Ärsytätkö sinä toisia?

OLET epäilemättä tavannut henkilöitä, jotka ärsytettyinä ovat tehneet ja sanoneet sellaista, mitä ei olisi pitänyt. Ehkä he olivat pahoillaankin ja pyysivät anteeksi jälkeenpäin. Mahdollisesti olet itsekin kokenut sellaista vihastusta ja nähnyt, millaista harmia voi aiheutua, kun toimii hätäisesti kiihtyneessä mielentilassa.

Raamatussa on huomattava esimerkki hätäisestä toiminnasta ärtyneessä mielentilassa. Se koskee Moosesta, joka vihastui israelilaisiin matkalla Luvattuun maahan. Nuo ihmiset olivat kiihtyneitä ja vaativat vettä Moosekselta. Jumala käski Moosesta puhumaan kalliolle, jolloin vettä tulisi. Mutta Mooses sanoi vihaisena: ”Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” (4. Moos. 20:10) Mooses teki tässä vakavan erehdyksen. Hän sanoi ärtyneessä mielentilassaan: ”Onko meidän saatava teille vettä?” riistäen siten kunnian Jumalalta. Jumala sanoikin hänelle: Te ”ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä”. – 4. Moos. 20:12.

Miksi Mooses teki syntiä suullaan? Miksi hän toimi hätäisesti? Jotkut ovat nopeita panemaan kaiken syyn Mooseksen kannettavaksi ja sanovat, että hän vain menetti malttinsa. Mutta oliko Mooses pahasisuinen mies, joka tähyili aina kiistaa? Aivan päinvastoin. Henkeytetty Raamatun kertomus sanoo: ”Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Moos. 12:3) Mooses ei ollut hätiköivä, mutta hän toimi hätäisesti tuossa tilaisuudessa toisten epävanhurskaitten tekojen tähden. Kapinallisen kansan pahat teot ärsyttivät Mooseksen, suorastaan työnsivät hänet vihaan.

Mooses ajettiin ärtymykseen, kuten ilmenee Psalmin 106:32, 33:nnen kertomuksesta, missä sanotaan: ”He [israelilaiset] vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä. Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan [katkeroittivat hänen henkensä, Um], ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.” He olivat tosiaan syynä siihen, että hän vihastui.

Ärsyttivätpä israelilaiset Jumalankin vihaan eräissä tilaisuuksissa! ”Mutta kansa tuskitteli, ja se oli paha Herran korvissa. Kun Herra sen kuuli, vihastui hän.” (4. Moos. 11:1) Myös 5. Mooseksen kirjan 32:21:nnestä luemme: ”He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa.” Jumala itsekin ärtyi. Miksi? Israelilaisten pahojen menettelyjen johdosta. Hän hillitsi tietysti täysin vihansa, mitä Mooses ei tehnyt.

Tämä kaikki osoittaa, että se, joka ärsyttää toista, on väärässä. Joku voi ärtyä ja puhua siinä tilassa hätäisesti, koska hänellä ei ole sitä täydellistä hillintäkykyä, mikä Jehovalla on. Tuo henkilö menettelee tosin väärin, mutta miksi hän tekee niin? Siksi, että joku on ärsyttänyt häntä! On tehty tai sanottu sellaista, mikä on kiihottanut hänen tunteensa. Onko tällöin räjähdyksen aiheuttaja viaton? Ei suinkaan! Jollei hän olisi ärsyttänyt toista, tuo henkilö ei olisi lainkaan vihastunut siinä määrin, että olisi käyttäytynyt hätiköiden. On niin kuin Mooseksen tapauksessakin. Koska hän oli ”nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä”, niin hän ei olisi varmastikaan menettänyt malttiaan, jolleivät israelilaiset olisi törkeästi ärsyttäneet häntä.

Vaikka sinä havaitsisitkin siis, että se, joka ärtyy asiattomasti, ei kykenekään noudattamaan kristillistä rakkautta, niin sinun täytyy myös ottaa huomioon sen henkilön vakava hairahdus, joka saattaa toisen vihastumaan. On totta, että kristillinen rakkaus ”ei katkeroidu” jokapäiväisessä elämässä (1. Kor. 13:5), mutta on myös yhtä totta, ettei kristillinen rakkaus ärsytä toisia. Toisen tarpeeton ärsyttäminen on todellisuudessa vihan ilmaus: ”Viha virittää riitoja.” (Sananl. 10:12) On tietysti aikoja, jolloin vastuuasemissa olevien täytyy antaa neuvoja tai oikaisua toisille, ja vaikka se tehtäisiinkin rakkaudellisesti, niin se voi ärsyttää. Mutta tämä ei ole sitä tarpeetonta ärsyttämistä jokapäiväisessä elämässä, mitä tässä tarkastelemme.

Ihminen tulee ärsyttäväksi, jos hän puhuu epäystävällisesti toisille, on arvosteleva eikä anteeksi antava, ei ota huomioon toisten inhimillistä epätäydellisyyttä ja suututtaa ihmisiä jatkuvasti. Silloin hän voi tuskin odottaa koituvan hyvää itselleen, sillä hän menettelee vastoin ihmisluontoa, joka ei halua toisten ärsyttävän itseään tarpeettomasti. Millaiselta siis tuntuu, jos joku puhuu ajattelemattomasti? Raamattu vastaa: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja.” (Sananl. 12:18) Mihin tämä voi johtaa? ”Loukkaava sana nostaa vihan.” (Sananl. 15:1) Jos sinä siis ärsytät toisia, niin älä hämmästy havaitessasi heidän vihansa heräävän.

On siksi todella epäkristillistä ärsyttää tarpeettomasti toisia sillä, mitä sanoo tai tekee. Tämä on rikos sitä suurta periaatetta, suurta käskyä vastaan, mihin Jeesus viittasi sanoessaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:39) Se voi saada lähimmäisen joutumaan harhaan, niin kuin Moosekselle kävi Meribassa. Ja mitä Jumala ajattelee niistä, jotka saattavat toisia hairahtumaan? Hänen sanansa sanoo: ”Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa.” – Sananl. 28:10.

Sen sijaan että viisas henkilö ärsyttäisi toisia, hän parantaa sanoillaan ja teoillaan. ”Viisasten kieli on lääke.” (Sananl. 12:18) Viisas henkilö ymmärtää, että ärsyttävät sanat ja teot kiihottavat toisia vihaan, joten hän välttää sanomasta tai tekemästä sellaista, mikä ärsyttää. Hän pyrkii kaikin voiminensa hallitsemaan itseään niin, että hyödyttää lähimmäistään eikä aiheuta hänelle tuskaa. Ennen kuin viisas ryhtyy johonkin menettelytapaan, hän kysyy itseltään: Miltä minusta tuntuisi, jos joku sanoisi tai tekisi siten minulle?

Ole viisaan kaltainen. Pyri kaikin tavoin välttämään toisten ärsyttämistä. Sovella periaatetta, minkä Jeesus asetti ihmisten välisistä suhteista, kun hän sanoi: ”Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille.” – Matt. 7:12.