Lukijain kysymyksiä

● Onko meidän ymmärrettävä 1. Mooseksen kirjan 8:22:nnen mukaan, että vuodenajat sellaisina, kuin me ne tunnemme nykyään, äärimmäisine olosuhteineen, pysyvät uudessa maailmassakin? – E. E., Yhdysvallat.

Jehova sanoi sydämessään, niin kuin 1. Mooseksen kirjan 8:22:nnessa kerrotaan: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” Muutamia vuosia sitten muuan kysyjä esitti tässä yhteydessä pulman sanoen:

”Kysymykseni koskee sitä, mitä on sanottu 1. Mooseksen kirjan 8:22:nnessa. Niin kauan kuin maa pysyy, on oleva talvikin. Mehän tiedämme, että talvikausi tuo vaikeuksia. Kadut peittyvät lumeen ja jäähän, autot luistavat, sattuu tapaturmia, ihmiset kaatuvat liukkaalla jäällä, heidän jalkansa kastuvat, he vilustuvat, eikä talvi ole suinkaan mukava. Pitäisittekö sitä eräässä mielessä täydellisissä olosuhteissa elämisenä? Sen kanssa taisteleminen ei olisi paratiisissa elämisen kaltaista, vai olisiko?”

Tällaiset tunteet ovat täysin ymmärrettäviä. Mutta onko nykyäänkään talvikausi kauttaaltaan näin paha? Se riippuu siitä, miten sitä katselee. Onhan sykähdyttävää katsella laskeutuvia lumihiutaleita! Äänettömästi saavat kukkulat, puut, kedot – ja kaupungin kadutkin – pehmeän, valkoisen lumivaipan. Sitä on tosiaan ilo katsella! Monet näkevät vuodenaikojen kauneuden ympäristössään, jos he asuvat sellaisissa osissa maata, joissa tämä näytelmä tapahtuu. Heidän täytyy luonnollisesti varustaa sopivasti autonsa voidakseen ajaa sellaisissa olosuhteissa, tai he voivat yksinkertaisesti olla käyttämättä sitä, kun tiet ovat liukkaita. Ihmiset, jotka pukeutuvat asianmukaisesti, eivät ole onnettomia, eivätkä heidän jalkansa kastu. Inhimillinen epätäydellisyys ilmenee kaikkina vuodenaikoina, ja niin jotkut voivat kaatua tai vilustua, kun on jäätä ja lunta. Mutta nytkin, nykyisissä olosuhteissa, voi talvi siellä, missä se somistaa maan valkoisella lumella, olla kaunis ja nautittava vuodenaika. Maan päällä on tietysti monia seutuja, joissa ei talvisaikaan ole lunta eikä jäätä niiden aikaansaamine olosuhteineen.

1. Mooseksen kirjan 8:22:nnessa oleva lausunto täytyy luonnollisesti ymmärtää toisten lupausten yhteydessä, jotka koskevat täydellisiä olosuhteita, mitkä saavutetaan Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Jehova tarkoitti 1. Mooseksen kirjan 8:22:nnessa sitä, että sellaista ilmastoa, mikä vallitsi ympäri maapallon ennen vedenpaisumusta, ei enää olisi. Miksi? Koska se suuri vesikatos, mistä sellaiset olosuhteet johtuivat, oli pudonnut ja aiheuttanut 1. Mooseksen kirjan 8:22:nnessa kuvaillut vuodenajat. Mutta samoin kuin Jumala aiheutti äkilliset kumoukselliset muutokset maan olosuhteissa Nooan ajan vedenpaisumuksella, niin että nyt on äärimmäistä kuumuutta ja kylmyyttä, samoin hän voi myös Harmagedonissa ja aloittamalla messiaanisen valtakuntansa aiheuttaa pikaisia muutoksia, mitkä parantavat kaikki talven ankarat olosuhteet tai muiden vuodenaikojen epämieluiset piirteet.

Suoritetaanko se vesikatoksen ennallistamisella? Ripustaako Luoja sen jälleen avaruuteen aiheuttaakseen ansariolosuhteet tänne maan päälle, jotta jälleen vallitsisi yhtenäinen ilmasto ympäri maapallon? Raamattu ei sano niin, jota vastoin vedenpaisumusta edeltäneen vesikatoksen muodostaminen oli osa Jumalan luomistyöstä yhtenä hänen työpäivänään, ennen kuin hän aloitti seitsemännen päivänsä lakkaamalla sellaisesta maata koskevasta luomistyöstä. Hänen lepopäivänsä kestää vielä tuhat vuotta tai enemmänkin. Riittää, kun sanomme, että Jehova Jumala, joka jo tietää mitä tekee, hoitelee asiat täydellisesti. Hän valmistaa toivottavimmat ja nautittavimmat olosuhteet kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä muutos, mikä poistaa epämieluiset vuodenaikojen olosuhteet, on sopusoinnussa Jumalan toimeenpaneman paratiisin ennallistuksen ja kuoleman, kivun, murheen, sairauden ja itkun poistamisen kanssa. – Ilm. 21:4; 5. Moos. 32:4.

● Tarkoittaako Sefanjan 2:3, että vaikka olisi totuudessakin ja tekisi Jumalan tahdon, niin ei voi olla varma iankaikkisen elämän saamisestaan? – H. B., Puerto Rico.

Tämä raamatunpaikka kuuluu: ”Etsikää Jehovaa, kaikki te maan nöyrät, jotka olette noudattaneet Hänen omaa tuomiopäätöstään. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä. Luultavasti teidät kätketään Jehovan vihan päivänä.” (Um) Suomalainen käännös sanoo: ”Ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.”

Heprealainen sana, mikä on käännetty suomalaisessa käännöksessä sanalla ”ehkä”, on ulaí. Tähän heprealaiseen sanaan ei sisälly lainkaan ehdottomuuden ajatusta. Se voidaan kääntää sanoilla ”ehkä”, ”kenties”, ”luultavasti”, tai ”saattaa olla”. Se on esitetty Uuden maailman käännöksessä sanalla ”kenties” 1. Mooseksen kirjan 43:12:nnessa ja 1. Kuningasten kirjan 18:27:nnessä ja sanalla ”ehkä” Joosuan 9:7:nnessä. Sefanjan 2:3:nnessa se on käännetty sanalla ”luultavasti”.

Toisinaan ulaí ilmaisee epäilystä, mutta se saattaa ilmaista myös toivoa. Toivoa ilmaistaan nähtävästi 1. Mooseksen kirjan 16:2:sessa, mistä luemme: ”’Katso, Herra on sulkenut minut synnyttämästä; yhdy siis minun orjattareeni, ehkä minä saisin lapsia hänestä’. Ja Abram kuuli Saaraita.” Toivoa ilmaistaan myös Aamoksen 5:15:nnessä, mikä sanoo: ”Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää ja saattakaa oikeus voimaan portissa: ehkäpä Herra, Jumala Sebaot, armahtaa Joosefin jäännöstä.”

Sefanjan 2:3 osoittaa, että niille, jotka alkavat etsiä vanhurskautta ja nöyryyttä, ei taata, että heidät kätketään Jehovan vihan päivänä vain sen johdosta, että he ovat alkaneet kulkea oikeaa tietä. Mutta on toiveita siitä, että heidän kätkemisensä katsotaan soveliaaksi. Kätkeminen on luultavaa.

Kuitenkin tämän raamatunpaikan sanamuoto ilmaisee huomattavasti epävarmuutta. Tämä epävarmuus ei johdu kuitenkaan Jumalasta siten, että hän olisi kykenemätön kätkemään vanhurskauden ja nöyryyden uskollisia etsijöitä Harmagedonissa. Ei lainkaan! Asian ydin on siinä, että Jumalalla ei ole velvollisuutta tehdä sitä, ja se aiheuttaa epävarmuuden eli jättää sijaa sille. Me emme voi pitää varjelemista selviönä, ikään kuin se olisi asiaan kuuluva, meille luonnostaan lankeava. Kaikki riippuu Jumalan armosta, hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään meitä syntisiä kohtaan, sillä todellisuudessahan me ansaitsemme kuoleman syntiemme tähden. Kuitenkin ainoa keino, millä me voimme toivoa Raamatun mukaan armoa Jumalalta, on se, että me etsimme Häntä ja vanhurskautta ja nöyryyttä, ennen kuin on liian myöhäistä. Silloin hän voi osoittaa huomaavaisuutta, koska olemme katuneet, kääntyneet ja antautuneet hänelle. Raamattu antaa meille syyn uskoa, että hän luultavasti tekee niin.