineelliset aarteet. ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi. Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.” – Sananl. 3:13, 14, 18.

26. Mitä sinä teet, jos arvostat Jumalan sanaa?

²⁶ Jos arvostat sitä, mitä Jumala kirjoitutti Sanaansa, niin et tee israelilaisten erehdystä hylkäämällä sitä. Arvosta sitä ja tutki sitä. Osoita Joosian tavoin syvää kiinnostusta Jumalan lakeja kohtaan ja pyri innokkaasti tekemään kaikki sen mukaisesti, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Anna sen opettaa itseäsi ja opastaa itseäsi elämän tiellä samoin kuin se opasti apostoleitakin. Rakasta sitä pitäen sen totuudet tuoreina mielessäsi säännöllisellä tutkimisella. Ymmärrä, että ”kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo”. – Room. 15:4.

[Kuva s. 520]

Kuningas Joosia kuuntelee Jumalan sanaa